Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä oppia elämään vaikean lapsuuden kanssa?
12.12.2023 |
Minulla on hyvin vaikea ja traumaattinen lapsuus mihin liittyy useiden läheisten ja vanhempien menettäminen ja ongelmat lastensuojelun kanssa. En ole koskaan saanut tarvitsemaani tukea ja aikuistuttuani olin raunio. En pysty työelämään mutta nyt kolmekymppisenä alan harkita ammatillisen tutkinnon opiskelua. Minua huolettaa pystynkö siihenkään. Vaikka lapsuudessani on jo aikaa tuntuu että se on joka paikassa vastassa. Terapiat on kokeiltu moneen kertaan, mutta niistä ei ole ollut hyötyä.
Kommentit (80)
Ap:n mielestä Josef Fritzlin tytärkin on varmasti onnekas, kun hänen isänsä on hyvä elossa. Viis siitä mitä teki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista tukea olisit tarvinnut mielestäsi? Otan osaa suruusi läheisten menettämisestä. Vanhempien menetys on hurjan iso asia. En tiedä auttaisiko sinua se että viettäisi joka päivä/aamu suruhetken. Surullista musiikkia soimaan, vellomidta surussa, kateudessa ja katkeruudessa esim. 15 minuuttia. Itselleni tuo on puhdistavaa. Sen avulla jaksan olla tavallinen/iloinen aina yhden päivän. Näin saan sitten iloisia/tavallisiakin asioita elämääni.
Jotain sellaista että olisi huomioitu paremmin ja autettu. Tuntuu ettei ystäviäkään kiinnosta. Kun tapaamme niin tapaamisilla he puhuvat ihan tavallisista arkisen pienistä ongelmista tai parisuhdeongelmistaan. Eniten ihon alle menee ne kun jotkut riitelee vanhempiensa kanssa tai tilittää miten huonot välit heillä on vanhempiensa kanssa, vaikka heillä on sentään vanhemmat. Haluaisin vai
Minkälaisessa terapiassa oikein kävit, jos siellä ei kuunneltu? Puhuitko nyt totta, kun sanoit käyneesi terapiassa?
On huonoja terapeutteja ja epäsopivia terapiamuotoja. Lisäksi terapia vaatii työtä itseltäkin.
Eri
Niin...siinäpä se. Itselläni oli koko lapsuus pelkoa, alistamista, häpeää ja traumaa ja nuoruus myös, kun kannoin jatkuvaa huolta vanhemmistani .
Vanhin alkoholisoitunut ja väkivaltainen veljeni asui vanhempieni luona. Hän oli kuin miinakenttä , aina oli karmea uhka päällä. Tuota kesti sinne saakka kun minä olin noin 40 vuotias.....
Sen lisäksi avioliittoni on ollut erittäin vaikea , osin joskus myös väkivaltainen.
Nyt yksi lapsistani "hylkäsi" minut. Siis kaikki yhteys häneen on loppunut.
Mistä vielä pitäisi selvitä ?
Jos elää menneessä, ei elä ollenkaan. Menneisyydestä pitää vaan päästä irti. Elää jokaista päivää vailla menneisyyden kahleita. Helpottaa kun oppii elämään läsnä tässä hetkessä eikä ole mielensä/ajatustensa vanki.
Miten se että kavereillesi on ongelmia vanhempiesi kanssa liittyy edes sinun vanhempiisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten se että kavereillesi on ongelmia vanhempiesi kanssa liittyy edes sinun vanhempiisi?
Ihmisten pitäisi ymmärtää olla kiitollinen vanhemmistaan kun se on mahdollista. Minusta on loukkaavaa että joku on huonoissa väleissä vanhempansa kanssa kun kaikilla ei edes ole vanhempia. Vaikka vanhempi olisi tehnyt mitä niin vanhemmat on aina lastensa ainoita vanhempia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se että kavereillesi on ongelmia vanhempiesi kanssa liittyy edes sinun vanhempiisi?
