Lue keskustelun säännöt.
Miten vanhempana voi tukea sisarussuhdetta ja estää sisarusten kilpailuasetelman kehittymisen?
28.11.2023 |
Vinkkejä? Ei ole itselläni kokemusta sisarussuhteista.
Onko olemassa jotain hyvää kirjaa aiheesta?
Kommentit (34)
Terve henkinen kilpailu on osa kasvua ja kehitystä. Ja elävää oppimateriaalia, jota ei kannata ohittaa. Lapsuus, jossa kasvatetaan siihen, että nallekarkit menee tasan on valheellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilpailu kaikesta kuuluu asiaan kuten pieni nahistelukin eikä sitä pidä yrittää estää.
Opi tuntemaan se oma lapsi. Esim kahta erilaista ei voi kasvattaa samalla tavalla. Tue kummankin omia vahvuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Kilpailu kaikesta kuuluu asiaan kuten pieni nahistelukin eikä sitä pidä yrittää estää.
Lapsille pitää antaa tilaa käydä omat sotansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen ettei ole kirjoitettu yhtään kirjaa miten sinun lapsesi tulisi kasvattaa.
Omat huoneet kaukana toisistaan. Hyvä kasvatus, ettei toinen kiusaa toista tai mene kimppuun. Omaa tilaa ja rauhaa. Omia juttuja, oma elämä. Kummallekin omat lelut ja tavarat, joihin toinen ei saa koskea. Kummallekin omat namit ja riittävästi jälkiruokaa ym. Ei kilpailuasetelmia. Myös persoonat huomioidaan, kumpaakin huomioidaan tai kaikkia. Ulkomaanmatkalla huomioidaan rauhallisen lapsen toiveet ja ei pakkoja. Ei pakoteta väkisin jos ei jotain halua. Vanhemmat vastuussa kotitöistä, lapset omissa kodeissaan sitten tekevät isona. Jos joku haluaa voi opetella pesemään pyykkiä nuorena tai muuta taitojuttuja vaikka jälkiruuan teko. Riidat ratkaistaan, kaikkien tunteita huomioiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpailu kaikesta kuuluu asiaan kuten pieni nahistelukin eikä sitä pidä yrittää estää.
Lapsille pitää antaa tilaa käydä omat sotansa.
Mun vanhempani antoivat sisaruksilleni tilaa käydä omat sotansa. Nyt on jo toinen vanhemmista kuollut ja sisarukset keski-ikäisiä, mutta sodat jatkuvat. Aika monessa suvussa perinnönjako viimeistään vetää välit ruvelle.
En tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta tässä muutama, näin sivusta seuranneen lapsen näkökulmasta.
Älä tee lapsia liian pienellä ikäerolla. Älä ota suosikkia. Älä kitsastele kehujen kanssa. Älä sido hyväksyntääsi tekoihin tai suorituksiin. Älä korosta yksin pärjäämisen merkitystä. Älä odota lasten selvittelevän välejään keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat huoneet kaukana toisistaan. Hyvä kasvatus, ettei toinen kiusaa toista tai mene kimppuun. Omaa tilaa ja rauhaa. Omia juttuja, oma elämä. Kummallekin omat lelut ja tavarat, joihin toinen ei saa koskea. Kummallekin omat namit ja riittävästi jälkiruokaa ym. Ei kilpailuasetelmia. Myös persoonat huomioidaan, kumpaakin huomioidaan tai kaikkia. Ulkomaanmatkalla huomioidaan rauhallisen lapsen toiveet ja ei pakkoja. Ei pakoteta väkisin jos ei jotain halua. Vanhemmat vastuussa kotitöistä, lapset omissa kodeissaan sitten tekevät isona. Jos joku haluaa voi opetella pesemään pyykkiä nuorena tai muuta taitojuttuja vaikka jälkiruuan teko. Riidat ratkaistaan, kaikkien tunteita huomioiden.
Tässä oli paljon sellaista jota ei missään nimessä kannata noudattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kohtele lapsia epätasa-arvoisesti. Vanhempi suosii lasta, joka muistuttaa häntä itseään ja toista pidetään vaikeana, oot kuin isäs ... tuosta seuraa vain vaikeuksia.
Älä ota kummankaan puolta, puhu molemmista arvostavasti. Pidä molempiin yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat huoneet kaukana toisistaan. Hyvä kasvatus, ettei toinen kiusaa toista tai mene kimppuun. Omaa tilaa ja rauhaa. Omia juttuja, oma elämä. Kummallekin omat lelut ja tavarat, joihin toinen ei saa koskea. Kummallekin omat namit ja riittävästi jälkiruokaa ym. Ei kilpailuasetelmia. Myös persoonat huomioidaan, kumpaakin huomioidaan tai kaikkia. Ulkomaanmatkalla huomioidaan rauhallisen lapsen toiveet ja ei pakkoja. Ei pakoteta väkisin jos ei jotain halua. Vanhemmat vastuussa kotitöistä, lapset omissa kodeissaan sitten tekevät isona. Jos joku haluaa voi opetella pesemään pyykkiä nuorena tai muuta taitojuttuja vaikka jälkiruuan teko. Riidat ratkaistaan, kaikkien tunteita huomioiden.
