Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että osa toitottaa että saa toivoa ihan mitä vaan? Miksi sellaiseen opetetaan?Lapsenikin toivoo oikeaa ponia. Laitanko sen tuollaiseen joulupuuhun? Mikä järki. Totta kai saa ja pitää olla unelmia, mutta onko tuollainen köyhän lahjakeräys oikea paikka?

 

Olet täysin oikeassa. Ei lapsilla saa olla toiveita. Niiden kuuluu ajatella vain järjellä.

Mitä jos se poni on ainoa asia mitä lapsi toivoo? Olisiko sen silti pakko pyytää niitä sukkia että joku muu voisi saada antamisen ilon?

haloo... jos köyhän lapselle ostaa ponin, niin kuka maksaa ponin hoidon ruokineen ja lääkintäkuluineen? se köyhän lapsen köyhä äitikö? Juuri tuosta on kyse siinä, että toiveiden pitäisi olla järjellä tehtyjä ja kohtuullisia, ja vanhempien pitäisi huolehtia siitä. Joten ponitoiveen sijasta lapselle voisi kertoa, että ihana unelma, mutta meillä ei olisi varaa ylläpitää sitä ponia, joten kirjoitetaanko siihen lappuun, että muutama tunti poniratsastusta tai poniratsastuksen alkeis/peruskurssi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi vanhempien vähän katsovan, mitä lapsensa toivovat ihan vierailta ihmisiltä. Onko parempi toivoa jotakin niin kallista, että kukaan ei hanki ja jää kokonaan ilman, vai toivoa jotakin kohtuuhintaista ja saa sen.

Itse en osallistu mihinkään tällaisiin kerjuujuttuihin, niin paljon häikäilemättömiä hyväksikäyttöyrityksiä niihin liittyy.

 

Eikö tuossa ollut kyse jostain teinistä joka toivoo kameraa? Jos sillä ei ole muita toiveita? Miksi sen pitäisi toivoa jotain leffalippuja jos ei tykkää edes leffa käydä? Tai jotain muuta turhaa? 

Silloin kannattaa olla toivomatta mitään. Ainakaan tuntemattomilta. 

 

Aivan eli pääsemme taas siihen ettei noille lapsille kuulu oikeus toivoa

Ei, vaan pääsemme siihen, että sinulla on itselläsi ihan uhmaikäisen ajatusmaailma. "Jos mä en saa ruuaksi suklaata, mä en haluu syödä mitään."

Ihan uteliaisuudesta, onko teidän mielestänne mitään rajaa olemassa noille toiveille, missä vaiheessa alkaisitte miettiä, onko tuota unelmaa nyt ihan järkevää yleisestä keräyksestä pyytää?

Joku vuosi takaperin sieltä tosiaan löytyi mopoautoa, Korean matkaa ja vaihto-oppilasvuotta ulkomailla. Miten olisi sijoitusasunto? Bugatti? Huvila Monacosta?

Kukaanhan ei kiellä laittamasta unelmiaan vaikka kuinka korkealle. Kysymys on, mitä on sopivaa pyytää ventovierailta lahjoittajilta.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun puolesta saavat toivoa vaikka prinssin ja puoli valtakuntaa, se on vanhemman tehtävä toteuttaa lahjatoiveet tai kasvattaa lapsensa kohtuuteen.

En ikinä ole enkä tule laittamaan näihin mitään.

Syöpäsäätiölle menee kuukausittain ja myöskin ylimääräisinä lahjoituksina

 

Oi en ole ikinä kuullut näin hienosta ihmisestä kuin sinä! Monet syöpäsairaat ovet syöneet huonosti ja tupakoineet, jonkun olisi pitänyt opettaa ne tekemään toisin. Siksi en ikinä lahjoittaisi syöpäsairaille.

