Lue keskustelun säännöt.
44-55 -vuotiaat naiset: riittääkö sinulle "ihan hyvä" parisuhde?
05.12.2023 |
Tämä on nimittäin asia, jota päivittäin itse mietin. Isoja ongelmia parisuhteessa ei ole. Rakastan kyllä miestäni (en tosin ole varma rakastanko miehenä vai ystävänä) ja arvostan häntä kovasti. Hänessä on paljon todella ihani ominaisuuksia. Isänä hän on ollut todella hyvä ja rakastava. Hän on myös fiksu ja periaatteessa meillä on ihan mukava olla yhdessä. Seksiä meillä on edelleen silloin tällöin, mutta ei enää kuukausittain.
Jotenkin vain tuntuu, että olisiko kuitenkin vielä mahdollisuus löytää parisuhde, joka todella tuntuu joltakin? Tämä ei nimittäin enää tunnu.
Millaisia ajatuksia tämä muissa naisissa herättää? Varmasti vastaavien ajatusten kanssa kamppalevia on paljon. Pitäisikö tyytyä "ihan hyvää" vai lähteä vielä etsimään suuria tunteita?
Kiitos asiallisista vastauksista.
Kommentit (192)
Voisin olla kaverillisessa suhteessa, jossa seksiä on harvemmin kuin kerran kuukaudessa. En kuitenkaan suostuisi asumaan tällaisen ihmisen kanssa, eikä tuo riittäisi minulle ainoaksi suhteeksi.
Miehen kannattaisi testauttaa testotasonsa. Alhainen testosteroni altistaa sairauksille ja heikentää elämänlaatua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vähän outoa että yleinen ihanne on 50 vuotta kestänyt pitkä liitto yhden ja saman ihmisen kanssa. Hienoa, jos joku näin onnistuu tekemään, mutta tuollaiset ihanteet luovat turhia paineita meille tavallisille ihmisille.
On arvioitu että ihminen rakastuu elämässään keskimäärin 3 kertaa, ja niiden idea on juurikin kasvattaa ihmistä kohtaamaan lopulta se paras mahdollinen kumppani.
Tai rakastuu siihen omaan kumppaniin kolme kertaa
Riittääkö se että rakastuu itse? Suuriin tunteisiin tarvitaan minusta myös sitä että tuntee tulevansa rakastetuksi ja aikaansaavansa sitä huomaa myös kumppanissa.
Tämäpä se. Meillä mies haluaisi viriilimpää makkarielämää, mutta itse tarvitsen siihen tunteen että olen haluttu, ja sitä ei mieheni pysty tarjoamaan. Sanoo kyllä haluavansa, mutta ei hänellä ole enää sellaista tatsia mikä oli joskus aiemmin kun ei voitu näppejä pitää erossa toisistamme. Melkoinen noidankehä siis.
Mies ei ymmärrä miksi en koe olevani haluttu vaikka hän sanoo että olen haluttu, enkä minä ymmärrä miksi hän ei ymmärrä. En voi pakottaa hänelle sellaisia tunteita, hänelle kelpaisimakkarijutut pienemmälläkin tunteella, enkä voi pakottaa itseäni siihen touhuun ilman sitä tunnettä että olen niin kuuma että hän haluaa juuri minua juuri nyt, palavasti.
Kumpikaan ei tee mitään väärin, mutta en voi pakottaa itseäni tuntemaan mitä en tunne, eikä mies voi pakottaa itseään tuntemaan mitä ei tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti moni suhde pelastuisi, jos olisi sallittua pitää keski-iässä jonkinlainen lyhyt sinkkuustauko. Karua, mutta totta. Joskus luvaton syrjähyppy saattaa pelastaa suhteen. Nyt moni miettii onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Erotaan koska muuten ei ole luvallista sitä kokeilla.
Tästä syystä valitsin mennä parisuhteeseen vasta kun olen tarpeeksi kokeillut, ja juoksuni juossut.
Ei sitä välttämättä voi valita, missä kohtaa "sen oikean" ihmisen tapaa. Itse mieheni kanssa olen kipuilla aika paljon tässä parisuhteessa juuri sitä, että voi miksi emme voineet järkevästi juosta juoksujamme ja kokeilla kokeiluja, vaan tapasimme liian nuorena.
Kun toinen kolahti ja tuntui kaikellla tapaa oikealta, on fiksu, on puhumaan kykenevä, jne. niin jättääkö se sitten oikeasti olisi pitä
Ei tuo minulle sellaista elämä enää eteen että pitäisi juoksemaan lähteä, mutta sinulle siis saattaa hyvinkin tulla sellainen eteen, ja taasen joudut sen kanssa kipuilemaan.
