Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsuuden karkkipäivä ohjaa syömishäirikäyttäytymiseen
11.12.2023 |
Koska kun karkkia saa lauantaina vihdoin syödä, sitä pitää syödä paljon.
Jos rajoitusta ei olisi, lapsi voisi ottaa vaikka kaksi konvehtia ruoan jälkeen maanantaina ja olla tyytyväinen. Lauantaina ei ottaisi ehkä mitään.
Karkkikäyttäytyminenhän seuraa sitten aikuisuuteen ja syömishäiriö on valmis.
Mielipiteitä?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille, ja lapsuutta on helppo syyttää.
No minä syön karkkia noin neljä kertaa vuodessa, ja silloinkin kourallisen. Eli silloin kun haluan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli tuotakaan ei saisi kieltää? Karkkia, limua ja keksiä jokapäivä, mitähän se tekee hampaille?
Ei, vaan silloin lasta ei kiinnostaisi karkki joka päivä, jos se ei olisi kielletty. Eikä pari suklaapalaa edes joka päivä ruoan jälkeen haittaisi mitään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille, ja lapsuutta on helppo syyttää.
No minä syön karkkia noin neljä kertaa vuodessa, ja silloinkin kourallisen. Eli silloin kun haluan. Ap
Mitä tekisit jos lapsesi haluaisi karkkia neljä kertaa päivässä?
-eri.
En varmaan suoraan syömishäiriötä, mutta karkkipäivä sai aikaan sen, että oli jako "normaaliin" ruokaan ja herkkuihin. Ja tämä tietynlainen kielletyn ruuan leima sitten sai himoitsemaan niitä ruokia ja ahmimaan, jos niitä jossain oli tarjolla. Lapsuudenkodissani karkkipäivä kattoi myös limsat, sipsit, leivonnaiset, kaiken sellaisen mitä nyt voi pitää herkutteluna.
Karkkipäivä oli toki vain yksi osanen sitä aika vinoutunutta syömisen ajatusmaailmaa lapsuudenperheessäni, mutta todellakin asia jota mun lapsilla ei ole. Meillä on saanut karkkia syödä vaikka joka päivä. Tai pullaa. Tai mitä ikinä. Ja he sitten ovat niitä, jotka saattavat syödä pari karkkia kerralla ja pussi unohtuu kaappiin viikoiksi ja jättävät jälkkärin tilaamatta ravintolassa jos ovat jo täynnä. Kuuntelevat kehoaan ja syövät sen mukaisesti.
Syömishäiriöt on myös aika paljon genetiikkaa. Tästä on paljonkin tutkimusta tehty. Mutta syömishäiriö ei puhkea yhtä helposti tasapainoisessa ympäristössä.
Vierailija kirjoitti:
Eli tuotakaan ei saisi kieltää? Karkkia, limua ja keksiä jokapäivä, mitähän se tekee hampaille?
Se, ettei ole karkkipäivää, ei tarkoita sitä, että herkkuja vedetään joka päivä. Meillä ei syödä edes joka viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Meillä ostetaan kerran viikossa max. 250g karkkia per nenä (myös aikuiset noudattavat tätä). Jos on säästeliäs, omat karkit riittävät usealle päivällä. Jos syö kaikki kerralla, eivät riitä. Toinen lapsistamme on erittäin säästeliäs, toinen söisi kerralla vaikka kuinka.
250 grammaa kuulostaa aika huimalta karkkimäärältä minun korvaani, söipä sen kerralla tai useampana päivänä. Ja minä sentään olen se, joka tunnusti lapsensa joskus syöneen karkkiöverit ja oksentaneen.
Mitenkähän usein näissä vapaan karkinsyönnin perheissä on kysymys nimenomaan siitä, että aikuiset haluavat syödä karkkia joka päivä eivätkä halua piilotella sitä lapsilta.
Ja sitä 250 grammankaan pussia on välillä vaikea löytää. Valtaosa pusseista on sitä isompia. On toki myös pienempiä, mutta kovin montaa vaihtoehtoa ei.
Meillä ei ole karkkipäivää eikä mitään herkkuja muutenkaan nosteta jalustalle. Syödään säännöllisesti ja useana päivänä viikossa meillä on jälkiruokaa. Jäätelöä, sorbettia, makeaa piirakkaa. Nyt joulunaikaa konvehtejakin on tarjolla ja pipareita.
