Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnevamma vai tavallista: mummo hylkää lapset tietyssä iässä
26.11.2023 |
Olen viime vuosina herännyt ihmettelemään äitini käytöstä lasten suhteen. Äiti on todella lapsirakas ja sellaisena tunnettu. Pienet lapset ovat hänelle todella tärkeitä. Kun hänellä vielä itsellään oli lapsia, hän oli kotiäitinä ja hössäsi kaiken elämänsä lasten ympärillä. Kun lapset kasvoivat ja sisaruksille alkoi syntyä lapsia, mummo oli vauvoista ja pikkulapsista aivan haltioissaan. Jos mummolta kyselee kuulumisia, hän kertoo aina, mitä suvun pienille kuuluu.
Lapsirakkauden vuoksi mummolla on lämmin maine. Mutta kun lapset kasvavat isommaksi, viimeistään siinä vaiheessa kun menevät kouluun, mummo ei enää piittaa lapsista vähääkään. Tai jos serkkuparveen syntyy uusi tulokas, kaikki huomio kääntyy suvun pienimpään ja vanhemmat lapset jäävät. Sama oli meillä sisaruksilla lapsuudessa: jossain vaiheessa, ehkä viiden vuoden tienoilla, saimme tavallaan alkaa pärjätä itse. Siis leikkiä yksikseen, ulkoilla yksikseen ja muutenkin viettää valtaosa ajasta omin nokkineen. Kaikki hössäys ja helliminen loppuu, kun lapselle tulee ikää, eikä hän ole enää niin söpö. Ei syliä, silitystä tai muutakaan omille lapsillekaan. Lapsenlapsien kohdalla taas liki kaikki yhteydenpito katkeaa.
Olen aiemmin ajatellut, että tämä pikkulapsien ympärille keskittyvä hössötys on mummon lämpöä ja rakkautta, mutta nyt mietin, että on todella kylmää "hylätä" lapsi tietyn iän jälkeen.
Onko tällainen käytös tavallista tai normaalia? Tunnistaako kukaan tällaista?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mummo olisi kannattanut ottaa mukaan perhesuunnitteluun, kun ap, ja hänen muut sisaret alkoivat suunnittelemaan lapsia. Kuinka monta lastenlasta jaksaa mummo hoitaa. On ihan eri asia saada ap. ainutlaatuinen lumihiutale saada rakkautta, hoivaa ja syliä, jos hän olisi ainokainen, kuin jos mummolla on 10 lastenlasta.
Onhan päiväkodeissakin ryhmäkoko, mitä yksi hoitaja oletetaan jaksavan hoitaa.
Ja miten kukaan edes kuvittelee jättävänsä jonkun 5v mummon hoitoon, kun iän myötä voimat vähenevät, sairaudet lisääntyvät, sairaskohtausten riski kasvaa, reagointikyky laskee jne. Vanhukset ovat suuri riski liikenteessä jne. Jopa heidän auton ajo-oikeuden voi lääkäri tai poliisi ottaa milloin vain pois ja heidän ajokykynsä tarkistavat viranomaiset määräajoin jne. Mutta samaan aikaan vanhemmat ovat jättämässä puolustuskyvyttömän lapsen heidän hoidettavakseen ja vastuulle. Jos mummo ymmärtää oman tilansa, siitä s
No meidän 52v mummo on päiväkodissa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokin psyyken vamma tuo on.
Oma isäni oli osallistuva, hellä ja omistautunut isä. Elettiin 70-lukua, joten se ei ollut edes ihan tavallista. Isäni oli mm. ensimmäisiä, jotka tulivat synnytykseen mukaan. Mutta juurikin siinä kouluiän kynnyksellä väliimme kasvoi ikään kuin seinä. Siellä se rakkaus jossain edelleen oli varmaan, mutta isä ei pystynyt ylläpitämään läheisyyttä enää sitten, kun siihen ei syli ja leikki riittänyt. Siinä vaiheessa kun olin murrosikäinen, meillä ei enää ollut oikeastaan minkäänlaista suhdetta, vaikka saman katon alla asuttiin.
