Miten vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa lasten oppimiseen? Eikö koulu opeta lapsia?

Vanhempien antama esimerkki ja vaikutteet ovat ratkaisevan tärkeitä. Itse muistan lapsuudesta, kun käytiin äidin kanssa kirjastossa hakemassa luettavaa varmaan pari kertaa viikossa. Leikittiin naapurinlasten kanssa ulkona ja keksittiin omia mielikuvituksellisia leikkejä. Saatiin katsoa joitakin lastenohjelmia, mutta muuten telkkarista tuli uutisia ja Avaraa Luontoa. Synttärilahjaksi sain monesti tietokirjoja. Ei kiinnostanut merkkivaatteet ja elektroniikka, eikä somea ollut.

Nykylapsuus on kunnon välineurheilua verrattuna muutamien vuosikymmenten takaiseen. Materiaa ja uutuudenviehätystä. Ei kiinnostuta asioista, vaan tavaroista. Puuttuu kaikki syvyys ja kyky keskittyä. Pitää saada viihdettä, lisää, lisää, lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me varakkaat akateemiset laitamme lapsemme ruuduilta pois ja lukemaan kirjoja. Käytämme heitä museoissa ja planetarioissa. Kuljetamme maailmalla tutustumassa kieliin, kulttuureihin, historiaan. Köyhät ja kouluttamattomat jättävät pilttinsä ruuduille, eivät opi mitään kun koulussakin lapsi itse saa asettaa tavoitteensa.

Justhan täällä monta kuukautta jankattiin, että varakkaille on tärkeää maksaa valmentajille ja seuroille niin paljon kuin he haluavat, kunhan vaan pitävät lapset monta iltaa viikosta pois kotoa ja niin kalliissa puuhassa että köyhemmät karsiutuvat pois. Sillä sitä kiilaa lyödään ja etumatkaa kasvatetaan.

Ulkoistajien vanhemmuus ei ole välttämättä sen parempaa. Ongelmat vain vaihtuvat toisiin. Hyvät vanhemmat haluavat itse viettää aikkaa lastensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys vaikuttaa stressaavasti vanhempiin ja lapsiin, pääpaino on päivästä toiseen selviämisessä ja laskujen eräpäivien siirtelyssä eikä ruotsin verbien kertaamisessa tenavan kanssa. Se on aivan ymmärrettävää, vaikka toivoisi,että voimavarat riittää kaikkeen. Lapseenkin köyhyys vaikuttaa passivoivasti, jos ei ole mitään odotettavaa, pelkkää arkea.

 

totta. miekin työttömänä ollessani siirsin illat laskujen päivämääriä ees taas, päivät selvisin päivästä toiseen. Toista se on nyt kun teen töitä 40-50 tuntia viikossa, on ihan toisella tapaa aikaa auttaa lapsia läksyissä kun ei tarvitse siirtää laskun päivämäärää edes takasin.

Minua ei kumpikaan vanhemmista auttanut läksyjen kanssa. Etenkin isä oli koko ajan todella stressaantunut ja huusi meille. Korkeakoulutettuja ja hyvin pärjänneitä ollaan silti kaikki. Kallistun sille suunnalle, että periytyvä älykkyys (tai sen puute) on suurin vaikuttava tekijä koulumenestykseen. 

Vierailija kirjoitti:

Olin hyvä koulussa ja tein luokkahypyn. Vasta viime aikoina on tutkittu ja kirjoitettu meidän tunteista, kun kaverit ovat jo lapsina saaneet ihan erilaista pääomaa elämäänsä varten.

Tosin 70-luvulla oli kaikilla melko vaatimatonta, mutta kyllä sen huomasi, että toisilla oli enemmän korvien välissä, sellaista kotoa perittyä asennetta, tietoa ja taitoa.

Elämänohje: hakeudu aina itseäsi fiksumpaan seuraan. Älä anna tyhmien latistaa. 

