Mitä oikeastaan on autismi?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole diagnosoitu autismia enkä usko kriteerejä täyttäväni, mutta ilmiö on kiehtonut siitä lähtien kun eräs psykologi yritti hämmentävällä innolla todeta aspergeria kohdallani. Kun autismille on määritelty noin selkeät kriteerit, on hämmentävää kohdata ihmisiä joille on virallisesti diagnosoitu autismin kirjon diagnoosi, mutta jotka eivät vaikuta täyttävän lähes mitään noista kriteereistä. Tulevat toimeen ihmisten kanssa ja ymmärtävät tunteita, ovat kiinnostuneita monista asioista, luovivat sujuvasti sosiaalisissa tilanteissa jne. Vilpittömästi kiinnostaa että miten tällaisten ihmisten autistisuus on todettu. Tarkoitukseni ei ole väheksyä ketään, päinvastoin haluan ymmärtää. Ei kai yksi tai kaksi erityistä oiretta riitä diagnoosiin jos suurin osa kriteereistä ei täyty?

Ovatko nuo tietämäsi ihmiset naisoletettuja? Juuri siksi naisia ei oo ennen osattu diagnosoida, kun meidän sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ei vastaa mielikuvaa miesautistien käytöksestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole diagnosoitu autismia enkä usko kriteerejä täyttäväni, mutta ilmiö on kiehtonut siitä lähtien kun eräs psykologi yritti hämmentävällä innolla todeta aspergeria kohdallani. Kun autismille on määritelty noin selkeät kriteerit, on hämmentävää kohdata ihmisiä joille on virallisesti diagnosoitu autismin kirjon diagnoosi, mutta jotka eivät vaikuta täyttävän lähes mitään noista kriteereistä. Tulevat toimeen ihmisten kanssa ja ymmärtävät tunteita, ovat kiinnostuneita monista asioista, luovivat sujuvasti sosiaalisissa tilanteissa jne. Vilpittömästi kiinnostaa että miten tällaisten ihmisten autistisuus on todettu. Tarkoitukseni ei ole väheksyä ketään, päinvastoin haluan ymmärtää. Ei kai yksi tai kaksi erityistä oiretta riitä diagnoosiin jos suurin osa kriteereistä ei täyty?

Ovatko nuo tietämäsi ihmiset naisoletettuja? Juuri siksi naisia ei oo ennen osattu diagnosoida, kun meidän sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ei vastaa mielikuvaa miesautistien käytöksestä. 

Kyllä, eräs naispuolinen työkaveri kertoi olevansa autisti, ja tätä ei olisi voinut mitenkään huomata hänen käytöksestään. Ymmärrän maskaamisen/neurotyypillisen esittämisen ja sen että naisten autismi voi olla erilaista kuin miesten. Viittasin kuitenkin siihen että tässäkin viestiketjussa ihmiset ovat kertoneet olevansa kirjolla, mutta että heillä ei ole monia noista tyypillisistä piirteistä. Onko autismissa pohjimmiltaan siis kyse vain ja ainoastaan erilaisesta tavasta havainnoida maailmaa ja tuntemuksia, ja ovatko kaikki muut perinteiset "autismipiirteet" lopulta epäoleellisia diagnoosin kannalta? Jos näin on, niin miksi tuota kriteerilistaa ylipäätään käytetään?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole diagnosoitu autismia enkä usko kriteerejä täyttäväni, mutta ilmiö on kiehtonut siitä lähtien kun eräs psykologi yritti hämmentävällä innolla todeta aspergeria kohdallani. Kun autismille on määritelty noin selkeät kriteerit, on hämmentävää kohdata ihmisiä joille on virallisesti diagnosoitu autismin kirjon diagnoosi, mutta jotka eivät vaikuta täyttävän lähes mitään noista kriteereistä. Tulevat toimeen ihmisten kanssa ja ymmärtävät tunteita, ovat kiinnostuneita monista asioista, luovivat sujuvasti sosiaalisissa tilanteissa jne. Vilpittömästi kiinnostaa että miten tällaisten ihmisten autistisuus on todettu. Tarkoitukseni ei ole väheksyä ketään, päinvastoin haluan ymmärtää. Ei kai yksi tai kaksi erityistä oiretta riitä diagnoosiin jos suurin osa kriteereistä ei täyty?