Kouluikäisen kanssa vuorovaikuttaminen on jo monimutkaisempaa. Siinä pitäisi tutustua lapsen persoonaan ja antaa omastaan, keskustella jne. Eikä lasten kanssa riitä small talk tai säästä puhuminen, kuten aikuisten kanssa. Onko isoäidillä muita syvällisiä ihmissuhteita vai ovatko välit kaikkien kanssa lopulta vain pintapuolisia?
Isällä oli traumaattinen lapsuus j
Kiitos sinulle asiallisesta ja ajatuksia herättävästä vastauksesta. Meinaa usko loppua keskusteluun vauvapalstalla, kun tämäkin ketju on jo täynnä hirveää jänkkäämistä ja aiheen vääntämistä nurin kurin.
Tosiaan itsekin näen, että tällä on jotain tekemistä persoonan muovautumisen ja ihmiseen tutustumisen kanssa. Ihan kuin pikkulapset ja vauvat eivät oikein olisi ihmisiä mummon silmissä, ovat ennemminkin niin kuin pörröisiä kissanpentuja. Ja kun lapsi kasvaa, pitäisi nähdä ihminen ja persoona, mitkä eivät sitten oikein kiinnostakaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mummo ja mummo - Aaarrghh!! Ottakaa nyt vihdoin ja viimein vaaritkin mukaan tähän isovanhemmuuteen! Mummot saavat jo lastenhoitotyönsä tehneenä levätä ja nauttia uudesta sukupolvesta. On vaarien aika astua remmiin, hoitamaan ja leikkimään lastenöastensa kanssa!
Sori, meidän papat kuolivat verrattain nuorina, joten pääsin tutustumaan vain mummoihin.
Mummolle on suotava oma elämä, eikä olettaa huomioivan ylettömästi siihen kasvavaan jälkeläismäärään.
Ei vanha jaksa määräänsä enempää
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mummo olisi kannattanut ottaa mukaan perhesuunnitteluun, kun ap, ja hänen muut sisaret alkoivat suunnittelemaan lapsia. Kuinka monta lastenlasta jaksaa mummo hoitaa. On ihan eri asia saada ap. ainutlaatuinen lumihiutale saada rakkautta, hoivaa ja syliä, jos hän olisi ainokainen, kuin jos mummolla on 10 lastenlasta.
Onhan päiväkodeissakin ryhmäkoko, mitä yksi hoitaja oletetaan jaksavan hoitaa.
Ja miten kukaan edes kuvittelee jättävänsä jonkun 5v mummon hoitoon, kun iän myötä voimat vähenevät, sairaudet lisääntyvät, sairaskohtausten riski kasvaa, reagointikyky laskee jne. Vanhukset ovat suuri riski liikenteessä jne. Jopa heidän auton ajo-oikeuden voi lääkäri tai poliisi ottaa milloin vain pois ja heidän ajokykynsä tarkistavat viranomaiset määräajoin jne. Mutta samaan aikaan vanhemmat ovat jättämässä puolustuskyvyttömän lapsen heidän hoidettavakseen ja vastuulle. Jos mummo ymmärtää oman tilansa, siitä s
Mistä ihmeen 50-luvulta kirjoittelet? Viisivuotiaan isoäiti on hyvin todennäköisesti työelämässä oleva ihminen ja suurin osa viisi- ja kuusikymppisistä on nykyään ihan perusterveitä. Kun oma lapseni oli 5, minun äitini oli 55, eikä todellakaan mikään tutiseva höperö. Nykyään on kunto jo huono, mutta edelleen läheiset välit aikuisen poikani kanssa. Pohja siihen luotiin silloin 20 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi oppii kommunikoimaan niin minusta on ihanaa olla isoäiti. 5-vuotias on jo ihana. Siitä ylöspäin ei ikärajaa🥰
Ap, kaikki mummot (ja varsinkaan papat) eivät niitä kääröjä osaa hoitaa. Kaikki on niin muuttunut siitä kun omat olivat pieniä. Tunsin itseni avuttomaksi toopeksi niiden kanssa. NYT NAUTIN!