Vieläkin kuulen äitini sanat korvissani. Älä koskaan vertaa itseä itseäsi huonompiin, vaan parempiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys vaikuttaa stressaavasti vanhempiin ja lapsiin, pääpaino on päivästä toiseen selviämisessä ja laskujen eräpäivien siirtelyssä eikä ruotsin verbien kertaamisessa tenavan kanssa. Se on aivan ymmärrettävää, vaikka toivoisi,että voimavarat riittää kaikkeen. Lapseenkin köyhyys vaikuttaa passivoivasti, jos ei ole mitään odotettavaa, pelkkää arkea.

 

totta. miekin työttömänä ollessani siirsin illat laskujen päivämääriä ees taas, päivät selvisin päivästä toiseen. Toista se on nyt kun teen töitä 40-50 tuntia viikossa, on ihan toisella tapaa aikaa auttaa lapsia läksyissä kun ei tarvitse siirtää laskun päivämäärää edes takasin.

Minua ei kumpikaan vanhemmista auttanut läksyjen kanssa. Etenkin isä oli koko ajan todella stressaantunut ja huusi meille. Korkeakoulutettuja ja

Ohjausta oikeaan suuntaan tapahtuu myös epäsuoraan jo paljon ennen kuin koulu edes aloitetaan esimerkiksi satujen lukemisen ja erilaisten leikkien muodossa.  Päiväkoti voi hieman tasoittaa eroja, mutta ei ole vanhempien korvike.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut kaikille lapsilleni ääneen n. 12.v asti, olen kuulustellut kokeisiin, vahtinut, että tekevät läksyt. Lapsillani on adhd. Ovat kilttejä, mutta ajatus harhailee ja opetuksen seuraaminen on työlästä. Koulu pitää meitä laiskoina ja seliseli ihmisinä. Olen kyllä melko pöyristynyt tästä. Lapsesi ei keskity, jutelkaa kotona. Aivan, Nobel minulle tulossa, jos tämän ratkaisen. 

Sama täällä. On luettu, on tehty läksyjä yhdessä. 

Yhdellä lapsista on adhd. "keskustelkaa", sanotaan, kun on koulussa lapsi häiritsee tuntia. Se ongelma ratkeaisi, jos lapsi saisi jonkun rauhallisen nurkan tehtävien tekemiseen, mutta sitä ei koulusta ole tarjota. 

Vanhempien tuella (yhdessä läksyt ja yhdessä kokeisiin lukeminen) lapsen keskiarvo on noin 7, ilman tukea olisi varmaan 5 tai 6. 

Meillä on toinenkin lapsi, ei adhd:ta, ei tarvitse vanhempien vahvaa tukea, ja keskiarvo on 9. Että on se jännä, miten nähdään silti ne erityislapsen haasteet aina vanhemmuuden haasteina. Unohdetaan katsoa sitä perhettä (ei edes kysytä), joten ei huomata että itseasiassa kyllä ne taitaa jotain tehdä oikeinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me varakkaat akateemiset laitamme lapsemme ruuduilta pois ja lukemaan kirjoja. Käytämme heitä museoissa ja planetarioissa. Kuljetamme maailmalla tutustumassa kieliin, kulttuureihin, historiaan. Köyhät ja kouluttamattomat jättävät pilttinsä ruuduille, eivät opi mitään kun koulussakin lapsi itse saa asettaa tavoitteensa.

Tämä. Kotoa tulee myönteinen asenne oppimiseen ja kouluttautumiseen, ja illallispöydässä puhutaan ajankohtaisista uutisista, tieteestä, historiasta tai politiikasta.  Lisäksi kun lapsella oli jossain aineessa haastetta, ostimme valmennusta yksityiseltä ja numerot alkoivat heti nousta. 

No hyvä hyvä, mutta joskus mietin että ... milloin vanhemmat kysyy lapselta, mitä hänelle oikeasti kuuluu? Jos se hetki kun ollaan yhdessä koossa, eli päivällispöydässä puhutaan uutisista, tieteestä jne mutta entä ihan kuulumiset, mitä teit tänään? Tai jos lapsi tarvii tukea, se ostetaan ulkopuolelta, sen sijaan että vanhempi itse istuisi lapsen kanssa (ja näkisi ne haasteet mitä todella ovat...)

