Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsuuden karkkipäivä ohjaa syömishäirikäyttäytymiseen
11.12.2023 |
Koska kun karkkia saa lauantaina vihdoin syödä, sitä pitää syödä paljon.
Jos rajoitusta ei olisi, lapsi voisi ottaa vaikka kaksi konvehtia ruoan jälkeen maanantaina ja olla tyytyväinen. Lauantaina ei ottaisi ehkä mitään.
Karkkikäyttäytyminenhän seuraa sitten aikuisuuteen ja syömishäiriö on valmis.
Mielipiteitä?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
No olen nähnyt niitä lapsia joilta herkut on kielletty, vihdoin synttäreillä saa kerran vuodessa herkutella kunnolla, vatsa ei kestä ja juhlien jälkeen katsot kun toinen oksentaa joka paikkaan. Ei mun lapsi.
En ole nähnyt yhtäkään tuollaista lasta. Oma lapsi on jo aikuinen ja hänellä oli pienenä karkkipäivä. Ei hänellä ole vieläkään ongelmia karkkien/herkkujen kanssa.
Kuten ei minullakaan, vaikka karkkipäivä oli käytössä myös omassa lapsuudessani 70-luvulla.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ollut lapsena karkkipäivää, mutta silti olen jollain tavalla syömishäiriöinen, vaikka olenkin koko ikäni ollut normaalipainossa.
Millä tavalla syömishäiriöinen?
koko elämä pyörinyt siinä, lihonko tai pitäisikö laihduttaa. Kuinka paljon voin jotain syödä. Ei tämä ihan normaalia ole.Mistä se johtuu? Ei ole normaalia.
Elin nuoruuteni 80-luvulla, se oli aikamoista laihuuden ihannointia. Muistan, kuinka paras kaverini ihannoi andy mccoyn ohueita jalkoja.Mutta menin nuorena 20 v yhteen eksäni kanssa, ja hän kontrolloi syömisiäni. Sain sanomista, jos söin enemmän kuin yhden rivin suklaata. Muistan, kun katsoimme jot
Ja nyt voit kasvattaa itsesi ulos siitä. Suosittelen terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole karkkipäivää ja olen aina ihmetellyt sitä, miten lapset seisovat kaupassa karkkihyllyjen luona miettien, mitä karkkia ja paljonko otetaan (joku euro- tai grammaraja) ja sitten ne pitää syödä melkein samantien maistamatta makua. Miksi? Miksi lauantaina pitää itkettää ipanoita karkkihyllyn luona selittämällä, että koska maananaina olit tuhma, niin nyt et saa kuin yhden karkin - mikä järki?
Meillä karkit ja herkut ovat vapaasti syötävillä tiistaisinkin. Ehkä juuri siksi ne eivät ole mikään superjuttu, jota mietitään joka päivä ja jonka poisnappaamisella vanhemmat hekumoisivat. Lapset tai vanhemmat ei ole läskejä, koska kohtuus on paljon helpompi ylläpitää tällä tavalla.
Sokeri ei pelkästään lihota. Hammaslääkäri joskus sanoi lapsen tarkastuksessa että teillä taitaa olla karkkipäivä käytössä. Hampaat säilyy kunnossa.
Hampaat pysyy kunnossa säännöllisellä ruokailurytmillä, ei karkkipäivällä. Herkut pääasiassa aterioiden yhteydessä ja määrä kohtuullinen, vaikka yksittäisiä herkuttelukertoja kertyykin karkkipäiväläisiä enemmän. Lisänä normaalit ksylitoli ja hampaanpesut.
Ei se haitallisempaa, kuin saman herkkumäärän mättäminen yhdeltä istumalta kerran viikossa.
Luulen ettei karkkipäivällä ole mitään yhteyttä tähän , vaan henkilön itsensä mieltymyksillä ja itsensä kontrolloinnin taidolla ja riippuvuus taipumuksilla. Sekä perheen mallilla . Toiset myös pitää enemmän sokerista kuin toiset .