Se on maskaamista, me ollaan opeteltu se. Se ei tuu meille luonnostaan. Mä olin lapsena ja nuorena sosiaalisesti tosi kömpelö, mutta näin aikuisena osaan maskata. 

Ja siis nimenomaanhan me ollaan usein kiinnostuneita monista asioista, eihän siinä oo mitään ei-autistista. Ollaan vaan paljon syvemmin ja voimakkaammin kiinnostuneita.

Mutta siis siinä diagnosoinnissa etsitään jo lapsuudessa esiintyviä merkkejä, ja toki me yritetään silloin kertoa aidosti kokemusmaailmastamme, eikä vaan maskata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän takia vihaan sitä, että Asperger ei ole enää oma diagnoosinsa.

Tämä sotkee ihan älyttömästi vain asioita, kun kaikki ovat autisteja.

Oli kyseessä sitten oikea autisti, syvästi autistinen (myös kehitysvammainen) ihminen ja entiset Aspergerin ehdot täyttävä ihminen..

Kaikki ovat nykyään autismin kirjon alla, mutta ihan erilaisia.

Itsekin olen autismin kirjolla, ja mielestäni tämä on paljon selvempää ja parempaa, kun kaikki ovat saman nimikkeen alla. Epäselvempää ja sotkevampaa oli silloin, kun oli erikseen aspergerit ja muut.

Mun mielestä ei kyllä tunnu siltä. Aika suuri osa ihmisistä mieltää autismin joksikin sellaiseksi tilaksi, jossa ihminen ei esim. kommunikoi sanallisesti lainkaan, eikä kykene itsenäiseen elämään jne. 

En mä oikein it

Toisaalta, monella tuntuu olevan sellainen käsitys, että Asperger on automaattisesti vain lievä asia. Kyllä sekin voi joillain yksilöillä olla erittäin vammauttava ja rajoittava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole diagnosoitu autismia enkä usko kriteerejä täyttäväni, mutta ilmiö on kiehtonut siitä lähtien kun eräs psykologi yritti hämmentävällä innolla todeta aspergeria kohdallani. Kun autismille on määritelty noin selkeät kriteerit, on hämmentävää kohdata ihmisiä joille on virallisesti diagnosoitu autismin kirjon diagnoosi, mutta jotka eivät vaikuta täyttävän lähes mitään noista kriteereistä. Tulevat toimeen ihmisten kanssa ja ymmärtävät tunteita, ovat kiinnostuneita monista asioista, luovivat sujuvasti sosiaalisissa tilanteissa jne. Vilpittömästi kiinnostaa että miten tällaisten ihmisten autistisuus on todettu. Tarkoitukseni ei ole väheksyä ketään, päinvastoin haluan ymmärtää. Ei kai yksi tai kaksi erityistä oiretta riitä diagnoosiin jos suurin osa kriteereistä ei täyty?

Ovatko nuo tietämäsi ihmis

Aivan. Uskoisin, että tässä ketjussa vastanneetkin ovat naisia, mikä osaltaan selittää asiaa. 

Pohjimmiltaan kai kyse on just erilaisesta tavasta ottaa vastaan ja prosessoida aisti-informaatiota. Lienee olettavaa, muttei väistämätöntä, että tämä heijastuu myös näkyvällä tavalla käytökseen. Ja toki on ymmärrettävää, ettei mitään diagnoosia voida asettaa vain sen perusteella, mitä ihminen selittää kokemusmaailmastaan (tai no, mielenterveyden ehkä). Mutta joo, kyllä olen itse autistina sitä mieltä, että nuo diagnostiset kriteerit perustuu aika vanhentuneeseen tietoon, ja vain neurotyypillisten ihmisten näkemykseen, eikä autistien itsensä. Eli kehittämisen varaa varmasti olisi. Vaan sillehän me autistit eiei itse mahdeta mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän takia vihaan sitä, että Asperger ei ole enää oma diagnoosinsa.