Ihmisten pitäisi ymmärtää olla kiitollinen vanhemmistaan kun se on mahdollista. Minusta on loukkaavaa että joku on huonoissa väleissä vanhempansa kanssa kun kaikilla ei edes ole vanhempia. Vaikka vanhempi olisi tehnyt mitä niin vanhemmat on aina lastensa ainoita vanhempia.
Ap
Niin. He kyllä, joiden on mahdollista olla kiitollinen vanhemmistaan, sitä ovatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko sitten sellaisen vanhemman kuin biologinen isäni? Hän tappoi vaimonsa aja pikkusisarukseni kun olin teini.
Kaikki vanhemmat ei ole hyviä vanhempia mistä pitäisi olla kiitollinen tai onnellinen.
Kuulostaa oudolta että edelleen kolmekymppisenä yrität elää lapsuuttasi ystäviesi kautta.
Elossa oleva vanhempi on aina parempi ja silloin kaikki on vielä mahdollista. Sitä ei sovi unohtaa.
Ap
Jos sinulla on tällainen asenne, niin en ihmettele että jumitat tramoissasi. Jos olisit saanut alkusi vaikka väkivaltaisen raiskauksen seurauksena jostain sotahullu murhaaja la** sen rai sk* aajakongolaisesta tai sarjamurhaajasta niin hänkö olisi sitten parempi isä ja kaikki mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se että kavereillesi on ongelmia vanhempiesi kanssa liittyy edes sinun vanhempiisi?
Ihmisten pitäisi ymmärtää olla kiitollinen vanhemmistaan kun se on mahdollista. Minusta on loukkaavaa että joku on huonoissa väleissä vanhempansa kanssa kun kaikilla ei edes ole vanhempia. Vaikka vanhempi olisi tehnyt mitä niin vanhemmat on aina lastensa ainoita vanhempia.
Ap
Taidat olla trolli. Tai sitten sulla on kyllä persoonallisuushäiriö.
Kuulostat ihan mun siskolta joka on epävakaa. Jatkuvaa jankutusta. Suutuin kerran sille mutta ei mene mitään jakeluun. Oli mistä tahansa puhu niin aina sama jankutijankuti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko sitten sellaisen vanhemman kuin biologinen isäni? Hän tappoi vaimonsa aja pikkusisarukseni kun olin teini.
Kaikki vanhemmat ei ole hyviä vanhempia mistä pitäisi olla kiitollinen tai onnellinen.
Kuulostaa oudolta että edelleen kolmekymppisenä yrität elää lapsuuttasi ystäviesi kautta.
Elossa oleva vanhempi on aina parempi ja silloin kaikki on vielä mahdollista. Sitä ei sovi unohtaa.
Ap
Jos sinulla on tällainen asenne, niin en ihmettele että jumitat tramoissasi. Jos olisit saanut alkusi vaikka väkivaltaisen raiskauksen seurauksena jostain sotahullu murhaaja la** sen rai sk* aajakongolaisesta tai sarjamurhaajasta niin hänkö olisi sitten parempi isä ja kaikki mahdollista?
Ei tuo Ap pysty ymmärtämään mitään konkreettista. Hänellä pyörii vain omat ajatukset kehää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hemmottelet, hoivaat, huolehdit ja ymmärrät itse itseäsi, niin kyllä se elämä siitä vähitellen alkaa kohentua.
Ei se ihan noin mene.
T. Sijaisvanhempi
Vierailija kirjoitti:
YHYY NIIN VAIKEA LAPSUUS YYYYHYYYY😩😫
Mikä vit-tu sulle tuli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko itse sitten aina niin kiitollinen niistä vanhemmistasi?
Et tainnut olla.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko sitten sellaisen vanhemman kuin biologinen isäni? Hän tappoi vaimonsa aja pikkusisarukseni kun olin teini.
