Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnevamma vai tavallista: mummo hylkää lapset tietyssä iässä
26.11.2023 |
Olen viime vuosina herännyt ihmettelemään äitini käytöstä lasten suhteen. Äiti on todella lapsirakas ja sellaisena tunnettu. Pienet lapset ovat hänelle todella tärkeitä. Kun hänellä vielä itsellään oli lapsia, hän oli kotiäitinä ja hössäsi kaiken elämänsä lasten ympärillä. Kun lapset kasvoivat ja sisaruksille alkoi syntyä lapsia, mummo oli vauvoista ja pikkulapsista aivan haltioissaan. Jos mummolta kyselee kuulumisia, hän kertoo aina, mitä suvun pienille kuuluu.
Lapsirakkauden vuoksi mummolla on lämmin maine. Mutta kun lapset kasvavat isommaksi, viimeistään siinä vaiheessa kun menevät kouluun, mummo ei enää piittaa lapsista vähääkään. Tai jos serkkuparveen syntyy uusi tulokas, kaikki huomio kääntyy suvun pienimpään ja vanhemmat lapset jäävät. Sama oli meillä sisaruksilla lapsuudessa: jossain vaiheessa, ehkä viiden vuoden tienoilla, saimme tavallaan alkaa pärjätä itse. Siis leikkiä yksikseen, ulkoilla yksikseen ja muutenkin viettää valtaosa ajasta omin nokkineen. Kaikki hössäys ja helliminen loppuu, kun lapselle tulee ikää, eikä hän ole enää niin söpö. Ei syliä, silitystä tai muutakaan omille lapsillekaan. Lapsenlapsien kohdalla taas liki kaikki yhteydenpito katkeaa.
Olen aiemmin ajatellut, että tämä pikkulapsien ympärille keskittyvä hössötys on mummon lämpöä ja rakkautta, mutta nyt mietin, että on todella kylmää "hylätä" lapsi tietyn iän jälkeen.
Onko tällainen käytös tavallista tai normaalia? Tunnistaako kukaan tällaista?
Kommentit (122)
Äidilläni oli vain 9 lastenlasta. Vanhimman ja nuorimman ikäeroa 30 vuotta. Nuorin on minun lapseni.
Voisin kiukutella, tätä vanhinta lasta vauvana äitini hoiti vuoden meillä kotona kun lapsi jäi äidittömäksi. Olin lapsi itsekin vielä.
Omille lapsilleni mummo jäi hyvin vieraaksi, hän oli vanha jo silloin, isä oli sairas ja väsynyt, ei jaksanut hälinää.
Ei ole tullut mieleen pohtia jotain psykologista hylkäämistä ja serkusten eriarvoisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Se on hienoa että nuoremmat ikäpolvet eivät tee virheitä, säteilevät rakkautta ja hyvyyttä ympärilleen, taitavat psykologisen jargonin.
Mutta ovatko heidän äitinsä sittenkään olleet huonoja ihmisiä jos ovat kasvattaneet ihan ihmissuhteissa taitavan seuraavan sukupolven, nykyiset lapsiperheiden äidit?