Tämä sotkee ihan älyttömästi vain asioita, kun kaikki ovat autisteja.

Oli kyseessä sitten oikea autisti, syvästi autistinen (myös kehitysvammainen) ihminen ja entiset Aspergerin ehdot täyttävä ihminen..

Kaikki ovat nykyään autismin kirjon alla, mutta ihan erilaisia.

Itsekin olen autismin kirjolla, ja mielestäni tämä on paljon selvempää ja parempaa, kun kaikki ovat saman nimikkeen alla. Epäselvempää ja sotkevampaa oli silloin, kun oli erikseen aspergerit ja muut.

Mun mielestä ei kyllä tunnu siltä. Aika suuri osa ihmisistä mieltää autismin joksikin sellaiseksi tilaksi, jossa ihminen ei esim. kommunikoi sanallisesti lainkaan, eikä kykene itsenäis

Joo totta, niin mä olin itsekin aina aspergerin kuvitellut (ennen kuin tiesin, että itsellänikin on se). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän takia vihaan sitä, että Asperger ei ole enää oma diagnoosinsa.

Tämä sotkee ihan älyttömästi vain asioita, kun kaikki ovat autisteja.

Oli kyseessä sitten oikea autisti, syvästi autistinen (myös kehitysvammainen) ihminen ja entiset Aspergerin ehdot täyttävä ihminen..

Kaikki ovat nykyään autismin kirjon alla, mutta ihan erilaisia.

Itsekin olen autismin kirjolla, ja mielestäni tämä on paljon selvempää ja parempaa, kun kaikki ovat saman nimikkeen alla. Epäselvempää ja sotkevampaa oli silloin, kun oli erikseen aspergerit ja muut.

Mun mielestä ei kyllä tunnu siltä. Aika suuri osa ihmisistä mieltää autismin joksikin sellaiseksi tilaksi, jossa ihminen ei esim. kommunikoi sanallisesti lainkaan, eikä kykene itsenäis

Tämä onkin hyvä esimerkki siitä, että autismi on yhtä yksilöllinen kuin henkilö, jolla se on. Ei siis ole olemassa "lievää" tai "vaikeaa" autismia, vaan erilaisten piirteiden yhdistelmiä.

 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole diagnosoitu autismia enkä usko kriteerejä täyttäväni, mutta ilmiö on kiehtonut siitä lähtien kun eräs psykologi yritti hämmentävällä innolla todeta aspergeria kohdallani. Kun autismille on määritelty noin selkeät kriteerit, on hämmentävää kohdata ihmisiä joille on virallisesti diagnosoitu autismin kirjon diagnoosi, mutta jotka eivät vaikuta täyttävän lähes mitään noista kriteereistä. Tulevat toimeen ihmisten kanssa ja ymmärtävät tunteita, ovat kiinnostuneita monista asioista, luovivat sujuvasti sosiaalisissa tilanteissa jne. Vilpittömästi kiinnostaa että miten tällaisten ihmisten autistisuus on todettu. Tarkoitukseni ei ole väheksyä ketään, päinvastoin haluan ymmärtää. Ei kai yksi tai kaksi erityistä oiretta riitä diagnoosiin jos suurin osa kriteereistä ei täyty?

Varmasti on ihmisiä joille on annettu liian hätäisesti diagnoosi.

Olisi hyvä käydä useamman asiantuntijan tutkimuksissa ensin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismi ei ole kehitysvamma. 

Alkuperäisesti autismi on kehityshäiriö joka on katsottu kehitysvammaksi. Minulla on sukulainen joka on autisti. Diagnosoitu varhaislapsuudessa. Se on eri asia kuin aikuiset joilla alkaa ilmetä autismin kirjoon sopivia oireita sekä piirteitä. Tässä sen sitten näkee kun esitätte lääkäreitä täällä. Syytä autismiin on yritetty etsiä tutkimalla mutta syytä ei ole löydetty. Autismin kirjo on laaja ja sinne mahtuu monenlaista, myös kehitysvammaisia. Autistinen sukulaiseni on siis kehitysvammaiseksi luokiteltu koska on autistinen. 

