Suomalaisuus

Sauna ja sisu on suomalaisuutta. Sellainen periksiantamaton hakkaa päälle - mentaliteetti. Kansallisylpeys kotimaisuudesta. Näitä ei kyllä ole ollut vuosikymmeniin.

Oi Suomi on. Viina, terva ja hauta

*Mitä sinun mielestäsi kuuluu suomalaisuuteen? Mikä tekee ihmisestä suomalaisen? //// Vaikea juttu kun Suomessa on erilaista porukkaa joka tullut tänne eri suunnilta - omiani 1650-luvulta jotain, toisten ajankohtia en juuri nyt muista paitsi toiset isovanhempani  Pietarista vasta 1920 tienoilla. Jotkut sukujuuret menevät Ruotsiin jotkut Baltiaan. Joku Arwidsson on sanonut että ruotsalaisia emme ole ja venäläisiksi emme voi tulla - olkaamme siis suomalaisia. Olen yhtä tätä Arwidsson sukuhaaraa... ruotsinkieli on vaihdettu suomenkieleksi jopa isovanhempieni 'aikana'. Suomalaisuusmiehet? 

*Onko olemassa tilannetta, jolloin et sanoisi Suomessa syntynyttä suomalaista suomalaiseksi? ////Niin - kuka on suomalainen? Paljonko DNA-testisi antaa sinulle 'suomalaista' sukujuurta mitä sillä nyt sitten tarkoitetaan. Itselläni on jotain 20 % eli olenko sitten muun maalainen Euroopasta ja Baltiasta vai mitä? Se että on syntynyt Suomessa ei vielä tee suomalaiseksi vaikka olisi Suomen kansalainen. Kansalaisuus on eri juttu kuin se mikä olet perimältäsi. Täysin afrikkalainen ei oikein voi olla suomalainen, vaikka olisi Suomen kansalainen, mutta jos toinen vanhempi on suomalainen niin sitten hän voi ollakin ainakin osittain... kahden kulttuurin ihminen ja kansalainen... Kosmopoliitti taitaa olla henkilö jonka DNA on monikulttuurinen ja monikulttuurinen on henkilö joka asunut usean kulttuurin alueella vaikka ihan suomalaisella DNA:lla. Asioita tarttis määritellä tarkoin. Samoin alueet kun Ruotsi-Venäjä alueet ovat koskettaneet kaikkia lähialueitamme. Sitten on koko Preussi jota ei enää ole - onko joillakin ehkä juuria siellä? Sekä Ranskan että Venäjän vallankumous ovat heittäneet ihmisiä ties minne. Minkä valtion kansalainen on ei siis ole sama kuin identiteetti minkälaiseksi itsensä tuntee perimältään. Taitaa olla mahdollista tuntea jopa itsensä sellaiseksi joksikin mitä ei enää ole. Jos joku vaikka sanoo että on hugenottisukua niin harva ymmärtää että hugenotit olivat Ranska protestantteja jotka lähtivät maasta jo alkaen jokusia satoja vuosia sitten kun oli uskonsodat. Vain pieni osa tuli tänne päin ja päätyi lopulta Venäjälle mutta ympäri maailmaa heitä kyllä löytyy...

*Mitä mieltä olet Suomessa syntyneistä ja asuvista suomalaisista, jotka eivät tunne itseään kuin vähän tai ei ollenkaan suomalaisiksi? ////Itselläni on tämä ongelma. Mutta äitini molemmat vanhemmat eivät ole suomalaisia mutta eivät myöskään venäläisiä vaikka Pietarista Suomeen tulivatkin... vaan on monimutkaisempaa. Minulla on kaksoiskansalaisuus ja Ruotsissa tunnen itseni enemmän ruotsalaiseksi kuin Suomessa suomalaiseksi. TÄMÄ EI OLE MUKAVAA... VAAN ÄÄRIMMÄISEN EPÄMIELLYTTÄVÄÄ... ja luo myös turvattomuuden tunnetta kun ajat alkavat olla sotkuiset kuten nyt.  On hyvä että oikeasti voi kunnolla kuulua jonnekin ja johonkin 'porukkaan'. Moni ei tunne enää kuuluvansa mihinkään vaikka oikeasti kuuluisi ihan valtavaan sukuun. Kukaan ihminen ei voi syntyä johonkin tyhjiöön vaan jokaisen on synnyttävä johonkin 'sukupuuhun'... Itse asiassa tämmöisiä ongelmia voi joillakin nykyään olla - ei ole verisiteitä kehenkään siellä missä elää ja verisidesuku on jossain kaukana ja on täysin tuntematon. Itse asiassa lainsäädännön kuuluisi olla sellainen että tämmöistä olisi mahdollisimman vähän. Kun oli heimot ja suvut ja suurperheet niin kaikki tiesivät kuka kukin on. Nyt eivät edes sukulaiset tunne toisiaan. Tämmöinen on ennen ollut ihan turvallisuusasia. Jos joku muukalainen ilmestyi niin heti tunnistettiin muukalaiseksi yms. Aivan kaikki on hajonnut nykymaailmassa ja tuskin on ketään joka voisi edes jotenkin haistaa miten tämän maailman tulisi järjestäytyä että ei vain hajoaisi lisää entisestään... 

 

Suomi=kateellisia ja katkeria länkyttäjiä ja työpaikkakiusaajia.

