Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsuuden karkkipäivä ohjaa syömishäirikäyttäytymiseen
11.12.2023 |
Koska kun karkkia saa lauantaina vihdoin syödä, sitä pitää syödä paljon.
Jos rajoitusta ei olisi, lapsi voisi ottaa vaikka kaksi konvehtia ruoan jälkeen maanantaina ja olla tyytyväinen. Lauantaina ei ottaisi ehkä mitään.
Karkkikäyttäytyminenhän seuraa sitten aikuisuuteen ja syömishäiriö on valmis.
Mielipiteitä?
Kommentit (122)
Vaikka meillä oli karkkipäivä lauantaina ei se tarkoittanut että söimme karkkeja kaksin käsin.
Olen kyllä nähnyt perheitä joissa lapselle annetaan 500gramman karkkipussi lauantaina ja se lapsi söi sen pussin 20 minuutissa, vanhempaa ei näköjään kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille, ja lapsuutta on helppo syyttää.
No sieltä lapsuudestahan ne useimmat ongelmat kumpuaa.
Meillä karkit eivät ole kiellettyjä,mutta josasin määrin säännösteltyjä kuitenkin. Eikä ole karkkipäivää. Lapsemme ymmärtää kun annamme esimerkkiä eli emme hekumoi karkkeja tai syö niitä itsekään kovin usein. Lisäksi kerromme myös sanallisesti siitä, mitä liialliinen karkkien syöminen aiheuttaa (hampaat menee pilalle, vaikuttaa jaksamiseen jne., tulee huono olo). Jos lapsi valittaa liiallisen synttäriherkuttelun jälkeen kipeää vatsaansa, sanallistamme hänelle, että niin voi käydä, jos syö liikaa sokeria kerralla ja ehdotamme, että seuraavalla kerralla voi syödä vähän vähemmän.
Kyllä meilläkin on koko ajan kaapit täynnä jotain suklaita ym., joita on saatu jostain tai ostettu itsekin, mutta ei me niitä edes syödä kuin todella harvoin. Välillä leivotaan vaikka kakku, niin lapsi saa syödä sitä niin paljon kuin haluaa, mutta ei koskaan syö välttämättä edes kokonaista palaa. Meillä ei myöskään ole koskaan juotu esimerkiksi limsaa, mehua tai kaakaota päivittäin. Saunan jälkeen on tapana juoda esim. limpparit ja pillimehu.
Vastuu lapsen ruokakasvatuksesta on vanhemmilla. Kannattaa panostaa säännölliseen ruokailuun ja kaikkeen aktiiviseen toimintaan ohjaamiseen, ettei edes tule sellainen olo, että koko ajan kytee se pieni herkkunälkä vatsalaukussa.
Vierailija kirjoitti:
No olen nähnyt niitä lapsia joilta herkut on kielletty, vihdoin synttäreillä saa kerran vuodessa herkutella kunnolla, vatsa ei kestä ja juhlien jälkeen katsot kun toinen oksentaa joka paikkaan. Ei mun lapsi.
Luitko aloitusta lainkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olen nähnyt niitä lapsia joilta herkut on kielletty, vihdoin synttäreillä saa kerran vuodessa herkutella kunnolla, vatsa ei kestä ja juhlien jälkeen katsot kun toinen oksentaa joka paikkaan. Ei mun lapsi.
Tämä. Ap
Kun mun lapsi oli pieni, niin joko ostettiin karkkia, tai ei. Tai ostettiin marjoja ja/tai patonki puoliksi jne muuta semmoista, jätskiäkin huvin vuoksi, ranskalaisia ja nakkeja joskus saunan jälkeen.
Nyt lapsi on aikuinen ja ostaa/ei osta karkkia, ei ole mikään juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleinen elämänkokemus osoittaa, että ne lapset ja aikuiset, joilla on herkkuja koko ajan saatavilla, syövät niitä enemmän kuin ne joilla ei ole jatkuvaa pääsyä herkuille.
