Milloin iästäsi on erehdytty kunnolla?

Vastasin puhelimeen vanhempieni luona käydessäni, kun olin 20-vuotias. Vanhempani eivät olleet kotona ja soittaja halusi jättää viestin isälleni. Hän kysyi, osaatko jo kirjoittaa? :D

Olen 54 v ja kaupassa kysyttiin henkkareita kun ostin pari keskaria. Oli silloin naistenpäivä joten kysyin onko tämä jokin kohteliaisuus. No ei tietty ollut... mutta heitti vain noin 20 vuodella. Mulla oli  kyllä pipo päässä jos se nuorentaa :)

Pari kertaa on käynyt niin, että itseäni oikein huomattavasti nuorempi mies on tullut iskemään ja kun olen torjunut sillä verukkeella, että mies voisi olla kirjaimellisesti lapseni, ilman että minun olisi tarvinnut edes olla teiniäiti, ovat olleet ihan ihmeissään. En ole mielestäni edes erityisen nuoren näköinen.

N50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupasta keskiolutta ostaessani kassa kysyi minulta henkkarit, mutta ei kahdelta kaveriltani. Ja minä olen 3-5 vuotta noita vanhempi ja nekin oli yli 20-v silloin.

No tässä tapauksessa kavereiden iästä erehdyttiin, ei sun, koska ohje on pyytää henkkarit jos näyttää alle kolmekymppiseltä :D

Minulta kysyttiin henkkarit kun olin 45v. 

Minusta on ihanaa kun vielä joskus (harvoin) kysytään papereita viiniä ostaessa. Sisäisesti haluan uskoa että kysyjän mielestä näytän vielä 18-kesäisen hehkeältä.

Nuoremmat kollegat taasen luuli minua paljon vanhemmaksi verrattuna samana vuonna syntyneeseen toiseen kollegaamme. Kollegallani on semmoinen teinipojan pörrötukka, eloisa olemus ja hymyilee ja nauraa paljon, tuntee kaikki tiktokit ja uusimmat älylaitteet, siinä missä itse pukeudun tanttamekkoihin, harrastan neulomista, kotona remppaan perinnetaloa ja saatan intohimoisesti puhua asuntomarkkinoista ja jostain kuivista remppajutuista vanhempien kollegoiden kanssa. En yllättynyt mutt silti kirpaisi kuulla olevansa harjoittelijoiden mielestä vanha kääpä verrattuna samanikäiseen työkaveriin :D

t.N29

R-kioskilla yrittivät myydä minulle lasten lippuja, kun ostin vr:n satjalippuja pari viikkoa sitten. Erikseen siis kysyi, että lastenlippu varmaan tulee. Olen 31 v.

Kaksi kertaa:

Joskus ehkä 11 - 12 -vuotiaana kävin lääkärissä, kun oli joku pahempi räkätauti tms. Ihmettelin kun lääkäri kyseli kaikkea kolmannessa persoonassa, tyyliin "onkos hänellä usein ollut tällaista", ym.  Sitten kysyi, saisiko potilasta itseään nähdä. Sanoin että tässähän minä, ja sitten tajusin, että hän oli koko ajan kuvitellut juttelevansa potilaansa äidin kanssa. Olin kyllä aika varhaiskypsä ikäisekseni, ja siihen aikaan oli tapana hankkia lapset nuorempana, että ehkäpä se selitti.

Toinen kerta oli sitten kun joskus 38-vuotiaana olin menossa ravintolaan, ja ovella kysyttiin papereita. Että sellainen parinkymmenen vuoden heitto kumpaankin suuntaan on tullut koettua.

Samassa harrastuksessa kävijä ois halunnut lähteä kanssani baariin. Sanoin etten pääse sinne kun olen lapsi. Olin 12 v. Oli luullut 10 v vanhemmaks

Olin 37 tai 38 kun minulta kysyttiin henkilöllisyystodistusta Alkossa. Tämä tapahtui kuitenkin "maskiaikana", eli minulla oli maski naamalla joten erehtyminen oli täysin ymmärrettävää siinä tilanteessa.

Viimevkolla, kun alle 20v henkilö töissä luuli, että olen "kaksvitonen tai jotain" ja täytin juuri 48v. Kyllähän minua säännöllisesti vielä tänäkin vuonna on luultu nuoremmaksi kuin mitä olen, mutta sentään 35v tms.

