Lue keskustelun säännöt.
Mitä oikeastaan on autismi?
29.11.2023 |
Voisiko joku oikeasti asiasta tietävä vääntää rautalangasta, mitä autismi tarkoittaa? Kun on olemassa kehitysvammaisia autisteja ja on olemassa huippuälykkäitä autisteja ja kaikkea siltä väliltä. Eli se ei liity älykkyyteen. Toisista sen näkee jo päältä ja toisista ei mitenkään arvaisi. Niin mitä se oikein on? Onko sille olemassa jotkut selkeät ja yksiselitteiset kriteerit?
Voiko sosiaalisesti taitava ja silmiin katsova ihminen olla autisti? Voiko joustava ihminen olla autisti? Olen lukenut useita artikkeleita, mutta en saa mitään otetta siitä, mikä sen määrittää, kuka on autisti ja kuka ei. Mistä siinä on kyse? Mikä on yhdistävä tekijä tai tekijät vai onko sellaisia edes?
Kuinka paljon korkea äo tai adhd sekoittaa kuviota?
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
"Esim. jos psykologi ottaa aspergerin mahdollisuuden esille, niin potilas saattaa alkaa tarkkailla enemmän omaa käyttäytymistään"
Tottakai, ja on syytäkin tarkkailla jotta pystyy paremmin kertomaan lääkärille oireistaan. Ja potilaan oman oirekuvauksen lisäksi käydään läpi koko terveydenhoitohistoria, haastatellaan läheisiä, tutkitaan koulusta saatuja palautteita ym.
Itselläni ei ole diagnoosia enkä sellaista koe tarvitsevani vaikka oireisto on aika selvä. Mutta ihmetyttää tämä monien neurotyypillisten ihmisten tarve vängätä että ihmiset hakisivat huvikseen autismidiagnooseja ja varsinkin että lääkärit niitä jakelisi perusteetta. Mistäköhän tämä kumpuaa? Pelottaako erilaisuus niin paljon että pitää vakuuttaa itselleen että huijausta vain kaikki neurologiset poikkeavuudet?
Jostain syystä tämä aihe aiheuttaa aika paljon sellaista vihamielistä väheksyntää ja paheksuntaa. En tiedä, mikä psykologinen mekanismi siinä on taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esim. jos psykologi ottaa aspergerin mahdollisuuden esille, niin potilas saattaa alkaa tarkkailla enemmän omaa käyttäytymistään"
Tottakai, ja on syytäkin tarkkailla jotta pystyy paremmin kertomaan lääkärille oireistaan. Ja potilaan oman oirekuvauksen lisäksi käydään läpi koko terveydenhoitohistoria, haastatellaan läheisiä, tutkitaan koulusta saatuja palautteita ym.
Itselläni ei ole diagnoosia enkä sellaista koe tarvitsevani vaikka oireisto on aika selvä. Mutta ihmetyttää tämä monien neurotyypillisten ihmisten tarve vängätä että ihmiset hakisivat huvikseen autismidiagnooseja ja varsinkin että lääkärit niitä jakelisi perusteetta. Mistäköhän tämä kumpuaa? Pelottaako erilaisuus niin paljon että pitää vakuuttaa itselleen että huijausta vain kaikki neurologiset poikkeavuudet?
Minä uskon siihen, että ihmiset voi saada eri diagnoosin eri ammattilaisilta.
Kerroin siis tuolla yllä, että aspergerepäilyni kumottiin. Mutta tämänkin jälkeen yksi psykologi silti epäili minulla aspergeria vaikka kerroin hänelle neuropsykiatrin tutkimuksista.
Edelliseen sanoisin, että joo, toki voi saada eri ammattilaisilta eri diagnooseja. Autismin kirjon diagnoosia ei kuitenkaan aseta yksi ammattilainen, eikä sitä aseteta tällä hetkellä esiintyvän oirekuvan perusteella, vaan se vaatii todennettua tietoa oireiden ilmenemisestä lapsuudesta saakka läpi elämän.
Pidän siis yhä erittäin epätodennäköisenä, että autismin kirjon diagnoosi asetettaisiin neurotyypilliselle ihmiselle. Vääriä ADHD-diagnooseja voi herkemmin tullakin, tosin niitäkään tuskin paljoa. Autismin kirjon kohdalla näin tuskin on.