Se kehitysvamma dg ei ole siitä syystä, koska on autistinen. Autismin kirjoon kuuluvalla voi olla kehitysvammaan liittyviä piirteitä, jonka vuoksi myös kehitysvamma dg. Eli edelleenkään autismi ei ole kehitysvamma.

Täällä ei kukaan esitä lääkäriä. Autismin kirjoon ja kehitysvammaan liittyvää tietoa löytää kuuklettamalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole diagnosoitu autismia enkä usko kriteerejä täyttäväni, mutta ilmiö on kiehtonut siitä lähtien kun eräs psykologi yritti hämmentävällä innolla todeta aspergeria kohdallani. Kun autismille on määritelty noin selkeät kriteerit, on hämmentävää kohdata ihmisiä joille on virallisesti diagnosoitu autismin kirjon diagnoosi, mutta jotka eivät vaikuta täyttävän lähes mitään noista kriteereistä. Tulevat toimeen ihmisten kanssa ja ymmärtävät tunteita, ovat kiinnostuneita monista asioista, luovivat sujuvasti sosiaalisissa tilanteissa jne. Vilpittömästi kiinnostaa että miten tällaisten ihmisten autistisuus on todettu. Tarkoitukseni ei ole väheksyä ketään, päinvastoin haluan ymmärtää. Ei kai yksi tai kaksi erityistä oiretta riitä diagnoosiin jos suurin osa kriteereistä ei täyty?

 

 

 

 

Varm

Pidän äärettömän epätodennäköisenä, että melkein kellekään olisi liian hätäisesti annettu autismin kirjon diagnoosia. Ja kun kyllä sen itse tietää, sitten kuin tajuaa. Tässä oikeastaan se itsediagnosointi on kuitenkin se luotettavin ja varmin metodi. Kun sen itse tajuaa, niin tietää kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole diagnosoitu autismia enkä usko kriteerejä täyttäväni, mutta ilmiö on kiehtonut siitä lähtien kun eräs psykologi yritti hämmentävällä innolla todeta aspergeria kohdallani. Kun autismille on määritelty noin selkeät kriteerit, on hämmentävää kohdata ihmisiä joille on virallisesti diagnosoitu autismin kirjon diagnoosi, mutta jotka eivät vaikuta täyttävän lähes mitään noista kriteereistä. Tulevat toimeen ihmisten kanssa ja ymmärtävät tunteita, ovat kiinnostuneita monista asioista, luovivat sujuvasti sosiaalisissa tilanteissa jne. Vilpittömästi kiinnostaa että miten tällaisten ihmisten autistisuus on todettu. Tarkoitukseni ei ole väheksyä ketään, päinvastoin haluan ymmärtää. Ei kai yksi tai kaksi erityistä oiretta riitä diagnoosiin jos suurin osa kriteereistä ei täyty?

 

 

 

 

Varm

Ei varmasti ole. Siihen diagnosointiprosessiin julkisella puolella kuuluu useiden asiantuntijoiden arvioita. Ei se oo mikään yhden lääkärin tuosta noin vaan antama diagnoosi, eikä sitä anneta ilman, että on konkreettista näyttöä siitä, että oireita on ollut jo lapsuudessa. Eli kaikki tausta käydään läpi, alkaen neuvolapapereista kaikkiin koulujen ja terveydenhuollon kirjauksiin koko elämän ajalta, vanhempia haastatellaan jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole diagnosoitu autismia enkä usko kriteerejä täyttäväni, mutta ilmiö on kiehtonut siitä lähtien kun eräs psykologi yritti hämmentävällä innolla todeta aspergeria kohdallani. Kun autismille on määritelty noin selkeät kriteerit, on hämmentävää kohdata ihmisiä joille on virallisesti diagnosoitu autismin kirjon diagnoosi, mutta jotka eivät vaikuta täyttävän lähes mitään noista kriteereistä. Tulevat toimeen ihmisten kanssa ja ymmärtävät tunteita, ovat kiinnostuneita monista asioista, luovivat sujuvasti sosiaalisissa tilanteissa jne. Vilpittömästi kiinnostaa että miten tällaisten ihmisten autistisuus on todettu. Tarkoitukseni ei ole väheksyä ketään, päinvastoin haluan ymmärtää. Ei kai yksi tai kaksi erityistä oiretta riitä diagnoosiin jos suurin osa kriteereistä ei täyty?

