Miten vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa lasten oppimiseen? Eikö koulu opeta lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys vaikuttaa stressaavasti vanhempiin ja lapsiin, pääpaino on päivästä toiseen selviämisessä ja laskujen eräpäivien siirtelyssä eikä ruotsin verbien kertaamisessa tenavan kanssa. Se on aivan ymmärrettävää, vaikka toivoisi,että voimavarat riittää kaikkeen. Lapseenkin köyhyys vaikuttaa passivoivasti, jos ei ole mitään odotettavaa, pelkkää arkea.

totta. miekin työttömänä ollessani siirsin illat laskujen päivämääriä ees taas, päivät selvisin päivästä toiseen. Toista se on nyt kun teen töitä 40-50 tuntia viikossa, on ihan toisella tapaa aikaa auttaa lapsia läksyissä kun ei tarvitse siirtää laskun päivämäärää edes takasin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se mukavaa, että psykologia on heitetty automaattisesti sivuun, kun tarkastellaan oppimistuloksia. Älykkyys muuten määritellään juuri kyvyksi oppia uutta, mutta mitä älykkyydestä, sehän on psykologiaa. Keskitytään nyt sosioekonomisiin tekijöihin, joita vasemmisto rakastaa.

Älykkyyden mittaaminen on aika työlästä ja kallista. Kuvitellaan kuitenkin, että saataisiin tulos, jonka mukaan älykkyystestissä paremmin pärjäävät pärjäävät myös opinnoissa paremmin. Miten muuttaisit koululaitosta tämän tutkimustiedon avulla? Opetushan jo nykyisellään keskittyy älykkyyden kehittämiseen.

Vaikka olen älykäs, ja menestyin hyvin yliopisto-opinnoissa, niin se on yleisemmin ahkeruus, joka korreloi kaikkein selvimmin arvosanojen ja valmistumisajan kanssa yliopistolla. Ahkeruus selittää eniten myös yo-kirjoitusten tuloksia. Mutta PISA-testi on standardoitu oppimistesti, jonka tuloksia selittää kaikkein selvimmin juuri älykkyysosamäärä.

Jos kotona ei koulunkäyntiä pidetä arvossa, ja vanhemmat vähän välittävät siitä, on todennäköistä, että lapsikaan ei ota koulua tosissaan.

Aikuisten elämäntapa voi myös estää lasta tekemästä läksyjä kotona. Matkustellaan, on vieraita, juodaan, ei ole koulupöytää, ei kotiintuloaikoja on meluista jne.

Siksi, kun se koulu ei enää opeta, vaan pyrkii jättämään sen vanhempien tehtäväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys vaikuttaa stressaavasti vanhempiin ja lapsiin, pääpaino on päivästä toiseen selviämisessä ja laskujen eräpäivien siirtelyssä eikä ruotsin verbien kertaamisessa tenavan kanssa. Se on aivan ymmärrettävää, vaikka toivoisi,että voimavarat riittää kaikkeen. Lapseenkin köyhyys vaikuttaa passivoivasti, jos ei ole mitään odotettavaa, pelkkää arkea.

Jep. Joudun työn ohella opiskelemaan, koska edellinen tutkinto ei työllistänyt. En voi käydä töissä täysimääräisesti, koska se haittaa opiskeluja. Ei ole varaa kulttuuririentoihin tai ulkomaanmatkoille. Onneksi kirjastot ovat vielä ilmaisia. Mutta kyllä köyhyys ja pelko tulevaisuudesta vie niin paljon voimavaroja, ettei vanhemmuuteen voi niin panostaa.

