Lue keskustelun säännöt.
44-55 -vuotiaat naiset: riittääkö sinulle "ihan hyvä" parisuhde?
05.12.2023 |
Tämä on nimittäin asia, jota päivittäin itse mietin. Isoja ongelmia parisuhteessa ei ole. Rakastan kyllä miestäni (en tosin ole varma rakastanko miehenä vai ystävänä) ja arvostan häntä kovasti. Hänessä on paljon todella ihani ominaisuuksia. Isänä hän on ollut todella hyvä ja rakastava. Hän on myös fiksu ja periaatteessa meillä on ihan mukava olla yhdessä. Seksiä meillä on edelleen silloin tällöin, mutta ei enää kuukausittain.
Jotenkin vain tuntuu, että olisiko kuitenkin vielä mahdollisuus löytää parisuhde, joka todella tuntuu joltakin? Tämä ei nimittäin enää tunnu.
Millaisia ajatuksia tämä muissa naisissa herättää? Varmasti vastaavien ajatusten kanssa kamppalevia on paljon. Pitäisikö tyytyä "ihan hyvää" vai lähteä vielä etsimään suuria tunteita?
Kiitos asiallisista vastauksista.
Kommentit (192)
En jäisi suhteeseen, jossa on seksiä harvemmin kuin kerran kuukaudessa, koska omalla mittapuullani suhde olisi hyvin epätyydyttävä. Eri asia sitten, jos kyse on jostain ohimenevästä sairaudesta joka estää seksin.
N48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vähän outoa että yleinen ihanne on 50 vuotta kestänyt pitkä liitto yhden ja saman ihmisen kanssa. Hienoa, jos joku näin onnistuu tekemään, mutta tuollaiset ihanteet luovat turhia paineita meille tavallisille ihmisille.
On arvioitu että ihminen rakastuu elämässään keskimäärin 3 kertaa, ja niiden idea on juurikin kasvattaa ihmistä kohtaamaan lopulta se paras mahdollinen kumppani.
Ja kun näitä yhden ja ainoan ihmisen kanssa yhdessä olleita yhtään tuntee enemmän, niin paljastuu kaikenlaista. On ollut sivusuhdetta ja työpaikkaromanssia ja pikkujouluhulinoita vähän yhden jos toisenkin kanssa samalla kun ulospäin näytetään niin onnellista ja monogamista parisuhdetta. Ei tokikaan kaikki, mutta kaikkipa eivät tiedä niistä oman siipan sivujuonteista mitään, ja kulissit ovat hyvin tärkeät. Moni heistä luulee että heitä pidetään yleisestikin parempina ihmisinä vain
Ihan hölynpölyä väittää, että nuoruuden suhteessa olevat pettäisivät enemmän kuin myöhemmin solmituissa suhteissa. Toki 30 vuoteen mahtuu enemmän kuin 3 vuoteen, mutta sinun empiirinen parin ihmisen tutkimuksesi ei ole millään tasolla uskottava. Ellei siihen halua uskoa kovasti, kuten näytät haluavan.
Vierailija kirjoitti:
Miesnäkökulma. Itse olen nyt päätynyt kompromissi ratkaisuun. Kaikissa meissä on omat pienet virheet, jotka alkavat näkymään pitkissä suhteissa, mutta ne ei ole liian häiritseviä. Hyvä keskustelu yhteys, kunnioitus ja molemmin puolinen luottamus on kaiken tärkeintä. Minä en ole parasta mitä kukaan nainen voisi saada, eikä puolisokaan ole luultavasti parasta mitä mies voi saada. Mutta meidän elämä on sitä helpointa elämää, ihan joka asiassa. Joten ei kannata ainakaan vaihtaa, koska siinä luultavasti saa vain huonompaa elämää tilalle.
