Tuntuu, että vakavassa masennuksessa on kyse ajatuksista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan varmasti masennusta löytyy ihan kaikkialta. Se että joissain paikoissa ei tukia kotiin jääville maksella, saa kuitenkin kenties osan pakottamaan itsensä ihmisten ilmoille ja työntekoon ja joillekin se varmasti toimii masennukselta suojaavana tekijänä. 

Sanottiin:

Depression is one of the most important causes of morbidity and disability in developing countries.

Niin? Tuo jolle kommentoit puhui edelleenkin siitä että muissa maissa ei välttämättä kotona matkaaville maksella tukia. Ei sanonut että masennusta ei kaikkialla olisi. Enkä minä sanonut että masennus ei aiheuttaisi muualla siltikin ongelmia.

Sanottiin, että Suomen systeemissä on ongelma, koska mahdollistetaan masentuneiden sairastaminen sosiaaliturvalla. Sekä olisi parempi, että tapetaan

No kukaan ei ole sanonut noin, paitsi sinä. Oisko vaikka terapiaan pakottaminen parempi vaihtoehto kuin tappaminen? Tai se, että tukia ei olisi ollenkaan ja ihmiset joutuisi tekemään jotain: menemään töihin tai hakemaan saikkua (vertaa nykytilanne, jossa eletään vain toimeentulotuella ilman että yritetään töihin tai ilman että ollaan saikulla tai hoidossa) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lenkilläkin voi valitettavasti kuunnella musiikkia, selata kännykkää jne. 

Pahimpina hetkinä pitää komentaa itseään pitämään puhelin taskussa. Toki sopivan nostava musiikki on joskus ihan hyvää kuunneltavaa kävellessä, joku "voimaantumismusiikki" (vihaan tuota voimaantumis-sanaa, mutten keksinyt parempaa). 

Voi, jos ottaa puhelimen mukaan. Joskus voi käydä ilmankin 

En todellakaan lähde kävelemään ilman kännykkää. Olen meinaan jäänyt joskus matkalle ja mitä sitten tekisi, jos ei olisi kännykkää? Ei siis liity mitenkään masennukseen vaan kaatumiseen. Ystävälle tuli noidannuoli ulkoillessaan.

 

Saanko kysyä että miksi koit tarvetta kertoa tämän asian? Mistä nousi noin voimakas "E

On aika tyhmää ja edesvastuutonta kehottaa ihmistä, erityisesti jos hän asuu yksin, ulos ilman kännykkää. Nytkin tuolla on liukkaita kohtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on kaikki mitä toivoo, "edes yhden ihmisen elämäänsä", niin tee hyvä ihminen asioita mitkä mahdollistaa sen. Etsi se yksi ihminen käsiisi. 

Sitähän sitä on koko elämänsä tehnyt. Kunnes sen epäonnistuminen kerta toisensa ja vuosikymmen toisensa jälkeen lopulta romautti. 

 

Miten onnistutaan epäonnistumaan ihmissuhteissa vuosikymmenten ajan kerta toisensa jälkeen? Vika oli varmaan näissä muissa? 

Kiitos. Kuolemalle ei voi mitään. Vanhemmilleen ei voi mitään. Sille, että läheinen osoittautuu väkivaltaiseksi, ei voi mitään muuta kuin lähteä. 

Ja kyllä, ihan varmasti itsessäni on todella paljon ja jotain perustavanlaatuista vikaa. Sen tajusin. Ymmärsin, että olen perustavalla tavalla huonompi ku

On kai ne ihmissuhteet hetken ollut hyviäkin (ennenkuin toinen kuoli, ennenkuin toinen osoittautui väkivaltaiseksi)?

Uutta matoa koukkuun vaan jos se ihmissuhde on niin tärkeä. Ihmissuhteissa tulee aina ylämäkiä ja alamäkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on toiminut se että voin mennä kävelylle vaikka olenkin masentunut. Ettei se masennus häviä mihinkään  vaikka menenkin suihkuun ja siivoan asunnon. Tuolla olen sitten palautunut takaisin ihmisten kirjoihin. Voin yhtähyvin mennä käymään kaverilla ja olla masentunut siellä, kuin olla masentunut sänkyni pohjalla.

Täytyy kokeilla tuota samaa. Olen keskittynyt liiaksi urakoimaan tätä masennuksesta parantumista ja keskittynyt vain siihen, mikä ei ole tervettä. 