Ei puhuta tuntemattomille ja kyräillään vaan jossain omissa porukoissa.

Suomeen kuuluu leijona. Suomen leijona.

Olen asunut pian 30 vuotta maailmalla.  Minulla ei ole minkäänlaista kansallistunnetta mihinkään maahan.

En tunne olevani suomalainen, jos kysytään sanon olevani Suomessa syntynyt.  Olen asunut täällä missä asun sen pian 30 vuotta mutta en ole tämänmaalainen.  Olen vain minä.  Tästä olen jutellut joskus toisten ulkosuomalaisten kanssa jotka ovat pitkään asuneet muualla ja tuntuu olevan hyvin yleinen tunne kaikilla.

Kun käyn Suomessa en tule omaan maahani.  Olen siinä mielessä varsin irrallinen.  En enää tunne suomalaista tapaa elää, tunnen sen vanhan tavan jota ei enää ole.  On niin paljon asioita jotka ovat minulle vieraita.  Kun asuu kauan pois, omaksuu väkisinkin uusia ajattelutapoja ja rutiineita, tapoja elää toisten kanssa ja suhtautua ihmisiin.  Suomessa tunnen itseni erilaiseksi.  En sovi joukkoon. 

Tämä ei sinänsä minua haittaa.  en mieti koko asiaa.   Ystäväni ovat täällä, kotini ja työni ovat täällä. Kaikki elämäni sisältö on täällä.  Sulaudun joukkoon ja minut hyväksytään.  Muusta ei väliä.

Vaikka suomalaisia on monenlaisia, niin pääsääntöisesti Suomessa on heikko yhteisöllisyyden tunne. Naapureiden tai sukulaisten asioihin ei haluta puuttua edes silloin kun olisi aihetta, koska asenne on, että jokainen hoitaa omat asiansa. Tämä menee Suomessa usein jopa piittaamattomuuden puolelle. Suomessa on paljon minä itse -asennetta ja sitä, että pitää pärjätä yksin. Avun pyytäminen tai kysyminen on monen mielestä noloa, siinä paljastaa oman avuttomuuden tai tietämättömyyden.

Ärsyttävimpiä suomalaisia ovat sellaiset, jotka eivät vaikeissa tilanteissa sano mitään. Moni välttelee vähänkään vaikeista asioista puhumista. Ehkä puuttuu kyky sanoittaa tunteita tai vaikeita asioita, ehkä sellaisen opetteleminen ei ole kuulunut kotikasvatukseen monellakaan suomalaisella. 

Hyvä puoli suomalaisissa on, että sitten kun suomalainen puhuu, niin usein suomalainen tarkoittaa juuri sitä mitä sanoo, eikä tarvitse miettiä jälkikäteen sanomisten merkityksiä. Se tekee kommunikoinnista ehkä ainakin joissakin tapauksissa vähän helpompaa. 

Eikö se Venäjä nyt jo viimein voisi lopettas sitä sotaansa?

Saisit sinäkin iigor siirtyä oikeulle työmarkkinoille sieltä sinun narkkikämpästäs fugesta. Nämä sinun läskikasajuoppousjuttusi kertovat itsestäsi vaan.

Oikeilla suomalaisilla pyyhkii hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vihataan kaikkea ja kaikkia, varsinkin lapsia, joita kuitenkin pitäisi tehdä, jotta ne joskus voisivat ryömiä piilosta esiin ja olla aikuisia.

No ei sentään täällä lastensairaaloita saatana pommiteta!. Vtun valittajahullu. Suomensyöjä.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut pian 30 vuotta maailmalla.  Minulla ei ole minkäänlaista kansallistunnetta mihinkään maahan.

En tunne olevani suomalainen, jos kysytään sanon olevani Suomessa syntynyt.  Olen asunut täällä missä asun sen pian 30 vuotta mutta en ole tämänmaalainen.  Olen vain minä.  Tästä olen jutellut joskus toisten ulkosuomalaisten kanssa jotka ovat pitkään asuneet muualla ja tuntuu olevan hyvin yleinen tunne kaikilla.

Kun käyn Suomessa en tule omaan maahani.  Olen siinä mielessä varsin irrallinen.  En enää tunne suomalaista tapaa elää, tunnen sen vanhan tavan jota ei enää ole.  On niin paljon asioita jotka ovat minulle vieraita.  Kun asuu kauan pois, omaksuu väkisinkin uusia ajattelutapoja ja rutiineita, tapoja elää toisten kanssa ja suhtautua ihmisiin.  Suomessa tunnen itseni erilaiseksi.  En sovi joukkoon. 

Tämä ei sinänsä minua haittaa.  en mieti koko asiaa.&nbs

  "Tästä olen jutellut joskus toisten ulkosuomalaisten kanssa -- "

Ja niin te suomalaiset löydätte toisenne siellä ulkomailla ja vaihdatte ajatuksia juuristanne. Sinä myös hakeudut suomalaiselle keskuskelupalstalle ja osallistut tähänkin ketjuun. Etkä siis mieti koko asiaa. Uskotaanko me nyt sinua vai ei?

Suomalainen on luotettava ja rehellinen.

Suomalaisuudessa on todella paljon hyvää ja säilyttämisen arvoista. Suomalainen on täsmällinen ja pitää sen minkä lupaa.

Olen ylpeä siitä, että olen suomalainen.

Sisu, sauna ja kesä, siinä on kaikki.