 

&nb

 

Siinä voi käydä niinkin, että alkaa kuvitella itselleen oireita.

Esim. jos psykologi ottaa aspergerin mahdollisuuden esille, niin potilas saattaa alkaa tarkkailla enemmän omaa käyttäytymistään. 

"Esim. jos psykologi ottaa aspergerin mahdollisuuden esille, niin potilas saattaa alkaa tarkkailla enemmän omaa käyttäytymistään"

Tottakai, ja on syytäkin tarkkailla jotta pystyy paremmin kertomaan lääkärille oireistaan. Ja potilaan oman oirekuvauksen lisäksi käydään läpi koko terveydenhoitohistoria, haastatellaan läheisiä, tutkitaan koulusta saatuja palautteita ym.

Itselläni ei ole diagnoosia enkä sellaista koe tarvitsevani vaikka oireisto on aika selvä. Mutta ihmetyttää tämä monien neurotyypillisten ihmisten tarve vängätä että ihmiset hakisivat huvikseen autismidiagnooseja ja varsinkin että lääkärit niitä jakelisi perusteetta. Mistäköhän tämä kumpuaa? Pelottaako erilaisuus niin paljon että pitää vakuuttaa itselleen että huijausta vain kaikki neurologiset poikkeavuudet?

Vierailija kirjoitti:

"Esim. jos psykologi ottaa aspergerin mahdollisuuden esille, niin potilas saattaa alkaa tarkkailla enemmän omaa käyttäytymistään"

Tottakai, ja on syytäkin tarkkailla jotta pystyy paremmin kertomaan lääkärille oireistaan. Ja potilaan oman oirekuvauksen lisäksi käydään läpi koko terveydenhoitohistoria, haastatellaan läheisiä, tutkitaan koulusta saatuja palautteita ym.

Itselläni ei ole diagnoosia enkä sellaista koe tarvitsevani vaikka oireisto on aika selvä. Mutta ihmetyttää tämä monien neurotyypillisten ihmisten tarve vängätä että ihmiset hakisivat huvikseen autismidiagnooseja ja varsinkin että lääkärit niitä jakelisi perusteetta. Mistäköhän tämä kumpuaa? Pelottaako erilaisuus niin paljon että pitää vakuuttaa itselleen että huijausta vain kaikki neurologiset poikkeavuudet?

Mulle kävi joskus niin, että muutamat ammattilaiset epäilivät aspergeria. Ja itsekin sitten uskoin siihen jonkin aikaa.

Tuntui, että olin kävelevä diagnoosi. Tarkkailin oireitani ja "löysin" itseni as-kriteerilistoista. Ajattelin, että lähes kaikki hankaluuteni saivat nyt selityksen. 

Myöhemmin tuo diagnoosiepäily kumottiin.

Enkä myöskään itsekään enää tunnista itselläni aspergeria.

Aspergerin häiriön ja autismin diagnoosien historiallinen tausta on itsessään jo hyvin mielenkiintoinen ja kytkeytyy osaksi länsimaiden kulttuurihistoriallista ja tieteenhistoriallista kehityskulkua. Se kertoo siitä tieteellisestä prosessista, jolla psykiatrisia ja neuropsykiatrisia häiriöitä yleensä on löydetty historian saatossa. Niiden syntyhistoria ajoittuu länsimaisen kulttuurin kukoistuskauteen 1900-luvun alkuun, jota leimasi rotuoppi, eugeniikka ja kansallissosialismin nousu. Tälle aikakaudelle oli ominaista äärimmäinen edistysusko tieteen ja rotujen kykyyn kehittyä ja jalostua, ja puhdistaa väestön geneettinen pooli kaikista rappiollisista geeneistä erilaisten edistyksellisten ohjelmien, kuten T4-ohjelman ja juutalaisten joukkotuhon kautta. Aspergerin syndrooman esimerkiksi tunnisti Hans Asperger osana työtään Viennan yliopistollisen lastenklinikan lääkärinä lapsia, jotka olivat geneettisesti niin rappiollisia, että heitä oli mahdollista pelastaa koulutuksella ja kasvatuksella.

