Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnevamma vai tavallista: mummo hylkää lapset tietyssä iässä
26.11.2023 |
Olen viime vuosina herännyt ihmettelemään äitini käytöstä lasten suhteen. Äiti on todella lapsirakas ja sellaisena tunnettu. Pienet lapset ovat hänelle todella tärkeitä. Kun hänellä vielä itsellään oli lapsia, hän oli kotiäitinä ja hössäsi kaiken elämänsä lasten ympärillä. Kun lapset kasvoivat ja sisaruksille alkoi syntyä lapsia, mummo oli vauvoista ja pikkulapsista aivan haltioissaan. Jos mummolta kyselee kuulumisia, hän kertoo aina, mitä suvun pienille kuuluu.
Lapsirakkauden vuoksi mummolla on lämmin maine. Mutta kun lapset kasvavat isommaksi, viimeistään siinä vaiheessa kun menevät kouluun, mummo ei enää piittaa lapsista vähääkään. Tai jos serkkuparveen syntyy uusi tulokas, kaikki huomio kääntyy suvun pienimpään ja vanhemmat lapset jäävät. Sama oli meillä sisaruksilla lapsuudessa: jossain vaiheessa, ehkä viiden vuoden tienoilla, saimme tavallaan alkaa pärjätä itse. Siis leikkiä yksikseen, ulkoilla yksikseen ja muutenkin viettää valtaosa ajasta omin nokkineen. Kaikki hössäys ja helliminen loppuu, kun lapselle tulee ikää, eikä hän ole enää niin söpö. Ei syliä, silitystä tai muutakaan omille lapsillekaan. Lapsenlapsien kohdalla taas liki kaikki yhteydenpito katkeaa.
Olen aiemmin ajatellut, että tämä pikkulapsien ympärille keskittyvä hössötys on mummon lämpöä ja rakkautta, mutta nyt mietin, että on todella kylmää "hylätä" lapsi tietyn iän jälkeen.
Onko tällainen käytös tavallista tai normaalia? Tunnistaako kukaan tällaista?
Kommentit (122)
Jotkut naiset hellivät pikkulapsia itsekkäästi jotenkin. Ei ole kyse todellisesta rakkaudesta, jos kiinnostus lasta kohtaan lakkaa kun lapsi ei ole enää söpö pieni vauva tai taapero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ovat sellaisia, että pitävät vain pikkulapsia tärkeinä ja ihanina. Isommat pärjätkööt keskenään. Ei sitä voi mennä normaaliksi sanomaan mutta on yllättävän yleistä. Osa tykkää lapsista aina siihen rajaan saakka, kunnes näillä alkaa olla omia mielipiteitä, näkemyksiä ja toiveita. Toiset ovat mahdollisesti itse jääneet jollain tapaa lapsen tasolle eivätkä siksi osaa suhtautua esimerkiksi kouluikäisiin ja sitä vanhempiin. Joillekin tärkeintä on se, että saa höösätä ja hoivata jotakuta söpöä ja avutonta olentoa. Toisin sanoen: lapset ovat ihania aina siinä iässä, kun heitä voi käyttää täyttämään aikuisen omia tarpeita.
Lapsirakkautta pidetään varsinkin naisten kohdalla suotavana ja ihanana ominaisuutena eikä siksi ole tajuttu, kuinka haitallista tällainen hylkääminen lapselle on. Puhumattakaan siitä olettamuksesta, että vain pikkulapset kaipaisivat ja tarvitsisivat läheisyyttä, hellyyttä ja yhdessä olemista. Joskus tuntuu, että näillä pikkulapsirakkailla on kaikkein kylmimmät ja epärealistisimmat näkemykset lapsista ylipäänsä.
Tuo on yleistä. Pientä lasta on niin helppo ohjailla ja manipuloida, isomman kanssa taas pitää oikeasti tulla toimeen että yhdessä voidaan aikaa viettää. Mummolle voi olla kova paikka että jää monessa asiassa kakkoseksi kun lapselle tulee muita tärkeitä asioita ja ihmisiä, samaan aikaan kun oma toimintakyky ja elämänpiiri alkaa kutistua. Ja harva tätä varmaan mitenkään ilkeyttään tekee, ehkä alitajuinen juttu väistyä takavasemmalle.