Autismi on yksinkertaisesti oirekirjo, jotka diagnostisissa kriteereissä on kuvattu. Ei se ole mikään tietty ominaisuus, eikä sitä voi todeta aivoja kuvaamalla. Vääriä diagnooseja kyllä tehdään - sekä niin päin, että autismin sijaan annetaan jokin mt-diagnoosi, että päin, että annetaan mt-diagnoosin sijaan autismidiagnoosi. Diagnoosiprosessi ei todellakaan ole samanlainen esim. ylsityisellä ja julkisella, tai eri julkisissa organisaatiissa, tai eri maissa. Diagnoosit eivät siis ole vertailukelpoisia. Jos autismin voisi diagnosoida aivoja kuvaamalla, silloinhan juttu olisi selvä. Mutta kun ei ole. Käytännössä ollaan täysin sen varassa, mitä potilas itse ja mahdollisesti hänen lähipiirinsä kertovat tai mitä ehkä aiempiin papereihin on kirjattu, jos on, ja millaisia tulkintoja näistä tehdään.
Tuollaista jankuttamista yhdestä aiheesta. Toivottavasti saat apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista jankuttamista yhdestä aiheesta. Toivottavasti saat apua.
Olen jo saanut autismidiagnoosin. Aivoni ovat silti ihan normaalit, niin kuin muillakin diagnoosin saaneilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia vihaan sitä, että Asperger ei ole enää oma diagnoosinsa.
Tämä sotkee ihan älyttömästi vain asioita, kun kaikki ovat autisteja.
Oli kyseessä sitten oikea autisti, syvästi autistinen (myös kehitysvammainen) ihminen ja entiset Aspergerin ehdot täyttävä ihminen..
Kaikki ovat nykyään autismin kirjon alla, mutta ihan erilaisia.
Itsekin olen autismin kirjolla, ja mielestäni tämä on paljon selvempää ja parempaa, kun kaikki ovat saman nimikkeen alla. Epäselvempää ja sotkevampaa oli silloin, kun oli erikseen aspergerit ja muut.
Mun mielestä ei kyllä tunnu siltä. Aika suuri osa ihmisistä mieltää autismin joksikin sellaiseksi tilaksi, jossa ihminen ei esim. kommunikoi sanallisesti lainkaan, eikä kykene itsenäiseen elämään jne.
En mä oikein it
No esim cp-vamma diagnoosin saaneita ihmisiä on myös hyvin erilaisia. Joku on vaikeasti liikunta - ja puhekyvytön ja joku vain hieman ontuu kävellessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas asperger oli hyvä termi, ja onneksi se puhekielessä tulee olemaan käytössä vielä pitkään. Aspergerista kuuli heti, että kyseessä on "high functioning autism", pelkkä autisti taas ei kerro suoraan yhtään mitään, vaan autisti voi olla mitä vaan täysin autettuna elävästä syvästi kehitysvammaisesta huippuälykkääseen henkilöön, jolla vain on erilainen tapa nähdä maailma ja vaikeuksia ymmärtää ihmissuhteiden normeja. Minusta aspergerin olisi voinut pitää omana terminään, ja silti käyttää kattoterminä autismin kirjoa kaikista erilaisista autismin muodoista.
Kuulen tässä kaikuja ajattelusta, jossa "me Aspergerit" ovat joillekin joku ylempi ryhmä, "niitä parempia" autisteja omasta mielestään, mitä itse tuon saman diagnoosin saaneena halveksun ajatuksena. Niin moni yrittää jotenkin leveillä asialla, joka on itselle _vain asia_, samaan tapaan kuin jollain on tosi isot jalat tai vihreät silmät tai astma tai kuusi varvasta. Samaan tapaan kuin natsitutkija Hans Asperger ajatteli ja ilmaisi löytämästään syndroomasta, "hyödyllisiä id*ootteja", jotka armollisesti saivat elää, kun yhtä autistinen kaveri vieressä katsottiin arvottomaksi ja heitettiin polttouuniin, koska ei osannut matematiikkaa... Ei se ole moraalinen onnistuminen, tai ihminen siitä sen "paremmaksi" tule (lähinnä koska parempi ihmisyys on fantasia jota en osaa allekirjoittaa, vaikka hurraankin jos ihminen haluaa olla "paras versio" itsestään - kyse on ehkä edellisen kilpailullisesta ja muihin vertaavasta elementistä itsen kehittämisnäkökulman sijaan, joka jälkimmäisessä painottuu), vaikka älykkyysosamäärä olisi mitä. Merkittävää on pikemminkin se, mitä omien lahjojensa ja rajoitteidensa ristipaineessa itsestään ja elämästään mahdollisuuksien mukaan tekee. Kuten kaikilla muillakin.
(Tangentille:
Eniten ehkä v*tuttaa näin autistina se, että pinnalta katsoen yhteiskunta vaikuttaisi arvostavan syvää, tarkkarajaista asiantuntijuutta, mutta käytännössä usein sellaisen hankkimiseen keskittyviä ihmisiä (joista moni on myös esim. neurokirjolla) kohdellaan kuin roskaa, jos asiantuntijuuden laatu katsotaan "vääräksi" tai "vähempiarvoiseksi" (esim. humanistiset alat vs. insinöörin tai lääkärin koulutus) - siis jo pelkästään alan perusteella, pääsemättä edes raapaisemaan sitä, kuinka erilaiset persoonallisuudet tulevat toistensa kanssa toimeen.)
