Lue keskustelun säännöt.
Mikä yhdistää tuntemiasi pariskuntia, joilla on hyvä parisuhde?
Itselle nousee pari selvää piirrettä mieleen. Molemmat arvostavat ja kunnioittavat toista osapuolta ja huomioivat toista pienin asioihin. Molemmat tekevät kotitöitä ja osallistuvat lasten hoitoon ja kasvatukseen. Kommunikoivat asioista suoraan.
Ihan pienillä asioilla moni suhde voisi paremmin.
Kommentit (218)
En tiedä mikä olisi onnistumisen siemen, ehkä viisaus.
Niin monta tarinaa olen sivusta seurannut kun jompi kumpi ei enää pitkän avioliiton jälkeen osaa arvostaa suhdettaan. Sitten otetaan salasuhteita ja jäädään niistä kiinni tai erotaan hetken hurmassa huomaten, että se edellinen rakastava puoliso olikin itse asiassa täydellinen. Perhe on tässä vaiheessa riekaleina ja lapset traumoilla. Sitten vuoden parin vuoden päästä iskee katumus, joka ei helpota millään.
Viisaus siitä, että ruoho hyvin harvoin on vihreämpää muualla. Se vihertää siellä missä sitä hoidetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat olleet yhdessä varsin nuoresta saakka.
Mies ei ole ollut pelimies eikä nainen ole juossut juoksuja.
Henkinen yhteys ja yhteinen kiinnostus muuhunkin kuin pragmaattiseen arjen pyörittämiseen.
Eivät ole pullahtaneet, alkoholisoituneet, tms.
Uskoakseni seksielämä kunnossa.
Siinä myös 5 syytä miksi hyvän kumppanin löytäminen on vaikeaa. Aika moni saa näistä 0/5. Ja sitten kuvio on nykymallin mukainen: yhteen pikapikaa +-30v tienoilla koska halutaan perhe, käytännöllistä arkea kunnes lapset on kasvatettu, ja ero.Oma näkemykseni on aivan päinvastainen. Ne, jotka on olleet nuoresta asti yhdessä, ovat usein yhdessä pitkään vain tottumuksesta ja koska ei tiedetä paremmasta eikä uskalleta lähteä kokeilemaan muuta. Perhe perustetaan, koska niin kuuluu tehdä, eikä mietitä, ollaanko siinä oikeasti onnellisia. Sitten kun lapset on vähän k
Ja tuntee ennenkaikkea itsensä riittävän hyvin, että tietää mitä elämältä oikeasti toivoo. Kumppanin osaa sitten valita sitä mukaa, tai olla valitsematta jos ei oikeanlaista löydy. Usein nuorena alkaneissa suhteissa jompikumpi on puikoissa ja ohjaa yhteiselämää haluamaansa suuntaan kun toinen ei elämänkokemuksen puutteessa oikein tiedä mitä haluaisi tai osaa pitää puoliaan. Tai molemmat toteuttaa kyseenalaistamatta sitä aikuisen ihmisen elämän käsikirjoitusta minkä me kaikki tunnemme -> seurauksena paineita, stressiä ja suhde kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu luonteista jos molemmat haluaa tilaa, vapautta tehdä asioita yksinkin jos tää puoli natsaa, tai jos on pari joka haluaa tehdä kaikki yhdessä, takertua, olla läheisriippuvainen niin sekin on ok kun molemmat haluaa. Mutta jos toinen haluaa itsenäisyyttä, vapautta tehdä asioita yksin ja toinen ei ja tulee onnettomaksi jos ei saa tarpeeksi huomiota,yhdessä oloa.
Sitten se seksi siinäkin pitää halut kohdata ja seksi mieltymykset
Huumori ja se että tulee ymmärretyksi
Usein parhaimmat suhteet on ne jotka ovat aloittaneet yhdessä nuorena, muutamia seksi kokemuksia. Ei tuhansia, satoja sillon ihminen on muuttunut eikä löydä kumppania kun hakee aina vaan parempaa, ihmisestä tulee kyyninen ja toinen on vaan esine jonka vaan voi vaihtaa kyllästyessään. Mitä kauemmin sinkkuutta kestää niin parhaimmat on viety. Kun on nuori on vielä valinnan mahdollisuuksia kyllä se jo 25v loppuu, kermat o
Mun lähipiirissä on vain yksi kymmenestä yli nelikymppisiksi kestäneistä parisuhteista alkanut alle 25-vuotiaana. Suurin osa alkanut siinä kolmenkymmenen korvilla. Alle 25-vuotiaana aloittaneillakin on saattanut olla pitkiä parisuhteita, mutta melkein kaikki on kuihtuneet viimeistään kymmenessä vuodessa, huolimatta siitä onko ehtinyt tulla lapsia vai ei. Syynä se, että nuorena ei ole vielä tiennyt mitä parisuhteelta ja kumppanilta oikeasti haluaa. Sehän on juuri päinvastoin, että kokematon ei tiedä mitä se voi olla.
