Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno homma. Alaikäiset toivovat sen hintaluokan lahjoja minkä arvoisia minä aikuisena en ostaisi edes itselleni vaikka varaa sellaisiin olisikin.

 

Tiedätkö minä näin aikuisena en toivo mitään. Kiva jos te muut olette osanneet pitää yllä sellaista kykyä. Parempi se on äkkiä ilkkua pois köyhiltä lapsilta, miksi niiden pitäisi mitään toivoa.

 

En minäkään toivo keneltäkään mitään, ostan ihan itse sen mitä tarvitsen silloin kun tarvitsen.

- se jota lainasit ja joka osti itselleen sopivasti joululahjaksi 750 euron hellan kun yli 20 vuotta kestänyt vanha otti ja hajosi.

Vierailija kirjoitti:

Hieno homma. Alaikäiset toivovat sen hintaluokan lahjoja minkä arvoisia minä aikuisena en ostaisi edes itselleni vaikka varaa sellaisiin olisikin.

Samaa ajattelin. Olen noin vuoden miettinyt, että haluanko oikeasti laittaa 140 € applen langattomiin kuulokkeisiin vai selviäisikö kuitenkin langallisilla. Jälkimmäisillä on edelleen menty ja kyse ei ole siitä, etteikö tuota rahaa olisi niihin laittaa, mutta kun kuulokkeet eivät mielestäni vaan saa maksaa noin paljon, kun langallisetkin toimii ja ne saa 20 €. Todennäköisesti jossakin vaiheessa ostan JBL:n langattomat 50 eurolla, mutta tuokin vähän kirpaisee, niin en ole niitäkään vielä hankkinut.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi vanhempien vähän katsovan, mitä lapsensa toivovat ihan vierailta ihmisiltä. Onko parempi toivoa jotakin niin kallista, että kukaan ei hanki ja jää kokonaan ilman, vai toivoa jotakin kohtuuhintaista ja saa sen.

Itse en osallistu mihinkään tällaisiin kerjuujuttuihin, niin paljon häikäilemättömiä hyväksikäyttöyrityksiä niihin liittyy.

Eikö tuossa ollut kyse jostain teinistä joka toivoo kameraa? Jos sillä ei ole muita toiveita? Miksi sen pitäisi toivoa jotain leffalippuja jos ei tykkää edes leffa käydä? Tai jotain muuta turhaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin ymmärrän kyllä ihan näitä lapsia, mutta kritisoin ajan henkeä. Nykyajan lapsille se iPhone on kaikki kaikessa ja tottakai he silloin haluavat niitä. Mutta se on tosi surkea juttu, että meidän yhteiskunta toimii nykyään näin. Itse sain joululahjoiksi pienempänä tyttönä joskus yhden barbin (arvokkaana lahjana) ja sen lisäksi kaikenlaista pientä, sukkia, suklaata, pieniä muita leluja. Paketteja oli kyllä paljon ja niitä oli ihana avata, mutta eivät olleet kalliita juttuja. Myöhemmin teini-iässä sain videokasetteja, kirjoja, pelejä, uuden pyjamasetin, kiharrusraudan (arvokkaana lahjana) ja sen sellaista. Eli edelleen aika edullisia juttuja. Ja olin niihin oikein tyytyväinen, kun kaverit sai ihan samanlaisia juttuja. 

Ajan henki on ylikuluttaminen, mutta on harmillista, että sen kritisointi usein

Ai kyseessä on sairas kulttuuri, kun työtätekevä perhe ostaa omalle lapselle toivotun asian? Ei meillä mennä katsomaan naapurin lasten saamia lahjoja, meillä katsotaan vain tämän perheen hankintoja. Omille lapsille olen joka vuosi sanonut, että teidän lahjat on ostettu isän ja äidin työllään hankkimalla rahalla, monen naapurin lapset saa lahjansa sossun avustuksina ja siksi heillä on aina enemmän, koska me nekin lahjat olemme joutuneet maksamaan.