Halla-aho on aika tyypillinen high-functioning autisti. Kiinnostuksenkohteet hyvin kapeat ja erikoiset (esim. muinaiset kielet, maammuuutt-o, jankkaava puhetyyli, pakkoliikkeet, hermostunut nykiminen, kyvyttömyys normaaliin tunne-elämään, jne. Autisteja on paljon työelämässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija nro 69 jatkaa ajatusta:
Omalla kohdalla diagnoosia viivästytti se, että erikoiskiinnostuksenkohteeni suuntautuvat kielen, psykologian ja sosiaalisuuden alueelle - olen varsin vakuuttava näyttelijä, tarvittaessa, mutta maskaaminen (autismipiirteiden naamiointi) on todella äärimmäisen rasittavaa, ja kotiin paluu esim. yliopistolta on aina suuren suuri helpotus tämän vuoksi. Kotona muut ymmärtävät, koska ovat itsekin neurokirjolaisia useammassa eri sävyssä. Lisäksi tutkimuksiin hakeutumiseni viivästyi masennusoireiden takia, oireiden, jotka isolta osin ovat vaikeutuneet ihmisten havaitseman epämääräisen erilaisuuden takia, joka on johtanut mm. siihen että minua on koko elämäni vähätelty, jätetty syrjään, kiusattu, syrjitty ja vältelty, ilman että ihmiset olisivat suoraan, tietoisesti olleet minulle k-päitä nimenomaisesti autismin vuoksi.
Kyse ainakaan omalla kohdallani ei ole tosiaan siitä, että olisin jotenkin erakkoluonne - päin vastoin, pidän monistakin ihmisistä ja kaipaan seuraa, vaikka lataankin "sosiaalisen akkuni" ja muun jaksamiseni yleensä parhaiten yksin. Moneen neurotyypilliseen on vain hankala samastua, koska vaikka periaatteessa joskus kiinnostaisivatkin samat asiat, tulokulma on hämmentävän erilainen, enkä jaksaisi tuhlata energiaani small talkiin kovinkaan paljoa.
Minua ihmetyttää se, jos kerran autismikirjolaisia voi olla niin kovin erilaisia ja autismi ilmetä eri ihmisillä eri tavoilla, niin eikö melkein kuka tahansa voi sanoa kyseessä olevan autismikirjon oire jos on jonkinlaisia vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tai erityisiä kiinnostuksen kohteita? Miten voi erottaa milloin on oikeasti autismikirjosta kyse, jos ne oireet voi ilmetä niin eri tavoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää se, jos kerran autismikirjolaisia voi olla niin kovin erilaisia ja autismi ilmetä eri ihmisillä eri tavoilla, niin eikö melkein kuka tahansa voi sanoa kyseessä olevan autismikirjon oire jos on jonkinlaisia vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tai erityisiä kiinnostuksen kohteita? Miten voi erottaa milloin on oikeasti autismikirjosta kyse, jos ne oireet voi ilmetä niin eri tavoilla?
Jos kriteerit täyttyy ja oireet hankaloittaa elämää niin diagnoosin voi saada.
Monilla on joitain autistisia piirteitä, neurotyypillisilläkin.
Vertaa vaikka yliliikkuviin niveliin. Yliliikkuvat nivelet on ominaisuus joista on usein hyötyä esim sirkustaiteilijan tai tanssijan työssä Jos yliliikkuvuus aiheuttaa jatkuvia kipuja ja sijoiltaanmenoja niin kyseessä voi olla hypermobiliteettisyndrooma tai jopa ehlers-danlosin syndrooma jotka ovat sairauksia.
Olen keski-ikäinen ex-asperger, nykyinen kirjolainen.
Yritän nyt kuvailla tätä parhaani mukaan.
Lapsena olin hyvin ilmeetön ja eleetön. En tiennyt luonnostaan, mikä on oikein ja mikä väärin, tai minkälainen elekieli on tilanteeseen sopivaa.
Jo hyvin nuorella iällä aloin opettelemaan näitä asioita. Luin paljon etenkin arjen moraalia ja etiikkaa koskevia juttuja keskustelupalstoilta, sekä opettelin ilmeitä ja eleitä elokuvista ja sarjoista.
Mulla on kyky tuntea empatiaa, mutta se ei ole koskaan spontaania. Se menee pikemminkin niin, että tiedän, että mun kuuluu kokea empatiaa, ja myös haluan kokea sitä. Sen aito kokeminen vaatii keskittymistä ja tilanteen analysoimista. Uskon, että juuri tästä johtuen ihmiset haluavat uskoutua mulle ongelmistaan. Monet heistä sanovat, että kokevat raskaana sen, jos toinen menee "tunteeseen mukaan" ja heistä tuleekin itsestään lohduttajia.