70 vuoden ikä.
Sitä nuoremmat kaikki temppuilee ja tappelee ja niillä on jos mitäkin diagnooseja ja masennuksia ja psykooseja ja kaikki paskasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että he harrastavat paljon anaaliseksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskinäinen kunnioitus vaikka olisivat erilaisia/eri mieltä joistakin asioista.
Huumori, hauskuus yhdessä, toisen kanssa on kiva olla.
Yhteinen vastuunkanto.
Vierailija kirjoitti:
Tosi monessa näistä viesteistä puhutaan lapsista ja perhe-elämästä. Eikös tämä aloitus koskenut hyvää parisuhdetta? Ei siitä millainen vanhempi puoliso on lapsille, vaan millainen on hyvä parisuhde, siis kahden aikuisen suhde.
Ei se ainakaan parisuhdetta paranna, jos toinen jättää perhe-elämän täysin toisen vastuulle ja on vanhempanakin täysi kuspää. Se perhe-elämä kietoutuu yhteen parisuhteen kanssa niiksi vuosiksi, kun lapset asuvat kotona ja kaipaavat huomiota. Pitkässä parisuhteessa tämä on vain vaihe. Sen eläminen sovussa yhteen hiileen puhaltaen on merkki hyvästä parisuhteesta. Kun sen jälkeen elämä muuttuu ja edelleen puhalletaan yhteen hiileen ja eletään yhdessä, sekin on merkki siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Se perhe-elämä kietoutuu yhteen parisuhteen kanssa niiksi vuosiksi, kun lapset asuvat kotona ja kaipaavat huomiota. Pitkässä parisuhteessa tämä on vain vaihe. Sen eläminen sovussa yhteen hiileen puhaltaen on merkki hyvästä parisuhteesta. "
Aivan, lapsiperhevaihe on ratkaiseva suhteen jatkon kannalta. Suurin osa eroista tapahtuu pikkulapsivaiheessa ja pienempi erä eroaa sitten lasten aikuistuttua, koska ei ole osattu pitää suhteesta huolta. Siksi lapsiperhevaihe on ratkaiseva, ruuhkavuodet. Lapset vaativat paljon huomiota, samoin ura ja useimmilla on myös velkaa, ehkä rakennetaan taloa jne. On monenlaista stressitekijää, jolloin parisuhteen laadun ylläpitäminen on ratkaiseva.
Kaikilla ei tietysti ole lapsia, mutta suurimmalla osalla kuitenkin on. Lapsettomat naiset hyötyvät lapsettomuudesta taloudellisesti, koska ei tule uralle katkoja. Mutta siitä minulla ei ole tilastofaktaa kestävätkö lapsettomat liitot paremmin, kun lapsiperhevaihetta ei ole. Tunnen kaksi lapsetonta paria. Toinen kestää edelleen, toisessa mies alkoikin 40+ ikäisenä haluta lapsia ja perusti perheen hieman nuoremman työkaverinsa kanssa. Kaksi pientä muksua on hänellä nykyisin.
1. Ollaan oltu yhdessä teineistä saakka, ei irtosuhteita, tindereitä yms. Heti kun alettiin seurustella, molemmat tiesi että ollaan yhdessä loppuun saakka. Ollaan kasvettu aikuisiksi yhdessä ja opittu toisiltamme niin paljon.
2. Ei lapsia, joten on paljon aikaa parisuhteelle ja yhteisille harrastuksille. Ei univajetta, kiireitä ja sotkuista kotia, arki rullaa helposti.
