Lue keskustelun säännöt.
44-55 -vuotiaat naiset: riittääkö sinulle "ihan hyvä" parisuhde?
05.12.2023 |
Tämä on nimittäin asia, jota päivittäin itse mietin. Isoja ongelmia parisuhteessa ei ole. Rakastan kyllä miestäni (en tosin ole varma rakastanko miehenä vai ystävänä) ja arvostan häntä kovasti. Hänessä on paljon todella ihani ominaisuuksia. Isänä hän on ollut todella hyvä ja rakastava. Hän on myös fiksu ja periaatteessa meillä on ihan mukava olla yhdessä. Seksiä meillä on edelleen silloin tällöin, mutta ei enää kuukausittain.
Jotenkin vain tuntuu, että olisiko kuitenkin vielä mahdollisuus löytää parisuhde, joka todella tuntuu joltakin? Tämä ei nimittäin enää tunnu.
Millaisia ajatuksia tämä muissa naisissa herättää? Varmasti vastaavien ajatusten kanssa kamppalevia on paljon. Pitäisikö tyytyä "ihan hyvää" vai lähteä vielä etsimään suuria tunteita?
Kiitos asiallisista vastauksista.
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaiset standardit ja tarpeet. Yhdelle riittää "ihan kiva" suhde, toinen viihtyy paremmin yksin. Minä olen hyvin itsenäinen ja pystyn tarvittaessa käsittelemään eron nopeasti pois alta, mutta joku toinen on taas turvallisuushakuisempi ja emotionaalisesti hauraampi, ja on ihan odotettavaa, että teemme erilaisia valintoja.
Yleensä ne jotka hakevat sitä ns täydellistä suhdetta jossa jatkuvaa huumaa ovat emotionaalisesti äärimmäiset rikkinäisiä. He vain peittävät sitä rikkinäisyyttään tuolla tavalla. Lähes aina taustalta paljastuu syviä haavoja lapsuudesta näiltä. Nuo haavat jätetty usein jopa tahallaan hoitamatta.
Tuo haavojen hoitamattomuus ilmentyy usein ylimiellyttämisenä ulospäin kun taas sisällään tuollaisella, josta hän ei menettämisen pelossaan hiisku pahaa aavistamattomalle kumppanille sanaakaan, velloo sisällään jonkinlainen kaukokaipuu. Kaipuu johonkin fantasiamaailmaan. Siksi rikkoo kerta toisensa jälkeen suhteitaan ja syyttää niistä aina vain kumppaniaan. Ei katso koskaan itsen peiliin eikä opi mitään. Luulee rassukka että kaikkien pitäisi olla niinkuin hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oleellinen kysymys on, että oletko alunperinkään rakastanut miestä (miehenä, rakastajana, ei ystävänä) jos olet, niin ongelma on siinä ettei ole mitään ongelmaa, vaan teillä on tasainen ok parisuhde, jossa ei ole mitään tulta ja tappuraa, vaan kumpikin on oleentunut siihen mukavuuteen joka teillä on. Toki tuossa tilanteessa voisi hakea suhteeseen jotain uutta säpinää jos kumpikin sitä haluaa, mutta tuollaiseksi suhteet yleensä muuttuu kun ollaan luotettavia kumppaneita, eikä mitään jatkuvasti riiteleviä ja sopivia tuuliviirejä.
Vierailija kirjoitti:
Se oleellinen kysymys on, että oletko alunperinkään rakastanut miestä (miehenä, rakastajana, ei ystävänä) jos olet, niin ongelma on siinä ettei ole mitään ongelmaa, vaan teillä on tasainen ok parisuhde, jossa ei ole mitään tulta ja tappuraa, vaan kumpikin on oleentunut siihen mukavuuteen joka teillä on. Toki tuossa tilanteessa voisi hakea suhteeseen jotain uutta säpinää jos kumpikin sitä haluaa, mutta tuollaiseksi suhteet yleensä muuttuu kun ollaan luotettavia kumppaneita, eikä mitään jatkuvasti riiteleviä ja sopivia tuuliviirejä.
Juuri näin. Ellei rakkautta oikein koskaan ole ollut, niin on luonnollista haluta kokea se edes kerran. Ap ei ole tähän kysymykseen vastannut, vaikka sitä on kysytty jo monta kertaa. Onko tulista rakkautta ollut tässä suhteessa vai pelkkää arkista rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oleellinen kysymys on, että oletko alunperinkään rakastanut miestä (miehenä, rakastajana, ei ystävänä) jos olet, niin ongelma on siinä ettei ole mitään ongelmaa, vaan teillä on tasainen ok parisuhde, jossa ei ole mitään tulta ja tappuraa, vaan kumpikin on oleentunut siihen mukavuuteen joka teillä on. Toki tuossa tilanteessa voisi hakea suhteeseen jotain uutta säpinää jos kumpikin sitä haluaa, mutta tuollaiseksi suhteet yleensä muuttuu kun ollaan luotettavia kumppaneita, eikä mitään jatkuvasti riiteleviä ja sopivia tuuliviirejä.
Juuri näin. Ellei rakkautta oikein koskaan ole ollut, niin on luonnollista haluta kokea se edes kerran. Ap ei ole tähän kysymykseen vastannut, vaikka sitä on kysytty jo monta kertaa. Onko tulista rakkautta ollut tässä suhteessa vai pelkkää arkista rakkautta.
