Mikä yhdistää tuntemiasi pariskuntia, joilla on hyvä parisuhde?

Ei voi tietää miten hyvä koska näkee vain tietyissä tilanteissa. Silloinhan ollaan smile. En viitsi udella miten hyvä parisuhde tai huono on ystäviltä. Yleensä eivät pahaa puhu toisesta. 

osa on tottumuksista yhdessä, ei uskalleta erota ja arki rullaa kuitenkin suht sopuisasti mutta tylsästi

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa itse jo paljon elämää nähneenä, että ulkopuolisten on mahdoton nähdä kenellä on hyvä parisuhde. Toki voi tehdä oletuksia ja osua usein oikeaan. Minä olen nähnyt niin monen parin eroavan täysin yllättäen vaikka kaikki on luullut että heillä menee erittäin hyvin ja ovat vaikuttaneet täydellisiltä toisilleen. Joten sikäli absurdi kysymys.

Minä olen nähnyt myös monen parin eroavan, eikä yksikään ole tullut yllätyksenä, vaikka kaikki eivät edes ole kovin läheisiä minulle olleet. Kyllä sen yleensä jo näkee, jos ihmiset on epäsopivia toisilleen. Samoin erilaiset henkilökohtaiset ongelmat, kriisit ym. siirtyy helposti parisuhdetta kuormittamaan. 

"Minä olen nähnyt myös monen parin eroavan, eikä yksikään ole tullut yllätyksenä, vaikka kaikki eivät edes ole kovin läheisiä minulle olleet. Kyllä sen yleensä jo näkee, jos ihmiset on epäsopivia toisilleen. Samoin erilaiset henkilökohtaiset ongelmat, kriisit ym. siirtyy helposti parisuhdetta kuormittamaan. "

Sama kokemus täällä. Kyllä se on näkynyt jo pitkään, vuosia, ettei tuosta tule mikään. Aikaa ei vietetä yhdessä vaan erikseen, puhutaan rumasti jopa vieraiden kuullen toiselle, eleet ja ilmeet. 

Molemminpuolinen kipinä, siis fyysinen vetovoima. Kumpikaan ei pihtaa. Keskinäinen rehellisyys. Yhteiset näkemykset elämän "suurista linjoista", ts. lasten hankkimisesta, työurista, asumisesta jne.

Siinäpä ne.

Tiedän yhden alle 20 vuotiaana yhteen menneen parin, jotka ovat yhä näin nelikymppisinä yhdessä. Kaikki muut ovat eronneet kun lapset ovat olleet kouluikäisiä. Syitä on tietysti yhtä monia kuin yksilöitäkin, mutta erityistä draamaa eroihin ei liittynyt. Ei vaan tuntunut miltään, on yleisin selitys. Minä uskon, että nuo parisuhteet hukkuivat sen lastenteon ja materiaalin tavoittelun alle. Useammalla eronneella oli talot viimeisen päälle ja kova kiire töissä ja harrastuksissa. Tekisi hyvää miettiä kuinka paljon on käyttänyt viimeisen viikon aikana aikaa kumppanin kanssa jutusteluun vs työkaverin, lapsen valmentajan tai lasten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietynlainen tiukkapipoisuuden puute tai rentous. Mitenköhän sen ilmaisisi. Ei tehdä kärpäsestä härkästä ja luoda turhaa draamaa. Se varmaan on yhteydessä itsetuntoon, luottamukseen ja kunnossa olevaan mielenterveyteen.

Just eli tähän ei millään tasolla liity yhteiset arvot tai toiveet tai elämänkatsomus, esim se ollaanko samalla sivulla lapsiasioissa, onko samanlainen käsitys uskollisuudesta ja rehellisyydestä, arvostetaanko toisia. Ai vitsit mua nauratti. 

Erikoinen kommentti. Tässähän kysyttiin niistä pareista, joita itse tuntee. Eiköhän nuo tekijät, joista kirjoitat, ole ihan perustavanlaatuisia tekijöitä sille onko koko suhdetta olemassa. 

Pitkään onnellisessa avioliitossa olevat vaikuttavat olevan usein lihavia.

Olen tämän kommentin kirjoittaja, jota kommentoit. Ne suhteet, jotka tulevat loppumaan, on yleensä helppo ennustaa. Mutta tässä kysyttiin pareista joilla menee hyvin. Niinkuin kirjoitin: usein voi olettaa että joillain menee hyvin, mutta se ei ole varmaa.  

Vierailija kirjoitti:

osa on tottumuksista yhdessä, ei uskalleta erota ja arki rullaa kuitenkin suht sopuisasti mutta tylsästi

Eikö arki nyt ole tylsää? Ei sen kuulu olla mitään glitteriä sateenkaaria ja yksisarvisia jatkuvasti. Parisuhdetta kantaa keskinäinen luottamus, rakkaus, yhdessä viihtyminen, yhteiset arvot ja unelmat sekä se, että toisen kanssa on turvallinen olla.

Kuulostaa sarjaeroajan logiikalta, että pitäisi uskaltaa erota, jos arki on tylsää. 

Asunto.

Toisella kierroksella olevat elämää nähneet ja kokeneet, lapset tehty ja taputeltu ja eivät asu enää kotona. Samanlainen musamaku ja elämänasenne. Rentoa ja mukavaa. Älykkäitä, korkeakoulutettuja, lukevia, laatuohjelmia katsovat. Keskustelukykyisiä ja -haluisia. Yhdessäviihtyviä, yhdessä tehdään. Ei halua olla toisesta erossa eikä omaa aikaa tarvitse. Tasavertaiset, tasa-arvoiset, samanlaiset perhetaustat, elämäntarinat ja kiinnostuksen kohteet. Toisiansa huomioivat ja hemmottelevat ja tukevat ja kannustavat toistensa juttuja. Huumoria ja leikkisyyttä. Rakastavat toisiansa.