Vanhempien asenteet usein periytyvät. Perheissä, joissa on korkea sosioekonominen asema, arvostetaan yleensä koulutusta enemmän kuin perheissä, joissa on matala sosioekonominen asema. Tämän takia moni duunariperheen lapsi päätyy itsekin duunariksi ja korkeakoulutettujen vabhempien lapset korkeakouluun. Toki yksilön kiinnostuksen kohteet vaikuttavat myös mutta esimerkiksi kärjistettynä, jos vanhempien mielestä pakkoruotsi on syvältä ja sitä ei kannata opiskella, niin harvemmin sitä lapsi innolla opiskelee. Sama pätee mihin tahansa aineeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien asenteet usein periytyvät. Perheissä, joissa on korkea sosioekonominen asema, arvostetaan yleensä koulutusta enemmän kuin perheissä, joissa on matala sosioekonominen asema. Tämän takia moni duunariperheen lapsi päätyy itsekin duunariksi ja korkeakoulutettujen vabhempien lapset korkeakouluun. Toki yksilön kiinnostuksen kohteet vaikuttavat myös mutta esimerkiksi kärjistettynä, jos vanhempien mielestä pakkoruotsi on syvältä ja sitä ei kannata opiskella, niin harvemmin sitä lapsi innolla opiskelee. Sama pätee mihin tahansa aineeseen. 

Tämä. Ja sosioekonominen asema alkaa vaikuttaa jo kauan ennen syntymää: koulutetut saavat lapsensa vanhempina, on enemmän rahaa panostaa heihin ja vakaa ammatillinen asema. Parisuhde on tukevalla pohjalla ja omistusasunto. Vauva syntyy turvallisiin lähtökohtiin. Mitä nuorempi ja vähemmän koulutettu äiti, sitä lyhyemmäksi jää tutkitusti vauvan kehitykselle tärkeä imetys, sitä aiemmin on rahan takia pakko viedä hoitoon, sitä vähemmän isä pitää vanhempainvapaata, sitä vähemmän on tietoa mitä taaperon ruudun eteen lykkääminen tekee aivoille jne jne. Eivät tietenkään kaikki perheet, mutta nämä on tilastofaktoja.



Ammatit ja koulutus periytyy Suomessa liian vahvasti, koska etumatka ns hyvissä perheissä on valtava jo kouluiässä. Lapset asuvat pitkään kotona, lähtevät sieltä hyvin eväin maailmalle, saavat henkistä ja taloudellista tukea, asuvat ehkä vanhempien omistamassa asunnossa eivätkä paiski yövuoroja toimistosiivoojina ja kituuta opintotuella. Pääsevät tekemään opiskelijavaihdot, palkattomia työharjoitteluja ulkomailla ja vanhempien kaverien firmoissa. 



Juu, ja olen minäkin noita tehnyt mutta kotoa en ole lukioiän jälkeen saanut penniäkään, eivätkä vanhempani ymmärtäneet enää yläasteellakaan mistä läksyissäni oli kyse.

Vierailija kirjoitti:

Me varakkaat akateemiset laitamme lapsemme ruuduilta pois ja lukemaan kirjoja. Käytämme heitä museoissa ja planetarioissa. Kuljetamme maailmalla tutustumassa kieliin, kulttuureihin, historiaan. Köyhät ja kouluttamattomat jättävät pilttinsä ruuduille, eivät opi mitään kun koulussakin lapsi itse saa asettaa tavoitteensa.

Varakkuus ja koulutus ei aina kulje käsi kädessä. Vähävarainenkin voi lainata kirjastosta kirjoja, käydä museossa ilmaispäivinä ja vaikkapa viedä lapsen retkelle lähiluontoon. Toisaalta on varakkaita, jotka kasvattavat lapsia ostamalla viihde-elektroniikkaa ja jättämällä heitteille.

Sydämen sivistys on ratkaiseva tekijä.

Juuri otsikon kysymyksenasettelulla näytät todeksi väitteen, jonka haluat kyseenalaistaa.

Vanha juttu. Aiheesta on läjäpäin tutkimustuloksia niin koti- kuin ulkomailta.

Älykkyys ja asenne, ne todellakin periytyy. Toisessa perheessä tehdään paljon töitä, mietitään asioita pitkälle tulevaisuuteen, pidetään huolta hyvästä päivärytmistä ja elämänhallista. Lapset saavat oppia oma-aloitteisen ja suunnitelmallisen tavan toimia arjessaan. Toisessa perheessä lapsi voi olla ainoa perheenjäsen, joka lähtee aamulla kotoa yhtään mihinkään. Kotona opetetaan, että elanto tulee Kelasta ja rikkaat on pahoja, kun eivät halua antaa enemmän rahaa köyhille, menestyä voi vain köyhiä riistämällä ja säästäminen ja sijoittaminen on tyhmää ja mahdotonta. 