Pitkällä suhteella kerskuminen on omahyväistä, jos luulee, tai antaa muiden ymmärtää että pitkä liitto on onnelloinen ja uskollinen teinistä vanhuuteen, ja sellaiseen pitäisi kaikkien pyrkiä.
Tunsin itseni sen verran hyvin että tiesin että minun pitää saada tehdä näin, jotta ei jää harmittamaan, eikä tarvitse vilkuilla aidan toiselle puolelle. Sinulle on hyvä ollut vilkuilla siinä parisuhteetssa sinne, ja puolisosi myös. ja siitä huolimatta olette pysyneet yhdessä. Tuo nyt vain ei ole minun haaveilemaani elämää, vaikka se joillekin sopiikin. Tympeää siitä tulee vasta sitten kun valehtelee (tai ei tiedä mitä se puolisko on tehnyt) että ollaan tässä oltu uskollisia ja onnellisia, ja pitää itseään ja suhdettaan prempana kun on kestänyt sivusuhteet ja jopa suoranaisen henkisen pahointpitelyn, ja tehnyt sitä itsekin toiselle. Sori vain, minulle ja monelle muulle suhteen pituus ei ole kaiken muun poissulkeva onnellisuuden mittari.
Vierailija kirjoitti:
Itse arvostan ainakin parisuhteen tuomaa turvallisuutta sata kertaa enemmän kuin mitään kemioita tai ilotulituksia. Siksi olen ihan tyytyväinen tavalliseen "ihan hyvää" suhteeseen. Ja realistina myös ymmärrän, että todennäköisyydet uuden kumppanin löytämiseen pienellä paikkakunnalla asuvana olisi käytännössä olemattomat.
Elät aivan varmasti kulississa. Puolisosi pettää sinua satavarmasti. Vain sensuroimaton pelkkään jatkuvaan intohimoon perustuva suhde on parisuhde. Kaikki muut ovat tapa- tai kulissisuhteita. Nih!
Minun elämäni on turvallista ja hyvää ihan yksin asuessakin. Ihan mukavaa, ettei tarvitse sen vuoksi kelpuuttaa ihan ok tyyppiä taskulämpimään arjenjakosuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien pitää erota aina. Mieluiten sivusuhteen kautta. Mitä enemmän rikottuja perheitä takanaan sen parempaa omannäköistä elämää hetkien kautta elää. Koska eihän huomisesta tiedä. Ja ne sivusuhteet. Lisää niitä. Sivusuhde on aina petetyn syy. Aina.
Riittää. Luotettava kaverisuhde seksillä. Omat asunnot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien pitää erota aina. Mieluiten sivusuhteen kautta. Mitä enemmän rikottuja perheitä takanaan sen parempaa omannäköistä elämää hetkien kautta elää. Koska eihän huomisesta tiedä. Ja ne sivusuhteet. Lisää niitä. Sivusuhde on aina petetyn syy. Aina.
Jos toinen ei kykene olemaan (tai halua olla) sellainen kumppani jollaista alunperin etsin, ei hänellä ole mitään oikeutta jäädä elämääni lojumaan. Tarpeeni ovat yksinkertaiset, ja niihin vastaaminen on helppoa, jos on oikea tyyppi kyseessä.
Uhriutuminen ei kiinnostele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien pitää erota aina. Mieluiten sivusuhteen kautta. Mitä enemmän rikottuja perheitä takanaan sen parempaa omannäköistä elämää hetkien kautta elää. Koska eihän huomisesta tiedä. Ja ne sivusuhteet. Lisää niitä. Sivusuhde on aina petetyn syy. Aina.
Jos toinen ei kykene olemaan (tai halua olla) sellainen kumppani jollaista alunperin etsin, ei hänellä ole mitään oikeutta jäädä elämääni lojumaan. Tarpeeni ovat yksinkertaiset, ja niihin vastaaminen on helppoa, jos on oikea tyyppi kyseessä.
Uhriutuminen ei kiinnostele.
Niin. Kannattaa kertoa heti suhteen alussa mitä alunperin etsii eikä epärehellisesti asettua vaikkapa lapsen rooliin jolla paikkailee jotain vaillejäämistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen ihan hyvään voi puhaltaa uutta hehkua ja muokata sitä huippu hyvän suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Siihen ihan hyvään voi puhaltaa uutta hehkua ja muokata sitä huippu hyvän suuntaan.
