Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä oppia elämään vaikean lapsuuden kanssa?
12.12.2023 |
Minulla on hyvin vaikea ja traumaattinen lapsuus mihin liittyy useiden läheisten ja vanhempien menettäminen ja ongelmat lastensuojelun kanssa. En ole koskaan saanut tarvitsemaani tukea ja aikuistuttuani olin raunio. En pysty työelämään mutta nyt kolmekymppisenä alan harkita ammatillisen tutkinnon opiskelua. Minua huolettaa pystynkö siihenkään. Vaikka lapsuudessani on jo aikaa tuntuu että se on joka paikassa vastassa. Terapiat on kokeiltu moneen kertaan, mutta niistä ei ole ollut hyötyä.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko sitten sellaisen vanhemman kuin biologinen isäni? Hän tappoi vaimonsa aja pikkusisarukseni kun olin teini.
Kaikki vanhemmat ei ole hyviä vanhempia mistä pitäisi olla kiitollinen tai onnellinen.
Kuulostaa oudolta että edelleen kolmekymppisenä yrität elää lapsuuttasi ystäviesi kautta.
Eihän tässä ollut tuosta kyse. Muista, sinun ongelmasi tai traumasi ei ole pahempi kuin ap:n. Ne ei ole verrattavissa keskenään. Toisen asioita, kokemuksia tai tuntemuksia ei koskaan tule vähätellä.
Minun traumani insestiuhrina tuntuu minulle suuremmalta kuin sinun. Minä olen kokenut henkilökohtaisesti omani. Minulla ei ole pienintäkään käsitystä sinun traumasta, koska en ole kohdannut sitä.
Minusta kyllä tuollainen että vanhempi on tehnyt jotain toiselle vanhemmalle ja pikkusisarelle on paljon pahempi trauma kuin hyvien vanhempien menettäminen. Tuollaisella tapahtumalla on täysin eri ulottuvuudet kuin esimerkiksi sillä että on eletty ihan tavallista perhe-elämää ja sitten vanhemmat on kuolleet esimerkiksi jossain onnettomuudessa, kuten ilmeisesti ap:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se että kavereillesi on ongelmia vanhempiesi kanssa liittyy edes sinun vanhempiisi?
Ihmisten pitäisi ymmärtää olla kiitollinen vanhemmistaan kun se on mahdollista. Minusta on loukkaavaa että joku on huonoissa väleissä vanhempansa kanssa kun kaikilla ei edes ole vanhempia. Vaikka vanhempi olisi tehnyt mitä niin vanhemmat on aina lastensa ainoita vanhempia.
Ap
Taidat olla trolli. Tai sitten sulla on kyllä persoonallisuushäiriö.
Kuulostat ihan mun siskolta joka on epävakaa. Jatkuvaa jankutusta. Suutuin kerran sille mutta ei mene mitään jakeluun. Oli mistä tahansa puhu niin aina sama jankutijankuti.
Niin kauan pershäiriöinen jankuttaa, kun pääsee helvetistä vapaaksi. Epävakaus ei ole synnynnäinen.
Toivon sydämestäni, että siskosi löytää tien ulos lapsuuden perheestä. Voidaan puhua lottovoitosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten menetit vanhempasi? Onko sinulla muistikuvia heistä? Oliko teillä rakastava suhde?
Ne juoksi junan alle kun eivät kestäneet meitä lapsia.
ap
Ai kauhea, nauroin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko sitten sellaisen vanhemman kuin biologinen isäni? Hän tappoi vaimonsa aja pikkusisarukseni kun olin teini.
Kaikki vanhemmat ei ole hyviä vanhempia mistä pitäisi olla kiitollinen tai onnellinen.
Kuulostaa oudolta että edelleen kolmekymppisenä yrität elää lapsuuttasi ystäviesi kautta.
Eihän tässä ollut tuosta kyse. Muista, sinun ongelmasi tai traumasi ei ole pahempi kuin ap:n. Ne ei ole verrattavissa keskenään. Toisen asioita, kokemuksia tai tuntemuksia ei koskaan tule vähätellä.
Minun traumani insestiuhrina tuntuu minulle suuremmalta kuin sinun. Minä olen kokenut henkilökohtaisesti omani. Minulla ei ole pienintäkään käsitystä sinun traumasta, koska en ole kohdannut sitä.
Minusta kyllä tuollainen että vanhempi on tehnyt jotain toiselle va
Se on pahin mahdollinen trauma sen kokeneelle. Minun traumani insestiuhrina on minulle pahempi, elän sen kanssa lopun elämääni. Se kohdistui minuun, identiteetti riistettiin lapsena. Ei se takaisin tule.
Ei kuulosta ihan normaalilta että kolmekymppinen ajattelee ja kokee kaiken vanhempiensa menettämisen kautta. Todella moni on kolmekymppisenä jo menettänyt vanhempiaan, tavalla tai toisella. Silti he eivät käyttäydy samoin kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse sitten aina niin kiitollinen niistä vanhemmistasi?