 

Täällä moni muukin tuntuu kaipaavan tukea tuohon toipumiseen. En tiedä onko porukan älykkyys jotenkin alhaista vai missä vika, kun ihan perusasiat tuntuu monella olevan vaikeita ymmärtää. 

Sanomattakin selvää että keskittymällä vain masennukseen ja m

Mitä kaikkea sitten olet tehnyt, sinä joka sanot keskittyneesti siihen parantumiseen? 

No kukaan ei ole sanonut noin, paitsi sinä. Oisko vaikka terapiaan pakottaminen parempi vaihtoehto kuin tappaminen? Tai se, että tukia ei olisi ollenkaan ja ihmiset joutuisi tekemään jotain: menemään töihin tai hakemaan saikkua (vertaa nykytilanne, jossa eletään vain toimeentulotuella ilman että yritetään töihin tai ilman että ollaan saikulla tai hoidossa).

Puhumme aidasta ja seipäästä. Ynmärsin päivärahat, kuntoutustuet, terapiat, lääkärilaskujen kompensoinnit jne. tuet yhteiskunnan mahdollistamistoimiksi masentuneelle.

Mitä kaikkea sitten olet tehnyt, sinä joka sanot keskittyneesti siihen parantumiseen? 

Jos supistetaan vastaus kuluvaan vuoteen niin osallistunut kahteen vertaistukiryhmään, käynyt säännöllisesti psykiatrilla, työskennellyt kahden eri terapeutin kanssa (pitäisi löytää kolmas, pysyvämpi ja pystyvämpi), lopettanut haitalliset ihmissuhteet ja alistumisen, syönyt lääkkeitä, syönyt lisäravinteita, käynyt ryhmäliikunnassa, ulkoillut joka päivä, lukenut aiheesta kirjoja, hankkinut tunnekortit, katsonut videoita aiheesta, kirjoittanut ja maalannut terapeuttisesti, tehnyt rentoja ja mukavia askareita, ihaillut kaunista luontoa ja taivasta, noussut joka aamu, pitänyt itseni ja vaatteeni puhtaana, maksanut laskut, imuroinut ja pyyhkinyt lattiat, pessyt kesällä ikkunat.

Ketjussa huomaa hyvin masentuneiden suurimmat ongelmat:

Minä minä minä ja seli seli seli sekä nega nega nega. Ihmetellään kuinka ei ole hyviä ihmissuhteita, mutta moni ei osaa edes keskustella asioista. Ihan jokainen asia käännetään itseensä ja omaan huonoon oloon. "Mä en voi, mulla ei toimi, no yritin kyllä". Kieltäydytään kaikesta mikä tuntuu vähänkään vaikealta. Keskitytään vain niihin asioihin mitkä ei omalla kohdalla pidä paikkaansa ja mihin ei voi samaistua.

Jos joku asia ei toimi sinulle, niin älä takerru siihen hyvä ihminen.

Jos tiedät jonkin asian mikä tuottaa sinulle iloa, keskity siihen. Olet oman elämäsi paras asiantuntija. Kukaan palstalainen, lääkäri tai terapeutti ei tunne sinun syvimpiä tuntojasi paremmin kuin sinä. 

Jos on syvästi masentunut niin muiden elämä tai sen  kuvitteleminen on vähintä mikä kiinnostaisi. 

On kai ne ihmissuhteet hetken ollut hyviäkin (ennenkuin toinen kuoli, ennenkuin toinen osoittautui väkivaltaiseksi)?

Uutta matoa koukkuun vaan jos se ihmissuhde on niin tärkeä. Ihmissuhteissa tulee aina ylämäkiä ja alamäkiä. 

Haluatko päivittää viestiäsi, jos annetaan seuraavat taustatiedot:

Lapsuudessa henkisesti väkivaltainen narsisti-isä ja lapsiaan suojelemaan kykenemätön läheisriippuvainen äiti. Kumpikaan vanhempi ei tarjonnut lapsilleen koskaan turvallista kiintymyssuhdetta ja tilaisuutta tulla nähdyksi tai kuulluksi.