Enkä minä yhtä tyhmästä ja tietämättömästä ihmisestä kuin sinä, jopa vastasyntynyt voi saada syövän ja sinä myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin ymmärrän kyllä ihan näitä lapsia, mutta kritisoin ajan henkeä. Nykyajan lapsille se iPhone on kaikki kaikessa ja tottakai he silloin haluavat niitä. Mutta se on tosi surkea juttu, että meidän yhteiskunta toimii nykyään näin. Itse sain joululahjoiksi pienempänä tyttönä joskus yhden barbin (arvokkaana lahjana) ja sen lisäksi kaikenlaista pientä, sukkia, suklaata, pieniä muita leluja. Paketteja oli kyllä paljon ja niitä oli ihana avata, mutta eivät olleet kalliita juttuja. Myöhemmin teini-iässä sain videokasetteja, kirjoja, pelejä, uuden pyjamasetin, kiharrusraudan (arvokkaana lahjana) ja sen sellaista. Eli edelleen aika edullisia juttuja. Ja olin niihin oikein tyytyväinen, kun kaverit sai ihan samanlaisia juttuja. 

Ajan henki on ylikuluttaminen, mutta on harmillista, että sen kritisointi usein

Mitä mieltä olet noista kaikista kommenteista missä luullaan tietävän miten jotkut muut (köyhät) lapsiaan kasvattaa? Aika monta sellaista tullut mutta yhdenkään sellaisen alle et vastaavaa kommentoit. 

Ei se mitään. Kyllä me tiedetään että moni tänne kirjoittelee vain sen sosiaalipornon takia kun sillä saavat korotettua itseään ja tuntea hieman lisää itseriittoisuutta. Pitää olla sokea tai liian täyttä itseään että ymmärtäisi, jos ei huomaa mitä jengi täällä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että osa toitottaa että saa toivoa ihan mitä vaan? Miksi sellaiseen opetetaan?Lapsenikin toivoo oikeaa ponia. Laitanko sen tuollaiseen joulupuuhun? Mikä järki. Totta kai saa ja pitää olla unelmia, mutta onko tuollainen köyhän lahjakeräys oikea paikka?

 

Olet täysin oikeassa. Ei lapsilla saa olla toiveita. Niiden kuuluu ajatella vain järjellä.

Mitä jos se poni on ainoa asia mitä lapsi toivoo? Olisiko sen silti pakko pyytää niitä sukkia että joku muu voisi saada antamisen ilon?

Asiaan on yksinkertainen ratkaisu: opeta sille lapsellesi että se ei saa ihan mitä vaan keksii pyytää, kuten ei suurin osa lapsista. 

 

Täällä tai

Muista tämä kun se sinun rasvaisessa kermassa marinoita lapsesi unelmoi jostain. Kerro että se on epäkohteliasta.

Se että kirjoittaa toiveen ei ole osoitettu kenellekään, se ei ole epäkohteliasta vaikka sinä niin luulet. Vai ihan tosissani loukkaantunut jonkun muun toiveesta? Miksi? Ei se sinulta sitä toivonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että osa toitottaa että saa toivoa ihan mitä vaan? Miksi sellaiseen opetetaan?Lapsenikin toivoo oikeaa ponia. Laitanko sen tuollaiseen joulupuuhun? Mikä järki. Totta kai saa ja pitää olla unelmia, mutta onko tuollainen köyhän lahjakeräys oikea paikka?

 

Olet täysin oikeassa. Ei lapsilla saa olla toiveita. Niiden kuuluu ajatella vain järjellä.

Mitä jos se poni on ainoa asia mitä lapsi toivoo? Olisiko sen silti pakko pyytää niitä sukkia että joku muu voisi saada antamisen ilon?

haloo... jos köyhän lapselle ostaa ponin, niin kuka maksaa ponin hoidon ruokineen ja lääkintäkuluineen? se köyhän lapsen köyhä äitikö? Juuri tuosta on kyse siinä, että toiveiden pitäisi olla järjellä tehtyjä ja kohtuullisia, ja vanhempien pitäisi huolehtia siitä. Joten ponitoiveen s

Olet niin oikeassa. Vähän ohi aiheen, mutta tuli mieleen se yksi remppaohjelma, jossa köyhän perheiden taloja remontoitiin ihan ylisuuriksi lukaaleiksi. No, eihän nämä perheet pysty oikeasti asumaan noissa ökytaloissa, kun se asuminen kuitenkin maksaa jäätäviä summia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lapsilla on toivomuksia. Toivoin minäkin isoa ja kallista Lundby nukkekotia kauniine tavaroineen kun luokkakaverillakin oli sellainen.

