Muistisairaita halutaan palauttaa kotihoitoon

Lääkkeillä pidetään elossa satavuotiaaksi

Jonkinasteista muistisairautta on varmaan miljoonalla vanhuksella. Ei se pelkästään estä kotona olemasta.   Oma mummoni oli kotona 8 vuotta muistisairausdiagnoosin jälkeen. Kotihoito kävi antamassa lääkkeet ja myöhemmin hoiti myös sen, että söi jotakin.

Tietysti me omaiset autoimme myös esim. käymällä kauppaostokset. Ja hoitamassa lääkärikäynnit ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko kodittomatkin katuhoidossa tai ulkohoidossa?

Ei kuulu asiaan. Heidän ei tarvitse olla kodittomia suomessa, jos eivät tahdo.

Oletko sä jo muistisairaallekin kateellinen. Ihmehyypiö

Vähäisen äo:n omaaville tiedoksi että tarkoitus oli humoroida tuota hoito-sanaa kun tyyppi käytännössä vaan heitetään ulos.

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla on varaa ostavat sitten itse, se on siinä se perusongelma koska kunnalliseen hoitoon pääse jokainen jos ne hoidolliset kriteerit täyttyy ja se selvä etteivät omaiset halua maksaa yhtään mitään ylimääräistä mikä pienentää perintöä. 

Eipä kaikki ole tuollaisia omaisia. Mekin maksettiin omasta pussistamme Esperille 5000 kuukaudessa muistisairaan vaarin 24/7 hoidosta niin kauan että kaupunki teki päätöksen tulla mukaan maksamaan. Taisi mennä  liki puoli vuotta.

Vaarin kituminen yksin asunnossaan ei ollut vaihtioehto.

Nämä saavat jo koomisia piirteitä.

90-vuotiaat vaarit ja mummot ovat nyt alkaneet toipumaan muistsairauksistaan ja muista vaivoistaan. "Voidaan siirtää kotihoitoon".

Vissiin itse Jeesus on alkanut parantamaan vanhuksia. Kovin on uskonnollisista piireistä osa AP:n linkissä mainituista vanhusten hoidosta päättävistä henkilöistä. Joten saattaahan näissä olla kyse jopa ihmeparantumisista. 😇

Vierailija kirjoitti:

Jonkinasteista muistisairautta on varmaan miljoonalla vanhuksella. Ei se pelkästään estä kotona olemasta.   Oma mummoni oli kotona 8 vuotta muistisairausdiagnoosin jälkeen. Kotihoito kävi antamassa lääkkeet ja myöhemmin hoiti myös sen, että söi jotakin.

Tietysti me omaiset autoimme myös esim. käymällä kauppaostokset. Ja hoitamassa lääkärikäynnit ym.

Muistisairauksia on erilaista, joista yleisin on Altzheimer. Jokaisella muistisairaus myös etenee eri tahtia, ja kaikki muistisairaat eivät tule ns "laitoskuntoon".

Mummosi ei tainnut olla äärimmäisen muistisairas, ja onneksi niin. Vaikeasti muistisairas ei pärjää kotona, vaan on 24 tuntia vuorokaudessa hoidettava/ valvottava. Vaikeaan muistisairuteen liittyy myös vartalon jäykistyminen, nielemisvaikeudet. Inkontinenssista puhumattakaan. 

Tästä puhuttiin jo jokin aika sitten Ykkösaamussa.

Ei kannata yllättyä, kun kuolleisuus lisääntyy. 