Äitini otti karkkipäivänä vain muutaman makeisen ja sanoi että tämä hänelle sopiva määrä . Itse käytän tätä metodia . Ostan pienen karkkipussin tai piilotan osan yläkaappiin itseltäni odottamaan seuraavaa kertaa . Siskoni taas söi ja ahmi kaikki heti kunnes tuli paha olo tai karkit loppui , ja hänelle maistuu myös alkoholi ja tupakka sekä raha ei tahdo pysyä käsissä .
Sokeririippuvuus on myytti. Hammaslääkärien ohjeistus kerran viikossa kerralla syötävistä karkeista on ymmärrettävä heidän näkökulmastaan, mutta muutenhan se on aika outo. Kerran viikossa suoritetaan karkkien syönti. Huh.
Kerropa tuo sokeririippuvaiselle mielelleni ja keholleni, olisin kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täh? Minulla oli karkkipäivä, mutta ei silloin mätetty, vaan määrä oli maltillinen. Esim. Lauantai-pussi.
Vierailija kirjoitti:
Luulen ettei karkkipäivällä ole mitään yhteyttä tähän , vaan henkilön itsensä mieltymyksillä ja itsensä kontrolloinnin taidolla ja riippuvuus taipumuksilla. Sekä perheen mallilla . Toiset myös pitää enemmän sokerista kuin toiset .
Äitini otti karkkipäivänä vain muutaman makeisen ja sanoi että tämä hänelle sopiva määrä . Itse käytän tätä metodia . Ostan pienen karkkipussin tai piilotan osan yläkaappiin itseltäni odottamaan seuraavaa kertaa . Siskoni taas söi ja ahmi kaikki heti kunnes tuli paha olo tai karkit loppui , ja hänelle maistuu myös alkoholi ja tupakka sekä raha ei tahdo pysyä käsissä .
Se muuten yleensä on niin, että jos alkoholi maistuu, niin silloin ei maistu makea. Oma äitini tämän joskus mainitsi ja olen omassa tuttavapiirissäni tehnyt saman havainnon: joko maistuu makeat herkut ja jos ei maistu, niin silloin yleensä maistuu alkoholi. Tehkääpä omassa tuttavapiirissänne kevyttä empiiristä tutkimusta... Itse tiedän tuttavapiiristäni ainakin 4 ihmistä, jotka juopottelee eivätkä syö makeaa. Ja sitten tiedän ainakin 5 ihmistä, jotka tykkäävät makeasta, mutteivät käytä alkoa juuri lainkaan. Kuulun itse tähän jälkimmäiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole karkkipäivää ja olen aina ihmetellyt sitä, miten lapset seisovat kaupassa karkkihyllyjen luona miettien, mitä karkkia ja paljonko otetaan (joku euro- tai grammaraja) ja sitten ne pitää syödä melkein samantien maistamatta makua. Miksi? Miksi lauantaina pitää itkettää ipanoita karkkihyllyn luona selittämällä, että koska maananaina olit tuhma, niin nyt et saa kuin yhden karkin - mikä järki?
Meillä karkit ja herkut ovat vapaasti syötävillä tiistaisinkin. Ehkä juuri siksi ne eivät ole mikään superjuttu, jota mietitään joka päivä ja jonka poisnappaamisella vanhemmat hekumoisivat. Lapset tai vanhemmat ei ole läskejä, koska kohtuus on paljon helpompi ylläpitää tällä tavalla.
Kyllä on typerää itkettää lapsia ja käyttää karkkia tuolla tapaa rankaisukeinona, mutta miten se liittyy karkkipäivään? Yhtä lailla sitä voi luoda häiriintyneen ruokasuhteen silläkin että karkkia saa joka päivä ja sitä käytetään palkintona tai rangaistuksena, itketetään lapsia silloin tiistaina kun muut saa jälkkäriksi karkin ja se yksi ei.
Ostettavan/syötävän karkin määrää on tietenkin rajattava, keinolla tai toisella, riippumatta tehdäänkö se yhtenä vai useana päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Täh? Minulla oli karkkipäivä, mutta ei silloin mätetty, vaan määrä oli maltillinen. Esim. Lauantai-pussi.