3. Elämäntavat ja näkemykset kohtaavat 90% ajasta, joten yhdessä eläminen on helppoa ja kivaa, kun on samanlaiset rutiinit ja ajatukset miten halutaan elää. Pyritään viettämään aikaa yhdessä, mutta annetaan toiselle myös omaa tilaa silloin kun sitä tarvitaan. Kumpikaan ei juokse baareissa tai ylipäätänsä käytä päihteitä tai tuhlaa yhteisiä rahoja turhuuksiin.
4. Läheisyyttä ja seksiä on paljon, se on monipuolista ja avointa.
5. Teemme oman näköisemme arjen ja kodin. Minä hoidan valtaosan kotitöistä, kun mies sitten taas puolestaan hoitaa ns. kodin ulkopuoliset asiat, kaupan, auton, pihahommat yms.
6. Ei mennä väkisin ulos syömään, "treffeille", muuteta isompaan asuntoon, mennä kihloihin tai naimisiin, hankita lapsia yms koska "niin kuuluu tehdä". Tehdään mikä tuntuu itsestä hyvältä ja oikealta ja silloin kun se tuntuu hyvältä. Me asuimme ensi asunnossamme, joka oli yksiö, 4 vuotta ja ihmiset aina kummastelivat miksi emme muuta isompaan asuntoon. Kyllä me muutimmekin, sitten kun olimme valmiita ja koimme sen tarpeelliseksi. Toisen seura ei ole koskaan tuntunut taakalta tai ahdistavalta.
7. Avoimuus on kaiken avain. Kerrotaan mitä tunnetaan, mitä halutaan ja jos jokin asia häiritsee toisen käytöksessä, siitä sanotaan suoraan. Kuunnellaan toisen murheita ja onnistumisia, ei kilpailla mistään vaan toimitaan yhdessä, tiiminä. Toisen onnistuminen on myös oma onnistuminen.
Siinä lyhyesti millainen meidän parisuhteemme on. Olemme nuoripari ja olemme olleet yhdessä 10 vuotta, kukaan kavereistani ei ole saanut parisuhteitaan kestämäään, ja usein he kysyvät miten minun parisuhteeni on kestänyt 15-vuotiaasta saakka. Jotkut kaverit sanovat että jään paljosta paitsi, kun en käy baareissa ja "kokeile" erilaisia ihmisiä. Samat kaverit kuitenkin myös sanovat, että haluavat sen mitä minulla ja puolisollani on. Kun olen kertonut yhteisestä elämästämme, he ovat mm. sanoneet että haluavat lapsia, jolloin tietysti ei ole aikaa kumppanille samalla tavalla, tai sitten kertovat ettei meidän arkemme sopisi heille, koska kaikki pitää jakaa 50/50, toisen terveydentilasta tai töistä huolimatta. Tutut ovat ihmetelleet että miksi minä hoidan valtaosan kotitöistä, eivätkä ole ymmärtäneet että se toimii meillä. Esimerkkitilanne: Mies käy kaupassa ja hoitaa pihan, minä imuroin, tiskaan ja pyyhin pölyt. Teemme ruoan yhdessä, ja sitten uppoudumme harrastuksiemme pariin, yhdessä tai yksin. Illalla mies antaa minulle hieronnan siitä hyvästä että sai itse hengähtää töiden jälkeen hetken, enkä painostanut siivoamaan kanssani, koska "Kaikki pitää jakaa tasan". Kompromisseja ja oman näköinen elämä, välittämättä siitä mitä normi sanoo. Tunnen kaksi pariskuntaa, jotka ovat samalla tavalla olleet yhdessä teineistä saakka kuten minä ja puolisoni, he ovat jo keski-ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ettei muija mäkätä kotona ja jaa kylillä karvaviivaa.
Rauski
Kaikki tuntemani pariskunnat, joilla on hyvä parisuhde ovat olleet ystäviä ennen parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntemani pariskunnat, joilla on hyvä parisuhde ovat olleet ystäviä ennen parisuhdetta.
Tämä on muuten totta!
Me olemme sellainen pariskunta. Yhdessä 24 vuotta ja siitä avioliitossa 23 vuotta.
Kunnioitetaan toisiamme sanoin ja teoin eli ei puhuta rumasti tai halveksuvasti, ei petetä tai valehdella. Meillä on hyvä keskusteluyhteys ja myös nauretaan samoille asioille. Viihdytään toistemme seurassa ja meillä on läheisyyttä ja seksiä.