"Mä ihmettelen, missä päin Suomea on ollut hoivakodeissa niin hyvä tilanne, että niihin on voitu ottaa kotonakin pärjääviä vanhuksia. Kun aika usein ei pääse pitkään aikaan, vaikka ei enää pärjäisi kotona. Erityisesti mua on huolestuttanut välillä ilmoille heitetty ajatus vanhusten yhteisöllisestä asumisesta. Siis että pistetään mummot ja papat, jotka eivät kykene huolehtimaan edes itsestään, huolehtimaan itsensä lisäksi myös toisistaan. No ehkä on helpompi löytää pakkasesta 20 yöpaidassa liikkuvan vanhuksen ryhmä kuin yksi yksittäinen vanhus. "

Luulen, että taka-ajatuksena tuossa yhteisöllisessä asumisessa on se, että toimintakyky säilyisi pitempään parempana, kun vanhuksista olisi toisilleen vähintään seuraa. Toki tämä vaatii sen, että tuon asumisen piiriin pääsee vielä silloin, kun on toimintakykyinen ja siellä on myös hoitoalan ammattilaisia töissä. Ja, että sieltä pääsee sitten hoitokotiin, kun tilanne sitä vaatii. Nykyäänkin on vuokrattavissa asuntoja taloista, joihin otetaan asumaan vain tyyliin yli 55v. Kaikilla oma asunto, mutta myös yhteistiloja, joissa voi aikaa viettää. Lisäksi oi ostaa haluamiaan palveluja sitä mukaa, kun niitä tarvii. Ideana mun mielestä ihan hyvä, se, miten se nykyään toteutuu, ei mitään hajua.

Meillä on nyt kautta aikoin huonoin hallitus, joka ei välitä vanhuksista, köyhistä, sairaista, nuorista ja lapsista. Voi meitä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nyt kautta aikoin huonoin hallitus, joka ei välitä vanhuksista, köyhistä, sairaista, nuorista ja lapsista. Voi meitä.

Tarkoitus onkin jalostaa geenejä. Eugenismia. Vahvat ja paras aines säilyy hengissä ja lisääntyy. Näille sitten rakennetaan upeaa yhteiskuntaa.

Miten ajattelivat saada henkilökuntaa kotihoitoon, kun nytkään ei saada työntekijöitä. Monta vuotta on hoidettu jo aivan liian huonokuntoisia vanhuksia kotona. Työtaakka on valtava, orjatyöhön verrattavissa!

Toivottavasti kuolen ennen kuin joudun /pääsen johonkin hoitolaitokseen!

Nainen 69 v

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ollaan pulassa siinä vaiheessa, kun ihminen on liian terve sairaalaan, mutta liian sairas kotiin. 

Isä kotiutettiin sairaalasta kaverin kanssa siinä kunnossa, ettei hän päässyt ilman apua sängystä ylös.

Sitten saimme närkästyneen soiton miten postin tuoma kotiruokapalvelu ei pääse sisään, kun isäni ei avaa ovea. Voi ihmeitten ihme, ihan yllätys 😑

*katetrin kanssa

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti kuolen ennen kuin joudun /pääsen johonkin hoitolaitokseen!

Nainen 69 v

Samaa pelkään. Ja ihan tosissani keräilen kuolinapteekkia. Mitä tahansa mutta ei tuollaista kohtaloa.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut ensimmäistä kertaa seurata muistisairautta sivusta puolison perheen kautta. Se kotihoito oli todella rankkaa niin omaisille kuin vaikkapa naapureillekin. Siellä se muistisairas soitteli keskellä yötä naapureiden ovikelloja ja selitti kotona olevista varkaista. Kotihoito oli täysin kädetön. Jos muistisairas ei päästänyt sisään, niin olivat vain, että ei voi minkään. Välillä oma lapsi ei uskaltanut mennä väkivallan uhan takia oman vanhempansa luo. Onneksi muistisairas sai intervallihoitopaikan ja sieltä saman tien ottivat sisään kokonaan. Taantui kyllä hoidossa kuukaudessa lähes vihannekseksi. 

Itselläni sama tilanne eli anoppi on laitoksessa. Aiemmin appi yritti häntä hoitaa kotona, mutta kun väkivalta alkoi olla päivittäistä niin pakko oli hakea laitospaikkaa. Ei olisi mitään mahdollisuutta, että anoppia pienempi mies hoitaisi vaipoissa olevaa väkivaltaista vaimoaan kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa se kotihoito tarkoittaa lapsien tai sukulaisten nurkkiin asumaan ja hoidettavaksi niinkuin ennenvanhaan suomessa talkoilla hoidettiin vanhukset torpan nurkassa.