Tunne-elämän tukeminen ja kasvatus on ihan yhtä tärkeää kuin akateemisen puolen tukeminen. Ellei ehkä tärkeämpääkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me varakkaat akateemiset laitamme lapsemme ruuduilta pois ja lukemaan kirjoja. Käytämme heitä museoissa ja planetarioissa. Kuljetamme maailmalla tutustumassa kieliin, kulttuureihin, historiaan. Köyhät ja kouluttamattomat jättävät pilttinsä ruuduille, eivät opi mitään kun koulussakin lapsi itse saa asettaa tavoitteensa.

Tämä. Kotoa tulee myönteinen asenne oppimiseen ja kouluttautumiseen, ja illallispöydässä puhutaan ajankohtaisista uutisista, tieteestä, historiasta tai politiikasta.  Lisäksi kun lapsella oli jossain aineessa haastetta, ostimme valmennusta yksityiseltä ja numerot alkoivat heti nousta. 

No hyvä hyvä, mutta joskus mietin että ... milloin vanhemmat kysyy lapselta, mitä hänelle oikeasti kuuluu? Jos se hetki kun ollaan yhdessä koossa, eli päivällispöydässä puhutaan uutisista, tiet

Minä voin vastata, vaikka minulta ei kysytty. Kysyn joka päivä kuulumiset lapsiltani. Lapsi (ja varsinkin nuori) sanoo helposti vastaukseksi, että ihan ok. Jatkokysymyksiä osaa kertoa, oliko ruoka hyvää. Mutta vasta kun on juteltu taiteesta, tieteestä ym. ja sitten menty saunaan tai laitettu tuli takkaan, alkaa lapsen mieleen tulla niitä oikeita kuulumisia ja ehkä huoliakin.

Eli kommunikaatio ei tule pakotettuna, eikä varsinkaan siinä päivällispöydässä. Tarvitaan juuri sitä, mitä meillä koulutetuilla vanhemmilla saattaa olla vähiten, eli aikaa.

Vierailija kirjoitti:

No tätähän ei saa ääneen sanoa, mutta on niillä lapsilla paremmat geenitkin todennäköisesti, jos vanhemmat ovat hyvässä asemassa.

Ja kotona keskustelukulttuuri voi olla ihan eri maailmasta. Tarkoitan sitä, että lapsen kysymyksiin vastataan kunnolla, asioita pohditaan ja kannustetaan ottamaan selvää. Toisessa perheessä tokaistaan, että "empä oo tuommoista tietoa ikinä tarvinnut".

Lisäksi perheiden rutiineissa voi olla eroja. Läksyt tehdään ajallaan, vanhemmat antavat tarvittaessa aikaa niissä tukemiseen, nukkumaan mennään ajoissa ja sisarusten kränät selvitetään eikä komenneta pelkästään omiin huoneisiin tai ulos.

Lisäksi vanhempien hyvä palkka voi innostaa yrittämään parastaan koulussa.

Lukuisat virkamiehet, kansanedustajat, ministerit, yritysjohtajat, presidentitkin tulivat kymmeniä vuosia aika vaatimattimista oloiista maaseudulta tai kaupungista. Miten selität tämän!? Vanhemmat saattoivat olla tuskin kansakoulun käyneitä. Eiköhän kyse ole yleisestä yhteiskunnan muuttumisesta, johon koulu ei enää pysty vastaamaan vaan käy viivytystaistelua vanhanaikaisin menetelmln. 

Jaa. Olen eroäiti, jolla ei edes akateemista tutkintoa, tuloissa jään alle mediaanin. Lapseni kantaa kotiin kiitettäviä koetuloksia.

Kun aloitti koulun, otettiin läksyjenteko rutiiniksi. Ensin läksyt kuntoon ja sitten vasta muuta. Lukuläksyt lukee minulle ääneen, vaikka kuinka "olen lukenut sen jo!".

