Lue keskustelun säännöt.
Mikä yhdistää tuntemiasi pariskuntia, joilla on hyvä parisuhde?
Itselle nousee pari selvää piirrettä mieleen. Molemmat arvostavat ja kunnioittavat toista osapuolta ja huomioivat toista pienin asioihin. Molemmat tekevät kotitöitä ja osallistuvat lasten hoitoon ja kasvatukseen. Kommunikoivat asioista suoraan.
Ihan pienillä asioilla moni suhde voisi paremmin.
Kommentit (218)
Sanoisin, että itseään onnellisiksi sanovat ovat vähän yksinkertaisia ja ainakin toinen myös vahvasti alistuva luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkyys, koulutus ja yleinen elämänhallinta. Hyvä mielenterveys.
Ovat olleet yhdessä varsin nuoresta saakka.
Mies ei ole ollut pelimies eikä nainen ole juossut juoksuja.
Henkinen yhteys ja yhteinen kiinnostus muuhunkin kuin pragmaattiseen arjen pyörittämiseen.
Eivät ole pullahtaneet, alkoholisoituneet, tms.
Uskoakseni seksielämä kunnossa.
Siinä myös 5 syytä miksi hyvän kumppanin löytäminen on vaikeaa. Aika moni saa näistä 0/5. Ja sitten kuvio on nykymallin mukainen: yhteen pikapikaa +-30v tienoilla koska halutaan perhe, käytännöllistä arkea kunnes lapset on kasvatettu, ja ero.
Omituinen aloitus. Kysyt, mikä yhdistää ihmisiä, jotka kykenevät luomaan hyvän liiton. Ja sitten oma vastauksesi on, että hyvä liitto on ihmisillä, jotka kohtelevat toista hyvin. Hei daa niin varmaan.
Asiat tehdään yhdessä, lapset hoidetaan, koti samoin, talous on yhteinen ja kumpikaan ei juokse yksin kapakoissa viettämässä tyttöjen/poikien iltoja. Lomat yhdessä. Ymmärrys molemmilla, että kun lapset ovat pieni, se vaatii oamlaisensa suhtautumisen mutta se on vain muutama vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmilla on omat rahat ja kumpikin vastaa omista hankinnoistaan. Kun rahasta ei ole tarvetta keskustella, säästyy monelta riidalta.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että itseään onnellisiksi sanovat ovat vähän yksinkertaisia ja ainakin toinen myös vahvasti alistuva luonne.
Eli onnellisuus parisuhteessa ei ole oikesti mahdollista, vaan aina jonkin sortin itsepetosta?
Eikö tämä ole juuri se viesti jota media on toitottanut jo vuosia: ydinperhe on väkivaltaa, sortoa ja muuta surkeutta, miksi edes haluta sellaista?
Kummasti aina on vaan ihmisiä jotka onnistuvat nauttimaan toisten seurasta vuosikymmenestä toiseen. Onhan se aika ihmeellistä, miten ne sen tekevät. Ilman sivusuhteita tai swingeröintiä. Miten ne jaksavat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvässä parisuhteessa ollaan me , ei minä....se tuntuu unohtuvan tässä itsekeskeisyyden yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Ovat olleet yhdessä varsin nuoresta saakka.
Mies ei ole ollut pelimies eikä nainen ole juossut juoksuja.
Henkinen yhteys ja yhteinen kiinnostus muuhunkin kuin pragmaattiseen arjen pyörittämiseen.
Eivät ole pullahtaneet, alkoholisoituneet, tms.
Uskoakseni seksielämä kunnossa.
Siinä myös 5 syytä miksi hyvän kumppanin löytäminen on vaikeaa. Aika moni saa näistä 0/5. Ja sitten kuvio on nykymallin mukainen: yhteen pikapikaa +-30v tienoilla koska halutaan perhe, käytännöllistä arkea kunnes lapset on kasvatettu, ja ero.
Totta. Tunnetko meidät? Kirjoittamasi pätee täysin, me tapasimme19 v ja oltu yhdessä yli 50 v. 5/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovat olleet yhdessä varsin nuoresta saakka.
Mies ei ole ollut pelimies eikä nainen ole juossut juoksuja.
Henkinen yhteys ja yhteinen kiinnostus muuhunkin kuin pragmaattiseen arjen pyörittämiseen.
Eivät ole pullahtaneet, alkoholisoituneet, tms.
Uskoakseni seksielämä kunnossa.
Siinä myös 5 syytä miksi hyvän kumppanin löytäminen on vaikeaa. Aika moni saa näistä 0/5. Ja sitten kuvio on nykymallin mukainen: yhteen pikapikaa +-30v tienoilla koska halutaan perhe, käytännöllistä arkea kunnes lapset on kasvatettu, ja ero.
