Mies kontrolloi
Olen havahtunut pikkuhiljaa huomaamaan miehessäni erittäin epämiellyttävän piirteen.
Hän nimittäin huomauttelee minun tekemisistäni ja suorastaan tunnen, että hän kontrolloi välillä minun tekemisiä, esim. kun käyn suihkussa, joko olen liian pitkään siellä hänen mielestään (ja en kyllä todellakaan oleskele) tai käyn liian usein suihkussa. Ollessani suihkussa hän saattaa tulla oven taakse huutelemaan, että riittää jo, ja et maksat sitten seuraavan vesilaskun yksinäsi. Hänen mielestään suihkussa käynti 1x viikossa riittää, kun lisäksi on sauna 1x viikko. Hän ei näytä myöskään ymmärtävän, että koska minulla on pitkät hiukset (hänellä siili), niin hiuksiin on välttämätön laittaa myös hoitoaine, että pehko ei ole yhtä hamppua ja siksi en käy yhtä nopeassa suihkussa kuin hän. Saunakaan en voi laittaa päälle ennenkuin hän on tarkastanut pörssisähkönhinnan. Jos se on korkea, niin saamme lasten kanssa käydä vain nopeassa suihkussa. Ja olemme hyvätuloisia, joten hän ei todellakaan laske viimeisiä senttejään.
Lisäksi hän saattaa kaupassa sanoa, jos olen ottanut käteeni esim. karkkipussin, että laita se pois, ja mennä ottamaan itse karkkipussin ja todeta, että tämä on meille yhteiseksi. Tänään hän itse lähti kaverinsa kanssa mökkeilemään ja tullessaan kotiin, kyseli kuulumisia ja kun kerroin käyneeni lasten kanssa kaupungilla, hän kyseli, että miksi kävit. Suutuin tästä ja suorin sanoin kerroin mitä mieltä olen, kun minä en kontrolli ja opasta häntä, mutta hän kyllä katsoo "velvollisuudekseen" ohjata ja puuttua minun tekemisiin. Näitä on ollut vuosien varrella muitakin tapauksia, mutta harvakseltaan. Ja kun olen kertonut, että en siedä sitä, että hän kontrolli minua, niin hän on hetkeksi lopettanut toimintansa. Nyt yhtäkkiin havaitsin, että näitä tilanteita on nykyään viikoittain ja niinkuin tällä viikolla, useana päivänä.
En tiedä, joko minä olen niin holtiton olemisessani, että tarvinnu vissiin holhousta tai hän on jostain syystä, vaativana persoonana, katsonut tarpeelliseksi minun ja lasten kontrolloimiseen.
Oikein harmittaa tämä tilanne, koska meillä on pitkä parisuhde ja siinä on paljon hyvääkin. Mutta tämä kyllä myrkyttää mieleni häntä kohtaan pikkuhiljaa. Tämän vuoksi meillä on paljon riitoja. Mies syyttää minua herkkähipiäiseksi ja helposti loukkaantuvaksi, jos sanon hänelle asiasta. Hänen mielestään hän "sanoo asiasta", mutta minä koen nämä kontrollonniksi. Toivoisin kommentteja tilanteesta ja kokemuksia, jos jollakin on ollut vastaavaa. Emme ole enää aivan nuoria ja lapset ovat jo murkkuikäisiä. Varmaan olisi syytä varata aika parisuhdeterspeutille :(
Kommentit (113)
Karju suihkusta että hiljaa besserwisser mies. Eroko? En itsekään jaksaisi moista ja eri asunnot. Ei ole pakko vastailla uteluihin. Keskustelusta ei tule mitään tällaisen henkilön kanssa. Onko mies asperger, alkoholia, uraputki vai asioihin takertuja? Kontrolloija on ainakin ilmeisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, että ehkä hän kokee stressiä tai uhkaa ja se näkyy tarpeena kontrolloida ympäristöään. Tämä aika on monella tavalla haastavaa, geopolitiikasta talouteen, ja näkymät osin sumeat, osin huonot. Välillä ylös poukkaava sähkön hinta ehkä rassaa, jos hän on yhtään visukinttu.