Ilmeisesti tämä ei ole itsestäänselvyys, kun opettaja tasaisesti yhteisesti muistuttelee meitä vanhempia, että lapset tarvitsevat meidän vanhempien tukea läksyjen teossa, jotta ne tulisivat varmasti tehdyksi.

Kyselin alussa myös varmaan ärsyttävyyteen asti, että mitä oli koulussa, mitä aiheita oli milläkin tunnilla jne. Jossain vaiheessa huomasin, miten paljon lapsi muisti tunnilla kerrottua asiaa. En sitten tiedä olisiko muistanut muutenkin, vai oliko vaikutusta sillä että tiesi yliuteliaan äidin kyselevän kotona, että mitäs aihetta käsittelitte esim. ympän tunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tätähän ei saa ääneen sanoa, mutta on niillä lapsilla paremmat geenitkin todennäköisesti, jos vanhemmat ovat hyvässä asemassa.

Ja kotona keskustelukulttuuri voi olla ihan eri maailmasta. Tarkoitan sitä, että lapsen kysymyksiin vastataan kunnolla, asioita pohditaan ja kannustetaan ottamaan selvää. Toisessa perheessä tokaistaan, että "empä oo tuommoista tietoa ikinä tarvinnut".

Lisäksi perheiden rutiineissa voi olla eroja. Läksyt tehdään ajallaan, vanhemmat antavat tarvittaessa aikaa niissä tukemiseen, nukkumaan mennään ajoissa ja sisarusten kränät selvitetään eikä komenneta pelkästään omiin huoneisiin tai ulos.

Lisäksi vanhempien hyvä palkka voi innostaa yrittämään parastaan koulussa.

Lukuisat virkamiehet, kansanedustajat, ministerit, yritysjohtajat, presidentitkin tulivat kymmeniä vuosia aika vaatimattimista oloiista maaseudulta tai kau

Muutos on tapahtunut monella tasolla. Eräs tekijä on se, että työväestön sivistäminen oli keskeinen arvo ennen. Nykyisin suorastaan ihaillaan tietämättömyyttä, tiedevastaisuutta ja umpimielisyyttä.

Kannattaa muistaa, että kulttuuri- ja tiedevastaisuus on keskeinen osa tätä ilmiötä, jota ruokkii myös somemölinöstä elävät populistiset liikkeet.

Sosiaalisessa mediassa kaikenlaiset hörhöt omine somekanavineen ovat tärkein maailmankuvan vaikuttaja. Tällaisessa ilmapiirissä lapset kasvavat. He eivät opi edes kunnolla lukemaan, kun vanhemmatkaan eivät lue.

Kannettu vesi ei kaivossa pysy eli jos/kun vanhempia ei kiinnosta eikä jälkikasvuakaan kiinnosta niin kukaan muu ei sitä asennetta eikä sen asenteen aiheuttamia vahinkoja korjaamaan. Ei vaikka rahaa siihen olisi rajattomasti.

Ennemminkin pitäisi puuttua siihen minkälaisissa elämäntilanteissa niitä perheitä tai paremminkin uusioperheitä aletaan perustamaan eli saada kitketyksi pois se sellainen mahdollisuus, että perhettä voi kasvattaa ja elättää yhteiskunnan varoilla.

Pitäisi vain hyväksyä se, että meillä on nyt ns menetty sukupolvi ja huolehtia siitä, ettei nämä enää siirrä seuraavalle sukupolvelle näitä omia asenneongelmiaan.

Lisäksi opetussuunnitelma ja koko koulumaailma luokkakokoineen ja tarkkiksineen jne pitäisi palauttaa jonnekkin 80-90-luvulle jolloin kouluissa vielä oli mahdollisuus keskittyä oppimiseen ja opettajalla oli vaadittava auktoriteetti lasten/nuorten silmissä.