Et tainnut olla.
Ole kiitollinen vanhemmistasi (sinullakin on ollut vanhemmat) ja yhteisestä ajasta vaikka he ovat kuolleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko sitten sellaisen vanhemman kuin biologinen isäni? Hän tappoi vaimonsa aja pikkusisarukseni kun olin teini.
Kaikki vanhemmat ei ole hyviä vanhempia mistä pitäisi olla kiitollinen tai onnellinen.
Kuulostaa oudolta että edelleen kolmekymppisenä yrität elää lapsuuttasi ystäviesi kautta.
Eihän tässä ollut tuosta kyse. Muista, sinun ongelmasi tai traumasi ei ole pahempi kuin ap:n. Ne ei ole verrattavissa keskenään. Toisen asioita, kokemuksia tai tuntemuksia ei koskaan tule vähätellä.
Minun traumani insestiuhrina tuntuu minulle suuremmalta kuin sinun. Minä olen kokenut henkilökohtaisesti omani. Minulla ei ole pienintäkään käsitystä sinun traumasta, koska en ole kohdannut sitä.
Minusta kyllä tu
Minulla on ollut traumaattinen lapsuus, väkivaltaa ja alkoholismia jatkuvaa pelkoa ja uhkailua. Silti ajattelen että seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuminen lapsena on kaikista pahinta mitä lapselle voi käydä. Tietenkään se ei ole traumani, mutta pystyn ymmärtämään että joillakin voi olla asiat vieläkin pahemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko sitten sellaisen vanhemman kuin biologinen isäni? Hän tappoi vaimonsa aja pikkusisarukseni kun olin teini.
Kaikki vanhemmat ei ole hyviä vanhempia mistä pitäisi olla kiitollinen tai onnellinen.
Kuulostaa oudolta että edelleen kolmekymppisenä yrität elää lapsuuttasi ystäviesi kautta.
Eihän tässä ollut tuosta kyse. Muista, sinun ongelmasi tai traumasi ei ole pahempi kuin ap:n. Ne ei ole verrattavissa keskenään. Toisen asioita, kokemuksia tai tuntemuksia ei koskaan tule vähätellä.
Minun traumani insestiuhrina tuntuu minulle suuremmalta kuin sinun. Minä olen kokenut henkilökohtaisesti omani. Minulla ei ole pienintäkään käsitystä sinun traumasta, koska en ole kohdannut sit
Minulla on ollut traumaattinen lapsuus, väkivaltaa ja alkoholismia jatkuvaa pelkoa ja uhkailua. Silti ajattelen että seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuminen lapsena on kaikista pahinta mitä lapselle voi käydä. Tietenkään se ei ole traumani, mutta pystyn ymmärtämään että joillakin voi olla asiat vieläkin pahemmin.
Ei todellakaan ole joku tuollainen pahinta mitä lapselle voi käydä.
Hahah, oma syysi. Mitäs tuhlasit vanhempasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tappoivatko vanhempasi itsensä kun eivät jaksaneet perhe-elämää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko sitten sellaisen vanhemman kuin biologinen isäni? Hän tappoi vaimonsa aja pikkusisarukseni kun olin teini.
Kaikki vanhemmat ei ole hyviä vanhempia mistä pitäisi olla kiitollinen tai onnellinen.
Kuulostaa oudolta että edelleen kolmekymppisenä yrität elää lapsuuttasi ystäviesi kautta.
Eihän tässä ollut tuosta kyse. Muista, sinun ongelmasi tai traumasi ei ole pahempi kuin ap:n. Ne ei ole verrattavissa keskenään. Toisen asioita, kokemuksia tai tuntemuksia ei koskaan tule vähätellä.
Minun traumani insestiuhrina tuntuu minulle suuremmalta kuin sinun. Minä olen kokenut henkilökohtaisesti omani. Minulla ei ole pienintäkään kä
Tajuatko että seks hyväksikäytössä voi tapahtua penetraatio, hyvinkin pienenä lapsena. Mikä voisi olla pahempaa kuin jos set ä nus* ii sua ollessasi 3-vuotias?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se joka vähättelee lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, voi vain rukoilla, ettei omat lapset sen uhriksi joudu. Siinä todellakin riistetään identiteetti, joka ei palaudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollu lapsuudessa hyväksikäyttöä, epävakaa alkkis isä, koulukiusaamista, jatkuvia vanhempien riitoja ja kyllä kaikkein pahin ja eniten vaurioittavin on se hyväksikäyttö. En saanut mitään apua lapsena tai nuorena ja sekosin pahasti jo parikymppisenä, nyt oon elänyt n 20 vuotta yhteiskunnan tuilla suurimman osan ajasta työkyvyttömänä. Että se auttamatta jättäminen tulee kalliiksi myös ihan kaikille yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta ihan normaalilta että kolmekymppinen ajattelee ja kokee kaiken vanhempiensa menettämisen kautta. Todella moni on kolmekymppisenä jo menettänyt vanhempiaan, tavalla tai toisella. Silti he eivät käyttäydy samoin kuin sinä.