Sama. Ex-vaimo on niin hirveä ja hirviö, ja häntä seurannut lyhyt hullaannussuhde epävakaaseen naiseen ei sekään kiva ollut, joten ainoa mitä haluan on että vaimo jaksaa rakastaa minua sellaisena kuin olen, vähän katsoen sormien välistä pikkuvikoja, ja saan tehdä saman hänelle. Hän on myös nyt jo pisin parisuhteeni, ja toivon että jaksaak atsella minua loppuun asti. Minä ainakin jaksan katsella ja koskea häntä, enkä vilkaisekaan muualle.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään. Kaikkein mukavinta on olla ilman miestä. En tiedä millainen miljardööri pitäisi olla ja tietysti maksaa elämiseni ja olla pois aina kotoa, että kelpaisi. Luultavasti silloinkin ahdistaisi ja miettisin vain koske se kuolee että saan sen rahat.
Just tämä.
Voisin olla tuollaisessa latteassa parisuhteessa, jos talo olisi tarpeeksi iso, että on omaa tilaa, oma makuuhuone, ei tarvitse katsella toisen tavaroita, oma kylpyhuone jne.
Jos taloudellisesti hyötyisin tilanteesta, tai en ainakaan häviäisi.
Jos miehestä olisi muuta hyötyä, eli voisi vahtia lapsia tai koiria tarpeen mukaan (en siis perusoletuksena tarvitse missään kotitöissä miehen/kenenkään apua, mutta lasten/koirien hoitajaa kyllä). Jos taas mies sotkisi talossa niitä tiloja, joissa oleskelen, eikä siivoaisi, niin en katselisi.
Miehellä ei myöskään saisi olla ongelmia terveyden, mielenterveyden, päihteiden, pelaamisen jne kanssa, ja hänen kavereistaan, sukulaisistaan tai muista ei saa olla vaivaa. Enkä haluaisi erityisesti viettää heidän kanssaan aikaa. Jos miehellä olisi koiria tai lapsia, voisin niitä toki vastavuoroisesti välillä hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
En jäisi suhteeseen, jossa on seksiä harvemmin kuin kerran kuukaudessa, koska omalla mittapuullani suhde olisi hyvin epätyydyttävä. Eri asia sitten, jos kyse on jostain ohimenevästä sairaudesta joka estää seksin.
N48
Seksiä pitää olla ainakin pari kertaa viikossa.
53N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vähän outoa että yleinen ihanne on 50 vuotta kestänyt pitkä liitto yhden ja saman ihmisen kanssa. Hienoa, jos joku näin onnistuu tekemään, mutta tuollaiset ihanteet luovat turhia paineita meille tavallisille ihmisille.
On arvioitu että ihminen rakastuu elämässään keskimäärin 3 kertaa, ja niiden idea on juurikin kasvattaa ihmistä kohtaamaan lopulta se paras mahdollinen kumppani.
Olen ihmetellyt sitä, miksi tosiaan tuijotetaan nimenomaan sitä liiton pituutta, eikä sen laatua. Miksi pitäisi pysytellä hampaat irveessä liitossa, joka ei tee kumpaakaan osapuolta onnelliseksi? Onko jotenkin kunniakasta kestää parisuhdehelvettiä vuosikymmeniä?
Hienoa tietysti, jos liitto on kummankin osapuolen mielestä toimiva, mutta jollei, niin miksi hukata koko aikuisikänsä siihen, kun parempaankin on mahdollisuus.
Mitä ihmeen parisuhdehelvettiä? Väkivaltaako? Ap ja moni muu kaipailee jotain teini-iän iiiks ihastumisvaihetta, muistamatta että sekin vaihe tasaantuu rakkaudeksi ja hyvä niin.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti moni suhde pelastuisi, jos olisi sallittua pitää keski-iässä jonkinlainen lyhyt sinkkuustauko. Karua, mutta totta. Joskus luvaton syrjähyppy saattaa pelastaa suhteen. Nyt moni miettii onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Erotaan koska muuten ei ole luvallista sitä kokeilla.
Tästä syystä valitsin mennä parisuhteeseen vasta kun olen tarpeeksi kokeillut, ja juoksuni juossut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti moni suhde pelastuisi, jos olisi sallittua pitää keski-iässä jonkinlainen lyhyt sinkkuustauko. Karua, mutta totta. Joskus luvaton syrjähyppy saattaa pelastaa suhteen. Nyt moni miettii onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Erotaan koska muuten ei ole luvallista sitä kokeilla.
