Vaikuttaako parisuhteeseen, jos toinen on akateemisten vanhempien lapsi ja toinen ei?
Haluaisin kuulla kokemuksia aiheesta. Eli toinen pariskunnan osapuoli on akateemisesta perheestä (molemmat vanhemmat akateemisia ja muukin lapsuudenperheen lähipiiri) ja toinen osapuoli taas sellaisesta lapsuudenperheestä, jossa molemmat vanhemmat oli matalasti koulutettuja tai ns. työläisammateissa). Vaikuttaako tuollainen ero taustassa parisuhteeseen? Jos niin miten?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Tärkeämpää on mitä parisuhteen osapuolet ovat itse. Onko koulutustaso samansuuntainen?
Ehkä noinkin. Mutta tällä kertaa minua kiinnostaa nimenomaan tuo ero lapsuudenperheissä ja siinä ympäristössä missä olen kasvanut. Sekä minä että mieheni olemme molemmat akateemisesti koulutettuja, toisen meistä vanhemmat akateemisia, toisen matalasti koulutettuja.
ap
Oman kokemukseni mukaan parisuhteessa merkitsee ihan eri asiat kuin koulutustaustat itsessään. Enemmän merkitsee esimerkiksi näkemykset ja suhtautuminen elämään se mitä kumpikin parisuhteen osapuoli suhteelta tai tulevaisuudelta haluaa.
Äitini on akateeminen, isäni taas on lukiopudokas joka on kuitenkin hyvin kiinnostunut erilaisista asioista ja arvostaa koulutusta. Miehen vanhemmista taas toinen opiskeli lääkiksessä mutta ei ikinä valmistunut ja toinen on tehnyt töitä lähinnä koulupohjalla.
Meillä on näin. Itse olen usean sukupolven akateemisesta kaupunkilaisperheestä ja mies masnviljelijäperheestä.
Kyllä se joissain asioissa näkyy, mutta minusta se on vain virkistävää, että kiinnitämme joskus huomiota ihan eri asioihin. Miehelle tärkeää mitä naapurit ajattelevat ja itse en edes tiedä keitä naapurissa asuu jne.
🇺🇦🇮🇱
Akateemisuus sinänsä ei tee ihmisestä hyvää ja fiksua, jos sydämensivistys ei ole hyvällä mallilla.
Ei-akateemiset voivat usein vaikuttaa sivistyneemmiltä kuin ensin mainitut.
Akateemisen ihmisen sivistys voi olla hyvin kapea-alaista, eikä välttämättä näy sosiaalisina taitoina.
Molemmat voivat olla ihania tai paskoja. Luonne ratkaisee.
Kuka sitä suhdetta elää, te vai vanhempanne?
Vierailija kirjoitti:
Akateemisuus sinänsä ei tee ihmisestä hyvää ja fiksua, jos sydämensivistys ei ole hyvällä mallilla.
Ei-akateemiset voivat usein vaikuttaa sivistyneemmiltä kuin ensin mainitut.
Akateemisen ihmisen sivistys voi olla hyvin kapea-alaista, eikä välttämättä näy sosiaalisina taitoina.
Molemmat voivat olla ihania tai paskoja. Luonne ratkaisee.
En hakenut aloituksella sitä, että toinen tausta olisi parempi kuin toinen tai että toinen tausta aiheuttaisi enemmän haittaa parisuhteeseen kuin toinen.
Kiinnostaa vain, että vaikuttaako erilaiset taustat jotenkin, ottamatta niin kantaa onko vaikutus hyvä vai huono.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kuka sitä suhdetta elää, te vai vanhempanne?
Miten kysymyksesi liittyy aloitukseeni?
ap
Eihän sitä voi tietää vaikuttaako ne taustat vai ei. Sehän on ihan kiinni teistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisuus sinänsä ei tee ihmisestä hyvää ja fiksua, jos sydämensivistys ei ole hyvällä mallilla.
Ei-akateemiset voivat usein vaikuttaa sivistyneemmiltä kuin ensin mainitut.
Akateemisen ihmisen sivistys voi olla hyvin kapea-alaista, eikä välttämättä näy sosiaalisina taitoina.
Molemmat voivat olla ihania tai paskoja. Luonne ratkaisee.
En hakenut aloituksella sitä, että toinen tausta olisi parempi kuin toinen tai että toinen tausta aiheuttaisi enemmän haittaa parisuhteeseen kuin toinen.
Kiinnostaa vain, että vaikuttaako erilaiset taustat jotenkin, ottamatta niin kantaa onko vaikutus hyvä vai huono.
ap
No vaikuttaako se teillä?
Voi vaikuttaa tai olla vaikuttamatta.
Jos appivanhemmat kokevat tämän vuoksi jonkinlaista alemmuutta, niin asiaan saa kyllä törmätä tämän tästä. Syy voi olla niinkin typerä kuin kaupunkilainen vs maalainen tai ero käytöstavoissa.
Tämä tulee esiin kaunaisena käytöksenä, vertailuna ja yleisenä kitkana. On itse asiassa aika raskasta.
Mutta eihän sen ole pakko näin olla. Riippuu siis täysin ihmisistä ja heidän kapasiteetistaan.
