Lue keskustelun säännöt.
44-55 -vuotiaat naiset: riittääkö sinulle "ihan hyvä" parisuhde?
05.12.2023 |
Tämä on nimittäin asia, jota päivittäin itse mietin. Isoja ongelmia parisuhteessa ei ole. Rakastan kyllä miestäni (en tosin ole varma rakastanko miehenä vai ystävänä) ja arvostan häntä kovasti. Hänessä on paljon todella ihani ominaisuuksia. Isänä hän on ollut todella hyvä ja rakastava. Hän on myös fiksu ja periaatteessa meillä on ihan mukava olla yhdessä. Seksiä meillä on edelleen silloin tällöin, mutta ei enää kuukausittain.
Jotenkin vain tuntuu, että olisiko kuitenkin vielä mahdollisuus löytää parisuhde, joka todella tuntuu joltakin? Tämä ei nimittäin enää tunnu.
Millaisia ajatuksia tämä muissa naisissa herättää? Varmasti vastaavien ajatusten kanssa kamppalevia on paljon. Pitäisikö tyytyä "ihan hyvää" vai lähteä vielä etsimään suuria tunteita?
Kiitos asiallisista vastauksista.
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Miksi alunperin kukaan mennyt suhteeseen missä toinen ei kiinnosta lainkaan seksuaalisesti? Kuka on noin idiootti että aloittaa sellaisen suhteen?
Samaa ihmettelen. Se on hyvä suhde tai ollaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittää. Luotettava kaverisuhde seksillä. Omat asunnot.
Olen huomannut, että hyvin monenlaiset suhteet onnistuvat, kun on omat asunnot.
Varmasti. Mutta miksi sitten alunperinkään ollut suhteessa jossa sama asunto ja lapsia? Huvittaa aina nämä kommentit joilla pyyhitään pois omia epäonnistumisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalta puoleltani ei ollut huumaa alussa, enkä sitä missään nimessä hakenutkaan. Sen sijaan muut asiat olivat merkittävämpiä miehessäni kuin aikaisemmissa miehissä. Edelliset kaksi sukatpyöriijaloissa-tyyppiä olivat lopulta jotain ihan muuta. Muistan kuin eilisen päivän sen miltä tuntui tulla alas pilvilinnoista rämisten, ja päätin ettei ikinä enää. Nykyäänkin tietyntyyppinen käytös saa minut ajattelemaan että mies on epäkelpo valehtelija.
Huomasin siis arvostavani ja haluavani ihan muita asioita miehestä kuin olin aiemmin luullut. Haluan tasaista arkea, ja siihen hyvän rinnallaeläjän, haluan olla kotonani rauhassa ja että mieheni viihtyy juuri minun kanssani, ja on paras ystäväni. Hullaantuminen oli siinä vaiheessa enää taakka, ja mieheni onkin ainoa kehen olen ylip
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, selkeästikin.
Minulla oli nuoruudenrakkaus, jonka kanssa oli ns. kiihkeä suhde ja oli se yhteys, jota täällä niin kovasti peräänkuulutetaan. En ole yhtään ylpeä siitä enkä muistele sitä lämmöllä. Siinä rikkoutui toinenkin suhteeni, kun olin niin miehen pauloissa. Mies tästä kaikesta huolimatta haikaili nuorempia, kauniimpia ja pystyvämpiä naisia. Lopulta tajusin, että tämän on loputtava.
Nyt olen ollut 16v ihanassa parisuhteessa, jossa ei ole tietoakaan tuollaisesta käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen ihan hyvään voi puhaltaa uutta hehkua ja muokata sitä huippu hyvän suuntaan.
Kyse ei ole useinkaan siitä, että suhteessa olisi kaikki tarvittavat elementit mutta niitä kaikkia on vain 20 % liian vähän. Paljon yleisempää on, että 20 % tarvittavista elementeistä puuttuu. Jos esimerkiksi arki sujuu mutta toinen ei kiinnosta lainkaan seksuaalisesti, ei se puhkumalla ja puhaltamalla parane.