Ei kannata tuomita kun ei ymmärrä traumatisoitumisesta näköjään yhtään mitään.
Minulla edelleen yli 50-vuotiaana on ongelmia lapsuus- ja aikuisajankin traumojen kanssa. Niitä kun ei voi noin vain pyyhkiä mielestään pois, että hupsis vaan ja mennäänpä sitten kahville ja shoppailemaan.
Ap:lle voimia. En osaa sanoa mikä sinua auttaisi, mutta et ole yksin.
Vierailija kirjoitti:
Se joka vähättelee lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, voi vain rukoilla, ettei omat lapset sen uhriksi joudu. Siinä todellakin riistetään identiteetti, joka ei palaudu.
Miksi joutuisi? Sellainen on kuitenkin aika harvinaista.
Mikä tämä seksuaalinen hyväksikäyttöjuttu nyt on? Ei kai ap:lla sellaista ollut taustalla. Muuten ap kyllä kuulostaa hyvin katkeroituneelta ja traumatosoituneelta. Se ei kuitenkaan ole ap:n ystävien syy mitä ap:lle on tapahtunut, joten ap nyt purkaa omaa oloaan vähän vääriin ihmisiin. Suosittelen ammattiavun hakemista, koska tuo tuskin itsestään katoaa mihinkään. Kukaanhan ei voi puolestasi päättää mitä toimit, mutta tuossa voi käydä niinkin että jäät ihan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko sitten sellaisen vanhemman kuin biologinen isäni? Hän tappoi vaimonsa aja pikkusisarukseni kun olin teini.
Kaikki vanhemmat ei ole hyviä vanhempia mistä pitäisi olla kiitollinen tai onnellinen.
Kuulostaa oudolta että edelleen kolmekymppisenä yrität elää lapsuuttasi ystäviesi kautta.
Eihän tässä ollut tuosta kyse. Muista, sinun ongelmasi tai traumasi ei ole pahempi kuin ap:n. Ne ei ole verrattavissa keskenään. Toisen asioita, kokemuksia tai tuntemuksia ei koskaan tule vähätellä.
Minun traumani insestiuhrina tuntuu minulle suuremmalta kuin sinun. Minä olen kokenut henkilökohtaisesti omani. Minulla ei ole pienintäkään käsitystä sinun traumasta, koska en ole kohdannut sit
Minulla on ollut traumaattinen lapsuus, väkivaltaa ja alkoholismia jatkuvaa pelkoa ja uhkailua. Silti ajattelen että seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuminen lapsena on kaikista pahinta mitä lapselle voi käydä. Tietenkään se ei ole traumani, mutta pystyn ymmärtämään että joillakin voi olla asiat vieläkin pahemmin.
No jos sille linjalle mennään että aina jollain on asiat huonommin niin ei kyllä Suomesta tarvitse edes etsiä, koska täällä on asiat aina hyvin kun verrataan yleisiä olosuhteita. Muutenkin maailmasta taitaa löytyä sitten se yksi ihminen jolla on asiat kaikista huonoimmin ja kuka on lapsena kokenut pahimmat asiat.
Esimerkiksi kaverini vanhemmat on kotoisin eräästä tietystä maasta, missä suuri osa tytöistä joutuu varsin ikävän asian uhriksi. Kaverini oli noin 10-vuotias kun hän joutui sukuelintensilpomisen uhriksi. Eihän se itsessään ehkä mikään seksuaalinen teko ole, mutta uhrista voi tuntua siltäkin. Lisäksi se jätti esimerkiksi kaverille sellaisia fyysisiä vammoja, että moni muille normaali asia vaatii erikoistoimia ja ihan hoitoa terveydenhuollossa.
Kuule ap. Ikävä lapsuus on taakse jäänyttä elämää.
Minulla kuoli vanhemmat eikä lastensuojelua ollut lainkaan.
Vanhempien kuoleman jälkeen oli keskeytettävä opiskelu ja mentävä töihin. Työn ohessa opiskeltiin sitten myöhemmin mitä voitiin.
Nykyään puhutaan monista elämään kuuluvista asioista traumoina. Joku menettää vanhempansa aiemmin joku myöhemmin. Se kuuluu elämään.
Pahoin@itelyt, rais@aukset, ampu*iset yms on eri asia. Niistä voi jäädä tilat pitkäksikin aikaa päälle kun ns hälytyskynnys nousee. Niihin on hyväkin saada terapiaa.
Jos sinua on kohdeltu lastensuojelussa em. tavoilla on kyseessä rikos, mikä vaatii käsittelyä, jossa Sinulle haetaan oikeutta
Kuoleman jälkeinen suru on luonnollinen reaktio. Suru pitää surra pois ja jatkaa elämää. Ei siihen muu terapia auta.
.
Helppoa kuin heinänteko. Huh!