Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsuuden karkkipäivä ohjaa syömishäirikäyttäytymiseen
11.12.2023 |
Koska kun karkkia saa lauantaina vihdoin syödä, sitä pitää syödä paljon.
Jos rajoitusta ei olisi, lapsi voisi ottaa vaikka kaksi konvehtia ruoan jälkeen maanantaina ja olla tyytyväinen. Lauantaina ei ottaisi ehkä mitään.
Karkkikäyttäytyminenhän seuraa sitten aikuisuuteen ja syömishäiriö on valmis.
Mielipiteitä?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Meillä ostetaan kerran viikossa max. 250g karkkia per nenä (myös aikuiset noudattavat tätä). Jos on säästeliäs, omat karkit riittävät usealle päivällä. Jos syö kaikki kerralla, eivät riitä. Toinen lapsistamme on erittäin säästeliäs, toinen söisi kerralla vaikka kuinka.
250 grammaa kuulostaa aika huimalta karkkimäärältä minun korvaani, söipä sen kerralla tai useampana päivänä. Ja minä sentään olen se, joka tunnusti lapsensa joskus syöneen karkkiöverit ja oksentaneen.
Mitenkähän usein näissä vapaan karkinsyönnin perheissä on kysymys nimenomaan siitä, että aikuiset haluavat syödä karkkia joka päivä eivätkä halua piilotella sitä lapsilta.
Ja sitä 250 grammankaan pussia on välillä vaikea löytää. Valtaosa pusseista on sitä isompia. On toki myös pienempiä, mutta kov
Missähän kaupassa asioit jos ei tuon pienemmissä pusseissa ole valikoimaa? Ja tokihan siitä isommastakin voi sitten jakaa useammalle henkilölle tai viikolle, jos pitää saada just se vaihtoehto jota ei pienemmässä pussissa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on selvää. Kun nautintoa ei hallitse, täytyy olla absolutisti - ja sitten olla senkin edestä holtiton. Tämä överi, musta-valkoinen ajattelu pakotetaan lapsiin muka jonain hyveenä, vaikka kyse on siitä, että aikuiset eivät hallitse haluamista.
Samaan kategoriaan kuuluu kaikki holtiton käytös, kuten sotkussa eläminen sillä verukkeella, että kerran viikossa/kuukaudessa siivoaa. Se ei opeta mitään siisteyden ylläpitämisestä. Se opettaa maanisuuteen.
Meillä oli karkkipäivä, mutta ei sitä syöty ihan älyttömästi. Sen verran kun meille ostettiin eli yksi karkkipussi ja suklaapatukka, suurinpiirtein. Näin aikuisena en syö karkkia ollenkaan, lukuunottamatta suklaata joskus harvoin. En näe karkittomuudessa mitään ongelmaa, eihän tuo edes ole kovin hyvää. Karkin hyvyys on vaan myytti, joka lapsille uskotellaan, koska lahjominen on kätevä kasvatusmenetelmä.
Sitä paitsi makeiset ovat nykyään PAHAN MAKUISTA SONTAA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli karkkipäivä, mutta ei sitä syöty ihan älyttömästi. Sen verran kun meille ostettiin eli yksi karkkipussi ja suklaapatukka, suurinpiirtein. Näin aikuisena en syö karkkia ollenkaan, lukuunottamatta suklaata joskus harvoin. En näe karkittomuudessa mitään ongelmaa, eihän tuo edes ole kovin hyvää. Karkin hyvyys on vaan myytti, joka lapsille uskotellaan, koska lahjominen on kätevä kasvatusmenetelmä.
Karkit olivat hyviä vielä viime vuosituhannella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ollut lapsena karkkipäivää, mutta silti olen jollain tavalla syömishäiriöinen, vaikka olenkin koko ikäni ollut normaalipainossa.
Millä tavalla syömishäiriöinen?
koko elämä pyörinyt siinä, lihonko tai pitäisikö laihduttaa. Kuinka paljon voin jotain syödä. Ei tämä ihan normaalia ole.Mistä se johtuu? Ei ole normaalia.