Miksi alunperin kukaan mennyt suhteeseen missä toinen ei kiinnosta lainkaan seksuaalisesti? Kuka on noin idiootti että aloittaa sellaisen suhteen?
Hyvin moni. Monet naiset eivät ole naimaiässä ollenkaan sinut seksuaalisuutensa kanssa, ja kaikkia meitä on sosiaalistettu siihen, että halu ja seksuaalinen kiinnostus on pinnallista ja ei-tärkeää kumppaninvalinnassa. Monella voi myös olla aluksi seksuaalista kiinnostusta mutta se katoaa suhteen myötä. (Etenkin naisilla on näin.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi alunperin kukaan mennyt suhteeseen missä toinen ei kiinnosta lainkaan seksuaalisesti? Kuka on noin idiootti että aloittaa sellaisen suhteen?
Samaa ihmettelen. Se on hyvä suhde tai ollaan yksin.
Käsittääkseni tässä pohditaan juuri sitä mikä ON kenellekin hyvä suhde. Toisille siinä pitää olla jatkuvaa ilotulitusta, ja toisille hyvä suhde on lämpöinen, mutta seksuaalisesti jo vähän laantunut. Ap ei nyt ole ihan varma mitä itse haluaa suhteeltaan.
Minun olisi ihan turha erota miehestäni jonka kanssa ollaan oltu yhdessä yli 10 vuotta siksi, että saisin jotain uusia tunteita ja perhosia vatsaan kun en sellaisesta perusta, jonkun toisen taas olisi turha jäädä tähän minun suhteeseeni jos hän kaipaa noita suuria tunteita.
Minulle parasta rakkautta on varma, pitkään kypsynyt, ja lähes läpikotaisin toisensa tunteva rakkaus, jossa tärkeintä on yhteinen elämä ja kumppani.
Jos mieheni vaikka kuolisi, niin sitten olisin yksin, koskoa en jaksa enää tutustua keneenkään tässä mielessä, mutta että eroaisin siksi koska pärjään yksinkin? Ei missään nimessä, tiedän pärjääväni yksin, mutta haluan olla mieheni kanssa pärjäämässä kaksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi alunperin kukaan mennyt suhteeseen missä toinen ei kiinnosta lainkaan seksuaalisesti? Kuka on noin idiootti että aloittaa sellaisen suhteen?
Samaa ihmettelen. Se on hyvä suhde tai ollaan yksin.
Käsittääkseni tässä pohditaan juuri sitä mikä ON kenellekin hyvä suhde. Toisille siinä pitää olla jatkuvaa ilotulitusta, ja toisille hyvä suhde on lämpöinen, mutta seksuaalisesti jo vähän laantunut. Ap ei nyt ole ihan varma mitä itse haluaa suhteeltaan.
Minun olisi ihan turha erota miehestäni jonka kanssa ollaan oltu yhdessä yli 10 vuotta siksi, että saisin jotain uusia tunteita ja perhosia vatsaan kun en sellaisesta perusta, jonkun toisen taas olisi turha jäädä tähän minun suhteeseeni jos hän kaipaa noita suuria tunteita.
M
Minusta tämä on väärä vastakkainasettelu. Olen emotionaalisesti hyvin tasainen ihminen enkä koskaan koe mitään tunneilotulituksia tai vatsaperhosia. Silti totesin tuolla aikaisemmin, etten missään tapauksessa tyytyisi aloittajan kuvaamaan parisuhteeseen. Se ei vain millään tavalla vastaa niitä asioita, joita parisuhteelta haen.
Vierailija kirjoitti:
Riittää. Ei tässä iässä enää muuta haluakaan.