Miten mummo hylkää lapset? Isoäiti on sukulainen eikä lasten huoltaja. Äiti on hoitaa lapset tai on hoitamatta. Äiti on lapsen emo, se on luonnon laki.
Narsistille on vaikea kestää toisen ihmisen omaa tahtoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan yleistä eikä kyse ole narsismista.
Meillä se loppui jo silloin kun lapsi oli noin yksivuotias, oppi liikkumaan ja puhumaan. Vauvaa mummo halusi tulla katsomaan vähintään 2x viikossa koko ensimmäisen vuoden. Annoin tulla vaikka välillä rasitti, ajattelin että tämä kantaa hedelmää sitten myöhemmin kun apua voidaan todella tarvita. No lapsi on nyt 3v ja mummo on tämän vuoden aikana käynyt meillä kerran, kesäkuussa. Mitään outoa ei ole tapahtunut, mummoa ei vaan enää jaksa kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten mummo hylkää lapset? Isoäiti on sukulainen eikä lasten huoltaja. Äiti on hoitaa lapset tai on hoitamatta. Äiti on lapsen emo, se on luonnon laki.
Eikö tämä ole hieman saivartelua? Otsikosta näköjään unohtui heittomerkit "hylkäämisen" kohdilta, mutta tuolla tekstin lopussa ne kyllä ovat. Yritin kuvata tekstissä sitä "hylkäämistä", mikä tapahtuu, kun mummon on ensimmäiset 1-3 vuotta lapsessa kiinni ja sen jälkeen on täysin välinpitämätön lapsen suhteen, vaikkei mummo toden totta olekaan lasten huoltaja. Ap
Miten mummo on hylännyt isommat lapset? Sekö on ap. hylkäämistä, kun mummo ei jaksa enää kaikkia kymmentä lapsikatrasta jaksa hoitaa 24/7, leikkiä jne.
Vaikka eletään v. 2023 kyllä naisen, erityisesti mummojen elämä on raskas ja työntäyteinen, vaikka jo lääketiett. fakta, iän myötä voimat vähenevät, sairaudet lisääntyvät jne. mummojen pitäisi vain jaksaa, hoitaa jokaista lapsenlasta, oli heitä 5 tai 20, antaaa syliä, hoivaa jne. Muuten olet Paha ja Huono mummo, jota on lupa arvostella ja on yleistä riistaa.
Milloin nämä mummot saisivat elää omaa elämäänsä, ilman ympäristön vaatimuksia ja paineita, lukea kirjaa, käydä harrastuksissa jne. ?
Ja missä nykyään on lapsen isät ja isoisät? Heistä ei koskaan sanallakaan mainita, eikä esitetä vaatimuksia tai syyllistetä?
Vai eikö nykymammoille miesten tarjoama syli lapsille kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa surullista. Olen todella pahoillani teidän puolesta.