Parisuhteessa henkistä väkivaltaa ja kontrollointia, seuraavassa pettämistä, seuraavassa seksuaaliväkivaltaa, seuraavassa tuli huijatuksi, seuraavassa fyysistä väkivaltaa ja alkoholismia, seuraavassa henkistä ja taloudellista väkivaltaa.

Ainoat ihmiset, jotka ovat koskaan luoneet turvaa ja pysyvyyttä, mummu ja täti, kuolivat. 

Olen itse ollut masentunut ja paranin siitä -tadaa- ottamalla itseäni niskasta kiinni ja tietoisesti opettelemalla positiivisia ajattelumalleja sekä toimeen tarttumista. Masennuksia on varmasti erilaisia ja osa todella vaikeita, kroonisia, traumataustaisia ym. Mutta itseäni ja lähipiiriäni havainnoimalla vaikuttaa siltä, että moni masentunut on saanut masennuksensa aikaan ihan itse omalla dysfunltionaalisella toiminnallaan ja ajattelullaan ja pystyisi myös oppimaan siitä pois. En kestä enää yhtään sellaista velttoa marinaa ja tekosyitä kuinka ei vain nyt voi tehdä sitä tätä eikä tuota. Perse ylös, se on jo puoli voittoa.

Ja jos tämä nyt loukkasi tai harmitti jotakuta, niin voit aloittaa vaikka tutkiskelemalla itseäsi, että miksi haluat loukkaantua tällaisesta.

Tämä triggeröi ihmisiä usein ja herättää vastustusta, mutta se ei tee siitä vähemmän totta: tunteet, ajatukset ja teot ovat valintoja. Moni masentunut valitsee olla masentunut ja valitsee olla tekemättä siihen muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ääliöitä. Jos on vaikea asteinen masennus, niin siitä ei parannuta liikunnalla ja terveellisellä ruoalla. 

T: vaikeasti ja pitkäkestoisesti masentunut.

Itsasiassa liikunta vaikuttaa mm. serotoniinipitoisuuteen. Itse koin liikunnan aloittamisen auttavan. Se vaan pitäisi aloittaa ja sen pitää olla jotain sellaista, mitä et ihan täysin inhoa. Esim. päivittäinen kävely. 

Tää on tietty sellaista, mitä ei masentuneena halua kuulla ja varmasti tuntuu siltä, että turha edes yrittää... mutta on ihan tiedeperustaa tälle. Ei ole huuhaata ollenkaan. 

Ja oma kokemus puhuu tän puolesta. Liikunta jäi mulla myös tavaksi. Olin ennen täysin sohvaperuna enkä voinut kuvitellakaan että alkaisin pitää liikunnasta

Vierailija kirjoitti:

On kai ne ihmissuhteet hetken ollut hyviäkin (ennenkuin toinen kuoli, ennenkuin toinen osoittautui väkivaltaiseksi)?

Uutta matoa koukkuun vaan jos se ihmissuhde on niin tärkeä. Ihmissuhteissa tulee aina ylämäkiä ja alamäkiä. 

Haluatko päivittää viestiäsi, jos annetaan seuraavat taustatiedot:

Lapsuudessa henkisesti väkivaltainen narsisti-isä ja lapsiaan suojelemaan kykenemätön läheisriippuvainen äiti. Kumpikaan vanhempi ei tarjonnut lapsilleen koskaan turvallista kiintymyssuhdetta ja tilaisuutta tulla nähdyksi tai kuulluksi.

Parisuhteessa henkistä väkivaltaa ja kontrollointia, seuraavassa pettämistä, seuraavassa seksuaaliväkivaltaa, seuraavassa tuli huijatuksi, seuraavassa fyysistä väkivaltaa ja alkoholismia, seuraavassa henkistä ja taloudellista väkivaltaa.

Ainoat ihmiset, jotka ovat koskaan luoneet turvaa ja pysyvyyttä, mummu ja täti, kuolivat. 