Oma 10-vuotias toivoi joululahjaksi matkaa Pariisiin. Lontookin kuulemma käy. Sanoin suoraan, ettei ei tule tapahtumaan. Sen jälkeen ehdotti niin Applen sangallisia kuulokkeita, jotka maksaa +500€. Tyrmäsikin senkin. Keksi se lopulta ihan kohtuullisiakin toiveita. Eikö meidän vanhempien tehtävä ole opettaa mitä kannattaa toivoa ja mitä ei, jos haluaa ylipäätään jotain saada?

Mun puolesta saavat toivoa vaikka prinssin ja puoli valtakuntaa, se on vanhemman tehtävä toteuttaa lahjatoiveet tai kasvattaa lapsensa kohtuuteen.

En ikinä ole enkä tule laittamaan näihin mitään.

Syöpäsäätiölle menee kuukausittain ja myöskin ylimääräisinä lahjoituksina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai saa toivoa muutakin kuin sukkia ja saippuaa. Mutta kohtuudella. Se 30-40e Legopaketti tai Barbie nukke ei ole kohtuuton toivomus. Eikä 40-50e pleikkapelikään tai adidas hupparikaan . Pleikka 5 kone, Ipad tms jo on.

Näin juuri. Typeryyttä niiden lasten vanhemmilta edes ehdottaa lapsilleen että toivokaan vaan niitä kalliita juttuja, kyllä joku ostaa. Järki käteen ja realiteetit kehiin. Ja kiitollinen voi olla siitä kolmenkympin lahjastakin, kun vanhemmat opettavat kiitollisuutta. 

 

Miksi sen pitäisi väkisin toivoa jotain että sinä pääset leikkimään että jonkun nyt kuuluu sinulle olla kiitollinen?

Miten minä tähän liityn? Eihän se kiitollisuus välity minulle mitenkään. Se on vaan mielestäni hyvä, että lapset opetetaan arvostamaan anteliaisuutta, vaikka lahjan antaja ei pystyisi ostamaan tonnin lahjaa. Kuuluu normaaliin käytökseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ei saa.

Tuossa vain yritetään hyväksikäyttää köyhyydessä kasvaneiden ihmisten omia lapsuusmuistoja, kuinka he itse eivät saaneet jotain kovasti toivomaansa lahjaa. Nyt he haluavat antaa jollekin lapselle heidän toivoman lahjan, mutta lahja ei päädy heidän kaltaiselle lapselle vaan huonosti käyttäytyvälle, röyhkeälle ja ahneelle kakaralle - tai myyntiin.

Mikä saa kuvittelemaan, ettei nykypäivänä ole semmoisia kilttejä kunnollisia lapsia, jotka haluaisi sen yhden hienomman asian joskus? Tietenkin on. Mutta se on totta ettei voi tietää mihin se lahja sit lopulta menee.

Mutta miksi jonkun tuntemattoman pitäisi ostaa juuri se hieno ja kallis juttu? 

Mistä sinulle on tullut harhaluulo että jonkun tuntemattoman pitäisi ostaa? Älä osta mitään. Ei sinun ole pakko ostella turhaa rojua jota kukaan ei toivo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi vanhempien vähän katsovan, mitä lapsensa toivovat ihan vierailta ihmisiltä. Onko parempi toivoa jotakin niin kallista, että kukaan ei hanki ja jää kokonaan ilman, vai toivoa jotakin kohtuuhintaista ja saa sen.

Itse en osallistu mihinkään tällaisiin kerjuujuttuihin, niin paljon häikäilemättömiä hyväksikäyttöyrityksiä niihin liittyy.

 

Eikö tuossa ollut kyse jostain teinistä joka toivoo kameraa? Jos sillä ei ole muita toiveita? Miksi sen pitäisi toivoa jotain leffalippuja jos ei tykkää edes leffa käydä? Tai jotain muuta turhaa? 

Silloin kannattaa olla toivomatta mitään. Ainakaan tuntemattomilta. 