Meillä on meneillään sellainen tilanne, että vanhempi lapsi saa mummon puolelta unohtua, kun uusi on tulossa. Surettaa hirveästi vanhemman lapsen puolesta. Ja nyt nuoremman tulokkaan puolesta tuntuu, etten uskalla luottaa mummoon, kun olen nähnyt, miten helppoa on syrjäyttää lapsi, joka ennen oli mummolle niin rakas pieni. Ap
Kouluikäisen ja mummon suhde olisi jo vastavuoroista. Miksi mummo soittaisi jos toinen sanoo joo ja kiva on mun mentävä. Jos ei tule mummolle kun kavereitten ja kännyköitten kanssa on kivempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistille on vaikea kestää toisen ihmisen omaa tahtoa
Alkaa ihan oikeasti kypsyttämään tämä jatkuva narsisteista jauhaminen. Monet psykologit ovat siitä jo huomauttaneet, että narsisteja on oikeasti vain pieni osa ihmisistä, vaikka puheistapäätellen voisi toisin luulla. Täälläkin jokaiseen ihmissuhdeongelmaan ryntää aina joku tyrkyttämään narsisti-diagnosiaan, vaikka kyse on vain yksinkertaisesti esim tunneköyhästä tai muuten vttumaisesta ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yleistä. Pientä lasta on niin helppo ohjailla ja manipuloida, isomman kanssa taas pitää oikeasti tulla toimeen että yhdessä voidaan aikaa viettää. Mummolle voi olla kova paikka että jää monessa asiassa kakkoseksi kun lapselle tulee muita tärkeitä asioita ja ihmisiä, samaan aikaan kun oma toimintakyky ja elämänpiiri alkaa kutistua. Ja harva tätä varmaan mitenkään ilkeyttään tekee, ehkä alitajuinen juttu väistyä takavasemmalle.
Kai se on ihan selvä että mummo väistyy. Sehän menee häirinnäksi jos mummo tuppaa eikä lasta hotsita enää mummon lautapelit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat sellaisia, että pitävät vain pikkulapsia tärkeinä ja ihanina. Isommat pärjätkööt keskenään. Ei sitä voi mennä normaaliksi sanomaan mutta on yllättävän yleistä. Osa tykkää lapsista aina siihen rajaan saakka, kunnes näillä alkaa olla omia mielipiteitä, näkemyksiä ja toiveita. Toiset ovat mahdollisesti itse jääneet jollain tapaa lapsen tasolle eivätkä siksi osaa suhtautua esimerkiksi kouluikäisiin ja sitä vanhempiin. Joillekin tärkeintä on se, että saa höösätä ja hoivata jotakuta söpöä ja avutonta olentoa. Toisin sanoen: lapset ovat ihania aina siinä iässä, kun heitä voi käyttää täyttämään aikuisen omia tarpeita.
Lapsirakkautta pidetään varsinkin naisten kohdalla suotavana ja ihanana ominaisuutena eikä siksi ole tajuttu, kuinka haitallista tällainen hylkääminen lapselle on. Puhumattakaan siitä olettamuksesta, että vain pikkulapset kaipaisivat ja tarvitsisivat läheisyyttä, hellyyttä ja yhdessä olemista.
Sukulaiseni on tällainen. Hänelle raskaus ja vauvojen kanssa olo on ollut se tärkein asia, mistä hän onkin suoriutunut. Loppu ei olekaan sujunut. Vaikka hänellä on tiettyä elämänviisauttakin, jotain puuttuu (tämän on myöntänyt itse). Jonkun pitää olla se, joka hoitaa loppuun ja elättää, ohjaa ja neuvoo. Mikään ei silti estä häntä kiukuttelemasta ja vaatimasta enemmän ja ensiksi.
Tällä puolella sukua on erilaisia riippuvaisuuksia ja henkistä epävakautta.
Vierailija kirjoitti:
Miten mummo on hylännyt isommat lapset? Sekö on ap. hylkäämistä, kun mummo ei jaksa enää kaikkia kymmentä lapsikatrasta jaksa hoitaa 24/7, leikkiä jne.
Vaikka eletään v. 2023 kyllä naisen, erityisesti mummojen elämä on raskas ja työntäyteinen, vaikka jo lääketiett. fakta, iän myötä voimat vähenevät, sairaudet lisääntyvät jne. mummojen pitäisi vain jaksaa, hoitaa jokaista lapsenlasta, oli heitä 5 tai 20, antaaa syliä, hoivaa jne. Muuten olet Paha ja Huono mummo, jota on lupa arvostella ja on yleistä riistaa.
Milloin nämä mummot saisivat elää omaa elämäänsä, ilman ympäristön vaatimuksia ja paineita, lukea kirjaa, käydä harrastuksissa jne. ?
Ja missä nykyään on lapsen isät ja isoisät? Heistä ei koskaan sanallakaan mainita, eikä esitetä vaatimuksia tai syyllistetä?
