Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhteen muuttaminen toisen omistamaan asuntoon - kumpi voittaa?
04.12.2023 |
Edessä on muutto saman katon alle kumppanin kanssa. Minä asun vuokralla, hän omistusasunnossa, ja hänen toiveestaan yhteinen kotimme tulee olemaan hänen asunnossaan.
Nykyisellään kumppanin asuntolainan lyhennys ja muut asumiskulut ovat n. 1200 €/kk, mutta hän maksaa sitä omaksi. Oma vuokrani on 650 €/kk, mikä puolestaan on "hukkaan heitettyä" rahaa. Yhdessä asuessa minä tulisin maksamaan asumismenoista yhtiövastikkeen, veden ja sähkön, joista tulisi yhteensä n. 350 €/kk, ja kumppanin asumismenoiksi jäisi n. 900 €/kk. Mainittakoon, että tuloni ovat n. 30% kumppanini tuloista.
Jatkossakaan maksamani asumismenot eivät kerrytä minulle mitään varallisuutta, mutta voiko sen ajatella olevan yhdenlainen sijoitus, että asumiskuluni puolittuvat ja minulle jää joka kuukausi säästöön 300 € verrattuna siihen, mitä nyt asumisestani maksan? Miten te järjestelisitte asumiskulut tällaisessa tilanteessa, kun kyseessä on pitkäaikainen asumisratkaisu?
Kommentit (446)
Vierailija kirjoitti:
No tuossahan pitäisi tehdä niin, että mies maksaa lainan kokonaisuudessaan ja muut kulut pitäisi laittaa puoliksi (vastike + sähkö ja vesi). Ellei mies sitten halua periä sinulta jotain vuokraa, mutta se kuulostaa jo todella oudolta.
En ehkä itse edes lähtisi tällaiseen kuvioon mukaan kovin pitkäksi aikaa. Jos suhde syvenee, niin ehdottomasti yhteinen asunto ja yhteiset rahat. Muuten ei vaan toimi. Jos parisuhteessa kumpikin miettii ensin rahaa, niin tuosta tulee ongelmia viimeistään siinä vaiheessa, jos/kun kuvioihin tulee lapset mukaan.
Niin tai jos käykin niin, että jompi kumpi jää työttömäksi tai sairastuu. Tai haluaa vaihtaa alaa. Itseäni ainakin ahdistaisi, jos pitäisi kysyä kumppanilta lupaa, saako aloittaa vaikka uudet opiskelut, vaihtaa pienempipalkkaiseen mutta kiinnostavampaan työhön, tms. Käytännössähän tuo tarkoittaisi, että parempituloisella olisi määräysvalta kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla logiikalla mies ottaa velkaa pariskunnan yhteisiä kuluja varten, kun hänellä on asuntolaina, jotta molemmilla on katto pään päällä.
Jos niin harmittaa maksaa miehen sähköä ja vettä samaan aikaan kun mies maksaa ap:n asumista, niin voihan tuon kai ajatella silläkin tavalla, että sähkö, vesi ja vastike maksetaan puoliksi ja loput ap:n maksamat rahat on miehelle korvaus hänen asumiskustannuksistaan miehen asunnossa.
Logiikka ei ole lainkaan sama. Asuntolainassa on kyse oman omaisuuden kartuttamisesta, kun taas opintolaina on pelkkää syömävelkaa. Parempi vertaus olisi, jos mies ottaisi jokapäiväisiin elinkustannuksiin pankkilainaa - mutta sitähän hän ei nyt ota. Ja mitä tuohon tulee, että pitäisi ajatella rahaa korvauksena miehelle asumisesta, niin se kuulostaa vuokrasuhteelta, sillä erotuksella nykyiseen, että kyseessä olisi epävir
No kukin ajatelkoot asian kuten tahtoo, mutta minä ajattelen niin, että kummankin tulee osallistua asumiskuluihin, myös itse asuntoon, ei vaan veteen ja sähköön ja vastikkeeseen osaltaan. Tätä toki voi suhteuttaa tulotason mukaan, kuten tässäkin tapauksessa on tehty - mies maksaa enemmän kuin ap.