Kaikki vanhemmat ei ole hyviä vanhempia mistä pitäisi olla kiitollinen tai onnellinen.
Kuulostaa oudolta että edelleen kolmekymppisenä yrität elää lapsuuttasi ystäviesi kautta.
No ei minulle jäänyt käsitystä, että yrittäisi elää lapsuuttaan muiden kautta. Menetetty lapsuus nyt vain on menetys. Sitä ei saa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko sitten sellaisen vanhemman kuin biologinen isäni? Hän tappoi vaimonsa aja pikkusisarukseni kun olin teini.
Kaikki vanhemmat ei ole hyviä vanhempia mistä pitäisi olla kiitollinen tai onnellinen.
Kuulostaa oudolta että edelleen kolmekymppisenä yrität elää lapsuuttasi ystäviesi kautta.
Eihän tässä ollut tuosta kyse. Muista, sinun ongelmasi tai traumasi ei ole pahempi kuin ap:n. Ne ei ole verrattavissa keskenään. Toisen asioita, kokemuksia tai tuntemuksia ei koskaan tule vähätellä.
Minun traumani insestiuhrina tuntuu minulle suuremmalta kuin sinun. Minä olen kokenut henkilökohtaisesti omani. Minulla ei ole pienintäkään käsitystä sinun traumasta, koska en ole kohdannut sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko sitten sellaisen vanhemman kuin biologinen isäni? Hän tappoi vaimonsa aja pikkusisarukseni kun olin teini.
Kaikki vanhemmat ei ole hyviä vanhempia mistä pitäisi olla kiitollinen tai onnellinen.
Kuulostaa oudolta että edelleen kolmekymppisenä yrität elää lapsuuttasi ystäviesi kautta.
Elossa oleva vanhempi on aina parempi ja silloin kaikki on vielä mahdollista. Sitä ei sovi unohtaa.
Ap
Olen yhtämieltä kanssasi. Olen aina ollut eri arvossa sisaruksiini nähden. Katkaisin välit vanhempiini, koska eriarvoisuus välittyi minun lapsiini verrattain siskoni lapsia. Nyt vuosien jälkeen, toisen vanhemman sairastuttua, olemme yhteisen tien löytäneet, ilman katkeruutta. Lapsillani on arvo, myös minulla on arvo.
Olen pahoillani, että et voi mahdollistaa toiveitasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos itse olisit kiitollinen niistä vanhemmistasi ja jatkaisit elämää?
Toki voit jumittua lapsuuteesi, mutta ei siitä mitään hyötyä ole. Voi olla, että ystäväsikin kyllästyvät seuraasi jos aina vähättelet heidän ongelmiaan kuten viestiesi perusteella kuulostaa.
Helppo huudella kun itsellä on vanhemmat elossa. Et taida olla kokenut mitään rankkoja asioita koska et ymmärrä mitään elämän vaikeista asioista.
Ap
Ei meillä kaikilla ole vanhemmat elossa tai osa elämää, vaikka olisivat elossa. Sinulla on asennevika, mitä lääkityksiä on kokeiltu? Käytätkö päihteitä?
No sinulla on ollut tunneköyhä lapsuus. Empatiaa et ainakaan ole osaksesi saanut, kommenttisi perusteella.
Olet lapsellinen kiukuttelija. Siksi kukaan ei halua olla seurassasi.
Nyt AP luepas Janice Dickinsonin elämäkerta. Ja miten hirveä voi isä olla ja miten kuolema voi todellakin olla helpotus. Ja hän siitä huolimatta menestyi hyvin elämässä. Ymmärrän, että sinulla on traumoja, mutta ei niissä märehtiminenkään auta. Katse eteenpäin. En minäkään ole saanut vanhemmilta mitään tukea ja varmasti moni on samassa vedessä. Emme kuitenkaan voi olla vastuussa kuin itsestämme.