Lapsi ei aina edes halua jälkiruokaa. Karkit ja muut eivät toimi myöskään lohdukkeina. Olen oikein tyytyväinen, että hän on oppinut suhtautumaan ruokaan normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille, ja lapsuutta on helppo syyttää.
No minä syön karkkia noin neljä kertaa vuodessa, ja silloinkin kourallisen. Eli silloin kun haluan. Ap
Mitä tekisit jos lapsesi haluaisi karkkia neljä kertaa päivässä?
-eri.
En ole ap, mutta minä sanoisin, että et saa. Huolehtikaa lapsenne ravitsemuksesta, niin makeanhimo ei ota valtaa.
Jaa-a. Osa lapsuusperheestäni on lihavia, osa ei. Meillä oli kaikilla karkkipäivä käytössä. Toisaalta oli muitakin herkkupäiviä:
Maanantai: viikonlopun tähderuokaa ja keksi jälkkäriksi
Tiistai: lettuja niin suolaisilla kuin makeilla täytteillä
Keskiviikko: jäätelö/rahka/jogurtti jälkiruoaksi
Torstai: alkupalaksi kasvistikkuja, hernekeittoa ja jälkkäriksi pannaria
Perjantai: pitsaperjantai ja sipsiä tai popcornia
Lauantai: karkkipäivä
Sunnuntai: leivonnaisia iltapäivällä
Näin kirjoitettunahan näyttää siltä, ettei meillä muuta syötykään kuin herkkuja. Oikeasti ruoka tehtiin itse, käytettiin täysjyväjauhoja ja esim. vihannessosetta esim. lettuihin. Elämä oli kivaa, koska aina oli jotain odotettavaa niin ruoan kuin tekemisten suhteen. ( Ne tekemiset ja touhut vain eivät kuulu tähän ketjuun.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille, ja lapsuutta on helppo syyttää.
No minä syön karkkia noin neljä kertaa vuodessa, ja silloinkin kourallisen. Eli silloin kun haluan. Ap
Mitä tekisit jos lapsesi haluaisi karkkia neljä kertaa päivässä?
-eri.
En ole ap, mutta minä sanoisin, että et saa. Huolehtikaa lapsenne ravitsemuksesta, niin makeanhimo ei ota valtaa.
Trauma voi aiheuttaa addiktiotasoisen makeanhimon, vaikka ravitsemus olisi täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille, ja lapsuutta on helppo syyttää.
No minä syön karkkia noin neljä kertaa vuodessa, ja silloinkin kourallisen. Eli silloin kun haluan. Ap
Mitä tekisit jos lapsesi haluaisi karkkia neljä kertaa päivässä?
-eri.
Silloin olisivat vanhemmat tehneet jotain todella väärin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Meillä ostetaan kerran viikossa max. 250g karkkia per nenä (myös aikuiset noudattavat tätä). Jos on säästeliäs, omat karkit riittävät usealle päivällä. Jos syö kaikki kerralla, eivät riitä. Toinen lapsistamme on erittäin säästeliäs, toinen söisi kerralla vaikka kuinka.
250 grammaa kuulostaa aika huimalta karkkimäärältä minun korvaani, söipä sen kerralla tai useampana päivänä. Ja minä sentään olen se, joka tunnusti lapsensa joskus syöneen karkkiöverit ja oksentaneen.
Mitenkähän usein näissä vapaan karkinsyönnin perheissä on kysymys nimenomaan siitä, että aikuiset haluavat syödä karkkia joka päivä eivätkä halua piilotella sitä lapsilta.
Ja sitä 250 grammankaan pussia on välillä vaikea löytää. Valtaosa pusseista on sitä isompia. On toki myös pienempiä, mutta kov
En ole koskaan ostanut 250 g tai sitä isompaa pussia. Se on helppoa, kun minulle niitä isoja pusseja "ei ole olemassakaan" eli en pidä niitä vaihtoehtona. Silti olen jonkinasteisesti sokeririippuvainen. Ä
Kyllä niitä pieniä pusseja on paljon ja irtokarkit on aina yksi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, miten tässä ketjussa on vain hoikkia ja normaalipainoisia hoikkien ja normaalipainoisten lasten vanhempia puhumassa karkista, vaikka tosiasiassa yli puolet aikuisista on aikakin lievästi ylipainoisia ja poikalapsistakin kolmasosa.
Itsekin olen normaalipainoinen, samoin lapseni. Mutta olisi kiva kuulla myös enemmistön nåkemyksiä, sen enemmistön, jota asia konkreettisesti koskettaa.