Etenkin lapsilla jatkuvat sokeriannokset tekevät tuhoa aineenvaihdunnalle ja altistavat riippuvuudelle. Ja paino nousee, sekä lapsilla että aikuisilla.
Itse olen hammaslääkäreiden suosituksien mukaisesti pitänyt karkkipäiväsysteemiä, ja karkit on pitänyt syödä kerralla juuri hammasterveyden vuoksi. Kyllä, joku lapsista on joskus oksentanut, mutta sen jälkeen kaikki ovat syöneet karkkia todella kohtuullisesti monta kuukautta.
Ei tämä mikään täydellinen systeemi ole, mutta parempi kuitenkin kuin antaa lapsille täysi valta päättää karkkien syönnistään. Varmasti joku ihmelapsi ei syö karkkia juuri koskaan vaikka sitä olisi aina tarjolla, mutta se lapsi ei varmasti söisi oksennukseen saakka karkkipäivänäkään.
Lasta ei tarvitse lainkaan opettaa karkin syöntiin. Omille lapsilleni en koskaan pitänyt mitään karkkipäiviä ja karkkia he saivat muutenkin ani harvoin. Jos joku toi lahjaksi, niin toki saivat syödä tai jos harvoin pyysivät, niin ostin.
Mutta he eivät edes usein pyytäneet, koska heitä ei ollut siihen totutettu. Tänä päivänäkään he eivät syö karkkia eikä hampaissa ole reikiä.
Sellainen ajatus, että lapsille karkki olisi lapsille jotenkin välttämätöntä, ei pidä paikkaansa. Päinvastoin se on haitallista, varsinkin jos sitä annetaan mässyttää mielin määrin.
Sokeria isot määrät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan penskana haluavat karkkia,ei ohjannut mihinkään.
Eikä halua, pötypuhetta!
Meillä oli karkkipäivä eikä se mitään häiriöitä aiheuttanut t. keijo-irmeli 160cm, 160kg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille, ja lapsuutta on helppo syyttää.
No sieltä lapsuudestahan ne useimmat ongelmat kumpuaa.
Geeneillä ei tietty ole minkään asian kanssa tekemistä ikinä. Saati sitten kasvuolosuhteilla, eli esim. ravinnolla, tai henkisillä olosuhteilla lapsuuskodissa/kodeissa.
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei tarvitse lainkaan opettaa karkin syöntiin. Omille lapsilleni en koskaan pitänyt mitään karkkipäiviä ja karkkia he saivat muutenkin ani harvoin. Jos joku toi lahjaksi, niin toki saivat syödä tai jos harvoin pyysivät, niin ostin.
Mutta he eivät edes usein pyytäneet, koska heitä ei ollut siihen totutettu. Tänä päivänäkään he eivät syö karkkia eikä hampaissa ole reikiä.
Sellainen ajatus, että lapsille karkki olisi lapsille jotenkin välttämätöntä, ei pidä paikkaansa. Päinvastoin se on haitallista, varsinkin jos sitä annetaan mässyttää mielin määrin.
Sokeria isot määrät.
Varo vaan ettei tuo sädekehäsi sokaise sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ruoan jälkeen syödään jotain herkkua vähän. Esim. lapset saa kourallisen karkkia tai pikkujäätelön ja kaksi karkkia. Itse syön yleensä tietyn isomman suklaatikkujäätelön tai sitten vaniljajäätelöä ja suklaakakkua.
Aloin itse pitämään itselleni kerran viikossa karkkipäivää joskus 13 vuotiaana ja se johti siihen, että vetäsin 1/2 kg karkkia heti aamusta lauantaisin. Ja olo sen mukainen. Muutoin kieltäydyin kaikesta herkusta ja herkunhimo oli kova.