Siinä tapauksessa se tarkoittaisi lain muuttamista. Kukaan ei ole Suomessa vastuussa vanhemmistaan lain edessä - vain alaikäisistä lapsistaan. Voidaan myös miettiä, haluaako sen enempää hoitoa tarvitseva harhainen ja muistisairas vanhempi kuin väkisin hoitovastuutettu lapsikaan tilanteeseen, jossa esim täysin kädetön ja hoitoalaa edes tuntematon insinööri huseeraa psykoottisen ja ulosteellaan asuntoa sotkevan äitinsä kanssa? Tuskin.

Lisäksi se muistisairas voi olla väkivaltainen, eikä harhoissaan tunnista omaa lastaan. Tekee myös sen omaisen arjesta vaikeaa, jos pitäisi käydä töissä ja kotona

MIKSI sitten aina jankutatte, että jos mummo hoitaa lastenlapsia, niin te sitten hoidatte häntä? Mummot ovat hoitaneet lastenlapsia, mutta silti te nyt kieltäydytte hoitamasta mummoa!

Tämä vahvistaa sen, mitä mieltä olen aina ollut: Mummojen EI pidä missään nimessä hoitaa lastenlapsia. Siinä vain pilaa oman elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla on varaa ostavat sitten itse, se on siinä se perusongelma koska kunnalliseen hoitoon pääse jokainen jos ne hoidolliset kriteerit täyttyy ja se selvä etteivät omaiset halua maksaa yhtään mitään ylimääräistä mikä pienentää perintöä. 

Eipä kaikki ole tuollaisia omaisia. Mekin maksettiin omasta pussistamme Esperille 5000 kuukaudessa muistisairaan vaarin 24/7 hoidosta niin kauan että kaupunki teki päätöksen tulla mukaan maksamaan. Taisi mennä  liki puoli vuotta.

Vaarin kituminen yksin asunnossaan ei ollut vaihtioehto.

Maksoitte 30 000 €? Loppuiko rahat siihen vai miksi kaupunki maksoi loput?

Vanhempien naapuristossa oli pariskunta, jossa toinen puoliso oli hoitokotikunnossa. Halusivat yhdessä muuttaa hoitokotiin eli joutuivat maksamaan itse. Ehtivät asua noin 2 vuotta, kunnes puoliso kuoli. Tässä vaiheessa omakotitalon verran rahaa oli mennyt. Yksin jäänyt puoliso muutti yksiöön kaupungin vuokrataloon.

Vierailija kirjoitti:

Jonkinasteista muistisairautta on varmaan miljoonalla vanhuksella. Ei se pelkästään estä kotona olemasta.   Oma mummoni oli kotona 8 vuotta muistisairausdiagnoosin jälkeen. Kotihoito kävi antamassa lääkkeet ja myöhemmin hoiti myös sen, että söi jotakin.

Tietysti me omaiset autoimme myös esim. käymällä kauppaostokset. Ja hoitamassa lääkärikäynnit ym.

Kotihoidossa on paljon yksin asuvia vanhuksia, jotka eivät muista missä he asuvat tai söivätkö he 5 minuuttia sitten. Näitä hortoilee pitkin maita ja mantuja kun he päättävät harva se päivä lähteä kotiin vieraasta asunnosta johon ovat joutuneet.

Lähipiirissäni yksi sai hoitopaikan kun oli lähtenyt yöllä lähtenyt pyjamassa hortoilenaan kaupungille. 1 tai 2 hortoilua ei riittänyt tuomaan hoivapaikkaa. Tarvittiin myös läheltä piti tilanne ja hypotermia ennenkuin paikan sai. Vanhus oli silloin jo niin sekava, että luuli olevansa venäläisten vankina. Hän eli viimeiset vuotensa nuoruuttaan sota-aikaa.

