Muistisairaita halutaan palauttaa kotihoitoon

Nro 188: "Muuttaako asumistuen leikkaaminen oleellisestikin kyseessä olevaa asiaa?"

Tottakai muuttaa. Jos on oikeutettu asumistukeen, tulot eivät ole silloin kovin suuret. Kun siitä sitten tulot pienenevät asumistuen leikkauksen myötä, tietenkin ihminen joutuu arvioimaan, mistä omassa kulutuksessaan luopuu kompensoidakseen tulojen alenemisen. Ja yksinkertaisinta on luopua esimerkiksi juuri matkakuluista (bensa tai matkalippu) iäkkään omaisen luokse. Omaisen auttaminen tai hoitaminen kun ei ole asia, johon voisi saada edes toimeentulotukea. Eivätkä kaikki asumistukea saavat edes ole oikeutettuja toimeentulotukeen. Summa summarum: jos siellä vanhuksen luona onkin tähän asti käyty auttelemassa, tulojen pienennyttyä ei enää käydä. Joku muu kuin omainen joutuu sitten tekemään vanhuksen luona ne asiat, joissa tähän asti on auttanut omainen. Yhteiskunnan niskoillehan homma sitten kaatuu.

Näitä on kotihoidosa jo pilvin pimein. Koko järjestelmä on romahtamassa. Talous on ollut lamassa Nokia tuhosta alkaen. Joskus on esitetty vanhuksen asunnon myyntiä hoivakulujen maksuksi. Ongelma on vain että kasvukeskusten ulkopuolella niitä ei kukaan halua edes ilmaiseksi tai sitten ihan pilkkahinnalla esim. 65m2 17 000€-2000€.

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaat pitäisi pakko-eutanisoida. He ovat jo mieleltään kuolleita, se henkilö on kadonnut eikä tule enää ikinä takaisin. Vain keho ja alimmat aivotoiminnot vielä pelittää, usein harmia muille ja itselleen aiheuttaen.

Minun mummoni sairasti vuosia alzheimeria ja vasta silloin hänen oikea luonteensa ja huumorintajunsa pääsi kunnolla esille. Tunsi useimmat läheiset loppuun asti ja pystyi juttelemaan, oli paljon rennompi kuin terveenä. Jäi paremmat muistot mummosta näin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaat pitäisi pakko-eutanisoida. He ovat jo mieleltään kuolleita, se henkilö on kadonnut eikä tule enää ikinä takaisin. Vain keho ja alimmat aivotoiminnot vielä pelittää, usein harmia muille ja itselleen aiheuttaen.

Minun mummoni sairasti vuosia alzheimeria ja vasta silloin hänen oikea luonteensa ja huumorintajunsa pääsi kunnolla esille. Tunsi useimmat läheiset loppuun asti ja pystyi juttelemaan, oli paljon rennompi kuin terveenä. Jäi paremmat muistot mummosta näin. 

Ihana kuulla, eikä se ole ainoa tapaus, tiedän ainakin yhden vastaavan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut ensimmäistä kertaa seurata muistisairautta sivusta puolison perheen kautta. Se kotihoito oli todella rankkaa niin omaisille kuin vaikkapa naapureillekin. Siellä se muistisairas soitteli keskellä yötä naapureiden ovikelloja ja selitti kotona olevista varkaista. Kotihoito oli täysin kädetön. Jos muistisairas ei päästänyt sisään, niin olivat vain, että ei voi minkään. Välillä oma lapsi ei uskaltanut mennä väkivallan uhan takia oman vanhempansa luo. Onneksi muistisairas sai intervallihoitopaikan ja sieltä saman tien ottivat sisään kokonaan. Taantui kyllä hoidossa kuukaudessa lähes vihannekseksi. 

Yhtä asiaa en tästä usko. Kotihoitajilla on avaimet muistisairaan asuntoon. Tämä on fakta.

T.hoitsu

Totta. Miksi joku alapeukuttaa aina kaikkia tosiasioita. Ihan voit kysyä omasta kunnasta tätä. Jos on niin rikas, että käyttää ylsityistä hoivapalvelua, jolle ei voi avainta luovuttaa, niin silloin kannattaa vaihtaa luotettavampaan yritykseen.

Hieno juttu! 

Taas anopin naapuri soitti että anoppi on porraskäytävässä ilman avainta. 4x tällä viikolla. 

Juuri olimme lähdössä ystävien luo syömään, nyt mies lähti edestakaisin anopin luo...

Onneksi olemme Suomessa, asumme osittain ulkomailla joten ei aina onnistu!

Vierailija kirjoitti:

Laki EI velvoita järjestämään hoitopaikkoja vanhuksille. Lain mukaan lapsilla on subjektiivinen oikeus hoitopaikkaan, vanhuksilla ei ole.

Tilanne on ahneiden ja itsekkäiden lapsiperheiden vika.

Et kai kuvittele, että kaikilla on lapsia?