Nämä kaikki jättikoulut, avoinaiset tilat ja erityistä tukea vaativat oppilaat luokissa pitäisi unohtaa ihan kokonaan. Ne on nyt kokeiltu ja ne ei toimi. Samaten kännyköiden pitäisi olla koulupäivän ajan lukkojen takana, koska ne ei pysy kaikilla taskussa koulutuntienkaan aikana.

Sellainen yleinen kurinpalautus ihan kautta linjan. Rajat on rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tätähän ei saa ääneen sanoa, mutta on niillä lapsilla paremmat geenitkin todennäköisesti, jos vanhemmat ovat hyvässä asemassa.

Ja kotona keskustelukulttuuri voi olla ihan eri maailmasta. Tarkoitan sitä, että lapsen kysymyksiin vastataan kunnolla, asioita pohditaan ja kannustetaan ottamaan selvää. Toisessa perheessä tokaistaan, että "empä oo tuommoista tietoa ikinä tarvinnut".

Lisäksi perheiden rutiineissa voi olla eroja. Läksyt tehdään ajallaan, vanhemmat antavat tarvittaessa aikaa niissä tukemiseen, nukkumaan mennään ajoissa ja sisarusten kränät selvitetään eikä komenneta pelkästään omiin huoneisiin tai ulos.

Lisäksi vanhempien hyvä palkka voi innostaa yrittämään parastaan koulussa.

Lukuisat virkamiehet, kansanedustajat, ministerit, yritysjohtajat, presidentitkin tulivat kymmeniä vuosia aika vaatimattimista oloiista maaseudulta tai kau

Lukuisat, mutta ei kaikki. Tuohan on helppo selittää. Ylempi kansanosa, kuten myös akateemiset, olivat pitkään suomenruotsalaisia. Suomen itsenäisyyden 1917 hankki Suomen ruotsinkielinen yläluokka. 

Ja miksi kansanedustajia ja ministereitä on myöhemmin noussut köyhistä oloista? Koska suomenkielinen väestö oli kaikki samalla viivalla. Niin tyhmät kuin fiksutkin olivat lähes kaikki köyhissä oloissa. Suomi oli kehitysmaa, vielä sotien aikaankin 1940-luvulla. Ihan täysin kehitysmaa. Kaikki olivat köyhiä, joten tottakai kansan keskuudesta tulevat kansanedustajat ja ministeritkin olivat taustaltaan köyhiä (hyväosaiset olivat tosi pieni vähemmistö). 

Vierailija kirjoitti:

Kannettu vesi ei kaivossa pysy eli jos/kun vanhempia ei kiinnosta eikä jälkikasvuakaan kiinnosta niin kukaan muu ei sitä asennetta eikä sen asenteen aiheuttamia vahinkoja korjaamaan. Ei vaikka rahaa siihen olisi rajattomasti.

Ennemminkin pitäisi puuttua siihen minkälaisissa elämäntilanteissa niitä perheitä tai paremminkin uusioperheitä aletaan perustamaan eli saada kitketyksi pois se sellainen mahdollisuus, että perhettä voi kasvattaa ja elättää yhteiskunnan varoilla.

Pitäisi vain hyväksyä se, että meillä on nyt ns menetty sukupolvi ja huolehtia siitä, ettei nämä enää siirrä seuraavalle sukupolvelle näitä omia asenneongelmiaan.

Lisäksi opetussuunnitelma ja koko koulumaailma luokkakokoineen ja tarkkiksineen jne pitäisi palauttaa jonnekkin 80-90-luvulle jolloin kouluissa vielä oli mahdollisuus keskittyä oppimiseen ja opettajalla oli vaadittava auktoriteetti lasten/nuorten silmissä.

Nämä kaikki jättikoulut, av

Joo, ei kiitos sille, että aletaan kontrolloimaan kuka saa saada lapsia ja kuka ei. Tai pudottamaan kokonaisia ihmisryhmiä yhteiskunnan kyydistä kuin jotain viallisia tuote-eriä. Etenkään lapsia! Ihan sairaan kylmä ajatusmaailma sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tätähän ei saa ääneen sanoa, mutta on niillä lapsilla paremmat geenitkin todennäköisesti, jos vanhemmat ovat hyvässä asemassa.