Kyllä näistä melkoiset erot syntyy lapsen opinpolulle.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se mukavaa, että psykologia on heitetty automaattisesti sivuun, kun tarkastellaan oppimistuloksia. Älykkyys muuten määritellään juuri kyvyksi oppia uutta, mutta mitä älykkyydestä, sehän on psykologiaa. Keskitytään nyt sosioekonomisiin tekijöihin, joita vasemmisto rakastaa.

Oppimiseen tarvitaan myös motivaatiota, älykkyyden lisäksi. Vai ovatko suomalaiset muuttuneet aiempaa tyhmemmiksi?

Vanhemmilla on erilaisia asenteita. Tunsin aikuisen, jonka vanhempi oli käynyt vain kansakoulun ja rippikoulun. Hän sanoi, ettei häntäkään kukaan läksyissä auttanut eikä neuvonut, joten miksi hänenkään pitäisi, kun hänkin ihan itse läksynsä teki ja opiskeli.

Itsellä taas oli korkeakoulutettu vanhempi, joka oli kiinnostunut arvosanoista. Jos jostain aineesta tuli 7, niin hän kysyi, etkö tosiaan pysty parempaan ja jos et niin miksi. Kotona oli lukurauha, koska opiskelua pidettiin niin tärkeänä.

Vierailija kirjoitti:

No tätähän ei saa ääneen sanoa, mutta on niillä lapsilla paremmat geenitkin todennäköisesti, jos vanhemmat ovat hyvässä asemassa.

Ja kotona keskustelukulttuuri voi olla ihan eri maailmasta. Tarkoitan sitä, että lapsen kysymyksiin vastataan kunnolla, asioita pohditaan ja kannustetaan ottamaan selvää. Toisessa perheessä tokaistaan, että "empä oo tuommoista tietoa ikinä tarvinnut".

Lisäksi perheiden rutiineissa voi olla eroja. Läksyt tehdään ajallaan, vanhemmat antavat tarvittaessa aikaa niissä tukemiseen, nukkumaan mennään ajoissa ja sisarusten kränät selvitetään eikä komenneta pelkästään omiin huoneisiin tai ulos.

Lisäksi vanhempien hyvä palkka voi innostaa yrittämään parastaan koulussa. 

Näissä keskusteluissa unohtuu se, miten tärkeää on se, keitä tunnet. Itse olen ymmärtänyt asian lueskeltuani vuosia tätä palstaa, jossa nuoremmat naiset kehittävät nälkätaiteilijuuttaan yksinpärjääjänä, ja ylpeilevät sillä, että eivät ole kenestäkään riippuvaisia eivätkä kenenkään kanssa tekemisissä, vaikka heillä on lapsia. Tai nuorina miehinä hukkuvat hedonismiin ymmärtämättä edes, mitä on olla aikuinen ihminen ja vastuussa muistakin. En ymmärrä sitä, vaikka olen hyvinkin erakoituvaa sukua. Meillä kun on kuitenkin ollut henkisesti paremminvoidessamme sosiaalinenkin puoli, ja oman pikkukaupungin mittakaavassa ajateltuna ollaan tunnettu sitä sakkia, jotka ovat olleet näköalapaikoilla.

Tällainen ihminen voi sanoa lapsensa ihmetellessä jotain asiaa, että soitetaanpa eräälle sellaiselle tyypille, jota sinä et vielä tunnekaan, mutta joka varmasti osaa sanoa tähän jotain fiksumpaa. Tutustuttepa samalla. 

Samalla tajuan, että jos oltaisiin pari sosiaalista pykälää ylempänä oltu, suhdeverkko olisi vielä paljon laajempi ja kattavampi. Ja silti aika usein telkkarin äärellä tokaisen, että jaa juu tuohan on sen ja sen sukulainen tai minun opiskelukaverin silloinen seurustelukumppani jne. 

Minusta olisi tärkeää, että lahjakkaille köyhille lapsille ja nuorille järjestettäisiin sosiaalisia kummeja, jotka pystyisivät avaamaan heille maailmaa hiukan eri tavalla. 

