Mies kontrolloi
Olen havahtunut pikkuhiljaa huomaamaan miehessäni erittäin epämiellyttävän piirteen.
Hän nimittäin huomauttelee minun tekemisistäni ja suorastaan tunnen, että hän kontrolloi välillä minun tekemisiä, esim. kun käyn suihkussa, joko olen liian pitkään siellä hänen mielestään (ja en kyllä todellakaan oleskele) tai käyn liian usein suihkussa. Ollessani suihkussa hän saattaa tulla oven taakse huutelemaan, että riittää jo, ja et maksat sitten seuraavan vesilaskun yksinäsi. Hänen mielestään suihkussa käynti 1x viikossa riittää, kun lisäksi on sauna 1x viikko. Hän ei näytä myöskään ymmärtävän, että koska minulla on pitkät hiukset (hänellä siili), niin hiuksiin on välttämätön laittaa myös hoitoaine, että pehko ei ole yhtä hamppua ja siksi en käy yhtä nopeassa suihkussa kuin hän. Saunakaan en voi laittaa päälle ennenkuin hän on tarkastanut pörssisähkönhinnan. Jos se on korkea, niin saamme lasten kanssa käydä vain nopeassa suihkussa. Ja olemme hyvätuloisia, joten hän ei todellakaan laske viimeisiä senttejään.
Lisäksi hän saattaa kaupassa sanoa, jos olen ottanut käteeni esim. karkkipussin, että laita se pois, ja mennä ottamaan itse karkkipussin ja todeta, että tämä on meille yhteiseksi. Tänään hän itse lähti kaverinsa kanssa mökkeilemään ja tullessaan kotiin, kyseli kuulumisia ja kun kerroin käyneeni lasten kanssa kaupungilla, hän kyseli, että miksi kävit. Suutuin tästä ja suorin sanoin kerroin mitä mieltä olen, kun minä en kontrolli ja opasta häntä, mutta hän kyllä katsoo "velvollisuudekseen" ohjata ja puuttua minun tekemisiin. Näitä on ollut vuosien varrella muitakin tapauksia, mutta harvakseltaan. Ja kun olen kertonut, että en siedä sitä, että hän kontrolli minua, niin hän on hetkeksi lopettanut toimintansa. Nyt yhtäkkiin havaitsin, että näitä tilanteita on nykyään viikoittain ja niinkuin tällä viikolla, useana päivänä.
En tiedä, joko minä olen niin holtiton olemisessani, että tarvinnu vissiin holhousta tai hän on jostain syystä, vaativana persoonana, katsonut tarpeelliseksi minun ja lasten kontrolloimiseen.
Oikein harmittaa tämä tilanne, koska meillä on pitkä parisuhde ja siinä on paljon hyvääkin. Mutta tämä kyllä myrkyttää mieleni häntä kohtaan pikkuhiljaa. Tämän vuoksi meillä on paljon riitoja. Mies syyttää minua herkkähipiäiseksi ja helposti loukkaantuvaksi, jos sanon hänelle asiasta. Hänen mielestään hän "sanoo asiasta", mutta minä koen nämä kontrollonniksi. Toivoisin kommentteja tilanteesta ja kokemuksia, jos jollakin on ollut vastaavaa. Emme ole enää aivan nuoria ja lapset ovat jo murkkuikäisiä. Varmaan olisi syytä varata aika parisuhdeterspeutille :(
Kommentit (113)
kun elät miehesi rahoilla ja tuhlailet niitä, niin se on miehen velvollisuus laittaa sinut kuriin
Vierailija kirjoitti:
No nyt tuli kunnon UIKUTI UIKUTI
ja pitkä sellainen
Vierailija kirjoitti:
Narsistilta kuulostaa. Tutustu asiaan esim. Narsisti vs minä Youtubessa tai Jenni Kiviniemi.
Kymmenen pisteen kysymys: Miksi sinä hyväksyt tuollaisen käytöksen?
koska tykkään miehen rahoista
Vierailija kirjoitti:
kun elät miehesi rahoilla ja tuhlailet niitä, niin se on miehen velvollisuus laittaa sinut kuriin
Lisätäänpä alkuperäiseen tekstiini, että tienaan hieman enemmän kuin mieheni. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kun elät miehesi rahoilla ja tuhlailet niitä, niin se on miehen velvollisuus laittaa sinut kuriin
Lisätäänpä alkuperäiseen tekstiini, että tienaan hieman enemmän kuin mieheni. Ap
ja tuhlaat paljon enemmän
Vierailija kirjoitti:
Kuka mökkeilee päivän?
Ne joilla on mökki lähellä kotiaan. Olipa yksinkertaista.
Vastaa jo,miksi hyväksyt tilanteen. Läheisriippuvuus? Kynnysmattous? Autistinen sinisilmäisyys? Ei mitään käsitystä siitä, mikä on oikein?