Olisi eri asia, jos miehen maksama lainanhoitokulu menisi kokonaan tai valtaosin vaan lainanlyhennykseen eli melkein suoraan miehen säästöihin, kuten aiemmin nollakorkoaikana meni, mutta nykyisellä korkotasolla valtaosa lainanhoitokuluista menee pankille korkokuluina. Samankaltaisina kuluina siis kuin vuokrakin - siitä ei jää asunnonomistajalle mitään käteen, mutta mahdollistaa asunnossa asumisen. Jos tilanne olisi se, että ap muuttaisi asuntoon, jossa mies olisi vuokralla entuudestaan ja jossa vuokra olisi yhtä suuri kuin asuntolainan korkokulut, niin olisiko silloinkin sinun mielestäsi reilua, ettei ap maksaisi mitään vuokrasta?
Se on selvää, että asumiskulut puoliksi. Sitten on oman sopimuksenne varassa, korvaatko jollakin tavalla tai osuudella sen, että kumppanin pääomaa on sitoutuneena asuntoon ja hän kantaa omistamisen riskin. Enkä usko että palstalla voidaan sitä päättää, kun tilanteessa on niin monta muuttujaa. Esim
-onko lainaa vielä paljonkin
-onko tulot samaa tasoa
-hintojen kehitys. Joillakin alueilla asuntoon on odotettavissa korkomenoja vastaan arvonnousua, sitten taas osa meistä asuu kaupungeissa, joissa hintakehitys on staattista ja ostamiseen ihan muita perusteita kuin sijoitusarvo. Korot vertautuu tällöin muihin asumiskuluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuossahan pitäisi tehdä niin, että mies maksaa lainan kokonaisuudessaan ja muut kulut pitäisi laittaa puoliksi (vastike + sähkö ja vesi). Ellei mies sitten halua periä sinulta jotain vuokraa, mutta se kuulostaa jo todella oudolta.
En ehkä itse edes lähtisi tällaiseen kuvioon mukaan kovin pitkäksi aikaa. Jos suhde syvenee, niin ehdottomasti yhteinen asunto ja yhteiset rahat. Muuten ei vaan toimi. Jos parisuhteessa kumpikin miettii ensin rahaa, niin tuosta tulee ongelmia viimeistään siinä vaiheessa, jos/kun kuvioihin tulee lapset mukaan.
Niin tai jos käykin niin, että jompi kumpi jää työttömäksi tai sairastuu. Tai haluaa vaihtaa alaa. Itseäni ainakin ahdistaisi, jos pitäisi kysyä kumppanilta lupaa, saako aloittaa vaikka uudet opiskelut, vaihtaa pienempipalkkaiseen mutta kiinnostavampaan työhön, tms. Käytännössähän tuo tarkoittaisi, että parempituloisella olis
Kuinka sinä yksin asuessasi toimisit, jos haluaisit vaihtaa pienempipalkkaiseen työhön, mutta oman asunnon vuokra/lainanhoitokulut pitäisi kuitenkin maksaa eikä rahat riittäisi siihen?
Entäs jos se parempituloinen haluaisi vaihtaa pienempipalkkiseen työhön tai aloittaa opiskelut tai jotain? Kannattelisitko sinä silloin häntä automaattisesti taloudellisesti? Voisiko hän vaan tehdä tällaisia päätöksiä kysymättä sinulta ja luottaa että sinä maksat?
Logiikkasi ontuu ja pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Miten muka voi olla noin pieni yhtiövastike asunnosta, josta vielä velkaa?
Ap:han kertoo muka maksavansa maksavansa yhteensä 350 € / kk,
joka sisältää: VEDEN, SÄHKÖT JA YHTIÖVASTIKKEEN.