80 luvun lopulla ollessani 16v menin hki tullipuomin alkoon.ostin 3 kossua ja 15 lonkeroa.kukaan ei kysellyt mitään papereita.

ei baareissakaan kyselty ikää.

Ylioppilaskeväänä olin äitini kanssa Tukholman risteilyllä. Laivan ravintolassa (ruokaravintolassa) tarjoilija kysyi äidiltäni, että olenko täyttänyt 12 vuotta. Se oli siis ikäraja, että piti maksaa aikuisen hinta (vai oliko lasten ruokalistan yläikäraja, en ihan muista). Äiti vastasi hämmästyneenä minun olevan 19-vuotias. 

N50

Onhan noita tullut vastaan.   Jatkuvasti kaupoissa kassoilla kysytään paperit, mutta paras oli yksi sukulaistäti, jota en . juurikaan ole nähnyt, hän luuli että olen isäni lapsenlapsi.  Ja olen siis 40v.

Minulle myytiin teinien bussilippu. Olin 35.

Ollessani kolmekymppinen minua luultiin sairaalassa mieheni äidiksi. Ollaan oikeasti  mieheni kanssa saman ikäisiä. 

Monta vuotta sitten, kun oli 3-kymppinen. Urheilutreenien jälkeen päätettiin ex-tempore lähteä treenikavereiden kanssa baariin. En päässyt sisään baarin, kun ei ollut paperi mukana. Ilmeisesti suihkunraikkaana pieruverkkareissa ilman meikkiä näytin nuorelta.

Meille soitti minun puhelimeen joku potentiaalinen työnantaja- setä muutama vuosi tai vastaava ja vastasin puhelimeen.

Tyyppi sanoo : pyydätkö äitiä puhelimeen!? Saatiin alle kouluikäisen lapsen kanssa hyvät naurut. 

Arghh

Lienen vanhana syntynyt😊

Aikoineen koulubussin kuski ei meinannut hyväksyä lastenlippuani. Olin 11 v ja varhain kehittynyt.

Aikuisena viedessäni lastani lääkäriin, hän kysyi olenko äiti vai isoäiti. Olin 33 v ja lapsi 3 v.

Vierailija kirjoitti:

Ääneni perusteella usein. Jopa oma isäni kysyi kerran, että pyydätkö äitiä puhelimeen. Lapseni oli tuolloin 5, minä 25. Lehtikauppiaat ovat kyselleet myös vanhempaa puhelimeen. 

Sama minulla aikoinaan Vastasin puhelimeen kodissamme. Soittaja kysyi onko ketään vanhempaa kotona. Vastasin että kuinka vanha pitää olla. Mieheni on 41, Antti on 39. Itse olin 35 v.  Asiana oli että halusi kuulla osoitteen johon tavarat on tulossa. Sanoin että kyllä minäkin osoitteeni tiedän 

Reilu 2v sitten kävin kampaajalla sovittamassa peruukkeja ja katsomassa malleja. Joidenkin mallien kohdalla kampaaja sanoi, että ei. Nuo ovat iäkkäämmille naisille, tätitukkia. Jossain vaiheessa sanoin, että minähän olen iäkkäämpi, ja tätikin  vielä... johan minullakin on viisikymppiäkin mittarissa. Kampaajalta lävähti suu auki, silmät suuriksi ja hän sanoi, että ei voi olla totta, että hän arveli sinun olevan maksimissaan 35 vuotias. Ja siis tosiaan olin kalju ja itseni mielestä peilistä katseli erittäin ikääntynyt nainen.

Luotin sitten kampaajan arvioon, hän tilasi minulle nuorekkaita tukkia sovitukseen. Sovitin myös niitä tätitukkia ja huomasin kampaajan olleen oikeassa. Eivät ne minulle olisi sopineet. Olisi ollut kontrasti liian suuri naaman ja tukan välillä.   En sillä lailla ollut imarreltu ikäni väärinarvioinnista, ei se nyt loukannutkaan, mutta tajusin vain siinä tilanteessa, että niin eri tavalla toinen ihminen näkee  ja itse sitä ehkä laittaa omaan peilikuva-arvioon mukaan kaikkea sellaista mitä ei tarvitsisi laittat - ja näin tuleekin itse arvelleeksi itsensä vanhemmaksi kuin onkaan eikä mitenkään osaa nähdä realistisesti mikä pukee ja mikä ei, koska itse lähtee tosiaan aina siitä lähtökohdasta, että näyttää ihan samalta kuin muut ikäisensä.