Onko hänellä jotain erityistä stressiä, esimerkiksi akuutti pelko oman työn ja toimeentulon menettämisestä? Ja mahdollisesti kovat taloudelliset tavoitteet ja kunnolla lainaa? Ehkäpä on huolissaan siitä, miten pystyy huolehtimaan perheestään?
Eihän tuo mukavalta kuulosta. Hän on kuitenkin reagoinut positiivisesti kun olet asiasta aiemmin huomauttanut, joten hän lienee kehityskelpoinen.
Jatka keskustelua aiheesta. Ottakaa vaikka excelit avuksi ja laskekaa, miten tulette toimeen.
Kiitos tekstistäsi, kiva lukea välillä analyyttistä tekstiä. Ja muutamalla muullakin on ollut hyviä pointteja.
Ilman muuta ajattelen vielä, että hän on kehityskelpoinen. Siksi vaivaudun pohtimaan asioita, enkä pistä lusikoita jakoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaa jo,miksi hyväksyt tilanteen. Läheisriippuvuus? Kynnysmattous? Autistinen sinisilmäisyys? Ei mitään käsitystä siitä, mikä on oikein?
En hyväksy ja suutun tilanteesta. Luitko pitkää tekstiäni? Kerroin, että tilanteita on ollut vuosien varrella harvakseltaan. Nyt havahduin huomaamaan, että niitä on nykyään usein. Olemme keskustelleet asiasta mieheni kanssa. En lainkaan ole avuton piipittäjä joka vain hyväksyy tilanteen. En myöskään ole luovuttajatyyppi, joka haluaisi päättää suhteen noin vain.
Ehkä oli hölmöä avautua tänne. Luin täältä jo olevani miehen rahoilla elävä (ei pidä paikkaansa), tuhlaava (ehkä, mutta omilla rahoillani saan tehdä just mitä haluan, kunhan olen osani yhteiseen pottiin laittanut. Tästä samasta miehenkin minua syyttää. Mutta kuten kirjoitin, jos olen osuuteni kaikesta maksanut, niin miksi en rahoillani saa itselleni ostaa mitä haluan), lis
Älä välitä, noita provoiluvastauksia tulee nykyään jokaiseen aloitukseen, ikävä kyllä.
Mutta oikeasti, mitä saat tuosta liitosta? Oma ex-mieheni käytti harrastuskamoihinsa silmää räpäyttämättä satoja euroja, mutta kun itse ostin ekaa kertaa vuosiin todella tarpeeseen tulleen talvitakin ja samaan syssyyn alennusmyynnistä talvilenkkarit, niin vaati heti laskemaan paljonko kumpikin maksaa kuluja. Etten vain huijaa häntä maksamaan enemmän, kun kerran oli varaa ostaa jotain itselleni. Laskelman perusteella maksoin kuluja hieman enemmän kuin hän, joten asia vaiettiin kuoliaaksi tämän jälkeen.
Voin sanoa, että eron jälkeen omassa kodissa on niin paljon keveämpi hengittää. Kukaan ei vaadi tilille siitä, että mihin palkkaani käytän, ja että millä rahalla olen ostanut uuden vaatteen tai käynyt kampaajalla.
Hyvätuloisilla ei talous kaadu sähkölaskuun tai suihkussakäymiseen. Ellette asu jossain 400 neliön kivitalossa, joka lämpiää sähköllä.
ps. Sun paska arki on sun lapsesi (lyhyt) lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaa jo,miksi hyväksyt tilanteen. Läheisriippuvuus? Kynnysmattous? Autistinen sinisilmäisyys? Ei mitään käsitystä siitä, mikä on oikein?
En hyväksy ja suutun tilanteesta. Luitko pitkää tekstiäni? Kerroin, että tilanteita on ollut vuosien varrella harvakseltaan. Nyt havahduin huomaamaan, että niitä on nykyään usein. Olemme keskustelleet asiasta mieheni kanssa. En lainkaan ole avuton piipittäjä joka vain hyväksyy tilanteen. En myöskään ole luovuttajatyyppi, joka haluaisi päättää suhteen noin vain.
