Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin ymmärrän kyllä ihan näitä lapsia, mutta kritisoin ajan henkeä. Nykyajan lapsille se iPhone on kaikki kaikessa ja tottakai he silloin haluavat niitä. Mutta se on tosi surkea juttu, että meidän yhteiskunta toimii nykyään näin. Itse sain joululahjoiksi pienempänä tyttönä joskus yhden barbin (arvokkaana lahjana) ja sen lisäksi kaikenlaista pientä, sukkia, suklaata, pieniä muita leluja. Paketteja oli kyllä paljon ja niitä oli ihana avata, mutta eivät olleet kalliita juttuja. Myöhemmin teini-iässä sain videokasetteja, kirjoja, pelejä, uuden pyjamasetin, kiharrusraudan (arvokkaana lahjana) ja sen sellaista. Eli edelleen aika edullisia juttuja. Ja olin niihin oikein tyytyväinen, kun kaverit sai ihan samanlaisia juttuja. 

Ajan henki on ylikuluttaminen

Miksi sinun upea perheesi ei ole sossun asiakas kun lapsesikin heitä opetat kadehtimaan? Kai ne lapsesikin kiimaisena tätä keskustelua seuraa?

Kyllähän tuosta 2v itselleen toivomasta iPadista tulee lähinnä se mieleen, että tuon tenavan vanhemmat siinä itselleen kivaa joululahjaa toivovat.

Vierailija kirjoitti:

Oma 10-vuotias toivoi joululahjaksi matkaa Pariisiin. Lontookin kuulemma käy. Sanoin suoraan, ettei ei tule tapahtumaan. Sen jälkeen ehdotti niin Applen sangallisia kuulokkeita, jotka maksaa +500€. Tyrmäsikin senkin. Keksi se lopulta ihan kohtuullisiakin toiveita. Eikö meidän vanhempien tehtävä ole opettaa mitä kannattaa toivoa ja mitä ei, jos haluaa ylipäätään jotain saada?

Mitä ne hänen kohtuulliset toiveet oli? Jotain mitä oikeasti haluaa vai jotain mitä keksi että sinä saisit ostaa jotain?

Jouluisin ihmiset ostaa paljon turhaa koska on pakko niitä lahjoja antaa. Sillä ei ole väliä haluaako se saaja sen oikeasti.

Niin jos toivot oikeaa ponia etkä muuta niin se kannaa tuonne keräykseen sitten laittaa? Silloin ei ole pakko laittaa mitään jos muu ei kelpaa.  Nuo kalliit ja ahneet toiveet karsii monta auttajaa noista keräyksistä. Siksi niitä ei pitäisi noihin puihin päätyä ollenkaan.Vai onko joku muka oikeasti saanut / ostanut pelikoneen tai puhelimen tuota kautta?

Vierailija kirjoitti:

Mun puolesta saavat toivoa vaikka prinssin ja puoli valtakuntaa, se on vanhemman tehtävä toteuttaa lahjatoiveet tai kasvattaa lapsensa kohtuuteen.

En ikinä ole enkä tule laittamaan näihin mitään.

Syöpäsäätiölle menee kuukausittain ja myöskin ylimääräisinä lahjoituksina

Oi en ole ikinä kuullut näin hienosta ihmisestä kuin sinä! Monet syöpäsairaat ovet syöneet huonosti ja tupakoineet, jonkun olisi pitänyt opettaa ne tekemään toisin. Siksi en ikinä lahjoittaisi syöpäsairaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno homma. Alaikäiset toivovat sen hintaluokan lahjoja minkä arvoisia minä aikuisena en ostaisi edes itselleni vaikka varaa sellaisiin olisikin.

 

Tiedätkö minä näin aikuisena en toivo mitään. Kiva jos te muut olette osanneet pitää yllä sellaista kykyä. Parempi se on äkkiä ilkkua pois köyhiltä lapsilta, miksi niiden pitäisi mitään toivoa.

 

En minäkään toivo keneltäkään mitään, ostan ihan itse sen mitä tarvitsen silloin kun tarvitsen.