Ja kotona keskustelukulttuuri voi olla ihan eri maailmasta. Tarkoitan sitä, että lapsen kysymyksiin vastataan kunnolla, asioita pohditaan ja kannustetaan ottamaan selvää. Toisessa perheessä tokaistaan, että "empä oo tuommoista tietoa ikinä tarvinnut".

Lisäksi perheiden rutiineissa voi olla eroja. Läksyt tehdään ajallaan, vanhemmat antavat tarvittaessa aikaa niissä tukemiseen, nukkumaan mennään ajoissa ja sisarusten kränät selvitetään eikä komenneta pelkästään omiin huoneisiin tai ulos.

Lisäksi vanhempien hyvä palkka voi innostaa yrittämään parastaan koulussa.

Lukuisat virkamiehet, kansanedustajat, ministerit, yritysjohtajat, presidentitkin tulivat kymmeniä vuos

Tämähän ei pidä laisinkaan paikkaansa. Kaikki suomenkieliset eivät olleet köyhiä, esimerkiksi kauppiaat, papit, maanomistajat, suuren maatilan omistajat sun muut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me varakkaat akateemiset laitamme lapsemme ruuduilta pois ja lukemaan kirjoja. Käytämme heitä museoissa ja planetarioissa. Kuljetamme maailmalla tutustumassa kieliin, kulttuureihin, historiaan. Köyhät ja kouluttamattomat jättävät pilttinsä ruuduille, eivät opi mitään kun koulussakin lapsi itse saa asettaa tavoitteensa.

Varakkuus ja koulutus ei aina kulje käsi kädessä. Vähävarainenkin voi lainata kirjastosta kirjoja, käydä museossa ilmaispäivinä ja vaikkapa viedä lapsen retkelle lähiluontoon. Toisaalta on varakkaita, jotka kasvattavat lapsia ostamalla viihde-elektroniikkaa ja jättämällä heitteille.

Sydämen sivistys on ratkaiseva tekijä.

Paitsi että tilastojen valossa kyse on ihan siitä perinteisestä tutkinnoilla hankitusta ja kotoa peritystä sivistyksestä. Tuo on kaunis satu, missä pieni tulitikkutyttö huonomaineisesta lähiöstä ei syrjäydy vaan urhean yksinhuoltajavanhempansa tuella pääsee opintielle ja harrastamaan, vaikka kaikki ylimääräinen tekeminen maksaa. Yhä harvinaisemmaksi käy ns. luokkaretki Suomessa, jossa lapsiperheköyhyyttä lisätään. 

Ihme käsityksiä. Kyllä vaan monet opettajat kiinnittävät huomiota enemmän rikkaiden lapsiin. Sieltä tuleva kehu vie eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Minä käytin viikonloppuna kymmenkunta matematiikan opettamiseen 8-luokkalaiselle, isä lupasi jatkaa siitä. Ehkä se sosioekonominen tausta vaikuttaa niihin arvostuksen kohteisiin.

Tänään tuli kuva matikankokeesta - arvosana 9. Työtä tuo on vaatinut - minun opetukseni, tukiopetusta 2 tuntia ja viime viikonlopun isän apu kolmena päivänä 5-6h/päivä. Oppilas sairasteli syksyllä ja jäi matikassa jälkeen. Kevään kirittäväksi jää vielä ruotsi.

"Mutta PISA-testi on standardoitu oppimistesti, jonka tuloksia selittää kaikkein selvimmin juuri älykkyysosamäärä."

Eli suomalaisten koululaisten älykkyys on nyt suorastaan romahtanut? Ei nyt ehkä sentään...

Kyllä se on osaamista mittaava testi, ei puhtaasti älykkyyttä.

Onhan sillä väliä opetetaanko lapselle kotona sätkänkäärimistä, vai opetellaanko kirjaimia