Se juna aplta on tainnut mennä jo. Aitoa rakkautta kokevat ne jotka ovat rehellisiä.
Epärehelliset reunatyypit hakevat sitä mutta eivät sitä koskaan saavuta.
Koska rakkaus syntyy rehellisyydestä loppu viimein. Jos on vuosia tai jopa vuosikymmeniä epärehellinen niin itselleen kuin läheisilleen niin on käytännössä menettänyt kyvyn rakastaa ja vastaanottaa rakkautta.
Keinotekoisesti hetkissä voivat kuvitella kykenevänsä siihen mutta pidemmän päälle eivät. Siksi he halveksuvat pitkiä parisuhteita. Kateuttaan. Koska heille loppu viimein yksikään toinen ihminen ei ole oikea. He ovat kaikille itse vääriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oleellinen kysymys on, että oletko alunperinkään rakastanut miestä (miehenä, rakastajana, ei ystävänä) jos olet, niin ongelma on siinä ettei ole mitään ongelmaa, vaan teillä on tasainen ok parisuhde, jossa ei ole mitään tulta ja tappuraa, vaan kumpikin on oleentunut siihen mukavuuteen joka teillä on. Toki tuossa tilanteessa voisi hakea suhteeseen jotain uutta säpinää jos kumpikin sitä haluaa, mutta tuollaiseksi suhteet yleensä muuttuu kun ollaan luotettavia kumppaneita, eikä mitään jatkuvasti riiteleviä ja sopivia tuuliviirejä.
Juuri näin. Ellei rakkautta oikein koskaan ole ollut, niin on luonnollista haluta kokea se edes kerran. Ap ei ole tähän kysymykseen vastannut, vaikka sitä on kysytty jo monta kertaa. Onko tulista rakkautta ollut tässä suhteessa vai pelkkää arkista rakkautta.
Se juna aplta
Tosiasiat ovat monelle hyvin kipeitä myöntää. Siksi niitä paetaan kaikin mahdollisin keinoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä iässä uusi parisuhde? Good luck, lähes kaikki miehet etsivät 22-33.
Vierailija kirjoitti:
Tässä iässä uusi parisuhde? Good luck, lähes kaikki miehet etsivät 22-33.
Niin. Mitä kukaan tekee apn kaltaisella ihmisellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alamummelin arvo putoaa 30-vuoden jälkeen.
Melkein täysin sama provo oli tällä palstalla, kun viimeksi kävin kääntymässä.
Mitäpä sitä hyvää vaihtamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sotilasliitto Natoon liityttyään Suomi joutuu uusiin sotiin ainakin osallistumaan sen puitteissa toteuttavaan sotilaalliseen kriisinhallintaan. "
...
"Tämän lisäksi on tarjolla vaara, että joudumme myös suursodan osapuoleksi ja jopa sen taistelutantereeksi."
...
"Äskettäin puolustusministeri Antti Häkkänen ilmoitti, että Suomi ryhtyy tuottamaan tykin ammuksia Ukrainaa varten.
Onkohan ajateltu, mitä tapahtuu, jos Ukrainan sota laajenee suursodaksi, jota käydään jopa Naton ja Venäjän välillä?
Olisiko Nato-jäsenyydestä silloin meille hyötyä? Eikö Suomi pikemminkin joutuisi Ukrainan kaltaiseksi taistelutantereeksi?"
...
"Suomi vietiin Naton jäseneksi ilman avointa keskustelua ja ilman ennalta luvattua kansanäänestystä.
Suomelle oli tarjolla parempi vaihtoehto, johon olisi saatettu päätyä, jos vapaa ja rauhallinen keskustelu olisi ollut mahdollista.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan sekä tasavallan presidentti että puolustusvoimain komentaja totesivat, ettei Suomeen silloin eikä näköpiirissä olleessa tulevaisuudessakaan kohdistunut mitään sotilaallista uhkaa. Tämä oli totisinta totta.
Suomen puolustusvoimat kuuluvat läntisen Euroopan vahvimpiin. Lisäksi meillä oli mahdollisuus saada aikaan entistä tiiviimpi yhteistyö sekä Pohjoismaiden kesken että Britannian ja Yhdysvaltain kanssa.
Jos Suomi ja Ruotsi olisivat pysyttäytyneet sotilaallisesti liittoutumattomina maina, meidän lähialueemme olisi pysynyt laajempien kansainvälisten jännitteiden ulkopuolella."
Joutuuko Suomi sotaan?
https://www.paavovayrynen.fi/2023/12/05/joutuuko-suomi-sotaan/
Vierailija kirjoitti:
Melkein täysin sama provo oli tällä palstalla, kun viimeksi kävin kääntymässä.
Mitäpä sitä hyvää vaihtamaan?
Jollain on fiksaatio tämän aiheen provoiluun täällä ja muuallakin. Mistä lie kumpuaa? Onkohan omat parisuhteet ja avioliitot menneet kiville?
Parisuhde on tosiaan lasten koti. Ja turvaton sellainen jos vallitsee pelon ilmapiiri kun toinen vaatii kuuta taivaalta tekemättä itse mitään töitä parisuhteen eteen. Monesti asiaa koskevissa ketjuissa nämä sarjaeroajat viljelevät termiä että on ollut väärän ihmisen kanssa. Onko näillä kanttia sanoa se myös lapsille eron hetkellä että tuo toinen on täysin väärä ihminen? Eli toisin sanoen omassa lapsessa on puolet väärää.