Missä iässä, jos saa kysyä? Minä olen elänyt keski-ikään asti enkä ole vielä koskaan halunnut tuollaista suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaiset standardit ja tarpeet. Yhdelle riittää "ihan kiva" suhde, toinen viihtyy paremmin yksin. Minä olen hyvin itsenäinen ja pystyn tarvittaessa käsittelemään eron nopeasti pois alta, mutta joku toinen on taas turvallisuushakuisempi ja emotionaalisesti hauraampi, ja on ihan odotettavaa, että teemme erilaisia valintoja.
Yleensä ne jotka hakevat sitä ns täydellistä suhdetta jossa jatkuvaa huumaa ovat emotionaalisesti äärimmäiset rikkinäisiä. He vain peittävät sitä rikkinäisyyttään tuolla tavalla. Lähes aina taustalta paljastuu syviä haavoja lapsuudesta näiltä. Nuo haavat jätetty usein jopa tahallaan hoitamatta.
Tässä kommentissa myös toistuu tämä mainitsemani väärä vastakkainasettelu. En koe enkä etsi emotionaalista huumaa, mutta aloittajan kuvailema suhde ei silti kelpaisi missään tapauksessa. Kyse on ihan oikeasti yksilöllisistä tarpeista ja standardeista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen ihan hyvään voi puhaltaa uutta hehkua ja muokata sitä huippu hyvän suuntaan.
Kyse ei ole useinkaan siitä, että suhteessa olisi kaikki tarvittavat elementit mutta niitä kaikkia on vain 20 % liian vähän. Paljon yleisempää on, että 20 % tarvittavista elementeistä puuttuu. Jos esimerkiksi arki sujuu mutta toinen ei kiinnosta lainkaan seksuaalisesti, ei se puhkumalla ja puhaltamalla parane.
Miksi alunperin kukaan mennyt suhteeseen missä toinen ei kiinnosta lainkaan seksuaalisesti? Kuka on noin idiootti että aloittaa sellaisen suhteen?
Hyvin moni. Monet naiset eivät ole naimaiässä ollenkaan sinut seksuaalisuutensa kanssa, ja kaikkia meitä on sosiaalistettu siihen, että halu ja seksuaalinen kiinnostus on pinnallista ja ei-tärkeä
Ihmiset ovat epärehellisiä siis. Mutta turha syytellä mitään sosiaalisia normeja asiassa. Syy on yksin ihmisen omassa epärehellisyydessä. Jos et ole sinut itsesi kanssa älä aloita parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että useimmat ihmiset ovat pikemminkin hämmentyneitä ja ei-itsetietoisia kuin epärehellisiä.
En ole ihan vielä kysymyksen kohderyhmää mutta vastaan silti. Ihan hyvä kävisi kyllä mutta toisaalta minulla taitaa olla korkeat standardit sille ihan hyvällekin. En kaipaa mitään rakastumisen alkuhuumaa mutta toisaalta olemme yhä vähintään yhtä hupsusti rakastuneita toisiimme kuin alussa. Pitkä onnellinen aika yhdessä varmaan saisi jäämään vaikka jotain jossain vaiheessa puuttuisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että useimmat ihmiset ovat pikemminkin hämmentyneitä ja ei-itsetietoisia kuin epärehellisiä.
Pahantahtoisuuttakin jossain ilmentyy. Eivät kykene empatiaan vaan käyttäytyvät sadistisesti puolisoaan kohtaan vaikka ovat epärehellisin perustein alunperikin aloittaneet parisuhteensa. Ei löydy armoa eikä ymmärrystä tuollaisille nilkeille.
Ei seksiä, ei suhdetta. Niin yksinkertaista se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti moni suhde pelastuisi, jos olisi sallittua pitää keski-iässä jonkinlainen lyhyt sinkkuustauko. Karua, mutta totta. Joskus luvaton syrjähyppy saattaa pelastaa suhteen. Nyt moni miettii onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Erotaan koska muuten ei ole luvallista sitä kokeilla.
Tästä syystä valitsin mennä parisuhteeseen vasta kun olen tarpeeksi kokeillut, ja juoksuni juossut.