En saanut mutta toivomuksiahan on lupa esittää. 

Samoin minä toivoin turhaan, varsinkin kun minua kolme vuotta nuorempi veljentytär sellaisen sai eikä hän minusta osannut leikkiä ollenkaan oikein sen kanssa. Ikuinen katkeruus jäi, vaikka asiasta on jo viitisenkymmentä vuotta. 

Näin lapsuus meissä tuntoja kantaa ihan melkein vanhuuteen saakka. Pitäkää mielessä, nykyiset pienten lasten vanhemmat. 

 

 

Totta. Minäkin muistan tuon toiveeni vieläkin ja koko elämäni olen etsinyt sitä omaa oikeaa lundby-kotia mutta sekin jäi saamatta.

Tähän kohtaan 

Elää katkeruudessa? En minä mitenkään "elä" katkeruudessa, minä vain muistan sen pettymyksen, kun toinen sai sen kaivatun nukketalon ja minä en. Se oli katkeraa. 

En minulla ollut mistään puutetta, barbeja ja barbinvaatteita sain lahjaksi, samoin himoitsemani kirjoja ja kaikenlaisia vempeleitä. Ihan duunariperheestä olen kotoisin, mutta ei meillä varsinaisesti köyhiä oltu. Oli oma omakotitalo ja mökki perityllä maalla, vaikka autoa ei ollutkaan. En siis varsinaisesti tarvinnut nukketaloa, mutta olisin halunnut sellaisen. Ja harmitti tosissaan, kun nuorempi - siihen aikaan aivan liian nuori ymmärtämään sellaisen kanssa leikkimistä - sai äitinsä puolen sukulaisilta minua niin kovasti kiinnostaneen esineen. Muistan sen pettymyksen katkerana ja viimeksi tästä kyseisen sukulaiseni kanssa juttelin viime kesänä, kun tavattiin. Elän asian kanssa ihan hyvin, kiitos vaan, mutta yksi lapsuuden suurimmista pettymyksistä se muistoissani on. 

Ja siksi sanoinkin toivomuksena, että nykyvanhemmat ottaisivat lastensa toiveet tarkemmin huomioon, kuuntelisivat tarkemmalla korvalla, taloudellisen tilanteen mukaan tietysti. Koska se yksi pieni tai isompikin juttu voi jäädä kaihertamaan vuosikymmeniksi mieleen. Minulla on todella paljon hyviä ja rakkaita muistoja lapsuudestani, mutta myös tämä yksi vähemmän mukava, kun tunsin, että minua sorsittiin toiseen verrattuna. Tunsin itseni vähemmän arvoiseksi kuin tämä nuorempi, hän ei sitä nukketaloa osannut silloin arvostaa samalla lailla kuin minä olisin osannut. Siinä kai se jutun ydin sitten lopulta olikin. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi vanhempien vähän katsovan, mitä lapsensa toivovat ihan vierailta ihmisiltä. Onko parempi toivoa jotakin niin kallista, että kukaan ei hanki ja jää kokonaan ilman, vai toivoa jotakin kohtuuhintaista ja saa sen.

Itse en osallistu mihinkään tällaisiin kerjuujuttuihin, niin paljon häikäilemättömiä hyväksikäyttöyrityksiä niihin liittyy.

 

Eikö tuossa ollut kyse jostain teinistä joka toivoo kameraa? Jos sillä ei ole muita toiveita? Miksi sen pitäisi toivoa jotain leffalippuja jos ei tykkää edes leffa käydä? Tai jotain muuta turhaa? 

Silloin kannattaa olla toivomatta mitään. Ainakaan tuntemattomilta. 

 

Aivan eli pääsemme taas siihen ettei noille lapsille kuulu oikeus toivoa

Se ettei KÖYHÄ lapsi saa toivoa lahjoituksena järjettömän kallista lahjaa, ei tarkoita ettei lapsi saisi toivoa MITÄÄN.