Vierailija kirjoitti:

Hieno homma. Alaikäiset toivovat sen hintaluokan lahjoja minkä arvoisia minä aikuisena en ostaisi edes itselleni vaikka varaa sellaisiin olisikin.

tämä, lapselle riittäisi pelaamiseen ihan hyvin joku 99e tabletti..ei tarvitse olla ipad, toki kalleimmat laitteet on monesti näillä, joilla ei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

No toivoa toki saa vaikka kuun taivaalta, mutta jos sen takia ei sitten saa mitään joululahjaa, niin onhan se aika kurjaa. Meillä ei käytetä yli 50 euroa per nuppi lahjoihin. Enkä ostaisi muiden lapsillekaan sen kalliimpaa. Joulussa on meillä kyse aivan muusta kuin lahjoista.

En laittaisi mitään keräykseen, jos toiveet ovat tuota tasoa. Ahneus ei siis ole kenenkään etu näissä toiveissa.

Jos se kuu on ainoa toive niin miksi pitäisi muuta toivoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin ymmärrän kyllä ihan näitä lapsia, mutta kritisoin ajan henkeä. Nykyajan lapsille se iPhone on kaikki kaikessa ja tottakai he silloin haluavat niitä. Mutta se on tosi surkea juttu, että meidän yhteiskunta toimii nykyään näin. Itse sain joululahjoiksi pienempänä tyttönä joskus yhden barbin (arvokkaana lahjana) ja sen lisäksi kaikenlaista pientä, sukkia, suklaata, pieniä muita leluja. Paketteja oli kyllä paljon ja niitä oli ihana avata, mutta eivät olleet kalliita juttuja. Myöhemmin teini-iässä sain videokasetteja, kirjoja, pelejä, uuden pyjamasetin, kiharrusraudan (arvokkaana lahjana) ja sen sellaista. Eli edelleen aika edullisia juttuja. Ja olin niihin oikein tyytyväinen, kun kaverit sai ihan samanlaisia juttuja. 

Ajan henki on ylikuluttaminen, mutta on harmillista, että sen kritisointi usein

Lahjoja antaessa täytyy muistaa, että kalliin lahjan pyytäminen osoittaa erittäin huonoja käytöstapoja, joten lahjan saaja ei edes ansaitsisi lahjaa.

Todellisuus taitaa kuitenkin olla se, että lahja menee myyntiin ja lahjan saamisen ilon sijaan, lapsi joutuu viettämään aikaansa päihtyneiden vanhempien seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että osa toitottaa että saa toivoa ihan mitä vaan? Miksi sellaiseen opetetaan?Lapsenikin toivoo oikeaa ponia. Laitanko sen tuollaiseen joulupuuhun? Mikä järki. Totta kai saa ja pitää olla unelmia, mutta onko tuollainen köyhän lahjakeräys oikea paikka?

 

Olet täysin oikeassa. Ei lapsilla saa olla toiveita. Niiden kuuluu ajatella vain järjellä.

Mitä jos se poni on ainoa asia mitä lapsi toivoo? Olisiko sen silti pakko pyytää niitä sukkia että joku muu voisi saada antamisen ilon?

Asiaan on yksinkertainen ratkaisu: opeta sille lapsellesi että se ei saa ihan mitä vaan keksii pyytää, kuten ei suurin osa lapsista. 

Täällä taitaa kunnon kermaperseet olla vauhdissa kun niin monelle toive on sama kuin että se pitää saada. Koko sanaa "toive" eivät edes ymmärrä kun tottuneet saamaan kaiken. Mikään muu ei selitä edellisen kirjoittajan viestiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi vanhempien vähän katsovan, mitä lapsensa toivovat ihan vierailta ihmisiltä. Onko parempi toivoa jotakin niin kallista, että kukaan ei hanki ja jää kokonaan ilman, vai toivoa jotakin kohtuuhintaista ja saa sen.

Itse en osallistu mihinkään tällaisiin kerjuujuttuihin, niin paljon häikäilemättömiä hyväksikäyttöyrityksiä niihin liittyy.