Ei sitä välttämättä voi valita, missä kohtaa "sen oikean" ihmisen tapaa. Itse mieheni kanssa olen kipuilla aika paljon tässä parisuhteessa juuri sitä, että voi miksi emme voineet järkevästi juosta juoksujamme ja kokeilla kokeiluja, vaan tapasimme liian nuorena.
Kun toinen kolahti ja tuntui kaikellla tapaa oikealta, on fiksu, on puhumaan kykenevä, j
Joo mutta puolisollesi voi tulla. Siinä sitten istutkin ihmettelemässä, että miten tässä näin kävi, vaikka minä tein kaikki oikein, kävin juoksut ja kokeilut ja nyt mulla oli kaikki valmiina, mutta mies haksahtikin muualle.
Älä noin omahyväinen ja tietäväinen sinäkään. Minä yritin sanoa, että enimmäkseen onnen kauppaa nämä asiat ovat ja tiet vie meitä ketäkin minnekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti moni suhde pelastuisi, jos olisi sallittua pitää keski-iässä jonkinlainen lyhyt sinkkuustauko. Karua, mutta totta. Joskus luvaton syrjähyppy saattaa pelastaa suhteen. Nyt moni miettii onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Erotaan koska muuten ei ole luvallista sitä kokeilla.
Tästä syystä valitsin mennä parisuhteeseen vasta kun olen tarpeeksi kokeillut, ja juoksuni juossut.
Ei sitä välttämättä voi valita, missä kohtaa "sen oikean" ihmisen tapaa. Itse mieheni kanssa olen kipuilla aika paljon tässä parisuhteessa juuri sitä, että voi miksi emme voineet järkevästi juosta juoksujamme ja kokeilla kokeiluja, vaan tapasimme liian nuorena.
Kun toinen kolahti ja tuntui kaikelll
Siksipä parisuhdekulttuuria tulee tervehdyttää. Nostaa tikunnokkaan pettäjät, salasuhteiijat ja epärehelliset ihmiset. Tehdä näistä halveksittuja esimerkkejä julkisuutta myöten.
Vierailija kirjoitti:
Ei seksiä, ei suhdetta. Niin yksinkertaista se on.
Toivottavasti olet tämän asian tärkeydestä ja ehdottomuudesta avoin alusta asti. Kaikki eivät halua kumppania, joka lähtee jos seksiä ei ole koska syitä sille voi olla monia ihan onnettomuuksista alkaen.
Se ihan hyvä ei mihinkään riitä. Kannattaa lähteä ilotulitusten ja suihkulähteiden hakuun. Miehenkin näkökulmasta hän pääsee siinä ohessa tuorestamaan suhteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei seksiä, ei suhdetta. Niin yksinkertaista se on.
Toivottavasti olet tämän asian tärkeydestä ja ehdottomuudesta avoin alusta asti. Kaikki eivät halua kumppania, joka lähtee jos seksiä ei ole koska syitä sille voi olla monia ihan onnettomuuksista alkaen.
Oikeastaan parisuhteeseen ei kannata edes lähteä jos odottaa toiselta 100% rehellisyyttä ja avoimuutta. Ei tule turhia pettymyksiä puolin tai toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei seksiä, ei suhdetta. Niin yksinkertaista se on.
Toivottavasti olet tämän asian tärkeydestä ja ehdottomuudesta avoin alusta asti. Kaikki eivät halua kumppania, joka lähtee jos seksiä ei ole koska syitä sille voi olla monia ihan onnettomuuksista alkaen.
Oletko tehnyt selväksi heti suhteen alussa, että edellytät toisen jäävän suhteeseen myös siinä tapauksessa, että seksi loppuu?
Yleensä ne jotka hakevat sitä ns täydellistä suhdetta jossa jatkuvaa huumaa ovat emotionaalisesti äärimmäiset rikkinäisiä. He vain peittävät sitä rikkinäisyyttään tuolla tavalla. Lähes aina taustalta paljastuu syviä haavoja lapsuudesta näiltä. Nuo haavat jätetty usein jopa tahallaan hoitamatta.