Kun jo vesi hlön kohden asunnoissa maksaa 20 € / kk.
Siis kahden hengen vesi maksaisi 40 € / kk.
Kerro Ap, missä tuossa 350 eurossa, on se yhtiövastike jonka mukamas maksat.
Kuule Ap, oot se tunnettu sepustelija, joka vetelet päästäsi näitä juttuja tänne.
Sulla on tälle aamulle jo toinenkin hatusta tempastu juttu palstalla.
Olet taas sekaisin kuin seinäkello.
Tai sitten Sanoman toimittaja, joka tekee täkyjä tänne, että vilinää ja vilskettä palstalla riittäisi.
Mitä ihmettä höliset? 300 euroa on jo melko "kallis" vastike. Oletan että asunnosta on vain pankkilainaa, ei yhtiölainaa. Itse asun saunallisessa kolmiossa hyvällä paikalla ja vastike on 194 e, neliöitä 70, kaksi veskiä ja 12 neliön lasitettu parveke. Velkaa tosin 0 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muka voi olla noin pieni yhtiövastike asunnosta, josta vielä velkaa?
Ap:han kertoo muka maksavansa maksavansa yhteensä 350 € / kk,
joka sisältää: VEDEN, SÄHKÖT JA YHTIÖVASTIKKEEN.
Kun jo vesi hlön kohden asunnoissa maksaa 20 € / kk.
Siis kahden hengen vesi maksaisi 40 € / kk.
Kerro Ap, missä tuossa 350 eurossa, on se yhtiövastike jonka mukamas maksat.
Kuule Ap, oot se tunnettu sepustelija, joka vetelet päästäsi näitä juttuja tänne.
Sulla on tälle aamulle jo toinenkin hatusta tempastu juttu palstalla.
Olet taas sekaisin kuin seinäkello.
Tai sitten Sanoman toimittaja, joka tekee täkyjä tänne, että vilinää ja vilskettä palstalla riittäisi.Mitä ihmettä höliset? 300 euroa on jo melko "kallis" vastike. Oletan että asunnosta on vain pankkilainaa, ei yhtiö
Eihän nyt yhtiövastikkeen suuruus ole millään tavalla riippuvainen siitä, paljonko asunnonomistajalla on henkilökohtaista velkaa asunnosta. Yhtiövastikkeeseen saattaa sisältyä rahoitusvastike taloyhtiön lainasta, mutta osakkeen omistajan omalla lainalla ja taloyhtiön lainalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka sinä yksin asuessasi toimisit, jos haluaisit vaihtaa pienempipalkkaiseen työhön, mutta oman asunnon vuokra/lainanhoitokulut pitäisi kuitenkin maksaa eikä rahat riittäisi siihen?
Entäs jos se parempituloinen haluaisi vaihtaa pienempipalkkiseen työhön tai aloittaa opiskelut tai jotain? Kannattelisitko sinä silloin häntä automaattisesti taloudellisesti? Voisiko hän vaan tehdä tällaisia päätöksiä kysymättä sinulta ja luottaa että sinä maksat?
Logiikkasi ontuu ja pahasti.
Logiikkani ei onnu ollenkaan. Yksin asuessa teen tietenkin päätökset itse. Ja suhteessa ollessani tuen tietenkin aina kumppanin unelmia. Jos kumppani olisi minua parempituloisempi ja haluaisi vaikka ruveta opiskelijaksi, olisi se minulle täysin ok. Olen asunut kumppanin kanssa, joka jäi pitkälle sairaslomalle - maksoin sen jälkeen asumiskulut kokonaan, ja en kokenut asiaa ongelmaksi. Mutta tämän ketjun perusteella vaikuttaa siltä, että aika monen kohdalla kaikki sellainen, mikä lisää riippuvuutta kumppanin tuloista, on monelle ehdoton "ei". Minun periaatteeni on se, että suhteessakin kummankin täytyy voida päättää elämästään itse, eli vaikka ryhtyä opiskelijaksi tai vaihtaa alaa - ja sitten vain yhdessä sumplitaan sen mukaan raha-asiat. Itselleni on suorastaan periaatekysymys, että suhteessa tuetaan toisen unelmia ja tavoitteita - vastavuoroisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka sinä yksin asuessasi toimisit, jos haluaisit vaihtaa pienempipalkkaiseen työhön, mutta oman asunnon vuokra/lainanhoitokulut pitäisi kuitenkin maksaa eikä rahat riittäisi siihen?