 

Eikö tuossa ollut kyse jostain teinistä joka toivoo kameraa? Jos sillä ei ole muita toiveita? Miksi sen pitäisi toivoa jotain leffalippuja jos ei tykkää edes leffa käydä? Tai jotain muuta turhaa? 

teinin onkin hyvä oppia että muut kustantaa kalliin kameran, kunhan toivoo..sen sijaan että tekisi töitä ja keräisi rahaa sillä tavoin. Mutkun se vie aikaa ja vaivaa. Moni nuori ei jaksa nykyään perustöihin, koska ei inspiroi..

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että palstan hyvin toimeentulevien lapset eivät koskaan halua jouluksi tai synttäreiksi muuta kuin uuden sukkaparin ja ksylitolipurkkaa. 

karkkia, netflix/pelirahaa, mutta kaikista suurin toive on lisää perheen kanssa vietettyä aikaa. Meillä on siitä ollut vähän pulaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin ymmärrän kyllä ihan näitä lapsia, mutta kritisoin ajan henkeä. Nykyajan lapsille se iPhone on kaikki kaikessa ja tottakai he silloin haluavat niitä. Mutta se on tosi surkea juttu, että meidän yhteiskunta toimii nykyään näin. Itse sain joululahjoiksi pienempänä tyttönä joskus yhden barbin (arvokkaana lahjana) ja sen lisäksi kaikenlaista pientä, sukkia, suklaata, pieniä muita leluja. Paketteja oli kyllä paljon ja niitä oli ihana avata, mutta eivät olleet kalliita juttuja. Myöhemmin teini-iässä sain videokasetteja, kirjoja, pelejä, uuden pyjamasetin, kiharrusraudan (arvokkaana lahjana) ja sen sellaista. Eli edelleen aika edullisia juttuja. Ja olin niihin oikein tyytyväinen, kun kaverit sai ihan samanlaisia juttuja. 

Ajan henki on ylikuluttaminen, mutta on harmillista, että sen kritisointi usein aktivoituu nimenomaan silloin, jos joku köyhä tai muuten huono-osainen yhden kerran toivoo jotain vähän kalliimpaa. Suurimman osan vuotta kerskakuluttamisen kritiikki vähän unohtuu (toki ei kaikilla, ja hyvä niin). Tällaisissa ketjuissakin "köyhien kerskakulutusta" saattavat kritisoida monet sellaisetkin, jotka itse kuluttavat ihan surutta, ostelevat sitä ja tätä, ja vaikka eivät just iPhonea, niin älylaitteista ei silti ole pulaa. Heillähän toki on mielestään "oikeus nauttia palkkatyönsä tuloksesta", mutta muistavat sitten köyhien kohdalla, että ihan hulluksi on mennyt maailma ja ihan hirveää ylikuluttamista, kun köyhäkin (!) haluaisi merkkihupparin.

 

Että sinänsä näistä ketjuista ei niinkään välity huoli maailman tilasta, ja onhan moni sanonutkin tässä suoraan, että heistä tuntuisi vain epäreilulta, jos köyhä lapsi saisi ilmaiseksi jonkun hienomman lahjan. No, se oli ainakin rehellistä puhetta - kokisivat ilmeisesti, että totuttu maailmanjärjestys ja luokka-asetelma hetkellisesti horjahtaisi, jos köyhän lapsen joulupaketista tulisikin se toivottu lahja - etenkin, jos samaan aikaan oma lapsi on joutunut "raatamaan" saadakseen merkkihupparin (tyhjensi tiskikoneen) tai iPhonen (se oli kiitos hyvästä 8,5 keskiarvon todistuksesta), pleikkarin (leikkasi kesällä pari kertaa isoäidin nurmikon) tai kuulokkeet (hoiti pikkusiskoa, kun isä ja ja äiti olivat teatterissa).