Meillä lapsia kannustetaan ulkoilemaan ja ulkoillaan monta kertaa viikossa myös yhdessä. Ja herkkua saa syödä päivittäin ruoanjälkeen, mutta vain vähän. Mielestäni paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei tarvitse lainkaan opettaa karkin syöntiin. Omille lapsilleni en koskaan pitänyt mitään karkkipäiviä ja karkkia he saivat muutenkin ani harvoin. Jos joku toi lahjaksi, niin toki saivat syödä tai jos harvoin pyysivät, niin ostin.
Mutta he eivät edes usein pyytäneet, koska heitä ei ollut siihen totutettu. Tänä päivänäkään he eivät syö karkkia eikä hampaissa ole reikiä.
Sellainen ajatus, että lapsille karkki olisi lapsille jotenkin välttämätöntä, ei pidä paikkaansa. Päinvastoin se on haitallista, varsinkin jos sitä annetaan mässyttää mielin määrin.
Sokeria isot määrät.
Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, että joku pitää karkkia välttämättömänä? Enemmän se haaste kuitenkin on, etteivät lapset kasva tyhjilössä. Jos kaverit ja esim. aikuiset ympärillä syövät karkkia, niin aika hankala niitä lapsia on pitää siitä erossa. Tästä tulee enemmän tarve opettaa kohtuus.
Enemmän ihmettelen, että 2020- luvulla edelleen nähdään ongleman juuri ja vain karkki. Esim. hammasterveyden kannalta on sama tuleeko sokeri ketsupista vai karkista. Huono hammashygienia ja jatkuva laiduntaminen on ongelma, vaikka karkit rajattaisiinkin erikoishetkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Meillä ostetaan kerran viikossa max. 250g karkkia per nenä (myös aikuiset noudattavat tätä). Jos on säästeliäs, omat karkit riittävät usealle päivällä. Jos syö kaikki kerralla, eivät riitä. Toinen lapsistamme on erittäin säästeliäs, toinen söisi kerralla vaikka kuinka.
Vierailija kirjoitti:
Yleinen elämänkokemus osoittaa, että ne lapset ja aikuiset, joilla on herkkuja koko ajan saatavilla, syövät niitä enemmän kuin ne joilla ei ole jatkuvaa pääsyä herkuille.
Etenkin lapsilla jatkuvat sokeriannokset tekevät tuhoa aineenvaihdunnalle ja altistavat riippuvuudelle. Ja paino nousee, sekä lapsilla että aikuisilla.
Itse olen hammaslääkäreiden suosituksien mukaisesti pitänyt karkkipäiväsysteemiä, ja karkit on pitänyt syödä kerralla juuri hammasterveyden vuoksi. Kyllä, joku lapsista on joskus oksentanut, mutta sen jälkeen kaikki ovat syöneet karkkia todella kohtuullisesti monta kuukautta.Ei tämä mikään täydellinen systeemi ole, mutta parempi kuitenkin kuin antaa lapsille täysi valta päättää karkkien syönnistään. Varmasti joku ihmelapsi ei syö karkkia juuri koskaan vaikka sitä olisi aina tarjolla, mutta se lapsi ei varmasti söisi oksennukseen saakka karkkipäivänäkään.
Sokeririippuvuus on myytti. Hammaslääkärien ohjeistus kerran viikossa kerralla syötävistä karkeista on ymmärrettävä heidän näkökulmastaan, mutta muutenhan se on aika outo. Kerran viikossa suoritetaan karkkien syönti. Huh.
Kerran viikossa on mielestäni liian tiheä väli, siinä jää sokerikoukkuun. Sitten isovanhemmat vielä tunkee kouraan pullaa ja jäätelöä joka välissä. Kerran kuussa olisi parempi, jotenkin outoa että karkki on eka asia mitä lapset opetetaan ostamaan ruokakaupasta. Karkkihyllyt on suoraan kassojen edessä niin että niiltä ei voi välttyä.
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei tarvitse lainkaan opettaa karkin syöntiin. Omille lapsilleni en koskaan pitänyt mitään karkkipäiviä ja karkkia he saivat muutenkin ani harvoin. Jos joku toi lahjaksi, niin toki saivat syödä tai jos harvoin pyysivät, niin ostin.