Toivon sosiaalityöntekijöille rauhallista joulua perheidensä parissa. Toivon myös, että sosiaalityöntekijöiden puolesta omaiset huolehtivat päihdeongelmaisten vanhempien lapsien hyvinvoinnista, jotta heidän lapset saisivat jouluna edes ruokaa. Vanhemmat kun ovat tillinatallin, koska joku hyvätahtoinen on omien lapsuusmuistojensa avittamana mahdollistanut mukavan lisärahan päihteiden ostamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ei saa.

Tuossa vain yritetään hyväksikäyttää köyhyydessä kasvaneiden ihmisten omia lapsuusmuistoja, kuinka he itse eivät saaneet jotain kovasti toivomaansa lahjaa. Nyt he haluavat antaa jollekin lapselle heidän toivoman lahjan, mutta lahja ei päädy heidän kaltaiselle lapselle vaan huonosti käyttäytyvälle, röyhkeälle ja ahneelle kakaralle - tai myyntiin.

Mikä saa kuvittelemaan, ettei nykypäivänä ole semmoisia kilttejä kunnollisia lapsia, jotka haluaisi sen yhden hienomman asian joskus? Tietenkin on. Mutta se on totta ettei voi tietää mihin se lahja sit lopulta menee.

Mutta miksi jonkun tuntemattoman pitäisi ostaa juuri se hieno ja kallis juttu? 

 

Eli teillä on harhaluulo että nyt pitää mennä kalliita lahjoja ostamaan kun joku niitä toivoi. Omat lapsenne on kasvatettu uskomaan että joka toive toteutuu?

Vierailija kirjoitti:

Toiveena kallis Applen älypuhelin. Suomeksi: älypuhelin on jo , mutta ei sitä kallista Applen älypuhelinta.



Toiveena kalliit merkkilenkkarit: Suomeksi: lenkkarit löytyy jo, mutta ei niitä kaliita merkkilenkkareita.

Toiveena 2-vuotiaalle Applen padi: Suomeksi: taloudesta löytyy jo padi, mutta ei sitä kallista Applen padia.



Jos teinillä ei olisi älypuhelinta lainkaan, toiveena olisi älypuhelin, mutta ei olisi ilmoitettu, mikä lukuisista älypuhelimista.

 

Tässä tiivistettynä miksi nuo kalliit toiveet ärsyttää. No siitä Harry Potter -legosta voidaan ajatella että ehkä se oikeasti olisi sen lapsen harras toive. 20v sitten nykyiset kolmekymppiset toivoivat sitä myös, mutta kukaan ei tiettävästi saanut. Vanhemman olisi pitänyt kyllä ohjata pyytämään vain yleisesti HP-legoja, jotta lapsi saisi edes jotain.

Ymmärrän että teini haluaa älypuhelimen. Miksi sen pitää olla Apple? Miksi juuri airpodit? Miksi se kaikkein kallein, kun suurimmalla osalla on kuitenkin se halvempi aivan yhtä hyvä?

Vierailija kirjoitti:

Niin jos toivot oikeaa ponia etkä muuta niin se kannaa tuonne keräykseen sitten laittaa? Silloin ei ole pakko laittaa mitään jos muu ei kelpaa.  Nuo kalliit ja ahneet toiveet karsii monta auttajaa noista keräyksistä. Siksi niitä ei pitäisi noihin puihin päätyä ollenkaan.Vai onko joku muka oikeasti saanut / ostanut pelikoneen tai puhelimen tuota kautta?

Eli niiden "auttajien" takia pitäisi toivoa jotain mitä ei oikeasti toivo. Ettei he vaan "karsiutuisi" pois. Pakko päästä ostamaan!

Sinulla taitaa olla jo kovat vierotusoireet. Ei tuollaista käyttäytymistä muuten voi selittää:

"Muista tämä kun se sinun rasvaisessa kermassa marinoita lapsesi unelmoi jostain. Kerro että se on epäkohteliasta.