Yksi läheinen mummo tuupattiin kotihoitoon yksinään asumaan vaikka hän ei pystynyt kävelemään. Pyörätuolistakaan ei ollut apua asunnossa, jossa joka oli useassa tasossa. Hän ei päässyt siellä edes vessaan. Ilmeisesti vessassa käyminen on ylimääräistä luksusta, jota ei kaikille tarvitse suoda. Armollisesti hänelle kuitenkin tuotiin ämpäri vuoteen viereen. Hänellä ei kuitenkaan ollut muistsairautta.

Vierailija kirjoitti:

"Mä ihmettelen, missä päin Suomea on ollut hoivakodeissa niin hyvä tilanne, että niihin on voitu ottaa kotonakin pärjääviä vanhuksia. Kun aika usein ei pääse pitkään aikaan, vaikka ei enää pärjäisi kotona. Erityisesti mua on huolestuttanut välillä ilmoille heitetty ajatus vanhusten yhteisöllisestä asumisesta. Siis että pistetään mummot ja papat, jotka eivät kykene huolehtimaan edes itsestään, huolehtimaan itsensä lisäksi myös toisistaan. No ehkä on helpompi löytää pakkasesta 20 yöpaidassa liikkuvan vanhuksen ryhmä kuin yksi yksittäinen vanhus. "

Luulen, että taka-ajatuksena tuossa yhteisöllisessä asumisessa on se, että toimintakyky säilyisi pitempään parempana, kun vanhuksista olisi toisilleen vähintään seuraa. Toki tämä vaatii sen, että tuon asumisen piiriin pääsee vielä silloin, kun on toimintakykyinen ja siellä on myös hoitoalan ammattilaisia töissä. Ja, että sieltä pääsee sitten hoitokotiin, kun tilanne sitä

Mä kirjoitinkin aiewmmin noista senioritaloista eli on sekä omistus- että vuokra-asuntoja tarjolla. Kaverini asui hetken aikaa sellaisessa, kun oma asuntonsa oli taloyhtiön putkiremontin vuoksi pois käytössä. Oli ihan kiva kaksio ja tosiaan suunniteltu siten, että siellä pystyisi hyvin liikkumaan rollaattorin kanssa tai ihan pyörätuolillakin. Muutaman kerran kävin kyläilemässä, mutta ne yhteistilat siellä sisääntulokerroksessa olivat joka kerta tyhjillään. En huomannut kysyä, onko siellä yleensä porukkaa. 



Eräs 90v tuttuni muutti just loppukesästä palvelutaloon. Olen sielläkin käynyt. Hän viihtyy itse enemmän omassa pienessä asunnossaan siellä. Yhteistiloissa järjestetään erilaista ohjelmaa, mutta kertoi, että ei ole häntä kiinnostavaa ohjelmaa. On päästään ihan kohtuullisen skarppi ja kertoi, että hänen mielestään järjestetty ohjelma on tarkoitettu pikemminkin lapsille kuin aikuisille. Musiikki-illoissakin kuulemma soitetaan jotain ikivanhaa musiikkia eikä mitään sellaista, mitä nämä vanhukset ovat kuunnelleet suurimman osan aikuiselämästään. Joten sekin, että asuu jossain tällaisessa paikassa ei suinkaan tarkoita, että olisi vähemmän yksinäinen tai edes että toimintakyky säilyisi pidempään. 



Olen miettinyt joskus, että kun mun ikäluokkani alkaa tarvita tällaisia hoivapalveluita, siellä varmaan näytetään telkkarista Bonanzaa ja Naapurilähiötä. Kunnes sitten ollaan niin taannuttu, että näytetään Niksulan TV:tä ja Arja-tätiä. Musiikkina varmaan Kake Randelinia ja Mattia ja Teppoa.

Muistisairaat pitäisi pakko-eutanisoida. He ovat jo mieleltään kuolleita, se henkilö on kadonnut eikä tule enää ikinä takaisin. Vain keho ja alimmat aivotoiminnot vielä pelittää, usein harmia muille ja itselleen aiheuttaen.