Nuoruus jäänyt elämättä? Eikö silloin ollut voimia tai aikaa katsella sinne aidan taakse kun oli kiire parisuhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Etkö ole ikinä kuullutkaan esimerkiksi pariterapiasta, suhteen parantamisesta? Jokainen suhde arkistuu ajan mittaan jos sitä ei aktiivisesti ylläpidetä. Pystymättömyys siihen voi johtua kiintymyssuhteesta, hankalasta luonteesta tai yksinkertaisesti tyhmyydestä ja tietämättömyydestä.
Uskoisin saavani uuden hyvän puolison milloin tahansa, koska olen erittäin kaunis nainen ikäisekseni ja miehet ovat aina minusta tykänneet vähän liikaakin. Mutta puolisoni veroista en saisi koskaan, yhtä sopivaa, rakastavaa, älykästä ja seksuaalisesti yhteensopivaa. Meidän rakkautemme ei ole lakastunut yhtään, oikeastaan päinvastoin. Jos siis et ikinä ole tuntenut rakkautta ja intohimoa miestäsi kohtaan, niin ymmärrän miksi mietit voisitko kokea sitä koskaan. Mutta jos tunne on vain haaltunut, voidaan suhde pelastaa entistä paremmaksi vaikka pariterapiassa. Miehesi voi aivan hyvin miettiä samoja asioita, joten asiasta olisi hyvä avata keskustelu. Millaine
'
Eli sulla riittää vientiä ja saisit uuden suhteen milloin vaan, mutta muilla, vaikka olisivat miten kauniita, ei käy tällaista tuuria :D Taidat olla varsinainen asiantuntija!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalta puoleltani ei ollut huumaa alussa, enkä sitä missään nimessä hakenutkaan. Sen sijaan muut asiat olivat merkittävämpiä miehessäni kuin aikaisemmissa miehissä. Edelliset kaksi sukatpyöriijaloissa-tyyppiä olivat lopulta jotain ihan muuta. Muistan kuin eilisen päivän sen miltä tuntui tulla alas pilvilinnoista rämisten, ja päätin ettei ikinä enää. Nykyäänkin tietyntyyppinen käytös saa minut ajattelemaan että mies on epäkelpo valehtelija.
Huomasin siis arvostavani ja haluavani ihan muita asioita miehestä kuin olin aiemmin luullut. Haluan tasaista arkea, ja siihen hyvän rinnallaeläjän, haluan olla kotonani rauhassa ja että mieheni viihtyy juuri minun kanssani, ja on paras ystäväni. Hullaantuminen oli siinä vaiheessa enää taakka, ja mieheni onkin ainoa kehen olen ylipäätään ihastunut tähän 10 vuoteen jotka olemme olleet yhdessä. Sain varmasti kerta kaikkiaan niin
On tyyppejä joille oikea rakkaus on vain se hullaantuminen. Tasaisuus on ihan hirveää, niinpä suhteita ketjuuntuu yhä uudelleen.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalta puoleltani ei ollut huumaa alussa, enkä sitä missään nimessä hakenutkaan. Sen sijaan muut asiat olivat merkittävämpiä miehessäni kuin aikaisemmissa miehissä. Edelliset kaksi sukatpyöriijaloissa-tyyppiä olivat lopulta jotain ihan muuta. Muistan kuin eilisen päivän sen miltä tuntui tulla alas pilvilinnoista rämisten, ja päätin ettei ikinä enää. Nykyäänkin tietyntyyppinen käytös saa minut ajattelemaan että mies on epäkelpo valehtelija.