Se että kirjoittaa toiveen ei ole osoitettu kenellekään, se ei ole epäkohteliasta vaikka sinä niin luulet. Vai ihan tosissani loukkaantunut jonkun muun toiveesta? Miksi? Ei se sinulta sitä toivonut."

Moni on sanonut ketjussa, että saahan lapsi toivoa, vaikka ei toteutuisikaan. Näihin tilanteisiin lapsi tarvitsee sen vakaan, turvallisen ja järkevän aikuisen, joka auttaa lasta valitsemaan sellaisen lahjan, joka on mieluinen, mutta ei överikallis. Ihan perheen tulotasosta riippumatta.

En omallekaan lapselle osta joululahjaksi mitään kovin kallista. Se ei opeta lapselle tärkeitä taitoja, kuten rahan arvoa ja harkintakykyä. Laitan lapsen aina "säästämään" kalliimman asian viikkorahastaan. Joskus lapsi onkin halunnut vaihtaa säästökohdetta vähän aikaa säästettyään, kun innostus haluamaansa asiaan ei ole kestänyt. Lapselle on mielestäni haitallista antaa kaikki, mitä hän haluaa, kun eihän niin toimita aikuisenakaan.

Näin siis teen, jos kyse ei ole mistään oikeasti tarpeellisesta, kuten vaikka polkupyörästä, koulutarvikkeista tjsp. Ne toki hankitaan heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma 10-vuotias toivoi joululahjaksi matkaa Pariisiin. Lontookin kuulemma käy. Sanoin suoraan, ettei ei tule tapahtumaan. Sen jälkeen ehdotti niin Applen sangallisia kuulokkeita, jotka maksaa +500€. Tyrmäsikin senkin. Keksi se lopulta ihan kohtuullisiakin toiveita. Eikö meidän vanhempien tehtävä ole opettaa mitä kannattaa toivoa ja mitä ei, jos haluaa ylipäätään jotain saada?

 

Mitä ne hänen kohtuulliset toiveet oli? Jotain mitä oikeasti haluaa vai jotain mitä keksi että sinä saisit ostaa jotain?

Jouluisin ihmiset ostaa paljon turhaa koska on pakko niitä lahjoja antaa. Sillä ei ole väliä haluaako se saaja sen oikeasti.

Soturikissat-kirjoja, lahjakortteja pariin kauppaan ja Squishmallow-pehmolelu. Ovat oikeasti sellaisia, mistä tykkää, mutta kunhan nyt kokeili kepillä jäätä noi

Onko nuo kirjat ja muut sellaisia mitä ette hänelle ostaisi jos ei olisi joulu? Hän siis jäisi kokonaan ilman niitä jos ei nyt olisi sanonut että haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhe sai toivoa lapselle lahjaa Hopelta. Siitä tuli sähköpostiin viesti, joten mielestäni vähän hölmöä vedota lapsen toiveeseen. Vanhemmat pystyivät miettimään lapsen toiveita, ja pohtia mikä olisi kohtuullinen ja mahdollista saada. Itse laitoin Barbie-nuken lapselleni, niitäkin on hyvin eri hintaisia niin mahdollinen lahjoittaja voi oman budjetin mukaan ostaa.

Toivottavasti teillä on mukava joulu :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin jos toivot oikeaa ponia etkä muuta niin se kannaa tuonne keräykseen sitten laittaa? Silloin ei ole pakko laittaa mitään jos muu ei kelpaa.  Nuo kalliit ja ahneet toiveet karsii monta auttajaa noista keräyksistä. Siksi niitä ei pitäisi noihin puihin päätyä ollenkaan.Vai onko joku muka oikeasti saanut / ostanut pelikoneen tai puhelimen tuota kautta?

 

Eli niiden "auttajien" takia pitäisi toivoa jotain mitä ei oikeasti toivo. Ettei he vaan "karsiutuisi" pois. Pakko päästä ostamaan!

Mä en hetkeäkään usko, etteikö lapsilla olisi kohtuullisempiakin toiveita, joita ihan oikeasti haluaa, jos ystävällisesti kerrotaan, että jokin on liian kallis. 