Elin nuoruuteni 80-luvulla, se oli aikamoista laihuuden ihannointia. Muistan, kuinka paras kaverini ihannoi andy mccoyn ohueita jalkoja.Mutta menin nuorena 20 v yhteen eksäni kanssa, ja hän kontrolloi syömisiäni. Sain sanomista, jos söin enemmän kuin yhden rivin suklaata. Muistan, kun katsoimme jot
Mun kokemuksen mukaan tätä harjoittivat myös terveydenhuollon ammattilaiset. Ainakin minulle kouluterkka totesi 9-vuotiaana, että pitää ryhtyä nyt tarkkailemaan painoa, kun olet lihava. Kun katson lapsuuden kuvia, olin ihan normaalikokoinen, tavallinen 9-vuotias tyttö. Mummoni myös huomautteli jatkuvasti, että ei saa syödä liikaa eikä saa lihota, ja äitini oli aina laihiksella, ja isäni solvasi avoimesti kaikkia naisia,jotka eivät olleet tikkulaihoja. Televisiosta arvosteltiin koko suvun kera AINA vain ja ainoastaan naisia ja aina vain sitä, miten läskejä he olivat, ja ei tuonkaan tonnikeijun pitäisi tuolla isolla perzeellä olla edes telkkarissa, eikö se osaa hävetä?
Että ainakin minun syömishäiriööni näin keski-ikäisenä edelleen on vaikuttanut kasvuympäristö enemmän kuin se, että oliko sitä karkkia vai ei. Tosín jos on tervepäiset vanhemmat, mutta tiukat ruokailurajat, sekin voi vahingoittaa - eritoten jos samat ruokarajat eivät koske vanhempia ja lapsi näkee tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eri mieltä. Karkkipäivä opettaa pitkäjänteisyyttä ja sitä ettei aina voi herkutella kun siltä tuntuu. Vapaa mässyttely opettaa ahmimista ja impulssikontrollin puutetta. Että pitää heti saada se herkkutarve tyydytetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli karkkipäivä, mutta ei sitä syöty ihan älyttömästi. Sen verran kun meille ostettiin eli yksi karkkipussi ja suklaapatukka, suurinpiirtein. Näin aikuisena en syö karkkia ollenkaan, lukuunottamatta suklaata joskus harvoin. En näe karkittomuudessa mitään ongelmaa, eihän tuo edes ole kovin hyvää. Karkin hyvyys on vaan myytti, joka lapsille uskotellaan, koska lahjominen on kätevä kasvatusmenetelmä.
Kyllä lapset oppii ihan itse siihen että karkki on hyvää. Mutta siinä on vaan eroja kuka tykkää ja kuka ei, saman perheen lapsissakin voi olla erilaisia karkinsyöjiä.
Karkilla lahjominen on huono kasvatusmenetelmä, mutta toki turhan yleinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luovuin karkkipäivästä ja vedän nyt joka päivä makeeta kaksin käsin ja lihoin 5v aikana 10 kg. Tämäkö parempi?
Mä sain lapsena (80-luvulla) karkkia viikonloppuisin ja juhlapäivinä. Ei sitä silti hirveitä määriä vedetty.
Arkisin herkkuina oli esim. mandariini (oli kova juttu silloin) tai mukillinen kaakaota. Tietty jos joku kyläilijä halusi tarjota karkin niin sen sai syödä.
En oo saanu syömishäiriötä ja oon normaalipainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli karkkipäivä mutta olen silti sokerista riippuvainen
Vierailija kirjoitti:
Mä sain lapsena (80-luvulla) karkkia viikonloppuisin ja juhlapäivinä. Ei sitä silti hirveitä määriä vedetty.
Arkisin herkkuina oli esim. mandariini (oli kova juttu silloin) tai mukillinen kaakaota. Tietty jos joku kyläilijä halusi tarjota karkin niin sen sai syödä.En oo saanu syömishäiriötä ja oon normaalipainoinen.
Sama täällä ja näillä mennään omien lastenkin kanssa. Ei oo syömishäiriöitä näkynyt eikä lapsilla tarvetta hirveään mässäämiseen. Karkinsyönnin yritän ohjata jälkiruuaksi napostelun sijaan silloin karkkipäivänäkin, hammasterveyden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille, ja lapsuutta on helppo syyttää.
No minä syön karkkia noin neljä kertaa vuodessa, ja silloinkin kourallisen. Eli silloin kun haluan. Ap
Mitä tekisit jos lapsesi haluaisi karkkia neljä kertaa päivässä?
-eri.
Silloin olisivat vanhemmat tehneet jotain todella väärin. Ap
Millä tavalla vanhemman tulee toimia todella väärin, jotta lapsi alkaa pitää makeasta?
Äidinmaitokin on makeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille, ja lapsuutta on helppo syyttää.
No minä syön karkkia noin neljä kertaa vuodessa, ja silloinkin kourallisen. Eli silloin kun haluan. Ap
Mitä tekisit jos lapsesi haluaisi karkkia neljä kertaa päivässä?
-eri.
Olen eri vastaaja, mutta meillä karkkipäivättömässä kodissa ei itse osteta karkkia pyynnöstä, joten lapsi joutuisi omilla rahoillaan kustantamaan makeanhimonsa, jos se yllättää 4 kertaa päivässä. Koska lapsi säästää saadakseen toivomansa lelun, niin karkit jää ostamatta.