Lauantai-pussi on hervoton läjä karkkia verrattuna 70-luvun lapsuuteen. Se karkkimäärä oli 30-100 g, mitä silloin sai.
Silti olen nyt sokeririippuvainen ja se alkoi vasta neljänkympin lähestyessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olen nähnyt niitä lapsia joilta herkut on kielletty, vihdoin synttäreillä saa kerran vuodessa herkutella kunnolla, vatsa ei kestä ja juhlien jälkeen katsot kun toinen oksentaa joka paikkaan. Ei mun lapsi.
Oliko näitä lapsia nyt yksi vai monta?
Palstanvakiojankaajien mukana lapsille pitää antaa herkkuja koko ajan, etteivät ne sitten synttäreillä söisi niin paljon herkkuja. Pettämätön logiikka tosiaan.
Olen tavannut näitä lapsia paljon! Ja myös saman lapsen kuusi eri kertaa eli joka vuosi lapseni synttäreillä tämä lapsi oli kiinnostunut vain herkuista, ei yhteisestä tekemisestä. Hän istui autuaan onnellisena herkkujen keskellä, ei hyväkäytöksisenä ahminut ensimmäisenä kaikkea, mutta muiden lopetettua syömisen tämä veijari jäi pöytään ja söi järjestel
Minä en ole tavannut koskaan yhtään. Ja lasten kaverisynttäreitä on järjestetty monet monituiset, ja kaveritkin on matkan varrella vaihtuneet. Melkoiselle urbaanilegendalle kyllä kuulostaa nämä, varsinkin että olisi jotenkin yleistä...
Vierailija kirjoitti:
Täh? Minulla oli karkkipäivä, mutta ei silloin mätetty, vaan määrä oli maltillinen. Esim. Lauantai-pussi.
Kun lauantaipussi tuli, se oli aikaan nähden ihan valtava säkki. Siellä oli sisällä pahvinen karkkiaski, tikkari, purkkaa JA vielä sekalaisia karkkeja.
Itselleni ostettiin yleensä karkkia sellainen pieni pahvinen aski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli lapsena karkkipäivä, samoin useimmilla kavereillani, eikä kukaan koskaan "mättänyt niin että oksentaa" silloin karkkipäivänä. Eikä ole syömishäiriötäkään kenelläkään, itseasiassa koko mun kaveriporukka on ihan normaalipainoisia ja hyvinkin terveen ruokasuhteen omaavia. Nyt meillä on omia lapsia ja heillä karkkipäivät eikä kukaan mätä hulluna karkkia silloin, vaan määrät on kohtuullisia eikä ainakaan omat lapset edes syö kauheasti kerralla vaan säästelee karkkejaan. Enkä minä ainakaan niin tiukka ole etteikö karkkeja tai muuta makeaa voisi syödä muulloinkin, kyllä joskus voi ottaa sen yhden namin jälkiruuaksi tai jos joku tarjoaa, sama se oli omassa lapsuudessa. Karkkipäiväkäytäntö mun perheessä alunperin otettiin käyttöön, kun lapsi alkoi kinuta karkkia vähän joka välissä.
Ei karkkipäivää, mutta ei meille perheessä karkki ei ole mikään juttu. Makeanhimoon leivotaan pullaa, pikkuleipiä, piirakoita. Niitä voi ottaa pakastimesta suht vapaasti. Karkkia on joskus, aikuiset ei syö karkkia oikeastaan ollenkaan. Lapset ostaa joskus viikkorahoillaan karkkia, yleensä eivät. En tiedä miksi eivät ole karkista niin kovin kiinnostuneita, yksi syö pussin hetimiten tyhjäksi, toinen ottaa muutaman ja säästelee, kolmas syö minkä syö ja unohtaa loput. Kaikki on normaalipainoisia ja liikkuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Minulla oli karkkipäivä, mutta ei silloin mätetty, vaan määrä oli maltillinen. Esim. Lauantai-pussi.
Kun lauantaipussi tuli, se oli aikaan nähden ihan valtava säkki. Siellä oli sisällä pahvinen karkkiaski, tikkari, purkkaa JA vielä sekalaisia karkkeja.