Vierailija kirjoitti:

No joo, moniko 2-vuotias osaa toivoa itselleen iPadia? Tällainen toive tuossa jutussa oli mainittu... En raskinut ostaa edes itselleni iPadia, kun tarvitsin uuden tabletin, ostin Samsungin.

Niin, Applen tuotteethan ovat laatutavaraa. Meillä on kaikilla kaikki laitteet Applen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuossa oli ideaa, että haaveiden toive ja sitten se realistinen toive. Itse näin pienituloisena karsastan ajatusta, että köyhän pitäisi saada sitä ja tätä. Miksi nämä lapset opetetaan materiaan ja näkemään arvonsa materian kautta? Se kysymys ja ajatus näissä köyhyyskeskusteluissa loistaa poissaolollaan. 

 

Siis kuka opettaa? Miksi luulet että ne näkee itsensä materiaalin kautta?

Jestas miten itseriittosta porukkaa täällä kirjoittelee. Kaikki tietää mitä joku tuntematon lapsi ajatellee ja tuntee.

Eikös se perustelu ole näissä, että lapset tuntevat itsensä muiden kaltaisiksi? Ja kai näillä toivojilla on myös vanhemmat, jotka ovat tietoisia toiveista? Eivätkö he ole kasvattajia? Miksi vähävarainen vanhempi ei voisi asettaa lapsen toiveelle jotain rajaa tä

Ja sitten kun se lapsi sanoo ettei toivo muuta, kuuluuko vanhemman opettaa ettei saa toivoa?

Ilmeisesti. Nuo lapset ovat kirjoittaneet yhden toiveen ja täällä paremmat kasvattajat kertoo ettei niin saisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me katselimme 11v tyttären kanssa yhdestä puusta noita toiveita. Oli ihan kohtuullisiakin, mutta myös mm. Pleikka 5 ja tiettyjä Nintendo Switch-pelejä, UGGit koossa 39 jne. Oma tytär säästi juuri itse ja osti Nintendo Switchin. Totesi siinä, että ei voi olla kovin köyhä, jos on ollut varaa ostaa se konsoli ylipäätään.

Ei sitten otettu mitään toivetta puusta toteutettavaksi, kun meni vähän maku. Valtaosa hyvätuloisten perheidenkään lapsista ei saa mitään kallista maksamatta osaa siitä itse. 

Itse asiassa hyvätuloisten lapset lähes poikkeuksetta saavat hyvinkin leveän elintason maksatta sitä itse. Myös kalliita lahjoja ja kulutustavaroita. Se, jos joskus näö

meidän rikkaat lapsemmekin kävelevät, kulkevat julkisilla tai sitten sähköpotkulaudalla. (Toki joskus kulkevat meidänkin mukana autossa, mutta aika vähän kukaan meistä autolla ajelee). Sen (sähköpotkulaudan) saivat naapurin leskeltä, jonka mies sillä kulki eikä leski halunnut sillä kulkemista opetella itse. Juu, olisimmehan me voineet ostaa lapsillemme sähköpotkulaudat, eikä se olisi tuntunut missään,  mutta kun eivät olleet sellaisia pyytäneet, ottivat tuon lesken sähkpotkulaudan vastaan, koska se nyt oli siinä ja leski sanoi, että hänestä on kivaa nähdä, että miehensä lempikulkupeli saa jatkaa vielä elämäänsä.  Lapset sitten nimesivät sen tuon miehen nimiseksi.

"köyhät" vanhemmat opettavat lapset haihattelemaan ns. mahdottomia ja luovat jo valmiiksi kehän, että ei kannata yrittää kun ei saa parasta ja toki sen että joku muu kyllä pitää susta huolen. Nyt ollaan tilanteessa jossa hallitus joutuu karsimaan menoja, sillä tätä muiden varassa olevaa porukkaa on jo liikaa ja osa heistä myös lisääntyy aika holtittomasti, koska oikeus. Eli tehdään tieten tahtoen lapsi/lapset muiden elätettäväksi..sitten pitäisi vielä muiden ostaa kalliita lahjoja, koska muuten tulee paha mieli.