Vierailija kirjoitti:
Miten olette mummia loukanneet, käännä katse peiliin. Onko tullut naristua joka asiasta, tuomiset ja lahjat viedyn heti roskikseen, lapsi kertoillut että meidän äiti sanoi.... Onko tullut kiitosta sanottua leikkikentillä oleilusta, mummola-viikon lopuista, lahjoista vaiko vain moitteita?
Totta kai, jokainen lapsi vuorollaan on loukannut mummua niin pahasti.
Ja itse asiassa, vaikka olisi, on mummun tehtävä olla se turvallinen aikuinen, joka selvittää tilanteen ja näin opettaa lasta, miten elämässä käyttäydytään ja vaikeista tilanteista selvitään.
Ja jos mummu ottaa noin pahasti nokkiinsa jokaisesta lapsestakin, olisiko mummu aika pahasti herkkänahkaista sorttia?
Vanhemnat ohjaavat lapsen käytöksen. Eivät hauku mummua lasten kuullen, eivät hauku lahjoja. Kysehän on siitä että vanhemmat ovat loukanneet, kai sen nyt käsitit?
Ei mummojen tarvitse kestää kaikkea v...a lapsensa perheeltä (lapsi puolisonsa kanssa) vaikka miten aikuisia ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan! Ja olen asiaa monen kertaa pohtinut. Mummo ikään kuin sekoaa pikkulapsista, joita voi sylitellä ja hellitellä. Viisivuotias on sitten jo liian vanha.
Kuulin kerran jopa, miten meidän lasten vanhemmat serkukset puhuivat tästä. Että pienin on aina mummon suosikki. Eli tosiaan lapsenlapset huomaavat itsekin.
Meillä on nyt suvun pienin lapsi ja mummo on sitä mieltä, ettei "saa" hoitaa ja nähdä lasta tarpeeksi. Ja voi herrajumala, hänellä on yhteensä 5 lastenlasta, joten seuraa ja hoidettavaa kyllä olisi. Mutta kun ei ne isommat kelpaa, pitäisi saada se taapero.
Kommentti 40 kertoo aloittajan ja monen muun ongelmasta kaiken.
Mummo ei olekaan mielikuvan, sen ihanan tyttökirjan kaltainen mummo vaan tavallinen ihminen.
Kun huomaa ettei miniän/tyttären haavekuvaa täytä, mummo jättää perheelle tilaa eikä tuppaa.
Itsestäni, en ole mikään vauvarakas, hauskin ta lastenlasten kanssa oli 3+ ylöspäin kunnes teineinä 15 v alkoivat muut jutut.
Tokko uskallan ees vauvaa ottaa syliin, yksi on lähisuvussa nyt, leperrellä en osaa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ole meillä ainakaan noin. Päinvastoin on nyt niin, että nyt kun lapset alkavat olla teini-iässä niin ei mummon luona vierailu enää oikein kiinnosta. Mummo kyllä haluaisi, että kävisivät useammin. Sekin on surullista, kun ennen kävivät aina mielellään, mutta nyt tahtoo olla nuorten elämässä niin paljon kaikkea muuta.
Niin ikävää kuin se onkin, tämä on normaali elämän kulku.
Kiitos sinulle asiallisesta ja ajatuksia herättävästä vastauksesta. Meinaa usko loppua keskusteluun vauvapalstalla, kun tämäkin ketju on jo täynnä hirveää jänkkäämistä ja aiheen vääntämistä nurin kurin.