Entäs jos se parempituloinen haluaisi vaihtaa pienempipalkkiseen työhön tai aloittaa opiskelut tai jotain? Kannattelisitko sinä silloin häntä automaattisesti taloudellisesti? Voisiko hän vaan tehdä tällaisia päätöksiä kysymättä sinulta ja luottaa että sinä maksat?
Logiikkasi ontuu ja pahasti.
Logiikkani ei onnu ollenkaan. Yksin asuessa teen tietenkin päätökset itse. Ja suhteessa ollessani tuen tietenkin aina kumppanin unelmia. Jos kumppani olisi minua parempituloisempi ja haluaisi vaikka ruveta opiskelijaksi, olisi se minulle täysin ok. Olen asunut kumppanin kanssa, joka jäi pitkälle sairaslomalle - maksoin sen jälkeen asumiskulut kokonaan, ja en k
Okei, ymmärsin edellisen viestisi väärin, pahoittelut. Ymmärsin sen niin, että sinun ei mielestäsi kuuluisi maksaa miehen omistamasta asunnosta mitään, jotta voit tehdä häneltä kysymättä päätöksiä, joissa tulotasosi laskee.
"Okei, ymmärsin edellisen viestisi väärin, pahoittelut. Ymmärsin sen niin, että sinun ei mielestäsi kuuluisi maksaa miehen omistamasta asunnosta mitään, jotta voit tehdä häneltä kysymättä päätöksiä, joissa tulotasosi laskee."
Erikoista saada sellainen käsitys, kun kirjoitin täysin yleisellä tasolla viittaamatta omaan elämääni tai tilanteeseeni mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme ettei suomalaisten parisuhteet kestä, kun yhteenmuutostakin tehdään rahallista hyötyä. Kun halusin muuttaa yhteen miehen kanssa minulla oli kaksi ja hänellä vuokrayksiö. Muutettiin minun kaksiooni ja maksoin saman vastikkeen ja lainan kuin aina ennenkin. Kuluni eivät kasvaneet ja miehen myötä ruokakulut jne laskivat, koska hän maksoi osansa niistä. Erityisen raukkamaista on mielestäni maksattaa sossutuloilla olevalla asumiskuluja omistusasunnostaan. Käytännössä köyhempi menettää asumistukensa ja hänen tulonsa pienenevät. Kyse on puhtaasta taloudellisesta hyväksikäytöstä, jossa pidetään sitä omaa rakasta rahatta taloudellisessa vankilassa.
Jos sä haluat olla tyhmä niin ole vapaasti 🤷 Sun mies on säästänyt ihan helkutisti rahaa ku on saanu asua ilmaiseks. Millä logiikalla kenenkään pitää saada asua ilmaseks missään? Kyllä se kulujen jakaminen kuuluu parisuhteeseen. Itse omistan asunnon, jonka kulut on reilu 1000 e kuussa. Todellakin olettaisin että mies maksaa ainakin 400-450 e kuussa jos mun luokse muuttais. Silti se olis hänelle edullista asumista.
Vierailija kirjoitti:
Vuokratkaa yhteinen, koska siinä "kummittelee" toisen historia... Kokemusta on.