Vierailija kirjoitti:
Kuka mökkeilee päivän?
Minä. Mutta mitä se sinulle kuuluu?
En jaksa kirjoittaa pitkästi.
Parisuhteessa on hyvä puntaroida seuraavia asioita: antaako se mitään vai ottaako vaan? Voiko olla oma itsensä vai pitääkö jatkuvasti miettiä/varoa? Onko kumppanin seura sellaista, että se tuo jotain hyvää elämään vai onko aina joku varjo seurassa?
Patisuhde on aina vapaaehtoista. Mikä pakko on olla nihilistisen kyttääjän kanssa? Lapset ei ole tarpeeksi hyvä syy. Se parisuhde on kaiken lisäksi niiden lasten lapsuus.
Voitko hyvin? Fyysisesti ja henkisesti? Tunnetko olosi turvalliseksi, läheiseksi ja kohdatuksi miehesi kanssa? Kunnioitetuksi ja arvostetuksi?
Mitä sinä haluat parisuhteelta? Haluatko, että se on terve?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kun elät miehesi rahoilla ja tuhlailet niitä, niin se on miehen velvollisuus laittaa sinut kuriin
Lisätäänpä alkuperäiseen tekstiini, että tienaan hieman enemmän kuin mieheni. Ap
ja tuhlaat paljon enemmän
Varmasti niin, jos peseytyminen useammin kuin kaksi kertaa viikossa on tuhlaamista. Eikö mies itsekään käy suihkussa sen useammin? Eikö siitä jo tule hajuhaittoja?
Tekstin luettua tuntuu kyllä erityisen hyvältä se, ettei elä parisuhteessa.
En päiväkään katselisi sitä, että joku motkottaisi missä ajassa peseydyn, tai että mitä karkkia saan kaupasta omilla palkkarahoillani ostaa.
"Jos se on korkea, niin saamme lasten kanssa käydä vain nopeassa suihkussa. Ja olemme hyvätuloisia, joten hän ei todellakaan laske viimeisiä senttejään."
Mitä tapahtuisi jos ilmoittaisit, että käytte suihkussa juuri sen aikaa kun tarvitsee, eli et tee kuten käskee?
menkää töihin persaukiset, niin on varaa maksaa vesilasku. ihme kitinää taas.
Vierailija kirjoitti:
Vastaa jo,miksi hyväksyt tilanteen. Läheisriippuvuus? Kynnysmattous? Autistinen sinisilmäisyys? Ei mitään käsitystä siitä, mikä on oikein?
En hyväksy ja suutun tilanteesta. Luitko pitkää tekstiäni? Kerroin, että tilanteita on ollut vuosien varrella harvakseltaan. Nyt havahduin huomaamaan, että niitä on nykyään usein. Olemme keskustelleet asiasta mieheni kanssa. En lainkaan ole avuton piipittäjä joka vain hyväksyy tilanteen. En myöskään ole luovuttajatyyppi, joka haluaisi päättää suhteen noin vain.
Ehkä oli hölmöä avautua tänne. Luin täältä jo olevani miehen rahoilla elävä (ei pidä paikkaansa), tuhlaava (ehkä, mutta omilla rahoillani saan tehdä just mitä haluan, kunhan olen osani yhteiseen pottiin laittanut. Tästä samasta miehenkin minua syyttää. Mutta kuten kirjoitin, jos olen osuuteni kaikesta maksanut, niin miksi en rahoillani saa itselleni ostaa mitä haluan), lisäksi avuton uikuttaja (tietäisittepä).
Tulee mieleen, että ehkä hän kokee stressiä tai uhkaa ja se näkyy tarpeena kontrolloida ympäristöään. Tämä aika on monella tavalla haastavaa, geopolitiikasta talouteen, ja näkymät osin sumeat, osin huonot. Välillä ylös poukkaava sähkön hinta ehkä rassaa, jos hän on yhtään visukinttu.
Onko hänellä jotain erityistä stressiä, esimerkiksi akuutti pelko oman työn ja toimeentulon menettämisestä? Ja mahdollisesti kovat taloudelliset tavoitteet ja kunnolla lainaa? Ehkäpä on huolissaan siitä, miten pystyy huolehtimaan perheestään?
Eihän tuo mukavalta kuulosta. Hän on kuitenkin reagoinut positiivisesti kun olet asiasta aiemmin huomauttanut, joten hän lienee kehityskelpoinen.
Jatka keskustelua aiheesta. Ottakaa vaikka excelit avuksi ja laskekaa, miten tulette toimeen.
Naisena sinulla on oikeus voimaantua ja kokea, että oma koti on turvallinen tila. Patriarkaalisia sortorakenteita ei tarvitse hyväksyä.