Minulla on kaksi avioliittoa. Eka kesti 20 vuotta, toinen nyt 10+v. Minä olen akateemisesta perheestä kolmannessa polvessa. Molemmat miehet duunaritaustasta, mutta ei vasemmistolaisia, vaan keskustan kannattajia. Myyjiä, teknikkoja, keittäjiä.
Se, mikä miehissä on ollut yhteistä, ja minuun erilaista, on yhteiskunnallisen keskustelun puute. Olen tottunut analyyttiseen ajatteluun, niin he olivat ja ovat mustavalkoisempia. Eikä kumpikaan lue muuta kirjallisuutta kuin remes tms, eikä sitäkään kuin kirjan vuodessa.
Mutta eipä nämä itse parisuhteeseen paljoa vaikuta.
Vaimoni on opiskellut liikaa, tutkintojakin varmaan jo 5 ellen väärin laske. Älykäs korkeakoulutettu nainen mutta tämä arki hänen kanssaan on usein raskasta, koska hän ymmärtää kaiken ja minä en kuulemma mitään. Älkää hankkiko älykästä vaimoa.
Ei ainakaan meillä. Keskenään sitä aikaa vietetään, eikä niiden vanhempien kanssa.
Ei kaikki akateemiset ole takakireitä pönöttäjiä, eikä duunarit yksinkertaisia juntteja.
Meillä on tuollainen asetelma, mutta vähän vaikea on aukottomasti sanoa mikä puolisossani liittyy vanhempiensa koulutukseen ja mikä muuten vain perhekulttuuriin. Mutta jos nyt olisin kumppania etsimässä niin valitsisin kyllä jonkun joka osaa puhua asioista ja tarkastella niitä eri näkökulmista.
Jos puolisot ei osaa pitää rajoja vanhemmilleen ja olla kriittisiä sen suhteen, mitä lapsuuden perheen arvoja ja tapoja kannattaa ottaa tai jättää kun perustaa oman perheen, niin mikään ei toimi. Jos taas nuo osataan, niin kaikki sujuu erilaisista taustoista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Voi vaikuttaa tai olla vaikuttamatta.
Jos appivanhemmat kokevat tämän vuoksi jonkinlaista alemmuutta, niin asiaan saa kyllä törmätä tämän tästä. Syy voi olla niinkin typerä kuin kaupunkilainen vs maalainen tai ero käytöstavoissa.
Tämä tulee esiin kaunaisena käytöksenä, vertailuna ja yleisenä kitkana. On itse asiassa aika raskasta.
Mutta eihän sen ole pakko näin olla. Riippuu siis täysin ihmisistä ja heidän kapasiteetistaan.
Meillä on vähän tätä ja se on todella raskasta. Olen itse akateeminen akateemisesta perheestä, mutta aika maanläheinen ihminen enkä korosta taustaani mielestäni mitenkään. Silti appivanhemmat usein vihjailevat vähän ilkeästi, että kelpaakohan minulle olla heidän mökillä tai syödä heidän laittamaa ruokaa kun olen niin hienosta perheestä jne. En osaa kommentoida noissa tilanteissa oikein mitään, kun tuntuu että kaikki mitä voisin sanoa jollain tavalla pahentaa asioita.
Minun akateemisessa kodissa on painotettu paljon sitä, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia ja yhtä arvokkaita koulutuksesta tai työpaikasta riippumatta.
Miehen duunarikodissa taasen on painotettu koulutuksen merkitystä ja arvotetaan ihmiset koulutuksen tai tittelin perusteella.
Eniten parisuhteessa tämän huomaa appivanhempien kanssa ruokapöytäkeskusteluissa. Niissä oletetaan, että olemme tavattoman kiinnostuneita jostain kummin kaiman avoserkusta, joka on valmistunut maisteriksi tai jopa väitellyt. Väitellystä puhutaan myöhemmin tohtorina.
Olemme molemmat akateemisesti koulutetuja. Omille lapsilleni haluan opettaa tuon omien vanhempieni ajatusmaailman.
Siinä vaiheessa kun saa lapsia niin erot omissa lapsuudenperheissä alkaa heijastumaan myös parisuhteeseen. Toni poikkeuksiakin on, mutta usein näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeämpää on mitä parisuhteen osapuolet ovat itse. Onko koulutustaso samansuuntainen?
Ehkä noinkin. Mutta tällä kertaa minua kiinnostaa nimenomaan tuo ero lapsuudenperheissä ja siinä ympäristössä missä olen kasvanut. Sekä minä että mieheni olemme molemmat akateemisesti koulutettuja, toisen meistä vanhemmat akateemisia, toisen matalasti koulutettuja.
ap
No miksi vaikuttaisi , omaa elämäänne kai teidän pitäisi elää vai kaiveletteleko kaikkea mahdollista mikä voisi vaikuttaa.
ei vaikuta kun ei anna vaikuttaa.
vielä pari sukupolvee sitten suurimmalla osalla ei ollut mitään koulutusta,
Tärkeämpää on mitä parisuhteen osapuolet ovat itse. Onko koulutustaso samansuuntainen?