eroaminen ja nykyinen maailmantilanne
Olen harkinnut eroa vakavasti noin 2 vuotta, ja sinä aikana yrittänyt jutella siitä, mikä on pielessä. Mies ei ota asioita riittävän vakavasti. Samalla olen suunnitellut ja säästänyt rahaa eroamiseen (tuntunut ihan huijaamiselta).
Kahden vuoden aikana olen joutunut muuttamaan laskelmia useaan otteeseen hintojen- ja koronnousujen ym vuoksi. Nyt minulla on kuitenkin käsiraha asuntoon, mahdollisuus vaihtaa auto kuluiltaan edullisempaan ilman lainaa sekä rahaa välttämättömiin kodintarvikehankintoihin, ja muutama tuhat jää puskuriksikin.
Mutta nyt alkaa jo epäilyttää riittääkö palkkani enää järkevään elämiseen, kaksi vuotta sitten tuntui että hyvinhän sillä pärjättäisiin (2 lasta), mutta enää ei tunnu siltä. Tuntuu, että tässä maailmassa enää mikään ei ole mahdotonta tai ennalta arvattavissa. Sotaa, viruksia jne ehkä epätodennäköistä, mutta jos korot nousevatkin pilviin, osakeasuntokin vähän pelottaa kun vastikkeet nousee/tulee korjauksia, entä jos jään työttömäksi tai hinnat vielä vaan nousevat, ei me pärjättäisi ollenkaan, ja tukeakaan ei sitten saa, kun on vähän mitä omistaa. Vuokralle meno on ihan ehdoton ei. Minulla on kyllä tukiverkkoja, mutta ei sellaisia, jotka voisivat juurikaan rahallisesti auttaa tiukassa paikassa.
Kommentit (10)
No jos noin tarkkaan ajattelet, ja pidät taloudellista tilannetta kaikkein tärkeimpänä asiana elämässäsi, niin parempi varmaan jäädä sitten siihen suhteeseen, vai mitä?
Mikä siinä vuokra-asumisessa niin pelottaa? Ei kannata liian tiukalle vetää taloutta vain että saisi asua omistusasunnossa.
Sehän on todettu että avioero on yksi nopeimmista teistä köyhyyteen. Sinun kannattaa nyt miettiä kuinka vaikea tilanne sinulla siinä avioliitossa on ja mitä todella arvostat. Lisäksi kupissa ei paina vain sinun asiat kun teillä on myös lapsia. Asiaa pitää ajatella myös lasten kannalta. Tosiasia on että köyhyyden pelosta ei kannata jäädä jos parisuhde on huono eli on paljon riitoja, tunnekylmyyttä, epätasa-arvoa tms. Mutta jos kyse on lähinnä suhteen väljähtämisestä niin sitten harkitsisin tarkemmin onko pakko lähteä sinun ja lasten kannalta.
Oletko ottanut huomioon tasingon? Siis ellet sukanvarteen ole piilotellut.
On muuten mahtavaa kun kumppani puhuu haluavansa erota, mutta et voi sanoa sille, että me tehdään konkurssi jos niin käy. Silloinhan olet kiristäjä, joka yrittää pakottaa toisen jäämään suhteeseen. En kokisi tätä näin pahana jos kuulisin edes yhden kommentin häneltä, joka osoittaisi, että talousasiat ovat edes käyneet hänen mielessään.
Minäkin olen alkanut ajattelemaan eroa, koska vaimoni ei suostu anaaliseksiin. Nykyisessä maailmantilanteessahan se on jo normihommaa, eikä lainkaan paheksuttavaa. Olen testannut useaakin kakkosta työmatkoilla ilotyttöjen kaa, ja se on ollut erittäin miellyttävää
Lapsemme alkavat olla jo sen ikäisiä, että ymmärtänevät ratkaisuni
Vuokralla asuminen on hyvä asumismuoto.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen alkanut ajattelemaan eroa, koska vaimoni ei suostu anaaliseksiin. Nykyisessä maailmantilanteessahan se on jo normihommaa, eikä lainkaan paheksuttavaa. Olen testannut useaakin kakkosta työmatkoilla ilotyttöjen kaa, ja se on ollut erittäin miellyttävää
Lapsemme alkavat olla jo sen ikäisiä, että ymmärtänevät ratkaisuni
Aikuisen miehen rohkea valinta, tervetuloa 2020 luvulle
Ja kyllä 10 vuotiaatkin järkipuhetta ymmärtävät parisuhteenne ylitsepääsemättömästä esteestä
Vierailija kirjoitti:
Sehän on todettu että avioero on yksi nopeimmista teistä köyhyyteen. Sinun kannattaa nyt miettiä kuinka vaikea tilanne sinulla siinä avioliitossa on ja mitä todella arvostat. Lisäksi kupissa ei paina vain sinun asiat kun teillä on myös lapsia. Asiaa pitää ajatella myös lasten kannalta. Tosiasia on että köyhyyden pelosta ei kannata jäädä jos parisuhde on huono eli on paljon riitoja, tunnekylmyyttä, epätasa-arvoa tms. Mutta jos kyse on lähinnä suhteen väljähtämisestä niin sitten harkitsisin tarkemmin onko pakko lähteä sinun ja lasten kannalta.
Ei tässä mitään vakavia ongelmia ole, väkivaltaa, päihteitä, huutoriitelyä tms. Lähinnä en koe tulevani kuulluksi ja arvostetuksi, ja suurin osa arjen ja lasten hoitamisesta on vastuullani.
Siltä kannalta en lapsia halua mihinkään köyhyteen ajaa. Siitä, että joutuisi maksamaan tasinkoa, ei tarvitse huolehtia. Kyllä mies minun varallisuuteni tietää ja minä miehen, aika tasan mennään.
Ap
Ainahan voi päättää oman elämänsä. Minäkin mietin sitä aina joskus.