Vaikuttaako parisuhteeseen, jos toinen on akateemisten vanhempien lapsi ja toinen ei?

Enemmän ratkaisee sydämen sivistys, ei mikään muodollinen koulutus.

Meillä vaikuttaa siten, että kuin olisimme kotoisin ihan erilaisista maailmoista eli erilaisista kulttuureista. Se on välillä hyvä, välillä taas huono, useimmiten vain herättää ihmetystä ja saattaa tulla väärinkäsityksiä kun kummallakin on paljon omaan taustaan pohjautuvia sanattomia olettamuksia. 

Ei ole meillä ainakaan vaikuttanut. Minä olen lähtöisin työläisperheestä, ja aina on meillä kannustettu kouluttautumaan, kuten olen tehnytkin.

Ei ollut vanhempieni vika, että heillä ei ollut varaa kouluttautua pitkälle vaan piti nuoruudessaan mennä aikaisin töihin. Olisivat kyllä halunneet opiskella, ja siksi ovat kannustaneet meitä lapsiaan siihen, kun nyt on siihen parempi mahdollisuus kuin heidän aikanaan.

Riippuu muustakin.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu muustakin.

Eh? Ei kai siitä nyt ollut kyse.

Ei muuten, mutta sukutapaamiset ovat olleet vähän kiusallisia, kun suvut ovat ihan eri maailmoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeämpää on mitä parisuhteen osapuolet ovat itse. Onko koulutustaso samansuuntainen?

Ehkä noinkin. Mutta tällä kertaa minua kiinnostaa nimenomaan tuo ero lapsuudenperheissä ja siinä ympäristössä missä olen kasvanut. Sekä minä että mieheni olemme molemmat akateemisesti koulutettuja, toisen meistä vanhemmat akateemisia, toisen matalasti koulutettuja.

ap

25 vuotta tuollaisen avioliiton anoppina,  sitä on sopeuduttu.  Jos alkuun vähän  ennakkoluuloa puoleen jos toiseen.   Ja miniäni on hyvin tasapuolinen, mummoutta on jakanut tasaisesti.    Hänen akateeminen sukunsa myös on lämmintä ja ystävällistä meitä alempiarvoisia duunareita kohtaan.

Kaikki vaikuttaa parisuhteeseen. Ikä, luonteet, perhetaustat, lapsuudenperheen tunneilmasto, sisarussuhteet, ystävyyssuhteet, asuinpaikka, itsetunto, aiempien parisuhteiden kokemukset... kaikki, aivan kaikki. 

Ei.

Paitsi jos haluaa, että vaikuttaa.

No ei ole meillä vaikuttanut juuri mitenkään. Mutta jos näitä asioita pohdiskelee ja analysoi liikaa niin ihan varmasti vaikuttaa.

Henkiikö täällä tämä henki että ei akateeminen henkilö on hyvin tyhmä eikä osaa keskustella mistään jne.

Vai onko niinkin päin että akateeminen ei malta siitä tieteestään irrota ja keskusteella niin kutsutusti tavallisista aiheista ollenkaan?

Ne puolison serkut (ehkä lapsuuden kavereita)  ovat kuitenkin  lasten sukulaisia vaikka akateemista puolisoa ei innosta kuulla  puolisolleen tutuista henkilöistä. 

Kyll minä ainakin luettelen kaikki kuolleet ja uudet lapset suvussa.  Anteeksi hänelle ketä ei kiinnosta lastensa toisenpuoleinen suku 

Vierailija kirjoitti:

Ei muuten, mutta sukutapaamiset ovat olleet vähän kiusallisia, kun suvut ovat ihan eri maailmoista.

Niin sitähän kuvittelisi että koulutetumpi ymmärtäisi käyttäytyä sivistyneesti muttei aina ole niin.

Tässä henkii se, että on vain yksi ainoa tapa keskustella asioista, ja se on akateeminen tapa.

Me molemmqt olemme itse akataameisesti koulutetttuja mutta minun vanhempani ovat kouluttamattomia duunareita ja miehen vanhemmat akateemisia ja varakkaita. 

Parisuhteeseen asia ei mielestäni ole vaikuttanut mutta ero näkyy kuitenkin monessa. Minä olen hankkinut varallisuuteni työtä tehden tyhjästä ja mies saanut vanhemmilta helpon lähdön elämään. Olen tarkempi rahasta ja sijoittamisesta ja varallisuuteni onkin miestäni isompi nykyään. Lapsuus on ollut kovin erilaita ja oletus siitä miten lomaa vietetään on meillä aina ollut kovin erilainen. Minulle loma on kotona oloa ja puuhastelua, hänelle matkoja ja vuokrattuja villoja välimerellä. Itselläni on laajasti kädentaidot niin miesten ja naisten töistä (koska vanhempani tekivät kaiken itse), mieheni ostaa valmiina ja palveluna (hänen vanhempansa eivät tehneet itse). Yhteiskunnannallisen keskustelun taso minkä joku mainitsi näkyy vanhemmissa ja toki lapsuudessani sitä ei kotona käyty. Parisuhteessamme ei eroa tässä suhteessa ole, työni puolesta olen kiinni yhteiskunnallisissa aiheissa joten oma ymmärrys on siitä laajentunut aikuisiällä. 