- se jota lainasit ja joka osti itselleen sopivasti joululahjaksi 750 euron hellan kun yli 20 vuotta kestänyt vanha otti ja hajosi.

 

Pistä järkkärin laatikkoon tämä viestisi ja anna jollekin lapselle. Kyllä sille sii

Miksi pitäisi? Nautin uudesta hellastani ja lisäksi avustan vähävaraisia läheisiäni ja omaisiani. En ventovieraita jotka eivät ymmärrä kohtuullisuudesta yhtään mitään, liekö kotikasvatuksen, lähinnä sen puutteen, tuloksena.

Köyhän lapsen juurikin kannattaa asettaa kaikki tavoitteensa vähän korkeammalle kuin ihan inhorealistiselle tasolle. Sitten hän tulee joku päivä pääseemään ylöspäin eikä jää junnaamaan sinne totaalisen vähävaraisuuden kurimukseen.

Näen sen yksinomaan hyvänä, että toivoo enemmän kuin mitä on ihan realistista saada. Se on eteenpäin potkiva asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi vanhempien vähän katsovan, mitä lapsensa toivovat ihan vierailta ihmisiltä. Onko parempi toivoa jotakin niin kallista, että kukaan ei hanki ja jää kokonaan ilman, vai toivoa jotakin kohtuuhintaista ja saa sen.

Itse en osallistu mihinkään tällaisiin kerjuujuttuihin, niin paljon häikäilemättömiä hyväksikäyttöyrityksiä niihin liittyy.

 

Eikö tuossa ollut kyse jostain teinistä joka toivoo kameraa? Jos sillä ei ole muita toiveita? Miksi sen pitäisi toivoa jotain leffalippuja jos ei tykkää edes leffa käydä? Tai jotain muuta turhaa? 

Silloin kannattaa olla toivomatta mitään. Ainakaan tuntemattomilta. 

Aivan eli pääsemme taas siihen ettei noille lapsille kuulu oikeus toivoa yhtään mitään.

Siis aivan upeaa porukkaa täällä. Tietävät jopa mitä toiset ajattelee ja miten on kasvatettu. Onneksi olette näin nöyriä ja ystävällisesti ohjeistatte muita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma 10-vuotias toivoi joululahjaksi matkaa Pariisiin. Lontookin kuulemma käy. Sanoin suoraan, ettei ei tule tapahtumaan. Sen jälkeen ehdotti niin Applen sangallisia kuulokkeita, jotka maksaa +500€. Tyrmäsikin senkin. Keksi se lopulta ihan kohtuullisiakin toiveita. Eikö meidän vanhempien tehtävä ole opettaa mitä kannattaa toivoa ja mitä ei, jos haluaa ylipäätään jotain saada?

 

Mitä ne hänen kohtuulliset toiveet oli? Jotain mitä oikeasti haluaa vai jotain mitä keksi että sinä saisit ostaa jotain?

Jouluisin ihmiset ostaa paljon turhaa koska on pakko niitä lahjoja antaa. Sillä ei ole väliä haluaako se saaja sen oikeasti.

Soturikissat-kirjoja, lahjakortteja pariin kauppaan ja Squishmallow-pehmolelu. Ovat oikeasti sellaisia, mistä tykkää, mutta kunhan nyt kokeili kepillä jäätä noiden övereiden toiveiden kanssa, kun tänä vuonna parikin kaveria on saanut synttärilahjaksi matkan Lontooseen ja toinen oli vielä saanut yllärinä nuo uudet kuulokkeet reissuun.

Vierailija kirjoitti:

Niin no kuinka moni lapsena ilahtui jostain villasukista, vaikka saattoi niin esittää? Lapset unelmoivat suuresti ja niin saavatkin. Ei tämä maailma ole reilu paikka. Joku syntyy perheeseen, jossa hänelle on jo valmiiksi talot, mökit ja huvipurret. Toiset mutustelevat puuroa. Ja ensimmäisen perheen lapsi kiusaa merkkivaatteissaan jälkimmäistä lasta, jolla paikatut vaatteet. 

Mutta edes perheessä, jossa on talot, mökit ja huvipurret, ei ole välttämättä varaa ostaa ipadeja lapsille. 