Mutta he eivät edes usein pyytäneet, koska heitä ei ollut siihen totutettu. Tänä päivänäkään he eivät syö karkkia eikä hampaissa ole reikiä.
Sellainen ajatus, että lapsille karkki olisi lapsille jotenkin välttämätöntä, ei pidä paikkaansa. Päinvastoin se on haitallista, varsinkin jos sitä annetaan mässyttää mielin määrin.
Sokeria isot määrät.
Tuohonhan vaikuttaa tasan kaksi asiaa:
1) onko lapsen lähipiirissä ihmisiä, jota usein tyrkyttävät herkkuja lapselle
2) onko lapsella taipumusta makeanhimoon
Jos lapsella ei ole esim. 70-80v isovanhempia, jotka mielellään antavat herkkuja lapselle, niin mikäs siinä on vaikeaa. Ei kukaan anna tällöin herkkuja lapselle, harvoinhan muut tahot kuin isovanhemmat antavat herkkuja. Ja jos lapsesi ei ole ns. makeansyöjä, niin helppoahan se on. Se, että lapsesi ei syö makeaa, ei siis johdu siitä, että olet niin osaava kasvattava.
Nykyisinhän lapset kyllä tuppaavat törmäämään karkkeihin esim. kaverisynttäreillä tai sukuloimalla. Tai viimeistään yläasteella, kun kaverit hakevat limsoja ja karkkia kaupasta. Jos siltikin onnistuu pitämään lapsensa karkittomana, niin luultavasti se tarkoittaa sitä, että lapsella ei ole luontaista himoa makeaan. Niiinhän se monella aikuisellakin on, että jotkut ruoka-aineet himottaa enemmän, kuten esim. pikaruoka. ei tosin kaikkia. Aikuisilla se, ettei näitä syödä usein johtuu enemmän siitä, että aikuinen osaa ajatella terveyttään. Lapsilla tätä kykyä ei vielä ole eli pyrkivät syömään makeaa, vaikka se on epäterveellistä.
Itse koitan opettaa lapsilleni normaalia suhdetta herkkuihin eli syödään joka päivä vähän. Niin kuin Ranskassa.
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Meillä ostetaan kerran viikossa max. 250g karkkia per nenä (myös aikuiset noudattavat tätä). Jos on säästeliäs, omat karkit riittävät usealle päivällä. Jos syö kaikki kerralla, eivät riitä. Toinen lapsistamme on erittäin säästeliäs, toinen söisi kerralla vaikka kuinka.
250 grammaa kuulostaa aika huimalta karkkimäärältä minun korvaani, söipä sen kerralla tai useampana päivänä. Ja minä sentään olen se, joka tunnusti lapsensa joskus syöneen karkkiöverit ja oksentaneen.
Mitenkähän usein näissä vapaan karkinsyönnin perheissä on kysymys nimenomaan siitä, että aikuiset haluavat syödä karkkia joka päivä eivätkä halua piilotella sitä lapsilta.
Elin lapsuuteni 90-luvulla. Ei meillä herkkuja ehdottomina kielletty viikolla tai kytätty jotain keksin ottamista pahalla, mutta varsinaista karkkia syötiin kerran viikossa karkkipäivänä. Eikä silloinkaan mitään mättöjä, yleensä Lauantaipussi joka oli silloin nykyistä pienempi tai joku suklaapatukka ja karkkiaski, mitä nyt milloinkin.
Ihan olen normaalisti osannut syödä aikuisenakin. Nyt jo 40v, kaksi lasta synnyttänyt ja BMI pikkaisen alle 20.
Alue: Aihe vapaa
Oliko näitä lapsia nyt yksi vai monta?
Palstanvakiojankaajien mukana lapsille pitää antaa herkkuja koko ajan, etteivät ne sitten synttäreillä söisi niin paljon herkkuja. Pettämätön logiikka tosiaan.