Tosiaan itsekin näen, että tällä on jotain tekemistä persoonan muovautumisen ja ihmiseen tutustumisen kanssa. Ihan kuin pikkulapset ja vauvat eivät oikein olisi ihmisiä mummon silmissä, ovat ennemminkin niin kuin pörröisiä kissanpentuja. Ja kun lapsi kasvaa, pitäisi nähdä ihminen ja persoona, mitkä eivät sitten oikein kiinnostakaan.
Ap
Onko mummun avioliitossa jotain epätasapainoasetelmaa? Onko mummu ollut aidosti sydämestä sydämeen tunneyhteydessä vai vaan hössöttänyt (vauva on hänelle kiva nukke)?
Oma mummu oli ihan oikeasti narsisti. Hän etääntyi kaikista lapsenlapistaan sillä sekunnilla, kun hänen miehensä kuoli, koska hänen ei tarvinnut enää osallistua mihinkään mummula-näytelmään. Ei sitä kyllä tajunnut kuin vasta vuosikymmeniä myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi oppii kommunikoimaan niin minusta on ihanaa olla isoäiti. 5-vuotias on jo ihana. Siitä ylöspäin ei ikärajaa🥰
Ap, kaikki mummot (ja varsinkaan papat) eivät niitä kääröjä osaa hoitaa. Kaikki on niin muuttunut siitä kun omat olivat pieniä. Tunsin itseni avuttomaksi toopeksi niiden kanssa. NYT NAUTIN!
Ihan kiva, mutta tämä ei suoranaisesti liity ap:n asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole meillä ainakaan noin. Päinvastoin on nyt niin, että nyt kun lapset alkavat olla teini-iässä niin ei mummon luona vierailu enää oikein kiinnosta. Mummo kyllä haluaisi, että kävisivät useammin. Sekin on surullista, kun ennen kävivät aina mielellään, mutta nyt tahtoo olla nuorten elämässä niin paljon kaikkea muuta.
Niin ikävää kuin se onkin, tämä on normaali elämän kulku.
Ihan normaalia elämänkulkua on sekin, ettei mummo välitä hyysätä isompia lapsia. Mitä siis valitatte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat sellaisia, että pitävät vain pikkulapsia tärkeinä ja ihanina. Isommat pärjätkööt keskenään. Ei sitä voi mennä normaaliksi sanomaan mutta on yllättävän yleistä. Osa tykkää lapsista aina siihen rajaan saakka, kunnes näillä alkaa olla omia mielipiteitä, näkemyksiä ja toiveita. Toiset ovat mahdollisesti itse jääneet jollain tapaa lapsen tasolle eivätkä siksi osaa suhtautua esimerkiksi kouluikäisiin ja sitä vanhempiin. Joillekin tärkeintä on se, että saa höösätä ja hoivata jotakuta söpöä ja avutonta olentoa. Toisin sanoen: lapset ovat ihania aina siinä iässä, kun heitä voi käyttää täyttämään aikuisen omia tarpeita.
Lapsirakkautta pidetään varsinkin naisten kohdalla suotavana ja ihanana ominaisuutena eikä siksi ole tajuttu, kuinka haitallista tällainen hylkääminen lapselle on. Puhumattakaan siitä olettamuksesta, että vain pikkulapset kaipaisivat ja tarvitsis
Hän oli myös taipuvainen alistamaan eri sukupuolta olevaa lastaan, samalla kun vaati tätä olemaan ikäistään kypsempi. Itsensä kaltaista suosittiin.
Olen lapsirakas mummo. Aina tykkänyt kaikista ja kaikenikäisistä lapsista.
Tottakai kaikki riippuu paljon siitä, minkä ikäinen ja kuntoinen on mummo.
Mummojen jos keiden ikähaitari on suuri. Joku voi olla mummo jp alle 40 vuotiaana, jotkut naiset tekevät itse lapsia yli 40 vuotiaina, joten heidän lapsensa mummot ovat jopa 80 vuotiaita.