Asperger määräsi historiankirjoittajien mukaan ainakin 42 lasta arjalaisten kansojen geneettistä poolia puhdistavaan T4-ohjelmaan. Lasten joukosta Asperger tunnisti muutaman kehityskelpoisen, joilla Asperger kuvasi olevan autistinen psykopatologian. Nämä Asperger jätti eloon. Hänen kollegansa Georg Frankl muutti Yhdysvaltoihin samoihin aikoihin, kun Asperger sai työpaikkansa Vieninssä. On arveltu, että nimenomaan Georg Frankl tutustutti autismin kehittäjän Leon Kannerin autismidiagnoosiin, koska hän työskenteli Kannerin kanssa Yhdysvalloissa. Kannerin 1950-luvulla tunnistama autismi erosi merkittävästi Aspergerin tunnistamasta autistisesta psykopatologiasta, koska se löytyi lähinnä vain kehitysvammaisilta lapsilta. 

Myöhemmin 1970-luvulla Lorna Swing kuvasi "Aspergerin oireyhtymän" kuuden tapausesimerkin kautta, jotka eivät muistuttaneet juuri lainkaan Aspergerin itsensä tunnistamia lapsia piirteiltään Lorna Swingin tunnistamilla lapsilla oli oppimishäiriöitä ja oppivat puhumaan myöhään, kun taas Aspergerin tunnistamat tai "pelastamat" lapset olivat Aspergerin kuvauksissa hyvin analyyttisia, älykkäitä ja oppivat varhain puhumaan. Ainoa heitä yhdistävä piirre oli sosiaalisen vastavuoroisuuden puute. 1970-luvun lopulla Michael Rutter ehdotti, että autismi esiintyy kirjona, johon kuuluisi Wingin kehittämän Aspergerin syndrooma. Mitään mullistavaa löydöstä ei siis tässä tieteen kehityksen huipentuman taustalla ollut, eikä edelleenkään tunneta autisminkirjon häiriön etiologiaa. Ainoa mitä tiedetään on sen äärimmäinen heterogeenisuus ja moninaisuus. Vaikka häiriötä pidetään kehityksellisenä, ei sen diagnostiikka pohjautuu lähinnä tarkistuslistoihin, arviointilomakkeisiin ja haastatteluihin. Mitään aivokuvantamistutkimuksia ja geenitestejä ei tarvita ja tämä on ymmärrettävää, koska populaatiotasolla autisminkirjon häiriön vaihtelua selittävää GWAS-tutkimusten mukaan geenit noin 5 %. Ei mitenkään yllättävää, että USAssa näinkin "tarkasti" määritellyn häiriön esiintyvyys on noussut 4000 % muutamassa vuosikymmenessä. Jos häiriön rinnastaa vaikkapa kehitysvammaan, niin se on tieteellisesti hurjasti takamatkalla, koska kehitysvamman aiheuttajia tunnetaan lukuisia, vaikka kehitysvamma on myös suorituskykyyn ja ihmisen piirteisiin liittyvä diagnoosi. 

Vierailija kirjoitti:

En mä osaa autismin kirjolaisena itsekään kertoa, mistä tässä tarkalleen on kyse. Ilmeisesti suurin osa ihmisistä on kuitenkin jotenkin perustavanlaatuisesti erilaisia kuin minä, ja taas keskenään jotenkin toisiaan muistuttavia. 