Olemme tavallinen akateeminen ja suhteellisen varakas perhe. Me vanhemmat olemme menestyneet erittäin hyvin koulussa aikanaan ja samoin nyt lapset. Uskoisin, että tärkeimpiä tekijöitä tässä ovat olleet:

1) lukeminen, olemme lukeneet lapsille vauvasta lähtien päivittäin, kirjastossa käymme usein

2) ruutua lapsille rajatusti ja sekin yleensä äänikirjoja

3) lapset ulkoilevat, nukkuvat ja syövät terveellisesti

4) Varmistamme, että läksyt on tehty, kuulustelemme kokeisiin. Kolmen lapseen perheessä vie paljon vanhempienkin aikaa, mutta haluamme panostaa lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se mukavaa, että psykologia on heitetty automaattisesti sivuun, kun tarkastellaan oppimistuloksia. Älykkyys muuten määritellään juuri kyvyksi oppia uutta, mutta mitä älykkyydestä, sehän on psykologiaa. Keskitytään nyt sosioekonomisiin tekijöihin, joita vasemmisto rakastaa.

Älykkyyden mittaaminen on aika työlästä ja kallista. Kuvitellaan kuitenkin, että saataisiin tulos, jonka mukaan älykkyystestissä paremmin pärjäävät pärjäävät myös opinnoissa paremmin. Miten muuttaisit koululaitosta tämän tutkimustiedon avulla? Opetushan jo nykyisellään keskittyy älykkyyden kehittämiseen.

Muuttaisin sitä niin, että haasteita annetaan lisää niille joille nykyiset ovat helppoja. Ja niiden haasteita kevennettäisiin entisestään, jotka ovat kompastuneet edelliseen. Ei opetella jakolaskua ennen kuin kertolasku on ymmärretty, jne. Eikä opetella konditionaalilauseita englannissa ennen kuin on selvää mikä on do ja mikä don't. Pääset sitten koulusta sen tasoisena kuin mihin olet ehtinyt, ja ymmärrät kunnolla sen minkä kykenet ymmärtämään. Sen sijaan, että sekoitetaan pää uusilla asioilla, vaikkei niiden perustaa ole vielä saatu muurattua. 

Nykyisenä maailmanaikana on silkkaa ilkeyttä, ettei tätä asiaa edes yritetä laittaa kuntoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tätähän ei saa ääneen sanoa, mutta on niillä lapsilla paremmat geenitkin todennäköisesti, jos vanhemmat ovat hyvässä asemassa.

Ja kotona keskustelukulttuuri voi olla ihan eri maailmasta. Tarkoitan sitä, että lapsen kysymyksiin vastataan kunnolla, asioita pohditaan ja kannustetaan ottamaan selvää. Toisessa perheessä tokaistaan, että "empä oo tuommoista tietoa ikinä tarvinnut".

Lisäksi perheiden rutiineissa voi olla eroja. Läksyt tehdään ajallaan, vanhemmat antavat tarvittaessa aikaa niissä tukemiseen, nukkumaan mennään ajoissa ja sisarusten kränät selvitetään eikä komenneta pelkästään omiin huoneisiin tai ulos.

Lisäksi vanhempien hyvä palkka voi innostaa yrittämään parastaan koulussa. 

Vanhempien huono palkka myös voi kannustaa yrittämään paremmin. 

"Musta ei tule samanlaista luuseria koskaan!" oli ajatukseni kun raahasin taksista poistuneita ja pihalle sammahtaneita vanhempiani sisälle porraskäytävään pakkasesta. Ikää tuolloin 13v ja piti olla aina varpaillaan kun lähtivät "yksille". Päälle nälkää yms, oikein kunnon mallia kuinka rahaa ja tenua ei pidä käyttää. 

Nyt viiskybäisenä edelleen suurin kauhu on se että kämppä lähtee alta tai jääkaapissa ei ole ruojaa. Tienestit asialliset, koulua jos pariakin käyty ajan myötä (mm lukiokirjat rahoitin ilmaisjakelun jakamisella) ja ainoa mikä ajanut suorastaan vimmalla eteenpäin on ollut juoppoluuserivanhempieni esimerkki mitä EI pidä olla.