Ei omalla kohdallani ole vaikuttanut. Kunhan on riittävästi yhteistä arjessa nykyään. Eikä sekään ole koulutuksesta kiinni.

En haluaisi myöntää, mutta tahtoisin että mies tulee samanlaisesta perheestä kuin minä, eli hyvin kouluttautuneesta. Uskoisin, että tällöin lapset voitaisiin kasvattaa suht. samalla ajatusmaailmalla ja arvoilla.

Kyllähän tuo voi vaikuttaa, mutta sanoisin että asian selvä vaikutus tarvitsee rinnalle myös muita muuttujia, kuten tuloerot.

Akateeminen vs ei-akateeminen on myös turhan lavea/mustavalkoinen muuttuja. Akateemiseksi kun saatetaan lukea kuka tahansa filosofian maisteri ja ei-akateemiseksi kaikki yliopiston ulkopuoliset. Mikäli tällä olisi suoraa vaikutusta esim sivistykseen ja raha-asioihin oli syy-yhteyttä helpompi hakea, kuten vaikka köyhä työläisperheen maalta vs. Vanhan rahan "mahti"suku.

Sanoisin että Suomessa, missä lukutaidon omaavia ja peruskoulun suorittaneita on valtaosa väestöstä, eikä koulutuksen tasolla ole suoraa verrannollista yhteyttä tulotasoon (akateemiset pienituloiset,työttömät) ei eroja ole helppo näin jakamalla nostaa esiin kirkkaana.

Haluaisin ajatella, että Suomessa ei ole myöskään niin eriytynyttä menoa -ehkä joitakuita harvoja poikkeuksia lukuunottamatta - etteikö täällä tapahtuisi luokan sekoittumisia jatkuvasti arjen tasolla, joka on tervettä ehkäisten 'luokkayhteentörmäyksiä'.

No jos ne tulo/hyvinvointierot ovat olleet isot ja karrikoiden ilmaistuna toinen on tottunut että koko suku kokoontuu Aspenin mökille joulunpyhinä, käyttäytyy kauniisti ja toisen kotona on juotu paloviinaa ja haettu diakonilta ruokarahaa ja tapeltu niin onhan siinä sitten törmäyksen vaara. Jos Aspenissa on myös dokattu ja diakonirahalla on loihdittu lämmin tunnelma, asiat tasaantuu.

Kommentti siitä, että mahdollisten lasten syntyessä nämä oman lapsuudenperheen erot alkavat oikeasti vaikuttaa. Kahden aikuisen välillä niille voi naureskella.

Eräs naisystäväni häpesi ammattikoulutaustaani, vaikka itse oli ammattikoulutaustaisesta perheestä. Taisi olla sukunsa ensimmäinen korkeasti koulutettu. Itse taas olen akateemisesta perheestä ja suvusta.

Kaveripiirinsäkin hän oli valinnut akateemisista piireistä ja entinen miehensä oli tohtori.

Ilmeisesti hänen sosiaalinen statuksensa ei kuitenkaan kestänyt sitä, että minä olin vain amis. Älystäni ei mensan jäsenenä varmasti jäänyt kiinni.

Häpeä oli suurin syy joka puhkaisi hänen mielenterveysongelmansa uudestaan ja jätti siksi minut.

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi myöntää, mutta tahtoisin että mies tulee samanlaisesta perheestä kuin minä, eli hyvin kouluttautuneesta. Uskoisin, että tällöin lapset voitaisiin kasvattaa suht. samalla ajatusmaailmalla ja arvoilla.

Mutta jos sillä puolisolla on myös akateeminen koulutus eikö hänenkin kodissaan ole korostettu koulutuksen merkitystä?

Olemme mieheni kanssa vähän koulutettuka suuria ikäluokkia.  Kunnia-asiana pidimme että lapsilla on oltava hyvät todistukset,  koulutusta on hankittava jotta pärjäävät paremmin.   Onneksi perivät vanhempiensa hyvän koulupään ja kädentaitoja vielä lisäksi.

Ja humaanin ihmisarvoisen tavan arvostaa lähimmäistä.  

Minä olen akateemisesta perheestä, mies ei. Minä olen akateeminen, mies ei.

10v yhdessä, ollaan naimisissa, kemiat pelaa täysin yksiin. Eli meillä tausta ei kyllä vaikuta parisuhteen dynamiikkaan mitenkään.