Ehkä oli hölmöä avautua tänne. Luin täältä jo olevani miehen rahoilla elävä (ei pidä paikkaansa), tuhlaava (ehkä, mutta omilla rahoillani saan tehdä just mitä haluan, kunhan olen osani yhteiseen pottiin laittanut. Tästä samasta miehenkin minua syyttää. Mutta kuten kirjoitin, jos olen osuuteni kaikesta maksanut, niin miksi en rahoillani saa itselleni ostaa mitä haluan), lis
No, mitä se suuttumus on auttanut? Ja mitä mies on luvannut tehdä asialle?
(Koska olen lähdössä saunaan, kirjoitan tähän jatkokysymyksen:
Koska mies ei välitä suuttumuksestasi eikä toista voi muuttaa eikä pakottaa, oletko jo alkanut ymmärtää, että ero on ainoa ratkaisu?)
Vierailija kirjoitti:
Hyvätuloisilla ei talous kaadu sähkölaskuun tai suihkussakäymiseen. Ellette asu jossain 400 neliön kivitalossa, joka lämpiää sähköllä.
Kontolloinnissa nyt kyse ei oikeastaan ole siitä, onko varaa vesilaskun vai ei.
Vierailija kirjoitti:
menkää töihin persaukiset, niin on varaa maksaa vesilasku. ihme kitinää taas.
Molemmat töissä. Ei kyse siitä ettei olisi varaa, etkö lukenut.
Voin hyvin.
ja niin, en ole parisuhteessa !
Vierailija kirjoitti:
Karju suihkusta että hiljaa besserwisser mies. Eroko? En itsekään jaksaisi moista ja eri asunnot. Ei ole pakko vastailla uteluihin. Keskustelusta ei tule mitään tällaisen henkilön kanssa. Onko mies asperger, alkoholia, uraputki vai asioihin takertuja? Kontrolloija on ainakin ilmeisesti.
Yleensä en kommentoi mitään, enkä lyhennä suihkuaikaa. Viimeksi, kun hän kommentoi suihkutteluani, niin kiukustuin ja tein selväksi, että käyn just niin pitkään suihkussa kun haluan. Siihen hän totesi, että maksat sitten koko vesilaskun. Koskaan hän ei sitten ole kuitenkaan vaatinut oikeasti minua sitä yksin maksamaan, vaan meillä on omat vakiintuneet osuutemme laskuihin.
Mies on urasuuntautunut, ei diagnooseja 🙂, vaativa itseään ja muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kun elät miehesi rahoilla ja tuhlailet niitä, niin se on miehen velvollisuus laittaa sinut kuriin
Lisätäänpä alkuperäiseen tekstiini, että tienaan hieman enemmän kuin mieheni. Ap
Sillä on väliä kenen rahoja käyttää, ei sillä kuka tienaa.
1.aseta rajat ja pysy niissä
2.älä anna reaktiota. Ei negatiivistakaan.
esimerkki: hän tulee saarnaamaan suihkusta.
voit joko olla ihan hiljaa äläkä edes katso tai hymyilet takaisin vaan ja/tai kysyt "onko kaikki hyvin?"
Älä selitä, sitä ei kiinnosta ja sen se oikeastaan jopa haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karju suihkusta että hiljaa besserwisser mies. Eroko? En itsekään jaksaisi moista ja eri asunnot. Ei ole pakko vastailla uteluihin. Keskustelusta ei tule mitään tällaisen henkilön kanssa. Onko mies asperger, alkoholia, uraputki vai asioihin takertuja? Kontrolloija on ainakin ilmeisesti.
Yleensä en kommentoi mitään, enkä lyhennä suihkuaikaa. Viimeksi, kun hän kommentoi suihkutteluani, niin kiukustuin ja tein selväksi, että käyn just niin pitkään suihkussa kun haluan. Siihen hän totesi, että maksat sitten koko vesilaskun. Koskaan hän ei sitten ole kuitenkaan vaatinut oikeasti minua sitä yksin maksamaan, vaan meillä on omat vakiintuneet osuutemme laskuihin.