Joskus pohdin, voiko joidenkin autistien älykkyys johtua juuri tästä. Kun fokus on jo muutenkin lähes pakkomielteisellä tasolla yhdessä tai korkeintaan muutamassa kiinnostuksen kohteessa, eikä tietynlaiset emootiot ole häiriötekijöinä, voi olla hyvinkin menestynyt.
Itse en ole. Menestyminen vaatisi yhteiskuntaan sopeutumista tavalla, jota mulla ei ole, vaikka osaankin maskata hyvin. Ilmeiden ja eleiden uskottava näytteleminen vie kaikki voimat. Jaksan olla ihmisten kanssa tekemisissä hyvin rajallisesti, ja onnellisimmillani olen kotona eläinteni kanssa.
Lapsesta asti olen ollut pakkomielteisen kiinnostunut hyönteisistä ja matelijoista. Välillä musta tuntuu, että pystyn kommunikoimaan torakan kanssa paljon luontevammin, kuin yhdenkään ihmisen.
Myös kovaääninen puhe ja valot suorastaan sattuvat, etenkin jos olen jo valmiiksi väsynyt.
Minusta ei nykyään kykenisi sanomaan ainakaan suoriltaan, että olen autistinen, koska mun sisäinen kokemusmaailma ei näy ulos päin, ellen sitä erikseen avaa, kuten nyt tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autism and Childhood Trauma Exploring a Taboo Topic
Kanava: Dennis Mackler (entinen psykoteraupetti).
Ei mainoksia tämän kanavan videoissa.
Vaikeasti Autisti ei tajua sairauttaan , on Ilkeä, itsepäinen lopun ikänsä , ja on Lapsen tasolla JOS tälle EI opeteta tapoja pidetään , Aikuis iällä lapsena ! Ei Hän opi tavoille Eikä aikuistu eikä itsenäisty!
Hänelle piinttyy aivoihin , hyvinkin malli Televiosta , ja video peleistä jos siellä on Kiire hälle piintyy se kiire , !!
Ja jos tulee jotakin poikkeavaa , pasmat menee KYLLÄ sekaisin,
Ja PUUTTUU TOISTEN PUHEISIIN kuuntelee toisten puheitta ja huutaa ilkeitä kommentteja " ÄLÄ JAUHAA"!!
jää levy päälle toistaa , monta kymmentä kertaa puheissaan.
Kyllä tämmönen on. vaikea autisti.!
Vaikea kehitysvamma, joka voi tehdä ihmisestä eläkeläisen heti kun lapsilisän maksu loppuu. Ei kykene koskaan itsenäiseen elämään. Siis vaikeimmin autistit.
Millaisia naispuolisten autistien oireet yleensä ovat kerta heitä on vaikea tunnistaa/diagnosoida?
Minusta tuntuu että olen herkkä ja empaattinen, mutta lähes täysi erakko, sosiaaliset tilanteet tuntuvat kuormittavilta emotionaalisesti ja haen ihmisistä älyllistä virikettä enkä niinkään jutustelua, minkä vuoksi pidän kirjoista ja internetistä. Mielestäni olen myös ilmeikäs ja osaisin tulkita myös toisten ilmeitä ja eleitä, mutta käytännön sosiaalinen tilanne on yleensä niin intensiivinen, että en yksinkertaisesti ehdi juurikaan havainnoida muuta kuin verbaalisen viestinnän, äänensävyjä osaan tulkita hyvin herkästi.
En ole varma sainko virheellisesti AS-diagnoosin vuonna 2017, mutta useinkin käy niin että tunnen yksikseni olevani normaali mutta joutuessani tekemisiin muiden kanssa, tunnen itseni täysin erilaiseksi. Olen matemaattisesti ollut aina melko hyvä ja myös jonkinlainen taiteilijaluonne. Vahvimmat samaistumisen kohteet olen löytänyt kirjallisuudesta, esimerkiksi monista runoilijoista tai Haanpään hahmoista, joskus leikilläni kuvittelen olevani uudestisyntynyt Pentti Haanpää.
Vierailija kirjoitti:
Se tarkoittaa neuroepätyypillistä. Aivot toimii hitusen eri tavalla kuin suurimalla osalla ihmisistä.
Paitsi että kaikki neuroepätyypilliset eivät ole autisteja.
Niin no sinullehan ei diagnosoitu sitä aspergeria, etkä pitkään itsekään kokenut olevasi asperger. Eli tapauksesi ei nyt anna mitään viitteitä siihen suuntaan, että niitä diagnooseja jaettais liian heppoisin perustein.