 

 

Et ole ainoa joka on kokenut vastaavaa. Maailmassa on lukemattomia ihmisiä, joille on käynyt samoin tai vielä pahemmin, ja monet selviävät kokemuksistaan. Ei raskaat kokemukset tarkoita, että kohtalosi on olla onneton loppuelämäsi. Voit valita olla onnellinen ja tyytyväinen vaikka nyt heti. Ei siihen tarvita mitään prosessia, sovitusta tai lupaa. Se on vain sinusta kiinni, mihin haluat ajatuksesi ja energiasi suunnata ja mitä haluat tuntea.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut masentunut ja paranin siitä -tadaa- ottamalla itseäni niskasta kiinni ja tietoisesti opettelemalla positiivisia ajattelumalleja sekä toimeen tarttumista. Masennuksia on varmasti erilaisia ja osa todella vaikeita, kroonisia, traumataustaisia ym. Mutta itseäni ja lähipiiriäni havainnoimalla vaikuttaa siltä, että moni masentunut on saanut masennuksensa aikaan ihan itse omalla dysfunltionaalisella toiminnallaan ja ajattelullaan ja pystyisi myös oppimaan siitä pois. En kestä enää yhtään sellaista velttoa marinaa ja tekosyitä kuinka ei vain nyt voi tehdä sitä tätä eikä tuota. Perse ylös, se on jo puoli voittoa.

Ja jos tämä nyt loukkasi tai harmitti jotakuta, niin voit aloittaa vaikka tutkiskelemalla itseäsi, että miksi haluat loukkaantua tällaisesta.

 

Tämä triggeröi ihmisiä usein ja herättää vastustusta, mutta se ei tee siitä vähemmän totta: tunteet, ajatukset ja teot ovat valintoja. 

No ei se nyt ihan noinkaan mustavalkoista ole. Elämäntilanteet ja ihmissuhteet eivät kaikilla ole yhtä hyvät. On aika vaikea ajatella positiivisesti,jos tukiverkkoa ei ole ja olet traumatisoitunut. Tai esim. syöpäsairaat saattavat masentua vaikean sairauden keskellä. 

Jos elää vaikkapa väkivaltaisessa suhteessa ja on loukussa, on masennus normaalimpi reaktio kuin liika positiivisuus. Jokainen masentunut voi toki vaikuttaa tilanteeseensa, mutta on väärin sanoa että "niskasta kiinni" -ajattelulla parantuu. 

T. Se jota liikunta auttoi kovasti

No ei se nyt ihan noinkaan mustavalkoista ole. Elämäntilanteet ja ihmissuhteet eivät kaikilla ole yhtä hyvät. On aika vaikea ajatella positiivisesti,jos tukiverkkoa ei ole ja olet traumatisoitunut. Tai esim. syöpäsairaat saattavat masentua vaikean sairauden keskellä. 

Jos elää vaikkapa väkivaltaisessa suhteessa ja on loukussa, on masennus normaalimpi reaktio kuin liika positiivisuus. Jokainen masentunut voi toki vaikuttaa tilanteeseensa, mutta on väärin sanoa että "niskasta kiinni" -ajattelulla parantuu. 

T. Se jota liikunta auttoi kovasti 

Edellinen viesti meni jotenkin kummasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan varmasti masennusta löytyy ihan kaikkialta. Se että joissain paikoissa ei tukia kotiin jääville maksella, saa kuitenkin kenties osan pakottamaan itsensä ihmisten ilmoille ja työntekoon ja joillekin se varmasti toimii masennukselta suojaavana tekijänä. 

Sanottiin:

Depression is one of the most important causes of morbidity and disability in developing countries.

Niin? Tuo jolle kommentoit puhui edelleenkin siitä että muissa maissa ei välttämättä kotona matkaaville maksella tukia. Ei sanonut että masennusta ei kaikkialla olisi. Enkä minä sanonut että masennus ei aiheuttaisi muualla siltikin ongelmia.

Sanottiin, että Suomen systeemissä on ongelma, koska mahdollistetaan masentuneiden sairastaminen so

Masentuneet ovat jo tipahtaneet tuosta työelämän ja saikun rumbasta siinä vaiheessa, kun joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. Sairaus voi olla niin pahana, että sairastuneet pyrkivät eläkkeelle, mutta ovat päätöksiä tekevien lääkäreiden mukaan työkuntoisia. Terapiaankin voi olla liian sairas eikä kuntoutuspsykoterapiaan saa Kelasta tukea, ellei työkyky ole todennäköinen. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas tuntuu, että kyseessä on nimenomaan KEHOLLINEN reaktio eikä ainakaan pelkästään ajatukset. Itsellä kokemusta kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttamasta masennuksesta ja rajun virustaudin jälkeisestä uupumuksesta, johon liittyi myös masennus. Kun keho on aivan uuvuksissa ja tiltissä, kun on kipuja ja energiatasot äärimmäisen matalalla, ajatuksistakin tulee synkkiä.

