Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Suru ja syyllisyys

Vierailija
26.03.2023 |

Syyllisyyden tunteethan ovat tosi yleisiä, kun joku läheinen kuolee. Mutta miten nopeasti ne yleensä menevät ohi? Onko jollain jäänyt ne päälle loppuelämäksi?

Minä en koe olevani mitenkään kuolemasta vastuussa, mutta en pääse millään yli siitä, että en ollut tarpeeksi hyvä ihminen läheiseni loppuaikoina. Menetyksessä itsessään olisi ihan tarpeeksi kestämistä, mutta tämä musertaa minut ihan kokonaan. Järjellä ajateltuna olen itsekin vain ihminen ja kenties kukaan ei olisi kestänyt stressiä sen paremmin kuin minä. Mutta en minä järjellä tätä ajattelekaan. Mielessä pyörii vain kaikki hetket kun kärsivällisyyteni loppui, kaikki ilkeät asiat mitä edesmenneelle sanoin, kaikki jälkeenpäin ajateltuna turhat asiat jotka olisin voinut vain antaa olla mutta meninkin riitelyyn mukaan.

Aikaa oli paljon vähemmän kuin luulin, enkä kestä sitä, etten osannut tehdä niistä loppuajoista parempia. Kun ajattelen tätä, haluan vain kuolla.

Kertokaa, mikä tähän auttaa.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
26.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Syyllisyys on raskas tunne. Se kertoo tosin ihmisen inhimillisyydestä.

Vierailija
2/6 |
26.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Syyllisyys on raskas tunne. Se kertoo tosin ihmisen inhimillisyydestä.

Niin on. Mutta meneekö se surevalla yleensä pois? Tajuaako sitä yhtäkkiä, ettei tarvitsekaan tuntea syyllisyyttä, ettei ole tehnytkään mitään pahaa? Jos ei, niin en halua tällä tavalla elää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
26.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Syyllisyys hälvenee ajan myötä. 

Vierailija
4/6 |
26.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika auttaa, teit varmaan parhaasi sillä hetkellä mihin voimasi riitti. Vaikka kuin murehit mitään ei voi muuttaa. Annat anteeksi itselle ja että näin meni asiat matkasi jatkuu <3 moni käy samoja läpi omaisen/ läheisen kuoltua. Voimia päiviin.

Vierailija
5/6 |
26.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos teille - jostain syystä en saa enää nykyään laitettua yläpeukkuja mihinkään viesteihin. Toivottavasti se tosiaan hälvenee ajan myötä ja osaan joskus antaa itselleni anteeksi. Tällä hetkellä en osaa kuvitella, miten voisin päästä tästä ikinä yli.

Vierailija
6/6 |
27.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä se kuuluu surun kauteen se kalvava syyllisyys. Se helpottaa ajan myötä. Totuus on kuitenkin se että et ole oikeesti syyllinen vaikka tunne on täyttä totta. Koita olla armollinen itsellesi, harjoita itsemyötätuntoa, käy puhumassa papille, kirjoita surustasi . . . ajan myötä helpottaa. Suru on inhimillinen tunne ja hyvin yleismaailmallinen, kaikki sitä kokevat. Se voi jättää jälkiä sieluun ja loputtoman ikävän, mutta se helpottuu kyllä. Voimia!