Mies on urasuuntautunut, ei diagnooseja 🙂, vaativa itseään ja muita kohtaan.
Hyvässä liitossa vaan ei pitäisi joutui taistelemaan oikeuksistaan tuolla tavalla.
Itselleni tulisi tuossa kuviossa tunne, kuin olisin asetettu johonkin holhottavan asemaan perheessä, en täysvaltaisen aikuisen asemassa. Ja juu, en jäisi tilannetta katsomaan vaan muuttaisin omaan kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaa jo,miksi hyväksyt tilanteen. Läheisriippuvuus? Kynnysmattous? Autistinen sinisilmäisyys? Ei mitään käsitystä siitä, mikä on oikein?
En hyväksy ja suutun tilanteesta. Luitko pitkää tekstiäni? Kerroin, että tilanteita on ollut vuosien varrella harvakseltaan. Nyt havahduin huomaamaan, että niitä on nykyään usein. Olemme keskustelleet asiasta mieheni kanssa. En lainkaan ole avuton piipittäjä joka vain hyväksyy tilanteen. En myöskään ole luovuttajatyyppi, joka haluaisi päättää suhteen noin vain.
Ehkä oli hölmöä avautua tänne. Luin täältä jo olevani miehen rahoilla elävä (ei pidä paikkaansa), tuhlaava (ehkä, mutta omilla rahoillani saan tehdä just mitä haluan, kunhan olen osani yhteiseen pottiin laittanut. Tästä samasta miehenkin minua syyttää. Mutta kuten kirjoitin, jos olen osuuteni kaikesta maksanut, niin miksi
Välittää suuttumuksestani. Toisinaan riidan jälkeen pahoittelee ja toteaa itsekin olleensa kohtuuton vaatimuksissaan. Mutta ei taida kyllä itse huomata kontrolloimistaan. Sovinnon jälkeen menee taas hetki hyvin, kunnes olemme jälleen samassa tilanteessa. Ero? En ole valmis luovuttamaan vielä. Siksi alun viestissä mietinkin parisuhdeterapeuttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaa jo,miksi hyväksyt tilanteen. Läheisriippuvuus? Kynnysmattous? Autistinen sinisilmäisyys? Ei mitään käsitystä siitä, mikä on oikein?
En hyväksy ja suutun tilanteesta. Luitko pitkää tekstiäni? Kerroin, että tilanteita on ollut vuosien varrella harvakseltaan. Nyt havahduin huomaamaan, että niitä on nykyään usein. Olemme keskustelleet asiasta mieheni kanssa. En lainkaan ole avuton piipittäjä joka vain hyväksyy tilanteen. En myöskään ole luovuttajatyyppi, joka haluaisi päättää suhteen noin vain.
Ehkä oli hölmöä avautua tänne. Luin täältä jo olevani miehen rahoilla elävä (ei pidä paikkaansa), tuhlaava (ehkä, mutta omilla rahoillani saan tehdä just mitä haluan, kunhan olen osani yhteiseen pottiin laittanut. Tästä samasta miehenkin minua syyttää. Mutta kuten kirjoitin, jos olen osuuteni kaikesta maksanut, niin miksi
Välittää suuttumuksestani. Toisinaan riidan jälkeen pahoittelee ja toteaa itsekin olleensa kohtuuton vaatimuksissaan. Mutta ei taida kyllä itse huomata kontrolloimistaan. Sovinnon jälkeen menee taas hetki hyvin, kunnes olemme jälleen samassa tilanteessa. Ero? En ole valmis luovuttamaan vielä. Siksi alun viestissä mietinkin parisuhdeterapeuttia.
Eipä suoraan sanottuna kovin pahalta kuulosta.