Lastenlasten kanssa on kiva olla ja voinnin mukaan myös touhuta. Kun lapsenlapset alkavat olla sitten jo koululaisia niin eihän sitä edes näiden Lastenlasten mielestä "mummon tartte tukeutu kaikkeen" tai "mummo ei ymmärrä " kommentit ovat tuttuja.
Kun on tehnyt parhaansa lasten sekä Lastenlasten suhteen, niin edes joskus olisi ihanaa jos jotenkin mummoakin huomiotaisiin.
Laittelen Whatsappi viestejä heille usein ja kyselen : mitä kuuluu,...miten menee koulussa tai harrastuksissa...jne..
Mutta mummolle ei tule viestejä tai soittaja "mitä kuuluu mummo "?. "Miten voit"?
Tai edes kiitokset Kun huolehdit heistä.. No, Äitienpäivisin kyllä, siinä sivussa , kunhan ovat oman perheensä kanssa juhlistaneet äitiään.
Mummo on vähän "väsynyt" tähän itsestään selvyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mummo olisi kannattanut ottaa mukaan perhesuunnitteluun, kun ap, ja hänen muut sisaret alkoivat suunnittelemaan lapsia. Kuinka monta lastenlasta jaksaa mummo hoitaa. On ihan eri asia saada ap. ainutlaatuinen lumihiutale saada rakkautta, hoivaa ja syliä, jos hän olisi ainokainen, kuin jos mummolla on 10 lastenlasta.
Onhan päiväkodeissakin ryhmäkoko, mitä yksi hoitaja oletetaan jaksavan hoitaa.
Ja miten kukaan edes kuvittelee jättävänsä jonkun 5v mummon hoitoon, kun iän myötä voimat vähenevät, sairaudet lisääntyvät, sairaskohtausten riski kasvaa, reagointikyky laskee jne. Vanhukset ovat suuri riski liikenteessä jne. Jopa heidän auton ajo-oikeuden voi lääkäri tai poliisi ottaa milloin vain pois ja heidän ajokykynsä tarkistavat viranomaiset määräajoin jne. Mutta samaan aikaan vanhemmat ovat jättämässä puolustuskyvyttömän lapsen heidän hoidettavakseen ja vastuulle. Jos mummo ymmärtää oman tilansa, siitä s
Se luetunymmärtäminen. Missään ei sanota, että mummo ei hoida enää lapsia, tai että lapsia olisi hänelle joskus viety hoitoon.
Oma äitini sanoi pojastani, että lapset menevät pilalle 5-vuotiaana. Että semmoinen mummu. Oletin, että se liittyy lapsen vahvistuvaan omaan tahtoon. Ei ole enää mummun kulta vaan itsenäinen yksilönsä.
Meillä sit taas on niin et toinen mummo on ihan lääpällään vauvoihin ja niitä hoivailee mielellään ja isommat lapset niin kiinnosta
toinen mummo sit taas on sellanen että molempien hänen lastensa esikoislapset ovat kovin merkityksellisiä, toiset lapset usein jäävät taka alalle
Alkoholisti on alkoholisti mummunakin. Narsisti on narsisti mummunakin. Tunnelukkoinen ahdistunut ihminen on tunnelukkoinen ahdistunut ihminen mummonakin. Pahanilkinen kiusaaja on pahanilkinen kiusaaja mummonakin.
Ei ihmisestä poistu hänen ikävät ja haittaavat ominaisuutensa sillä hetkellä, kun hänestä tulee vanhempi/isovanhempi. Osalla ne sitten heijastuvat suhteissa lapsiin enemmän ja osalla vähemmän.
Alue: Aihe vapaa
No ei ole meillä ainakaan noin. Päinvastoin on nyt niin, että nyt kun lapset alkavat olla teini-iässä niin ei mummon luona vierailu enää oikein kiinnosta. Mummo kyllä haluaisi, että kävisivät useammin. Sekin on surullista, kun ennen kävivät aina mielellään, mutta nyt tahtoo olla nuorten elämässä niin paljon kaikkea muuta.