Oma näkemykseni on aivan päinvastainen. Ne, jotka on olleet nuoresta asti yhdessä, ovat usein yhdessä pitkään vain tottumuksesta ja koska ei tiedetä paremmasta eikä uskalleta lähteä kokeilemaan muuta. Perhe perustetaan, koska niin kuuluu tehdä, eikä mietitä, ollaanko siinä oikeasti onnellisia. Sitten kun lapset on vähän kasvaneet, tajutaan, ettei kumppani ole yhtään oikea ja ehkä ihastutaan muihin. Erotaan tai sinnitellään onnettomana yhdessä.
Vähän vanhempana ja kokemusta keränneenä toisensa löytäneet ovat onnellisempia. Tietävät, millaisen kumppanin haluavat eivätkä perusta perhettä vaan siksi, koska täytyy.
Poikkeuksiakin on tietysti on, mutta tämä minun kokemukseni pääsääntöisesti.
Ne pitkään ja nuoresta saakka yhdessä olleet saattavat vaikuttaa vielä 30v tienoilla ihan onnellisilta, mutta viimeistään 40v mennessä tilanne on muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä parisuhde vaatii keskinäistä kunnioitusta. Ei välttämättä tasan jaettuja kotitöitä yms, vaan sellaista arkea johon molemmat ovat tyytyväisiä.
Rakkaus on hyvä lisä, mutta keskinäinen kunnioitus on sitäkin tärkeämpi
En keksi yhtäkään oikeasti onnellista pariskuntaa lähipiiristä/tuttavapiiristä. Kaikilla on erityyppisiä massiivisia ongelmia mutta roikkuvat silti yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdistävä tekijä leppoisissa parisuhteissa on se, ettei kumpikaan nipota pienestä. Hyväksyy erilaisuuden. Katsoo tilanteita win-win-näkökulmista, eikä voittaja-häviävä-näkökulmista.
sitten on parisuhteita, joissa nipotetaan tai ollaan tarkkoja, mikä on oikea tapa elää. Heillä on ongelmia, vaikka ei mitään alkoholismia tai muita addiktioita.
Vierailija kirjoitti:
Yhdistävä tekijä leppoisissa parisuhteissa on se, ettei kumpikaan nipota pienestä. Hyväksyy erilaisuuden. Katsoo tilanteita win-win-näkökulmista, eikä voittaja-häviävä-näkökulmista.
sitten on parisuhteita, joissa nipotetaan tai ollaan tarkkoja, mikä on oikea tapa elää. Heillä on ongelmia, vaikka ei mitään alkoholismia tai muita addiktioita.
jatkan: siis molemmat ovat samanlaisia. Jos vain toinen on, niin suhde on helposti alistussuhde.
Voin sanoa itse jo paljon elämää nähneenä, että ulkopuolisten on mahdoton nähdä kenellä on hyvä parisuhde. Toki voi tehdä oletuksia ja osua usein oikeaan. Minä olen nähnyt niin monen parin eroavan täysin yllättäen vaikka kaikki on luullut että heillä menee erittäin hyvin ja ovat vaikuttaneet täydellisiltä toisilleen. Joten sikäli absurdi kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa itse jo paljon elämää nähneenä, että ulkopuolisten on mahdoton nähdä kenellä on hyvä parisuhde. Toki voi tehdä oletuksia ja osua usein oikeaan. Minä olen nähnyt niin monen parin eroavan täysin yllättäen vaikka kaikki on luullut että heillä menee erittäin hyvin ja ovat vaikuttaneet täydellisiltä toisilleen. Joten sikäli absurdi kysymys.
Ai. Minulla on kyllä hyviä ystäviä. Ystävät ovat avoimia. Sitten on kavereita, joiden tilanteesta ei voi sanoa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Asiat tehdään yhdessä, lapset hoidetaan, koti samoin, talous on yhteinen ja kumpikaan ei juokse yksin kapakoissa viettämässä tyttöjen/poikien iltoja. Lomat yhdessä. Ymmärrys molemmilla, että kun lapset ovat pieni, se vaatii oamlaisensa suhtautumisen mutta se on vain muutama vuosi.
Muuten joo, mutta kyllä pitää olla myös omia menoja ja omia kavereita. Ei ihminen muutu toiseksi hyvässäkään liitossa. Pitää säilyttää oma persoona.
Meillä mennyt näin viimeiset 38v.
Huumorintaju tai sen yhtäläinen puute. Ja arvostus, se että ihmisistä näkee ja kuulee, että he arvostavat toisiaan.
Hyvissä suhteissa on huomaavaisuutta ja joustavuutta, molempien osalta tarvittaessa. Mahdollistetaan esimerkiksi toisen opiskelut tai työmatkat ja että toinen voi myös kasvaa omana itsenään. Kuitenkin palataan semmoiseen tasapainoon, että me yksikkönä on tärkeä, eikä toista pidetä itsestäänselvyytenä.
Se että kumpikaan ei ole liian tyhmä joissain asioissa. Vähän tyhmä ja hullu saa olla.