Vai eikö nykymammoille miesten tarjoama syli lapsille kelpaa.
Älä väännä aihetta raiteiltaan. Ei ole kyse siitä, ettäkö mummolta vaadittaisiin hoitovastuuta. Aiheena on mummon henkinen hylkääminen, kun lapset kasvavat. Kuvasinhan aloituksessa myös meitä mummon omia lapsia (meitä on kolme, ei kymmeniä), joihin tämän mummon eli äidin kiinnostus lopahti, kun lapsilla alkoi tulla ikää.
Mitä lapsenlapsiin (joita ei ole kymmeniä) tulee, mummo ei ole koskaan ollut hoitovastuussa heistä eli eivät ole olleet mummolle rasitteeksi. Itse mummo on tullut kyläilemään pikkulapsiaikaan tai kutsunut luokseen kyläilemään, kunnes ei enää tulekaan eikä kutsukaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yleistä. Pientä lasta on niin helppo ohjailla ja manipuloida, isomman kanssa taas pitää oikeasti tulla toimeen että yhdessä voidaan aikaa viettää. Mummolle voi olla kova paikka että jää monessa asiassa kakkoseksi kun lapselle tulee muita tärkeitä asioita ja ihmisiä, samaan aikaan kun oma toimintakyky ja elämänpiiri alkaa kutistua. Ja harva tätä varmaan mitenkään ilkeyttään tekee, ehkä alitajuinen juttu väistyä takavasemmalle.
En ole ikinä tavannut tällaisia ihmisiä. Vaikka anoppini ei ole ollut ehkä kovin lämmin omia lapsiaan kohtaan, on hän rakastava ja välittävä meidän lapsille aina vaan, vaikka ovat aikuisia.
Mielestäni ei ole normaali ilmiö. Mutta tastalla voi tosiaan olla joku oma trauma. En ymmärrä, miten itsekkyys tähän liittyisi. Ovatko sellaiset ihmiset epäitsekkäitä, jotka eivät välitä lapsista edes pieninä?
Ehkä tuo suhtautuminen näillä ihmisillä lapsiin on esineellistävä. Pieni vauva voi tuntua sellaiselta söpöltä paketilta, jota voi helliä ja tarpeet tulee helposti tyydytettyä. Joskus tällaiset isovanhemmat ja vanhemmat jopa loukkaantuvat lapsen kehityksessä tapahtuvista muutoksista. Esimerkiksi voimakkaasti vierastava lapsi nähdään ongelmana. Taaperon uhma koetaan henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi ja kamalaksi käytökseksi. Ehkä nämä aikuiset eivät lapsina saaneet olla näkyviä ja kuuluvia ja heidät jätettiin pärjäämään omien tunteidensa kanssa. Eivätkä yksinkertaisesti käsitä, että vauva on jo ihan syntyessään oma yksilönsä, omine tarpeineen. Jolle kehittyy persoona ja on jo oma temperamentti.
Miettikääs äidit! Milloin mummi tuppaa liikaa, milloin ei sitten hoidakaan lapsia koko ajan.
Mummottelukin on kahdensuuntaista. Oikeastaan kolmensuuntaista, ei riitä että lapsella ja mummolla on hyvät välit , siinä on mustasukkainen äiti välissä. Joku oli hiljan kovin loukkaantunut kun mummo oli sanonut lapselle: mummon rakas kultatyttö tms. Välit poikki, ei lapsi ole mummon.
Ja väkisin tuppaaminen ei ole lapsen kannaltakaan järkevää jos ei jaksa mummon kanssa olla. Ja sehän taas on lähestymiskiellon paikka jos mummo liikaa käy.
Kiittämisen voisi jokainen opettaa lapselleen. Vaikka mummolta tulee ruma kortti, huonot lapaset tai liian vähän rahaa, silti kiitosviesti.
Olet itse tehnyt lapsesi - hoida ne myös itse!
Alue: Aihe vapaa
Nosto.