Tämä oli paras kommentti. Voin kyllä jotenkin samaistua. 😄

Ap

Vierailija kirjoitti:

Se tarkottaa sitä, että toisilla on aivoissa iOs järjestelmä ja toisilla Android. Aivot toimii hieman eri tavalla siis.

Tämä oli myös hyvä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Autistinen voi katsoa silmiin ja puhua ihan normaalisti, mutta hyvin usein se vaatii ponnisteluja. Moni autisti elää peittelemällä omia oireitaan ettei leimaidu. Just tuli sarja näistä autisteista jopa toimittaja oli autisti, olisit katsonut niin ymmärtäisit vähän enemmän myös sen ettei edes asiantuntijat tiedä kaikkea 

Vastaan nyt sinulle ja muille päänaukojille kerralla.

Olen katsonut. Olen googlannut. Olen lukenut kriteerit. Olen lukenut käypähoidon ja lääkärilehdet. Olen katsonut useita youtube-videoita ja lukenut artikkeleita. En ole koskaan uskonut nk. asiantuntijoita tai muita auktoriteetteja, joten en kuvittele, että he tietäisivät kaikkea tai edes suurinta osaa. Minusta tuntuu, että olen jo perehtynyt aiheeseen syvällisemmin kuin moni täällä pätevänä kommentoiva. En silti ymmärrä enkä saa asiasta otetta, eikä se johdu siitä, että olisin tyhmä. Olen monilahjakas ja kuulun älykkäimpään 2%:iin ja mietin nyt, onko mahdollista, että olisin ns. AuDHD, vaikka en ole koskaan aiemmin osannut epäillä autismia itse eikä sitä ole epäillyt kukaan muukaan. Olen luullut olevani vähän outo, vähän erilainen, enkä ole ymmärtänyt, miksi elämäni on niin vaikeaa, vaikka minulla pitäisi olla kaikki edellytykset kaikkeen. Yritän miettiä ja muistella, olenko tiedostamattani maskannut lähes koko ikäni.

Kiitos niille, jotka ovat jakaneet omakohtaisia kokemuksia ja jotain järkevää tietoa.

(Pidän erittäin ylimielisenä olettaa, että joku ei tajuaisi googlata ja lukea niitä kriteereitä ennen kuin kysyy.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismi ei ole kehitysvamma. 

Alkuperäisesti autismi on kehityshäiriö joka on katsottu kehitysvammaksi. Minulla on sukulainen joka on autisti. Diagnosoitu varhaislapsuudessa. Se on eri asia kuin aikuiset joilla alkaa ilmetä autismin kirjoon sopivia oireita sekä piirteitä. Tässä sen sitten näkee kun esitätte lääkäreitä täällä. Syytä autismiin on yritetty etsiä tutkimalla mutta syytä ei ole löydetty. Autismin kirjo on laaja ja sinne mahtuu monenlaista, myös kehitysvammaisia. Autistinen sukulaiseni on siis kehitysvammaiseksi luokiteltu koska on autistinen. 

Hän on kehitysvammainen, jolla on myös autismi.

Vaikutat itsekin vähän nepsyltä, koska käännät asian jäykästi oman käsityskykysi mukaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän takia vihaan sitä, että Asperger ei ole enää oma diagnoosinsa.

Tämä sotkee ihan älyttömästi vain asioita, kun kaikki ovat autisteja.

Oli kyseessä sitten oikea autisti, syvästi autistinen (myös kehitysvammainen) ihminen ja entiset Aspergerin ehdot täyttävä ihminen..

Kaikki ovat nykyään autismin kirjon alla, mutta ihan erilaisia.

Itsekin olen autismin kirjolla, ja mielestäni tämä on paljon selvempää ja parempaa, kun kaikki ovat saman nimikkeen alla. Epäselvempää ja sotkevampaa oli silloin, kun oli erikseen aspergerit ja muut.

Mun mielestä ei kyllä tunnu siltä. Aika suuri osa ihmisistä mieltää autismin joksikin sellaiseksi tilaksi, jossa ihminen ei esim. komm

Vaikeasti autisti erottuu kyllä, on ihan eri maailmoissa kuin muut.