Ai kauhee. Me asutaan mun mummolassa. Mun historiaa yli 50 vuoden ajalta, voi kauhee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksakaa 50-50 asumiskuluista (vastike, sähkö, vesi, netti), mies maksaa asuntolainansa ihan itse. Näin ei tule sitä painetta, että sinun täytyisi toimia ilmaisena kotiorjana koska "saat asua edullisesti". Kotityöt 50-50 siis ehdottomasti myös ja siitä pitää sopia ennen yhteenmuuttoa samalla tavalla kuin kuluistakin.
Ai miksi ei tule painetta kun tässä ei saisi asua edullisesti 😂 mielestäni puolet vastikkeesta on erittäin edullista asumista.
Koska tilanteessa sitten kun eroatte niin olet samassa asemassa kuin ennen yhteenmuuttoa. Miehellä on oma asuntonsa, jota sinä olet auttanut maksamaan suostuessasi maksamaan koko vastikkeen ja äärimmäisen todennäköisesti olet joutunut myös kokkaamaan ja siivoamaan velvollisuudentunnossa miestä enemmän.
Siis molemmathan ovat samassa asemassa kuin ennen yhteenmuuttoa, mitä nyt ovat säästäneet asumiskuluissa noin 300e/kk. Jos suhde on ollut vuosien mittainen, niin kyllä siitä jo oman asunnon käsirahaksi riittää. Toki mies on säästänyt kuussa sen 50e enemmän, mutta nopeasti sellainen summa kuluu pieneen pintaremonttiin tai taloyhtiön uuteen vesikattoon.
Vierailija kirjoitti:
"Edelleenkin, kun asunto kuluu, joutuu lapseni maksamaan taloyhtiön tekemät remontit, huoneistoremontit ja näihin saa kyllä kulumaan viisi tai jopa kuusi numeroisia summia ja ne summat eivät todellakaan 100% muutu hänen omaisuudekseen, korkeintaan 60%sesti. Kyllähän heidän siinä asuessaan asunto kuluu."
Taloyhtiön tekemät remontit tehdään kun taloyhtiö niin päättää, ei sen mukaan onko poikasi asunnossa asunut, yksi, kaksi tai vaikka kuusi ihmistä.
Kyllä. Mutta kulu se on siltikin. Jos poikani puoliso omistaisi asunnon, se olisi hänen kulunsa.
Sellaista asumista ei ole, että asutaan hyvällä paikalla 100 m2 hyvässä asunnossa parilla sadalla eurolla. Jos jollakin näin on, niin kyse on toisen elämän rahoittamisesta omilla varoillaan. Toisille se on ok, toisille ei. Pitkässä parisuhteessa näin voi ollakin, mutta yhdessäolon alkutaipaleella, jolloin on epävarmaa, kauanko homma jatkuu, niin se ei ole järkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni puolet kuluista on oikein hyvä asumiskulu sinulle eli 600€.
Et maininnut tulojasi, koska %-osuus puolison tuloista ei kerro meille mitään maksukyvystäsi. Näissä kun on vissi ero: sinun tulosi ovat 5000€ ja puolisosi 15000€ versus sinun tulosi 1000€ ja puolison 3000€.
Aloittaja lisää:
Hyvä pointti! Minun tulot tällä hetkellä n. 1200 €/kk (opiskelija) ja kumppanin n. 4200 €/kk (töissäkäyvä).
No ei ole reilua opiskelijaa pyytää maksamaan asumiskuluja kokonaan. Asumiskulujen maksu pitäisi suhteuttaa tulojen mukaan, eikä myöskään ole reilua, jos opiskelija joutuu ottamaan opintolainaa voidakseen asua yhdessä hyvätuloisen kumppanin kanssa. Kuten olen ketjussa kertonut, minä olin parempituloinen osapuoli ja asuimme omistamassani asunnossa - kun kumppa
Asumiskulut pitää mitoittaa sen pienempituloisen mukaan. Tai sitten isompituloinen voi päättää maksaa asumisesta enemmän.