Huomasin siis arvostavani ja haluavani ihan muita asioita miehestä kuin olin aiemmin luullut. Haluan tasaista arkea, ja siihen hyvän rinnallaeläjän, haluan olla kotonani rauhassa ja että mieheni viihtyy juuri minun kanssani, ja on paras ystäväni. Hullaantuminen oli siinä vaiheessa enää taakka, ja mieheni onkin ainoa kehen olen ylipäätään ihastunut tähän 10 vuoteen jotka olemme olleet yhdessä. Sain varmasti kerta kaikkiaan niin
En usko tai ole uskomatta, totesin vain ettei itselleni sovi sellainen elämä. Ne asiat jotka saivat sukat pyörimään jaloissani olivat sellaisia jotka myöhemmin paljastuivatkin inhottaviksi. Eli kai sen niinkin voi ajatella että minulle ei sovi tietynlainen miestyyppi, vaikka hänenlaiseen ihastunkin helposti. Myöhemmin tämä tosin on muuttanut muotoaan niin että kyseisen tyyppiset miehet saavat päinvastaisen reaktion aikaan.
Ikä ja elämänkokemus tehnyt tehtävänsä niin etten pysty enää itseäni huijaamaan että voi miten ihana tuo mies on, vaan näen realistisesti sen että niin, nyt tuo mies on tuollainen, mutta odotapa kun eteen tulee asia x, niin jo käytös muuttuu ja pinkit lasit karisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vähän outoa että yleinen ihanne on 50 vuotta kestänyt pitkä liitto yhden ja saman ihmisen kanssa. Hienoa, jos joku näin onnistuu tekemään, mutta tuollaiset ihanteet luovat turhia paineita meille tavallisille ihmisille.
On arvioitu että ihminen rakastuu elämässään keskimäärin 3 kertaa, ja niiden idea on juurikin kasvattaa ihmistä kohtaamaan lopulta se paras mahdollinen kumppani.
Ja kun näitä yhden ja ainoan ihmisen kanssa yhdessä olleita yhtään tuntee enemmän, niin paljastuu kaikenlaista. On ollut sivusuhdetta ja työpaikkaromanssia ja pikkujouluhulinoita vähän yhden jos toisenkin kanssa samalla kun ulospäin näytetään niin onnellista ja monogamista parisuhdetta. Ei tokikaan kaikki, mutta kaikkipa eivät tiedä niistä oman siipan sivujuonteista mitään, ja kulissit ovat hyvin tärkeät. Moni heistä luulee että hei
Eipä niin ole kukaan väittänytkään. Väsynyttä tuo trollailu missä esitetään ettei osata yhtään lukea eikä ymmärretä lukemaansa.
Itse en jaksaisi nähdä sitä vaivaa, että alkaisin uuden ihmissuhteen. Suurin osa tuonkin ikäisistä miehistä on jo toisella tai kolmannella kierroksella ja tulee sitä meidän tai teidän lapsia jne.
Arpapeliähän se on löytääkö eron jälkeen paremman suhteen tai joutuuko huonoon suhteeseen josta tietenkin voi lähteä, mutta sitten on taas yksin ja sama kierre jatkuu....tutustu taas uuteen ihmiseen ja tulet kenties petetyksi jne.
Tai voi olla, ettet löydä ollenkaan uutta suhdetta. Kannattaa miettiä, mikä on elämässä tarkeintä ja miten haluaa lopun elämänsä elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riittää oikein mainiosti. Tosin voi olla että kohdallani tilanne on eri, sillä vietin ihan riittävästi sinkkuaikaa ikävuosina 27-35. Sitten kyllästyin ja menin yhteen mieheni kanssa. Eli on koettu ihan riittämiin perhosia vatsassa ja eri miesten kanssa mitä erilaisempaa seksiä, ja ihastuksia, ja ja ja . Eli en koe tarvetta millekään hullaantumiselle enää, vaan näin on just hyvä. Mieheni on ihana, ja meillä on ihan hyvä suhde. En kaipaa ilotlituksia, haluan vain elää rauhassa ilman mitään jatkuvia tunnekuohuja tai uuteen mieheen parisuhdemielessä tutustumista. Elämässäni on niin paljon muutakin tekemistä ettei tuollaiselle edes olisi aikaa, saati kiinnostusta.
Ihan kuin minun kirjoittama. Nuorena tuli koettua jännittäviä ja sydäntä riepovia suhteita ja syviä rakastumisen. Sinkkuna olin sitten jonkun vuoden. Tapasin hyvän ja turvallisen miehen päälle kolmikymppiset. Meillä oli hauskaa ja ehkä enemmän kaveruutta kuin rakastumista. Mutta hänen kanssa oli hyvä olla.