Vierailija kirjoitti:

Ei se vaikutakaan vaan ovat jo valmiksi tyhmempiä kuten vanhempansakin ja siksi sosioekonominen asema on huono. 

Minäkin luulen että korrelaatio on pikemminkin näin päin.

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys vaikuttaa stressaavasti vanhempiin ja lapsiin, pääpaino on päivästä toiseen selviämisessä ja laskujen eräpäivien siirtelyssä eikä ruotsin verbien kertaamisessa tenavan kanssa. Se on aivan ymmärrettävää, vaikka toivoisi,että voimavarat riittää kaikkeen. Lapseenkin köyhyys vaikuttaa passivoivasti, jos ei ole mitään odotettavaa, pelkkää arkea.

Ei varakkailla ole välttämättä yhtään sen enempää kiinnostusta tankata ruotsia lapsensa kanssa, niillä on paljon muutakin tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien asenteet usein periytyvät. Perheissä, joissa on korkea sosioekonominen asema, arvostetaan yleensä koulutusta enemmän kuin perheissä, joissa on matala sosioekonominen asema. Tämän takia moni duunariperheen lapsi päätyy itsekin duunariksi ja korkeakoulutettujen vabhempien lapset korkeakouluun. Toki yksilön kiinnostuksen kohteet vaikuttavat myös mutta esimerkiksi kärjistettynä, jos vanhempien mielestä pakkoruotsi on syvältä ja sitä ei kannata opiskella, niin harvemmin sitä lapsi innolla opiskelee. Sama pätee mihin tahansa aineeseen. 

Tämä. Ja sosioekonominen asema alkaa vaikuttaa jo kauan ennen syntymää: koulutetut saavat lapsensa vanhempina, on enemmän rahaa panostaa heihin ja vakaa ammatillinen asema. Parisuhde on tukevalla pohjalla ja omistusasunto. Vauva syntyy turvallisiin lähtökohtiin. Mitä nuorempi ja vähemmän koulutettu äiti, sitä lyhyemmäksi jää tutkit

Matalasti koulutetuilla on raskaasta työstä johtuen enemmän oireilevia sairauksia. Olen joutunut ajoittain toimimaan vanhempieni omaishoitajana jo pienestä pitäen. Muistan vieläkin kun sossutäti ilmoitti 13-v. itselleni, ettei lasten pidä joutua hoitamaan vanhempien paperitöitä. Kuka muu olisi niitä hoitanut. Ei valtion resurssit riittänyt, kun meillä ei käytetty päihteitä, eikä oltu pahimmasta päästä. Oli yksinkertaisesti pakko saada ruokaa pöytään. Olisin niin halunnut huolettoman lapsuuden. Ei lasten kuulu stressata siitä tuleeko sossun rahat ajoissa tilille.

Olen kateellinen hyväosaisille, jotka pystyvät luottamaan siihen, että elämä kantaa tai tarvittaessa apua saa omasta tukiverkostosta. Sellaisista lähtökohdista on helppo uskaltaa ottaa suurempia riskejä. Pääsykokeisiinkin voi panostaa 200%:sesti kun sen jälkeen pääse lomalle johonkin kaukomaahan. Samaan en yllä, kun ei ole varaa lomailla. En voi antaa kaikkeni, kun pitää vielä jaksaa painaa töitä rankan luku-urakan jälkeen. Olen edelleen matalasti palkattu. Toivon, että jonain päivänä saisin hankittua paremman tutkinnon ja sen myötä pääsen paremmin palkattuihin töihin.

Ympäristön ja vanhempien kannustus oppimaan uutta on tärkein asia. `Et sinä tollasta ainetta tuu koskaan tarvitsemaan` ei tuota hyvää tulosta.

Ja mistä vanhempi sen tietää mitä lapsi aikuisena tulee tarvitsemaan?

Lapsilla itsellään on ihana asenne kaikkea uutta kohtaan. He ovat avoimia ja kokeilevaisia. Tämä ominaisuus usein kuolee kouluiässä. Harmi. Tässä sitä ollaan.