Mun mies huolehtii mm tosi tarkasti mun rahankäyttöä, vaikka meillä ei ole millään tavalla yhteiset rahat. Kysyy kaikesta paljonko maksoi ja mistä ostin. Jos satun olemaan pidemmässä illanvietossa, kyselee koko ajan perään. Voi tulla jopa samaan ravintolaan tai kahvilaan jos minulla on hänen mielestään "epäilyttäviä" menoja, kuten asiakastapaamisia.
Tavanomaista on että jos matkustan myöhällä kotiin junalla, käskee laittamaan sijaintipaikannuksen päälle.
Että hyvin vähällä pääset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, että ehkä hän kokee stressiä tai uhkaa ja se näkyy tarpeena kontrolloida ympäristöään. Tämä aika on monella tavalla haastavaa, geopolitiikasta talouteen, ja näkymät osin sumeat, osin huonot. Välillä ylös poukkaava sähkön hinta ehkä rassaa, jos hän on yhtään visukinttu.
Onko hänellä jotain erityistä stressiä, esimerkiksi akuutti pelko oman työn ja toimeentulon menettämisestä? Ja mahdollisesti kovat taloudelliset tavoitteet ja kunnolla lainaa? Ehkäpä on huolissaan siitä, miten pystyy huolehtimaan perheestään?
Eihän tuo mukavalta kuulosta. Hän on kuitenkin reagoinut positiivisesti kun olet asiasta aiemmin huomauttanut, joten hän lienee kehityskelpoinen.
Jatka keskustelua aiheesta. Ottakaa vaikka excelit avuksi ja laskekaa, miten tulette toimeen.
Kiitos tekstistäsi, kiva lukea välillä analyyttistä tekstiä. Ja muutamalla muull
Ei ole kehityskelpoinen. Voit testata linkkaamalla hänelle kanavan Jimmy on relationships. Toivon, että olen väärässä.
No eikö tuo parisuhdeterapia olisi paras vaihtoehto? Täältä saat parhaimmillaan vain joidenkin ikisinkkujen "jätä se sika"-panikointia ja muuta vittuilua.
Parisuhde edellyttää sitkeyttä ja rohkeutta, eikä mitään suihkussa vittuilua. Näillä neuvoilla et pitkälle pääse.
Kyllä tuosta hyvä vielä tulee. Mies kainaloon ja keskustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Eipä suoraan sanottuna kovin pahalta kuulosta.
Mun mies huolehtii mm tosi tarkasti mun rahankäyttöä, vaikka meillä ei ole millään tavalla yhteiset rahat. Kysyy kaikesta paljonko maksoi ja mistä ostin. Jos satun olemaan pidemmässä illanvietossa, kyselee koko ajan perään. Voi tulla jopa samaan ravintolaan tai kahvilaan jos minulla on hänen mielestään "epäilyttäviä" menoja, kuten asiakastapaamisia.
Tavanomaista on että jos matkustan myöhällä kotiin junalla, käskee laittamaan sijaintipaikannuksen päälle.
Että hyvin vähällä pääset!
Ja syy, miksi olet tuossa liitossa...?
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, että ehkä hän kokee stressiä tai uhkaa ja se näkyy tarpeena kontrolloida ympäristöään. Tämä aika on monella tavalla haastavaa, geopolitiikasta talouteen, ja näkymät osin sumeat, osin huonot. Välillä ylös poukkaava sähkön hinta ehkä rassaa, jos hän on yhtään visukinttu.
Onko hänellä jotain erityistä stressiä, esimerkiksi akuutti pelko oman työn ja toimeentulon menettämisestä? Ja mahdollisesti kovat taloudelliset tavoitteet ja kunnolla lainaa? Ehkäpä on huolissaan siitä, miten pystyy huolehtimaan perheestään?
Eihän tuo mukavalta kuulosta. Hän on kuitenkin reagoinut positiivisesti kun olet asiasta aiemmin huomauttanut, joten hän lienee kehityskelpoinen.
Jatka keskustelua aiheesta. Ottakaa vaikka excelit avuksi ja laskekaa, miten tulette toimeen.
Excelit? Uittu oikeesti, excelit avuks?
Jospa omaisit hyvän lukutaidon, niin huomaisit, että rahasta ei ole tämä juttu kiinni.