Mä kirjoittelin siitä, että ainakin mun kokemuksen mukaan herkkupäivä oli selkein indikaattori epäterveestä suhtautumisesta ruokaan lapsuudenperheessäni. Minä olen todella ylipainoinen, lapseni normaalipainoisia koska olen tehnyt kaikkeni, että en välittäisi omituista ruokasuhdettani heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille, ja lapsuutta on helppo syyttää.
No minä syön karkkia noin neljä kertaa vuodessa, ja silloinkin kourallisen. Eli silloin kun haluan. Ap
Mitä tekisit jos lapsesi haluaisi karkkia neljä kertaa päivässä?
-eri.
Silloin olisivat vanhemmat tehneet jotain todella väärin. Ap
Tai joku olisi käyttänyt lasta seksuaalisesti hyväkseen, eikä sen tarvitse olla oma vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille, ja lapsuutta on helppo syyttää.
No minä syön karkkia noin neljä kertaa vuodessa, ja silloinkin kourallisen. Eli silloin kun haluan. Ap
Mitä tekisit jos lapsesi haluaisi karkkia neljä kertaa päivässä?
-eri.
Silloin olisivat vanhemmat tehneet jotain todella väärin. Ap
Tai joku olisi käyttänyt lasta seksuaalisesti hyväkseen, eikä sen tarvitse olla oma vanhempi.
Minulle tuleekin usein lihavista mieleen, että onko heitä käytetty hyväksi.
Karkki ei ole suuri ongelma. Se että suomalaisten mielestä lihapullat ja muusi on hyvää ruokaa, on. Kenenkään ei v 2023 pitäisi syödä sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille, ja lapsuutta on helppo syyttää.
No minä syön karkkia noin neljä kertaa vuodessa, ja silloinkin kourallisen. Eli silloin kun haluan. Ap
Mitä tekisit jos lapsesi haluaisi karkkia neljä kertaa päivässä?
-eri.
En ole ap, mutta minä sanoisin, että et saa. Huolehtikaa lapsenne ravitsemuksesta, niin makeanhimo ei ota valtaa.
Trauma voi aiheuttaa addiktiotasoisen makeanhimon, vaikka ravitsemus olisi täydellinen.
Traumahullu saapui.
The End.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tuotakaan ei saisi kieltää? Karkkia, limua ja keksiä jokapäivä, mitähän se tekee hampaille?
Ei, vaan silloin lasta ei kiinnostaisi karkki joka päivä, jos se ei olisi kielletty. Eikä pari suklaapalaa edes joka päivä ruoan jälkeen haittaisi mitään. Ap
Tuo on siis ihana utopia että lasta ei kiinnostaisi karkki, jos sitä saisi joka päivä. Valitettavasti se ei mene ihan niin. Luulen, että karkkipäivät on yleisempiä niillä, joitten on hankalampi hillitä syömistään juuri siksi, että he on niitä tyyppejä jotka on enemmän makean perään. Eli syy ja seuraus on just toisin päin. Ei meilläkään olisi karkkipäivää, jos lapset ei olisi karkin perään, se otettiin käyttöön juuri siksi että sitä karkkia alettiin olla vailla koko ajan.
Ei nyt vääjäämättä johda siihen, mutta saattaa kyllä altistaa. Joillain lapsilla on ihan hirveä herkkuhimo. En tiedä auttaako siihen mikään ja pahentaako rajoittaminen vain. Meillä on käytössä tuo tapa, että saa syödä vaikka joka päivä, jos se on 1-2 pientä suklaapalaa/karkkia iltaruoan jälkeen. Toimii. Mutta meillä lapsikaan ei ole mikään herkkumonsteri ja saattaa sanoa, että tänään ei tee mieli. Veikkaan, että kyse on enemmän siitä, että lapsi on luontaisesti tuollainen kuin siitä, että meidän tapa olisi ylivertaisesti paras tapa toimia.
Alue: Aihe vapaa
Erikoista, miten tässä ketjussa on vain hoikkia ja normaalipainoisia hoikkien ja normaalipainoisten lasten vanhempia puhumassa karkista, vaikka tosiasiassa yli puolet aikuisista on aikakin lievästi ylipainoisia ja poikalapsistakin kolmasosa.
Itsekin olen normaalipainoinen, samoin lapseni. Mutta olisi kiva kuulla myös enemmistön nåkemyksiä, sen enemmistön, jota asia konkreettisesti koskettaa.