No sitten jatkokysymys. Mitä jos lapsellesi karkit olisivat tärkeämpiä kuin lelut?
En tiedä onko karkkipäivästä niin haittaa, mutta ainakin meillä lapsuudenkodista opittu ruuasta hössöttäminen ja sillä palkitseminen on vääristänyt omaa suhtautumista ruokaan. Edelleenkin jos kokoonnutaan sinne, suunnitellaan viikkotolkulla mitä hyvää tehdään sitten ja koko tapaaminen pyörii tavallaan sen ruuan ympärillä.
Kun kolmikymppisenä siirryin vakituisemmin työelämään, oli ihanaa palkita itsensä raskaan viikon jälkeen hyvällä ruualla ja herkuilla. Usein mässäily jatkui koko viikonlopun, kiloja tuli reilun viiden vuoden aikana 30 kg lisää. Olen onneksi päässyt niistä jo lähes eroon, mutta edelleen huomaan tämän saman piirteen: kun jotain kivaa tapahtuu, ensimmäinen ajatus on, että nyt pitää tehdä tai käydä syömässä jotain hyvää ruokaa. Olen oikeasti joutunut opettelemaan, tavallinen kotiruoka käy myös viikonloppuisin, ei silloin tarvitse aina mässätä pizzaa tai pihviä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko karkkipäivästä niin haittaa, mutta ainakin meillä lapsuudenkodista opittu ruuasta hössöttäminen ja sillä palkitseminen on vääristänyt omaa suhtautumista ruokaan. Edelleenkin jos kokoonnutaan sinne, suunnitellaan viikkotolkulla mitä hyvää tehdään sitten ja koko tapaaminen pyörii tavallaan sen ruuan ympärillä.
Kun kolmikymppisenä siirryin vakituisemmin työelämään, oli ihanaa palkita itsensä raskaan viikon jälkeen hyvällä ruualla ja herkuilla. Usein mässäily jatkui koko viikonlopun, kiloja tuli reilun viiden vuoden aikana 30 kg lisää. Olen onneksi päässyt niistä jo lähes eroon, mutta edelleen huomaan tämän saman piirteen: kun jotain kivaa tapahtuu, ensimmäinen ajatus on, että nyt pitää tehdä tai käydä syömässä jotain hyvää ruokaa. Olen oikeasti joutunut opettelemaan, tavallinen kotiruoka käy myös viikonloppuisin, ei silloin tarvitse aina mässätä pizzaa tai pihviä.
Ruoasta puhumisella ja ruokailuiden suunnittelulla taas ei ole mitään tekemistä ylipainon kanssa. Kaikista tuntemistani eri maalaisista ihmisistä eniten ruoasta hössöttävät kiinalaiset ja ranskalaiset - siis kansakuntina erittäin hoikat ihmiset.
Ethän sinäkään lihonut ennen kuin vasta kolmekymppisenä, jolloin toivottavasti et enää asunut siinä ruoasta hössöttävässä lapsuudenkodissa.
Henkilöstä ja persoonasta riippuva juttu. Meillä poistettiin karkkipäivä kokonaan kun nuorin oli 12v. Sovittiin vain että ei enää karkkipäiviä. Jos katsotaan leffaa niin tehdään kattilassa popkornia vain, muutoin herkuttelut on jäätelöä kesäkuumalla, juhlissa, jne, eli kuuluu normaaliin elämään, mutta ei päivittäin/viikottain.
Tuo että lapset odottavat kieli pitkällä karkkiähkyä joka vkl alkoi olla jo aika oksettavaa aikuistenkin katsoa.
Minulla ei ollut karkkipäivää. En saanut edes sokerihuurrutettuja muroja tai suklaamuroja. Kaakao oli Van Houtenia ilman sokeria. Tulos: Ystävien syntymäpäivillä vedin keksejä ja karkkia kunnes olin oksentaa. Kun sain omaa rahaa,ostin koulumatkalla munkkipossun ja pillimehun tai suklaalevyn ja naama sokerissa luokkaan.
Nyt olen 50vuotias,painan melkein 100 kg ja ruokailutottuumukseni ovat surkeat. Sokeri on huu meeni. Pisin aika ilman suklata on ollut vatsataudissa neljä päivää.
Alue: Aihe vapaa
Olen eri vastaaja, mutta meillä karkkipäivättömässä kodissa ei itse osteta karkkia pyynnöstä, joten lapsi joutuisi omilla rahoillaan kustantamaan makeanhimonsa, jos se yllättää 4 kertaa päivässä. Koska lapsi säästää saadakseen toivomansa lelun, niin karkit jää ostamatta.