Vaikuttaako parisuhteeseen, jos toinen on akateemisten vanhempien lapsi ja toinen ei?

Olen akateeminen akateemisesta kodista, jossa keskusteltiin paljon yhteiskunnallisista asioista, taiteista, kulttuurista ja korostettiin kirjallisuuden lukemisen tärkeyttä. Mieheni on akateeminen duunarikodista. Hänen lapsuuden kodissa ei luettu kirjoja ja keskustelu koski lähinnä käytännön asioita. Tämä ei ollut mikään ongelma ennen kuin saimme lapsia, mutta nyt kun on lapsia ja he kasvavat isommaksi niin huomaan että me molemmat haluaisimme kasvattaa lapset samoin kuin omissa lapsuuden perheissämme on toimittu aikoinaan. Ja minulle tämä on nyt iso ongelma, koska rehellisesti sanottuna minun tausta mukainen tapa antaisi lapselle eväät parempaan elämään.

Minä koen erilaisuuden rikkautena. Ehkä koska isäni oli amis ja äitini korkeakoulutettu. Erilaiset koulutukset on puolisonikin kanssa. Minusta se auttaa ymmärtämään maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen akateemisesta kodista, jossa keskusteltiin paljon yhteiskunnallisista asioista, taiteista, kulttuurista ja korostettiin kirjallisuuden lukemisen tärkeyttä. Mieheni on akateeminen duunarikodista. Hänen lapsuuden kodissa ei luettu kirjoja ja keskustelu koski lähinnä käytännön asioita. Tämä ei ollut mikään ongelma ennen kuin saimme lapsia, mutta nyt kun on lapsia ja he kasvavat isommaksi niin huomaan että me molemmat haluaisimme kasvattaa lapset samoin kuin omissa lapsuuden perheissämme on toimittu aikoinaan. Ja minulle tämä on nyt iso ongelma, koska rehellisesti sanottuna minun tausta mukainen tapa antaisi lapselle eväät parempaan elämään.

Monessa duunarikodissa ollaan kuitenkin yhteiskunnallisesti aktiivisia, politiikassa, valtuustoissa, ay-liikkeessä, erilaisissa harrastuksissa.  Luuletko jaikkien valtuutettujen olevan akateeemisia, ehkä pääkaupunkiseudulla.

Luuletko kirjaston käyttäjien olevan vain akateemisia ?

Sinulla on kovin vuosikymmenten takainen käsitys duunareista. 

Olemme duunariperhe.  Mieheni lukee asiakirjallisuutta, muistelmia,  joskin muutakin,  itse olen dekkareiden ystävä.  Mutta tietenkin kovin rahvaanomaista 

Vaikuttaa. Jo pelkästään se että ap kysyy asiasta tällä foorumilla kertoo että vaikuttaa ja paljon. 

Luokkaerot ovat palaamassa näiden aloitusten mukaan?   Akateemisen koulutuksen yleistyessä heidän pitää yrittää jotenkin korostaa  ylemmyyttään. Kuitenkin kun ovat jo ihan "tusinatavaraa." 

Esim tuo että taide, musiikki, kirjallisuus jne kuuluisi vain vähintään maistereille.

Vaimoni perhe on akateemisia monessa sukupolvessa. Vaimoni on kuitenkin vain lukion käynyt ja opiston kesken jättänyt,

Oman perheeni taustat ovat maanviljelijöitä ja duunareita. Olin sukuni ensimmäinen ylioppilas ja sittemmin väitellyt tohtoriksi.

Meilllä on ehkä sen vuoksi sopiva tasapaino. Vanhempani pitävät vaimoni koulutusta ihan riittävänä, appivanhempani taas minun varsin sopivana.