Koskaan ei pidä tehdä yhtään työtä parisuhteen eteen. Pitää erota heti. Koska jos mitään työtä pitäisi tehdä se kertoo että kumppani täysin väärä ihminen ja häntä saa ja pitää pettää ensin ja vaihtaa lennosta seuraavaan. Kunpa ihmiset tajuaisivat tämän murroksen parisuhteissa. Lennosta vaihtaminen on oikein ja tavoiteltavaa aina. Ne ketkä muuta sanovat ovat ehdottomia ja kateellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselle ei riittänyt, mutta ero ap:hen on, että minä en halunnut enää parisuhdetta ollenkaan. Erosin ja olen siitä asti ollut yksin, ja aion olla loppuelämäni. En vaan jaksa enää ketään ihmistä jatkuvasti arjessani, olen onnellisin yksin. Mutta jos miestä vielä kaipaa, niin on aika tuurikauppaa löytääkö mitään parempaa enää, kumppania etsivien tuttujeni mukaan keski-ikäisten deittimaailma on aika karua, ei juuri hyviä miehiä ole tarjolla.
A good man is hard to find.
Ei riitä. Pitää olla onnellinen ja toimiva parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien pitää erota aina. Mieluiten sivusuhteen kautta. Mitä enemmän rikottuja perheitä takanaan sen parempaa omannäköistä elämää hetkien kautta elää. Koska eihän huomisesta tiedä. Ja ne sivusuhteet. Lisää niitä. Sivusuhde on aina petetyn syy. Aina.
Jos toinen ei kykene olemaan (tai halua olla) sellainen kumppani jollaista alunperin etsin, ei hänellä ole mitään oikeutta jäädä elämääni lojumaan. Tarpeeni ovat yksinkertaiset, ja niihin vastaaminen on helppoa, jos on oikea tyyppi kyseessä.
Uhriutuminen ei kiinnostele.
Niin. Kannattaa kertoa heti suhteen alussa mitä alunperin etsii eikä epärehellisesti asettua vaikkapa lapsen rooliin jolla paikkailee jotain vaillejäämistään.
Juuri näin. Valitettavasti kaikki eivät usko vaan kuvittelevat suhteen automaattisesti muuttavan myöhemmin toisenlaiseksi. Mutta se on sitten heidän ongelmansa, ei minun.
Vierailija kirjoitti:
Siihen ihan hyvään voi puhaltaa uutta hehkua ja muokata sitä huippu hyvän suuntaan.
Kyse ei ole useinkaan siitä, että suhteessa olisi kaikki tarvittavat elementit mutta niitä kaikkia on vain 20 % liian vähän. Paljon yleisempää on, että 20 % tarvittavista elementeistä puuttuu. Jos esimerkiksi arki sujuu mutta toinen ei kiinnosta lainkaan seksuaalisesti, ei se puhkumalla ja puhaltamalla parane.
Erosin, kun meistä tuli oikeastaan kämppiksiä. En mitään uutta suhdetta halua enää.
Ihmisillä on erilaiset standardit ja tarpeet. Yhdelle riittää "ihan kiva" suhde, toinen viihtyy paremmin yksin. Minä olen hyvin itsenäinen ja pystyn tarvittaessa käsittelemään eron nopeasti pois alta, mutta joku toinen on taas turvallisuushakuisempi ja emotionaalisesti hauraampi, ja on ihan odotettavaa, että teemme erilaisia valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen ihan hyvään voi puhaltaa uutta hehkua ja muokata sitä huippu hyvän suuntaan.
Kyse ei ole useinkaan siitä, että suhteessa olisi kaikki tarvittavat elementit mutta niitä kaikkia on vain 20 % liian vähän. Paljon yleisempää on, että 20 % tarvittavista elementeistä puuttuu. Jos esimerkiksi arki sujuu mutta toinen ei kiinnosta lainkaan seksuaalisesti, ei se puhkumalla ja puhaltamalla parane.
Miksi alunperin kukaan mennyt suhteeseen missä toinen ei kiinnosta lainkaan seksuaalisesti? Kuka on noin idiootti että aloittaa sellaisen suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Riittää. Luotettava kaverisuhde seksillä. Omat asunnot.
Olen huomannut, että hyvin monenlaiset suhteet onnistuvat, kun on omat asunnot.
Erinomainen esimerkki "rakkauden huuman" kritisoijasta ja heidän luuloistaan. Tässä näemme kuinka he nostavat itsensä jalustalle, koska hehän ovat tasapainoisempia kuin muut, he kun jäävät harmaaseen liittoon jossa ei ole kipinää ollutkaan, ja katsovat nenänvarttaan pitkin ihmisiä jotka edes joskus haluaisivat tuntea jotain. Kulkee yhdessä muunlaisen martyyrimäisyyden kanssa.