Mieheni osallistuu lasten ja kodinhoitoon tasapuolisesti ja minä osallistun myös mieheni kanssa remontti, lumityöt, mökkityöt jne tekemiseen. Meille perhe on yhteinen yritys ja se on ykkönen. Ja meidän rakkaus on pysynyt ja vahvistunut yhteisten vuosien aikana.
Vierailija kirjoitti:
1. Ollaan oltu yhdessä teineistä saakka, ei irtosuhteita, tindereitä yms. Heti kun alettiin seurustella, molemmat tiesi että ollaan yhdessä loppuun saakka. Ollaan kasvettu aikuisiksi yhdessä ja opittu toisiltamme niin paljon.
2. Ei lapsia, joten on paljon aikaa parisuhteelle ja yhteisille harrastuksille. Ei univajetta, kiireitä ja sotkuista kotia, arki rullaa helposti.
3. Elämäntavat ja näkemykset kohtaavat 90% ajasta, joten yhdessä eläminen on helppoa ja kivaa, kun on samanlaiset rutiinit ja ajatukset miten halutaan elää. Pyritään viettämään aikaa yhdessä, mutta annetaan toiselle myös omaa tilaa silloin kun sitä tarvitaan. Kumpikaan ei juokse baareissa tai ylipäätänsä käytä päihteitä tai tuhlaa yhteisiä rahoja turhuuksiin.
4. Läheisyyttä ja seksiä on paljon, se on monipuolista ja avointa.
5. Teemme oman näköisemme arjen ja kodin. Minä hoidan valtaosan kotitöistä, kun mies sitten taas puolestaan hoitaa ns
Ei sitä mitään muita tarvitse päästä kokeilemaan, jos on onnensa sattunut jo löytämään. Ihan hyvin sen voi nuorenakin löytää, samoin kuin vaikka kuusikymppisenä. Pääasia on se, että onko se kumppani todella se itselle hyvä ja sopiva, onko lämpöä, kunnioitusta ja ymmärrystä, se on se mikä kantaa pitkälle. Onnea teille!
Ovat tavanneet ja aloittaneet suhteensa 30+ iässä, eikä kuviossa ole mukana lapsia (ei yhteisiä eikä kummankaan aikaisempia).
Tunnen vain lapsettomia pareja, jotka ovat edelleen onnellisia, vaikka kyseessä pitkä suhde, loput ovat eronneet, muita yhdistäviä tekijöitä en ole havainnut.
Se mikä tekee suhteesta hyvän ja kestävän, on helppo nähdä silloin, kun on ollut myös huonossa suhteessa. Kuitenkin itse siinä huonossa suhteessa ollessaan, ei sitä välttämättä vielä tajuakaan. Sitä vain kuvittelee, että tällaista tämä on, ja luulee, että niin se on muillakin. Tässä omat havaintoni:
-Hyvässä suhteessa asiat sujuvat ilman jatkuvia konflikteja (myös vaikeina aikoina), huonossa suhteessa kaikki on tahkoamista ja hankalaa.
-Hyvässä toiselle puhutaan kauniisti, huonossa nälvitään.
-Hyvässä panostus yhteiseen päämäärään on tasapainossa, toinen ei tee suhteen ja yhteiselon eteen enemmän töitä kuin toinen. Halutaan myös vaalia suhdetta.
-Kiitollisuuden ja arvostuksen tunne ja sen osoittaminen tulee itsestään molemmilta. Huonossa suhteessa kumppani ei tyydytä, ja hänen halutaan muuttuvan. On syyttelyä ja vaatimuksia.
-Hyvässä suhteessa on läheisyyttä, lämpöä ja halua. Huonossa toista kohtaan tunnetaan halveksintaa tai vastenmielisyyttä.
-Hyvässä suhteessa ei ole tarvetta uhriutua.
-Tärkeää on, että sekä keskustelu- että fyysinen yhteys säilyy. Kumman tahansa lopahtaminen on lopun merkki.
Just eli tähän ei millään tasolla liity yhteiset arvot tai toiveet tai elämänkatsomus, esim se ollaanko samalla sivulla lapsiasioissa, onko samanlainen käsitys uskollisuudesta ja rehellisyydestä, arvostetaanko toisia. Ai vitsit mua nauratti.