Pariisuhteessamme koulutuksella ei ole väliä. Ihan muut asiat ratkaisevat. Olemme olleet yhdessä jo 25 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen akateemisesta kodista, jossa keskusteltiin paljon yhteiskunnallisista asioista, taiteista, kulttuurista ja korostettiin kirjallisuuden lukemisen tärkeyttä. Mieheni on akateeminen duunarikodista. Hänen lapsuuden kodissa ei luettu kirjoja ja keskustelu koski lähinnä käytännön asioita. Tämä ei ollut mikään ongelma ennen kuin saimme lapsia, mutta nyt kun on lapsia ja he kasvavat isommaksi niin huomaan että me molemmat haluaisimme kasvattaa lapset samoin kuin omissa lapsuuden perheissämme on toimittu aikoinaan. Ja minulle tämä on nyt iso ongelma, koska rehellisesti sanottuna minun tausta mukainen tapa antaisi lapselle eväät parempaan elämään.

 

Monessa duunarikodissa ollaan kuitenkin yhteiskunnallisesti aktiivisia, politiikassa, valtuustoissa, ay-liikkeessä, erilaisissa harrastuksissa.  Luuletko jaikkien valtuutettujen olevan akateeemisia, ehkä pääkau

Huomasitko, että en yleistänyt kommenttiani millään tavalla koskemaan kaikkia duunariperheitä tai duunariperheitä keskimäärin? Vaan kerroin vain esimerkin meidän tilanteesta. En myöskään väittänyt meidän tilanteen olevan sama kuin muilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen akateemisesta kodista, jossa keskusteltiin paljon yhteiskunnallisista asioista, taiteista, kulttuurista ja korostettiin kirjallisuuden lukemisen tärkeyttä. Mieheni on akateeminen duunarikodista. Hänen lapsuuden kodissa ei luettu kirjoja ja keskustelu koski lähinnä käytännön asioita. Tämä ei ollut mikään ongelma ennen kuin saimme lapsia, mutta nyt kun on lapsia ja he kasvavat isommaksi niin huomaan että me molemmat haluaisimme kasvattaa lapset samoin kuin omissa lapsuuden perheissämme on toimittu aikoinaan. Ja minulle tämä on nyt iso ongelma, koska rehellisesti sanottuna minun tausta mukainen tapa antaisi lapselle eväät parempaan elämään.

 

Monessa duunarikodissa ollaan kuitenkin yhteiskunnallisesti aktiivisia, politiikassa, valtuustoissa, ay-liikkeessä, erilaisissa harrastuksissa.  Luuletko jaikkie

Erohan se on ratkaisu jos mielipide-erot ovat liian suuret ja kokoaikainen "sun sukusi"  - keskustelu käynnissä.

Eikö aikuinen akateeminen puoliso siis pysty korjaamaan asioita joita lapsuudenkodistaan puuttui?  Sitä ihmettelen.  

Vaikuttaa se, yleensä ei hyvällä tavalla.

Juu, anoppi oli akateeminen ja täysi juoppo. Onneksi geenit eivät ole siltä puolelta lapsiimme periytyneet, no ehkä akateemisuus. 

Miehen vanhemmat pientilallisia maanviljelijä ja emäntä. Omat vanhemmat insinööri ja sairaanhoitaja. Vanhempien erilainen koulutustausta ei vaikuttanut.

Miehellä ja minulla molemmilla DI tutkinto. 

Vierailija kirjoitti:

Miehen vanhemmat pientilallisia maanviljelijä ja emäntä. Omat vanhemmat insinööri ja sairaanhoitaja. Vanhempien erilainen koulutustausta ei vaikuttanut.

Miehellä ja minulla molemmilla DI tutkinto. 

* Lisäys lukemiseen liittyen. Miehen kotona luettiin paljon, etenkin äiti luki. Mies lukee itse mielellään ja on lukenut lapselle ääneen vauvasta lähtien. 