Sille, joka kirjoitti:

Ai kyseessä on sairas kulttuuri, kun työtätekevä perhe ostaa omalle lapselle toivotun asian? Ei meillä mennä katsomaan naapurin lasten saamia lahjoja, meillä katsotaan vain tämän perheen hankintoja. Omille lapsille olen joka vuosi sanonut, että teidän lahjat on ostettu isän ja äidin työllään hankkimalla rahalla, monen naapurin lapset saa lahjansa sossun avustuksina ja siksi heillä on aina enemmän, koska me nekin lahjat olemme joutuneet maksamaan.

(piti laittaa noin, kun lainaukset ei toimi)

Kyllä, mielestäni on meidän yhteiskuntamme sairautta, jos lapsille ostetaan joululahjoja, jotka maksavat esim. 1000 euroa. Voit vaikka kuinka sanoa lapsille, että lahjat on maksettu teidän työllä, mutta se ei muuta sitä, että lapset kertovat kavereilleen, mitä ovat saaneet, ja kaverit vertaavat niitä omiin lahjoihinsa eivätkä ole enää omiinsa tyytyväisiä. Eli tällä tavoin ylläpidätte omalta osaltanne tätä överiä kulutusjuhlaa ja lasten ahneutta sen suhteen, mikä heidän mielestään on normaali joululahja.

No ei se toisaalta minulta ole pois, että siellä on övereitä toiveita. Sielläpähän roikkuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuossa oli ideaa, että haaveiden toive ja sitten se realistinen toive. Itse näin pienituloisena karsastan ajatusta, että köyhän pitäisi saada sitä ja tätä. Miksi nämä lapset opetetaan materiaan ja näkemään arvonsa materian kautta? Se kysymys ja ajatus näissä köyhyyskeskusteluissa loistaa poissaolollaan. 

 

Siis kuka opettaa? Miksi luulet että ne näkee itsensä materiaalin kautta?

Jestas miten itseriittosta porukkaa täällä kirjoittelee. Kaikki tietää mitä joku tuntematon lapsi ajatellee ja tuntee.

Eikös se perustelu ole näissä, että lapset tuntevat itsensä muiden kaltaisiksi? Ja kai näillä toivojilla on myös vanhemmat, jotka ovat tietoisia toiveista? Eivätkö he ole kasvattajia? Miksi vähävarainen vanhempi ei voisi asettaa lapsen toiveelle jotain rajaa tässäkin tapauksessa? Näitä köyhyyskeskusteluja ja puhetta köyhyydestä ei saisi kritisoida edes toinen köyhä (joka Itse olen). Jos mielipide on yhtään siihen suuntaan, että myös joku vastuu on kuitenkin olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai ne köyhät perheet toivoo sellaista, johon heillä itsellä ei ole varaa. Osa niistä toiveista saattaa olla aikuisten toiveita. Mulla ei ole vieläkään varaa järjestelmäkameraan, mutta jos saisin toivoa lahjaksi, niin toivoisin.

Tottakai ne todella köyhät perheet pyytää kohtuullista lahjaa.

Röyhkeät, huonostikäyttäytyvät ja muita hyväksikäyttävät ahneet ihmiset pyytävät kalliita lahjoja. Kalliin lahjan pyytäjä ei pyydä köyhyyttään vaan ahneuttaan (tai päihteiden ostoa rahoittaakseen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno homma. Alaikäiset toivovat sen hintaluokan lahjoja minkä arvoisia minä aikuisena en ostaisi edes itselleni vaikka varaa sellaisiin olisikin.

 

Tiedätkö minä näin aikuisena en toivo mitään. Kiva jos te muut olette osanneet pitää yllä sellaista kykyä. Parempi se on äkkiä ilkkua pois köyhiltä lapsilta, miksi niiden pitäisi mitään toivoa.

 

En minäkään toivo keneltäkään mitään, ostan ihan itse sen mitä tarvitsen silloin kun tarvitsen.

- se jota lainasit ja joka osti itselleen sopivasti joululahjaksi 750 euron hellan kun yli 20 vuotta kestänyt vanha otti ja hajosi.