Vierailija kirjoitti:

Perhekeskeisyys. Siis puoliso ja lapset ovat ykkösenä tärkeysjärjestyksessä, vaikka olisi ura, omia harrastuksia, unelmia ja tavoitteita.

Kaikissa tietämissäni pitkissä onnellisissa liitoissa ollaan perhekeskeisiä. Ja taas niissä missä tiedän olevan ongelmia, vähintään toinen puolisoista elää enemmän itselleen. 

Tietysti omat lapset tulevat jokaiselle ykkösenä, mutta onneaan ei koskaan pitäisi rakentaa vain muiden varaan. Kaikkia tuntemiani onnettomia ihmisiä yhdistää se, ettei heillä ole mitään sisältöä elämässä. Pelkkä puoliso ja perhe ei oikein riitä ihmiselle harrastukseksi. 

Itse en koskaan lähtisi kieltämään puolisoltani hänen intohimon kohteita, koska ne pitävät hänet juuri sellaisena kuin hän on. Virkeänä ja tyytyväisenä. Sellaista ihmistä ei lakkaa koskaan rakastamasta. 

On yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja vapaa-aikaa on kiva viettää yhdessä muutenkin kuin tv:tä katsomalla. Kuitenkin molemmilla on myös omat harrastukset ja menot joihin kumppani suhtautuu myönteisesti. 

Kotityöt ja lastenhoito jakaantuvat tasaisesti tai ainankin niin että se mielyttää molempia osapuolia. 

Kumppani kiinnostaa aidosti ja hänelle haluaa hyvää ja huomio häntä. Emotionaalinen ja fyysinen läheisyys.

Yhteiset haaveet ja unelmat. Toisen toiveiden arvostus ja kunnioitus vievät myös pitkälle. Joustaminen molempiin suuntiin on tärkeää

Huumori toimii.

Seksi toimii.

Kumpikin rakastaa toistaan.

Noilla pääsee pitkälle.

Toki pitää olla samanlaisia elämänarvoja jne. että kykenee elämään yhteistä arkea, varsinkin jos on lapsia niin ei voi olla kahta eri kasvatustapaa, eikä todellakaan ole kahta eri elintasoa.

Vierailija kirjoitti:

1. Ollaan oltu yhdessä teineistä saakka, ei irtosuhteita, tindereitä yms. Heti kun alettiin seurustella, molemmat tiesi että ollaan yhdessä loppuun saakka. Ollaan kasvettu aikuisiksi yhdessä ja opittu toisiltamme niin paljon.

2. Ei lapsia, joten on paljon aikaa parisuhteelle ja yhteisille harrastuksille. Ei univajetta, kiireitä ja sotkuista kotia, arki rullaa helposti.

3. Elämäntavat ja näkemykset kohtaavat 90% ajasta, joten yhdessä eläminen on helppoa ja kivaa, kun on samanlaiset rutiinit ja ajatukset miten halutaan elää. Pyritään viettämään aikaa yhdessä, mutta annetaan toiselle myös omaa tilaa silloin kun sitä tarvitaan. Kumpikaan ei juokse baareissa tai ylipäätänsä käytä päihteitä tai tuhlaa yhteisiä rahoja turhuuksiin.

4. Läheisyyttä ja seksiä on paljon, se on monipuolista ja avointa.

5. Teemme oman näköisemme arjen ja kodin. Minä hoidan valtaosan kotitöistä, kun mies sitten taas puolestaan hoitaa ns

Olet siis noin 25-vuotias nyt? Voi voi, kyllä se elämä vielä sinuakin opettaa, tyttöparka!

Omassa tuttavapiirissäni pätee 100% se sääntö, että ne liitot, joissa mies on tyytynyt, kestävät, kun taas ne liitot, joissa nainen on tyytynyt, hajoavat. 

Meidän pitkän liiton (27 v naimisissa, 30 v yhdessä) salaisuus on rakkaus, samanlaiset arvot, keskinäinen luottamus ja kunnioitus.

Kotitöitä meillä ei ole koskaan luokiteltu sukupuolen mukaan, imuri, porakone, tiskiharja ja vasara pysyvät molempien kädessä. Samat taidot opetimme myös jälkikasvulle. Yhteinen koti, yhteiset työt. Vastuun ottaa se, jolla on parhaiten aikaa ja voimavaroja.

Rakkautta osoitamme päivittäin pienin elein ja huomionosoituksin. Toinen tuo kupin teetä tai ostaa kaupasta jotain toiselle mieluista. 

Yksi tärkeä asia meille on se, että molemmilla on myös omia harrastuksia, kavereita ja menoja. Molemmat tapaavat kavereitaan ja reissaavat näiden kanssa. Kumpikaan ei sido toista, vaan yhtäläinen vapaus on molemmilla. Enimmät lomat ja vapaat tosin vietämme yhdessä ja aika paljon yhteisen harrastuksen parissa.

Keskinäinen hyväntahtoinen naljailu, mikä toimii aivan samalla tasolla molempiin suuntiin. Kumpikaan ei lipsu piikittelyn puolelle, vaan molemminpuolinen kunnioitus huokuu vahvana. Kumpikaan ei puhu toisistaan rumasti sen enempää kasvotusten kuin selän takana.