Oma suhde osuu tuohon kuvaukseen prikulleen. Minä (nainen) akateemisesta perseestä ja itsekin yliopisto-opinnot tehnyt, miehen suvusta kukaan ei ole käynyt lukiota. Kyllähän se suhteessa näkyy, mutta pienillä tavoilla. Ihmiset eivät oikeassa elämässä kuitenkaan ole karikatyyrejä joita määrittää tietyt seikat kuten koulutus. En minä ole mikään snobi eikä mies mikään juntti. Olemme molemmat avoimia ja uteliaita ja kiinnostuneita maailmasta ja toisista ihmisistä. 

Tuo eroavaisuus nousee esille lähinnä sukujuhlissa puolin ja toisin tai kun keskustelemme lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista.

Tulen hyväosaisesta ja keskiluokkaisesta akateemisesta perheestä, puolisoni lapsuus oli köyhä mutta turvallinen. Hänen vanhempansa teki myöhemmin uraa bisneksessä, jossa pääsi hyviin tuloihin lasten kasvettua jo isoiksi. Pelkkä koulutus ei ehkä ole se tekijä, joka yksinään määrittäisi meidän ja perheidemme eroja, vaan tausta kokonaisuutena.

Suhtautuminen rahaan eroaa. En ole kokenut puutetta, joten aina on ollut vahva perusturvallisuuden tunne ja luotto siihen, että asiat järjestyvät. Perheeni puhuu melko arkisesti asuntosäästöistä ja ennakkoperinnöistä. Puolisoni ei edes pystynyt keskustelemaan rahasta suhteen alkuaikoina. Onneksi ryhdyttiin pikkuhiljaa puhumaan avoimesti asioista eikä aiheeseen liity meidän välillämme mitään mystiikkaa enää.

Minun näkökulmastani puolison maailmankatsomuksessa on hieman mustavalkoisuutta, asiat on joko-tai ja maailmankuvansa on kyynisempi kuin minulla, mikä on taustaansa ja kokemuksiinsa nähden ihan ymmärrettävää. Toisaalta uteliaisuutensa on hyvin laaja-alaista ja puolisollani on erinomainen yleissivistys, parempi kuin minulla. Omistaan pitää huolta ja on sosiaalisesti taitava, pidetty ihminen. 

Minustakin on tullut paljon rennompi ihminen hänen ansiostaan. Lapsuudenperheessäni on kuivakampaa ja pinnallisempaa, ja tajusin vasta aikuisena miten tönkköä se oleminen joskus oli. Arvostan kyllä myös arvokkuutta ja tiettyjä perinteitä, mutta ei silti tarvitse olla pönötystä. 

Yhdistäviä tekijöitä on paljon enemmän. Kummallakin on läheinen perhe, kodeissa on luettu paljon ja oltu kiinnostuneita maailman menosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeämpää on mitä parisuhteen osapuolet ovat itse. Onko koulutustaso samansuuntainen?

Ehkä noinkin. Mutta tällä kertaa minua kiinnostaa nimenomaan tuo ero lapsuudenperheissä ja siinä ympäristössä missä olen kasvanut. Sekä minä että mieheni olemme molemmat akateemisesti koulutettuja, toisen meistä vanhemmat akateemisia, toisen matalasti koulutettuja.

ap

Ethän sinä niiden vanhempien kanssa seurustele tai ole naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen akateemisesta kodista, jossa keskusteltiin paljon yhteiskunnallisista asioista, taiteista, kulttuurista ja korostettiin kirjallisuuden lukemisen tärkeyttä. Mieheni on akateeminen duunarikodista. Hänen lapsuuden kodissa ei luettu kirjoja ja keskustelu koski lähinnä käytännön asioita. Tämä ei ollut mikään ongelma ennen kuin saimme lapsia, mutta nyt kun on lapsia ja he kasvavat isommaksi niin huomaan että me molemmat haluaisimme kasvattaa lapset samoin kuin omissa lapsuuden perheissämme on toimittu aikoinaan. Ja minulle tämä on nyt iso ongelma, koska rehellisesti sanottuna minun tausta mukainen tapa antaisi lapselle eväät parempaan elämään.

Häpeät miehesi taustaa.