Itselleni ostettiin yleensä karkkia sellainen pieni pahvinen aski.
Me saatiin yleensä lauantaipussi siskon kanssa puoliksi. Sama nykyään omilla lapsilla, joko puoliksi se, tai niin että osa säästetään seuraavaan viikonloppuun. Hyvin nuo osaa säästää, eivät edes halua mättää koko pussillista kerralla. Alakouluikäisiä on omat lapset nyt ja karkkipäivä on. Joskus toki muulloinkin saa karkkia jos on joku spesiaalitilanne. Mutta huomaa kyllä, että nyt kun on joulun aikaan suklaata ollut esillä niin lasten tekee paljon enemmän sitä mieli kuin normaalisti.
Meillä meni niin etten halunnut olla ostamatta karkkia itselleni kuin tiettynä päivänä, joten karkkipäivää ei ollut lapsillakaan 😄 Joskus kaupassa käydessä ostettiin vaikka pienet suklaapatukat, joskus ei. Joskus voitiin ostaa karkkipussi ja sitten taas ei. Lapset oppivat siihen. Eikä koskaan mitään huutoja karkkihyllyllä, ei syömishäiriöitä eikä myöskään reikiä hampaissa.
Meillä on 18 - 21 -vuotiaat lapset ja ei ole koskaan ollut karkkipäivää.
Ovat normaalipainoisia ja osaavat annostella herkun syömistä. Mielestäni kieltäminen johtaa ahmimiseen.
Lisäksi ihan verensokerin kannalta herkuttelu on parasta ajoittaa ruokailun päälle.
Neuvola jo tuputti karkkipäivää, joka on siis mielestäni turha. Varmasti hammaslääkärien keksintöä.
On parempi oppia kuuntelemaan oman kehon viestejä.
Meillä ei ollut koskaan karkkipäivää. Karkkeja ei juuri syödä eikä esimerkiksi limpparit kulu meillä, niitä juodaan muutaman kerran vuodessa.
Sen sijaan joku pikku herkku kuuluu joka päivään. Kyllä: jälkiruoka, joka voi olla jäätelö, leivos, pulla, suklaata. Tai hedelmä. Joskys jää kokonaan väliin. Mitä vaan mieli tekee! Sen jälkeen ksylitolia hampaille.
Meillä on hoikat teinit ja normaalipainoiset vanhemmat. Lapsilla ei ole ollut koskaan reikää hampaassa eikä aikuisillakaan niitä ole tullut vuosiin. Pöydällä voi olla konvehteja, kuka tahansa saa ottaa halutessaan. Hyvin ne siinä säilyy tai joskus "ahmitaan" yhdessä koko rasia. Sitten voi mennä muutama päivä ilman.
Minun mielestä kumpi tahansa käytäntö voi olla hyvä tai huono, ja kummalla tahansa tavalla voi saada huonon ruokasuhteen ja syödä aivan liikaa makeaa. Olennaista on se, miten siihen karkkiin ja herkutteluun suhtaudutaan, ei se syödäänkö yhtenä vai useana päivänä viikossa. Enemmän se on persoonakysymys kumpi sopii paremmin.
Alue: Aihe vapaa
Olen tavannut näitä lapsia paljon! Ja myös saman lapsen kuusi eri kertaa eli joka vuosi lapseni synttäreillä tämä lapsi oli kiinnostunut vain herkuista, ei yhteisestä tekemisestä. Hän istui autuaan onnellisena herkkujen keskellä, ei hyväkäytöksisenä ahminut ensimmäisenä kaikkea, mutta muiden lopetettua syömisen tämä veijari jäi pöytään ja söi järjestelmällisesti tyhjäksi jokaisen kulhon ja kipon. Saman hän teki kuulemma muidenkin synttäreillä. Äitinsä oli juuri se tapaus, joka etukäteen kertoi, että suklaakakun sijaan pitää olla terveellinen melonikakku ja heidän lapselle porkkanatikkuja ja dippiä (tätäkin oli, lapsi vain ei erityisemmin niistä välittänyt).