 

Pistä järkkärin laatikkoon tämä

Kuinka paljon kiihotuit siitä miten hyvä ihminen itse olet ja miten läpi huono on teini joka kehtaa toivoa mitään?

Toiveena kallis Applen älypuhelin. Suomeksi: älypuhelin on jo , mutta ei sitä kallista Applen älypuhelinta.



Toiveena kalliit merkkilenkkarit: Suomeksi: lenkkarit löytyy jo, mutta ei niitä kaliita merkkilenkkareita.

Toiveena 2-vuotiaalle Applen padi: Suomeksi: taloudesta löytyy jo padi, mutta ei sitä kallista Applen padia.



Jos teinillä ei olisi älypuhelinta lainkaan, toiveena olisi älypuhelin, mutta ei olisi ilmoitettu, mikä lukuisista älypuhelimista.

 

Vierailija kirjoitti:

voiko osalla olla taustalla se, että jos saa jotain kallista, niin se myydään ja rahalla ostetaan sitten jotain muuta?

Mietin tätä itsekin, siksi en ostanutkaan mitään hirveän kallista vaan kohtuuhintaista ja hyödyllistä. Meillä ei ole kuusissa toiveita, ainoastaan sukupuoli ja ikä.

Vähän vaikea tosin ostella lahjaa ilman toiveita, kun 13-vuotiaat pojat voivat olla niin eri kokoisia jos ajattelee vaikka ostavansa villasukat tai hansikkaat. Onneksi voi aina lahjakortin laittaa mukaan.

Tuossa kuusessa on kaikki ipadit, merkkivaatteet ja skuutit sen takia, koska kaikki kohtuulliset toiveet on otettu ja ostettu jo. Ei monella varakkaallakaan ole varmasti halua ostaa jollekin tuntemattomalle satojen eurojen lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi vanhempien vähän katsovan, mitä lapsensa toivovat ihan vierailta ihmisiltä. Onko parempi toivoa jotakin niin kallista, että kukaan ei hanki ja jää kokonaan ilman, vai toivoa jotakin kohtuuhintaista ja saa sen.

Itse en osallistu mihinkään tällaisiin kerjuujuttuihin, niin paljon häikäilemättömiä hyväksikäyttöyrityksiä niihin liittyy.

 

Eikö tuossa ollut kyse jostain teinistä joka toivoo kameraa? Jos sillä ei ole muita toiveita? Miksi sen pitäisi toivoa jotain leffalippuja jos ei tykkää edes leffa käydä? Tai jotain muuta turhaa? 

 

teinin onkin hyvä oppia että muut kustantaa kalliin kameran, kunhan toivoo..sen sijaan että tekisi töitä ja keräisi rahaa sillä tavoin. Mutkun se vie aikaa ja vaivaa. Moni nuori ei jaksa nykyään perustöihin, koska ei i

Aivan. Teini-iäissä ei saa toivoa mitään. Hyvä että sinä parempi ihminen olet täällä kasvattamassa toisten lapsia olemaan yhtä ihanan nöyriä kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi vanhempien vähän katsovan, mitä lapsensa toivovat ihan vierailta ihmisiltä. Onko parempi toivoa jotakin niin kallista, että kukaan ei hanki ja jää kokonaan ilman, vai toivoa jotakin kohtuuhintaista ja saa sen.

Itse en osallistu mihinkään tällaisiin kerjuujuttuihin, niin paljon häikäilemättömiä hyväksikäyttöyrityksiä niihin liittyy.

 

Eikö tuossa ollut kyse jostain teinistä joka toivoo kameraa? Jos sillä ei ole muita toiveita? Miksi sen pitäisi toivoa jotain leffalippuja jos ei tykkää edes leffa käydä? Tai jotain muuta turhaa? 

Silloin kannattaa olla toivomatta mitään. Ainakaan tuntemattomilta. 

 

Aivan eli pääsemme taas siihen ettei noille lapsille kuulu oikeus toivoa

Ei ole oikeutta toivoa, jos toive on överi. Ihan sama koskee niin omia lapsia kuin muitakin.