Nyt vuosia takana yli 30 ja kun katsoo taakse päin, on tunne syventynyt vuosien kuluessa. Koskaan ei ole ollut polttavaa rakastumista, mutta syvää kiintymystä ja rauhaa. Pois en antaisi. Meillä on hyvä olla yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vähän outoa että yleinen ihanne on 50 vuotta kestänyt pitkä liitto yhden ja saman ihmisen kanssa. Hienoa, jos joku näin onnistuu tekemään, mutta tuollaiset ihanteet luovat turhia paineita meille tavallisille ihmisille.
On arvioitu että ihminen rakastuu elämässään keskimäärin 3 kertaa, ja niiden idea on juurikin kasvattaa ihmistä kohtaamaan lopulta se paras mahdollinen kumppani.
Olen ihmetellyt sitä, miksi tosiaan tuijotetaan nimenomaan sitä liiton pituutta, eikä sen laatua. Miksi pitäisi pysytellä hampaat irveessä liitossa, joka ei tee kumpaakaan osapuolta onnelliseksi? Onko jotenkin kunniakasta kestää parisuhdehelvettiä vuosikymmeniä?
Hienoa tietysti, jos liitto on kummankin osapuolen mielestä toimiva, mutta jollei, niin miksi hukata koko aikuisikänsä siihen, kun parempaankin on mahdolli
Niin, mitä jos haluaa vielä elämässään kokea sellaisen tunteen? Pitäisi jättää omat ghaaveet jotta voisi elää sellaista elämää mitä joku random vauvislainen haluaa hänen elävän?
Vierailija kirjoitti:
On vähän outoa että yleinen ihanne on 50 vuotta kestänyt pitkä liitto yhden ja saman ihmisen kanssa. Hienoa, jos joku näin onnistuu tekemään, mutta tuollaiset ihanteet luovat turhia paineita meille tavallisille ihmisille.
On arvioitu että ihminen rakastuu elämässään keskimäärin 3 kertaa, ja niiden idea on juurikin kasvattaa ihmistä kohtaamaan lopulta se paras mahdollinen kumppani.
Tai rakastuu siihen omaan kumppaniin kolme kertaa
Riittäisi ehkä jos olisin parisuhteessa ja se olisi kuitenkin alkanut suurena rakkautena tottakai, muuten en suhteeseen olisi ryhtynytkään. Olen ollut jo 7v. sinkkuna ja tätä en vaihda mihinkään ihan hyvään/kivaan. Mitään suurta tai edes pientä rakkaustarinaa en kohdalleni kaipaa.
Luulin että riittää. Nyt 48v tarve aitoon yhteyteen tunkee "ihon läpi" enkä enää voi valehdella itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että lähtee hakemaan jotain jalat alta vievää rakkauskokemusta nelikymppisenä, niin kertoo enemmän lapsellisuudesta kuin kypsyydestä.
Entä jos tällainen vaan osuu kohdalle. Pitäisikö karkuun juosta?
Olen eri, mutta useimmiten ihastuminen johtuu oman elämän tylsyydestä, eikä kannata puhua rakkaudesta mitään niin kauan kun toista ei edes tunne. Kaikkein hölmöimmät lankeavat aina noihin pelimiehiin, jotka osaavat kyllä puhua jalat alta.
Joskus voi käydä myös niin, että se oma kumppani, jonka kanssa on vuosia ollut, paljastuu pelkäksi haavekuvaksi. Kumppani osasi suhteen alkuvaiheessa olla ihana ja rakastettava, mutta myöhemmin hänestä tulee ilkeä ja piikittelevä. Aina
Huonosta käytöksestä on vastuussa aina tekijä, ei uhri tai minihame.
Hmm okei, ymmärrän. Mutta uskotko että noista hullaantumisista ei voi tulla tasapainoisia, tasa-arvoisia ja rauhallisia suhteita? Että se menisi väkisinkin ennemmin tai myöhemmin kauheaksi tunteiden vuoristoradaksi mikä vie kaikki voimat?