Sinulla on jännä tapa käydä tällaisia mielikuvituskeskusteluja ihan itse keksimiesi ihmisten kanssa. Laitat heille roolisanat suuhun, tulkitset kieroon ja paheksut.

Mitä tuohon voi sanoa? Ei tule mielikuvitushahmojen kanssa aika pitkäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno homma. Alaikäiset toivovat sen hintaluokan lahjoja minkä arvoisia minä aikuisena en ostaisi edes itselleni vaikka varaa sellaisiin olisikin.

 

Tiedätkö minä näin aikuisena en toivo mitään. Kiva jos te muut olette osanneet pitää yllä sellaista kykyä. Parempi se on äkkiä ilkkua pois köyhiltä lapsilta, miksi niiden pitäisi mitään toivoa.

 

En minäkään toivo keneltäkään mitään, ostan ihan itse sen mitä tarvitsen silloin kun tarvitsen.

- se jota lainasit ja joka osti itselleen sopivasti joululahjaksi 750 euron hellan kun yli 20 vuotta kestänyt vanha otti ja hajosi.

Pistä järkkärin laatikkoon tämä viestisi ja anna jollekin lapselle. Kyllä sille siitä tulee hyvä mieli ja oppii olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että osa toitottaa että saa toivoa ihan mitä vaan? Miksi sellaiseen opetetaan?Lapsenikin toivoo oikeaa ponia. Laitanko sen tuollaiseen joulupuuhun? Mikä järki. Totta kai saa ja pitää olla unelmia, mutta onko tuollainen köyhän lahjakeräys oikea paikka?

 

Olet täysin oikeassa. Ei lapsilla saa olla toiveita. Niiden kuuluu ajatella vain järjellä.

Mitä jos se poni on ainoa asia mitä lapsi toivoo? Olisiko sen silti pakko pyytää niitä sukkia että joku muu voisi saada antamisen ilon?

Asiaan on yksinkertainen ratkaisu: opeta sille lapsellesi että se ei saa ihan mitä vaan keksii pyytää, kuten ei suurin osa lapsista. 

 

Täällä taitaa kunnon kermaperseet olla vauhdissa kun niin mone

Tässähän ei ole kyse siitä saako köyhä lapsi haaveilla. Vaan siitä mitä muilta ihmisiltä on kohteliasta pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että palstan hyvin toimeentulevien lapset eivät koskaan halua jouluksi tai synttäreiksi muuta kuin uuden sukkaparin ja ksylitolipurkkaa. 

 

karkkia, netflix/pelirahaa, mutta kaikista suurin toive on lisää perheen kanssa vietettyä aikaa. Meillä on siitä ollut vähän pulaa.

Meillä taitavat toivoa yhteistä matkaa. Samoin, perheen kanssa vietetty aika on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ei saa.

Tuossa vain yritetään hyväksikäyttää köyhyydessä kasvaneiden ihmisten omia lapsuusmuistoja, kuinka he itse eivät saaneet jotain kovasti toivomaansa lahjaa. Nyt he haluavat antaa jollekin lapselle heidän toivoman lahjan, mutta lahja ei päädy heidän kaltaiselle lapselle vaan huonosti käyttäytyvälle, röyhkeälle ja ahneelle kakaralle - tai myyntiin.

Mikä saa kuvittelemaan, ettei nykypäivänä ole semmoisia kilttejä kunnollisia lapsia, jotka haluaisi sen yhden hienomman asian joskus? Tietenkin on. Mutta se on totta ettei voi tietää mihin se lahja sit lopulta menee.

Mutta miksi jonkun tuntemattoman pitäisi ostaa juuri se hieno ja kallis juttu? 

 

Mistä sinulle on tullut harhaluulo että

No jos toivojan omat vanhemmat/kasvattajat tai tuttavat/sukulaiset/lähipiiri kykenisivät sen toiveen taloudellisesti toteuttamaan, ei kai se silloin roikkuisi puussa toiveena jonkun ventovieraan ja tuntemattoman hyväntekijän maksettavaksi aiottuna?

- sivusta