"mutta nykyisellä korkotasolla valtaosa lainanhoitokuluista menee pankille korkokuluina. Samankaltaisina kuluina siis kuin vuokrakin - siitä ei jää asunnonomistajalle mitään käteen, mutta mahdollistaa asunnossa asumisen."
Korkokulu on omaisuuden kartuttamisen kulu, ei asumiskulu. Korkokulu voi kohdistua niin omaan asuntoon kuin vaikka sijoitusasuntoon. Ja korkokulu loppuu kun laina on maksettu ja se omaisuus itselle kokonaan lunastettu. Se ei siis kohdistu itse asumiseen mitenkään automaattisesti tai kiinteästi.
"Sellaista asumista ei ole, että asutaan hyvällä paikalla 100 m2 hyvässä asunnossa parilla sadalla eurolla."
Tietenkin on. Ei tarvitse asia kuin velattomassa asunnossa jossa kulu on lähinnä vastike niin ei se asuminen maksa montaa satasta. Esim. meillä vastike 380e/kk eikä enää velkaa. Maksetaan vastike puoliksi niin kumpikin maksaa asumisesta sen 190e/kk.
Vierailija kirjoitti:
"Sellaista asumista ei ole, että asutaan hyvällä paikalla 100 m2 hyvässä asunnossa parilla sadalla eurolla."
Tietenkin on. Ei tarvitse asia kuin velattomassa asunnossa jossa kulu on lähinnä vastike niin ei se asuminen maksa montaa satasta. Esim. meillä vastike 380e/kk eikä enää velkaa. Maksetaan vastike puoliksi niin kumpikin maksaa asumisesta sen 190e/kk.
No kyllähän se maksaa, kun asunto kuluu ja siitä on pidettävä huolta. Kuka kehtaisi asua toisen asunnossa pelkästään jollain puolikkaalla vastikkeella? Kyllä minä maksaisin mielelläni kulukorvausta siihen päälle.
Sinä voitat. Saat asua edullisesti eikä tarvitse huolehtia remonteista. Nyt laitat vaan sen 300 euroa säästöön tulevaisuutta varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sellaista asumista ei ole, että asutaan hyvällä paikalla 100 m2 hyvässä asunnossa parilla sadalla eurolla."
Tietenkin on. Ei tarvitse asia kuin velattomassa asunnossa jossa kulu on lähinnä vastike niin ei se asuminen maksa montaa satasta. Esim. meillä vastike 380e/kk eikä enää velkaa. Maksetaan vastike puoliksi niin kumpikin maksaa asumisesta sen 190e/kk.
No kyllähän se maksaa, kun asunto kuluu ja siitä on pidettävä huolta. Kuka kehtaisi asua toisen asunnossa pelkästään jollain puolikkaalla vastikkeella? Kyllä minä maksaisin mielelläni kulukorvausta siihen päälle.
Tietenkin kuluu mutta vasta kun se kuluminen konkretisoituu todellisina kuluina niin sitten voidaan katsoa miten se kulu jaetaan. En mitenkään vastusta sitä jos maksaisi vaikka puolet kuluista jos nuhraantuneita seinä maalataan tai keittiön pintoja uusitaan. Mutta se että maksaisin jotain "remonttivastiketta" tietyn summan joka kuukausi jo etukäteen tuntuu hyvin keinotekoiselta. Miten se edes määriteltäisiin ja voisinko sen vastineeksi vaatia että asuntoa pidetään koko ajan tip-top-kunnossa?
Alue: Aihe vapaa
Olen ostanut asunnon jo ennen kuin olemme seurustelleet miehen kanssa. Miehen ei ole mitään järkeä ostaa tästä puolia, kun joutuisi turhaan maksamaan varainsiirtoveron ja sitten jos eroaisimme, niin joutuisin itse maksamaan taas varainsiirtoveron, kun ostaisin miehen ulos tästä. Emme ole seurustelleet niin kauaa, että haluaisin vielä yhteistä asuntoa ostaa.