Tässä oli paljon sellaista jota ei missään nimessä kannata noudattaa.
Jep. Lähipiirin erittäin kateellisten sisaruksien kohdalta tunnistan ainakin tuon, että heitä ei opetettu jakamiseen tai auttamiseen, vaan korostettiin yksin selviytymistä ja ajateltiin riittävän materiaalisen autonomian korvaavan tunne- ja neuvottelutaidot.
Toisaalta voi toki olla niinkin, että lapsilla on ollut pienestä saakka niin haastavat temperamentit, että heidät on kotirauhan nimissä ollut käytännössä pakko eristää toisistaan niin hyvin kuin samassa asunnossa vain mahdollista. Vaikea sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpailu kaikesta kuuluu asiaan kuten pieni nahistelukin eikä sitä pidä yrittää estää.
Lapsille pitää antaa tilaa käydä omat sotansa.
Mun vanhempani antoivat sisaruksilleni tilaa käydä omat sotansa. Nyt on jo toinen vanhemmista kuollut ja sisarukset keski-ikäisiä, mutta sodat jatkuvat. Aika monessa suvussa perinnönjako viimeistään vetää välit ruvelle.
En tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta tässä muutama, näin sivusta seuranneen lapsen näkökulmasta.
Älä tee lapsia liian pienellä ikäerolla. Älä ota suosikkia. Älä kitsastele kehujen kanssa. Älä sido hyväksyntääsi tekoihin tai suorituksiin. Älä korosta yksin pärjäämisen merkitystä. Älä odota lasten selvittelevän välejään keskenään.
Korjaan hieman lausetta, lapsille pitää antaa myös tilaa kaydä omat sotansa, eikä vanhempien ohjailla ja säädellä kaikessa.
Älä myöskään kehu liikaa, yksikään lapsi ei ole kaikessa hyvä eli älä anna virheellistä kuvaa lapsen kykyprofiilista. Opeta myös yksin olemisen ja pärjäämisen taito(kultainen keskitie) Valitse sotasi.
Omassa lapsuudessani pahinta oli se, että vanhemmalla sisaruksella olin jonkinlainen valta-asema eli häntä uskottiin kaikenlaisissa valheissa mitä hän osasi vanhempien mielestä kilttinä yms kertoa. Ja koska olin itse huomattavasti pienempi niin reagoin tunteella ja tätä pidettiin jotenkin hauskana ja söpönä, kun koin omasta näkökulmasta katsottuna kiusaamista, alistamista ja pilkkaa. Edelleenkään en pidä siskostani ja vanhempien paremmalla rajanvedolla asia voisi olla tänään toisin.
Mielestäni epäoikeudenmukaisuuden kokemukseen lapsessa olisi hyvä kiinnittää huomiota. Kaikessa ei voida vetää 50:50, mutta jos vaikka isompi sisarus saa tehdä jotain mitä ei pienempi ikänsä puolesta voi, niin silloin tulee pitää huolta että isompi ei hiero sitä pienemmän naamaan. Jos sellaista ilmenee niin ei riitä että sanotaan vaan olan yli lopeta, vaan pienemmän pitää nähdä että sitä käytöstä ei suvaita. Rangaistus tms.
Vierailija kirjoitti:
Älä kohtele lapsia epätasa-arvoisesti. Vanhempi suosii lasta, joka muistuttaa häntä itseään ja toista pidetään vaikeana, oot kuin isäs ... tuosta seuraa vain vaikeuksia.
Niin, toinen lapsi voi olla ns tarvitsevampi ja silloin ei pidä unohtaa sitä lasta ns näkymätöntä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpailu kaikesta kuuluu asiaan kuten pieni nahistelukin eikä sitä pidä yrittää estää.
Lapsille pitää antaa tilaa käydä omat sotansa.
Mun vanhempani antoivat sisaruksilleni tilaa käydä omat sotansa. Nyt on jo toinen vanhemmista kuollut ja sisarukset keski-ikäisiä, mutta sodat jatkuvat. Aika monessa suvussa perinnönjako viimeistään vetää välit ruvelle.
En tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta tässä muutama, näin sivusta seuranneen lapsen näkökulmasta.
Älä tee lapsia liian pienellä ikäerolla. Älä ota suosikkia. Älä kitsastele kehujen kanssa. Älä sido hyväksyntääsi tekoihin tai suorituksiin. Älä korosta yksin pärjäämisen merkitystä. Älä odota lasten selvittelevän välejään keskenään.
Lasta ei voi kehua liikaa, mutta kannattaa olla tarkkana, mistä häntä kehuu. Suorituksiin ripustettu hyväksyntä saa aikaan hyvän huonon itsetunnon, ja geenien perusteella kehuminen on vielä absurdimpaa. Varminta on vain kertoa, että rakastaa lasta.
Ja kannattaa muistaa, että suosiminen on kuitenkin jotain mikä menee lapseen tunnetasolla ajatuksena; tuota toista rakastetaan enemmän, se on äidille/isälle enemmän, sitä ymmärretään paremmin, miksi minua ei nähdä jne?
Kyse ei ole tavarasta tms. vaikka niistä näennäisesti tapeltaisiinkin,
Mitä väärää on kilpailuasetelmassa? Ilman sitä en olisi ehkä päässyt haluamaani lukioon.