Ehkä se kulkee molempiin suuntiin siis. Syyt voivat olla kehon epätasapainotiloissa, hormoneissa, viruksissa, bakteereissa sekä myös ajatuksissa. Jokun tutkimuksen mukaan masentuneilla oli poikkeavat suolistobakteerit.

Ja itselläni käveleminen yleensä piristää mielialaa, mutta silloin kun koko keho on umpitiltissä, on aivan uuvuksissa, joka paikkaa koskee, niin ei se auta, pahentaa vaan.

En usko, että on mitään kaikille sopivaa ratkaisua tähän.

Tunnen tyyppejä, joilla masennus ja väsymys johtui yliherkkyydestä joillekin ruoka-aineille. Esim gluteeniyliherkkyys oli yhdellä. Ruokavaliomuutoksella kaikkosi masennus, väsymys ja aivosumu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on kaikki mitä toivoo, "edes yhden ihmisen elämäänsä", niin tee hyvä ihminen asioita mitkä mahdollistaa sen. Etsi se yksi ihminen käsiisi. 

Sitähän sitä on koko elämänsä tehnyt. Kunnes sen epäonnistuminen kerta toisensa ja vuosikymmen toisensa jälkeen lopulta romautti. 

 

Miten onnistutaan epäonnistumaan ihmissuhteissa vuosikymmenten ajan kerta toisensa jälkeen? Vika oli varmaan näissä muissa? 

Kiitos. Kuolemalle ei voi mitään. Vanhemmilleen ei voi mitään. Sille, että läheinen osoittautuu väkivaltaiseksi, ei voi mitään muuta kuin lähteä. 

Ja kyllä, ihan varmasti itsessäni on todella paljon ja jotain perustavanlaatuista vikaa. Sen tajusin. Ymmärsin, että olen perustavalla tavalla huonompi kuin muut, enkä tule koskaan saamaan normaalia elämää ja sen seurauksena masennuin kotiini. 

Et ole sen huonompi kuin muut, mutta jos et ole lapsena nähnyt, millainen on terve ja turvallinen ihmissuhde, se voi vaikeuttaa sellaisen tunnistamista aikuisena. Saatat olla tottunut läheisten toksisiin käyttäytymistapoihin, etkä välttämättä huomaa punaisia lippuja uutta ihmissuhdetta aloitellessasi. Lapsuudessa opitut asiat vaikuttavat siihen, miten arvioit itseäsi ja mitä odotat ihmissuhteilta. Jos sinulla ei ole ollut hyvää esimerkkiä terveestä suhteesta, saattaa olla vaikea asettaa terveitä rajoja tai tiedostaa, milloin suhde ei ole hyvä sinulle. Näitäkin asioita kyllä pystyy työstämään terapiassa ja self help- kirjallisuudesta voi olla hyötyä.

Kyllä, masennuksessa ajatukset looppaa kiertää kehää ja siitä ne mustenee syvempään entisestään. Tähän psykedeeliavusteinen terapia maailmalla on saanut huimia tuloksia masennuksen parantamiseen -microdosing annostus saa ajatuksien looppavaan kehän katkeamaan/ avautumaan ajatuksenkulun ihan eri tavoin. Ajatuksiin tulee erilainen perspektiivi. Suomessa ollaan jäljessä vielä tässä, mutta täälläkin tehdään jo psykedeeliavusteista microdosing hoitoa masennukseen.

Jos itse mietin sitä aikaa, kun voin kaikista huonoiten niin tuli muutamia ajatuksia mieleen. Itsellä se jakso kesti onneksi melko lyhyen aikaa. En olisi enää kestänyt enempää. Silti on vähän ihmeellistä syyttää ihmistä tilanteesta. Jos ajattelen itseäni niin huonona aikana mietin kokoajan, että ei tämä voi mennä ja näin ja, että minun pitää saada elämä käännettyä paremmaksi tai olo niin huono, etten voi enää jatkaa. Halusin todellakin sen pahan olon pois ja yritin sitä läheisillekin selittää, etten voi jatkaa enää jos tämä olo vaan jää päälle, enkä pääse siitä eroon. Tuntui kuin päässäni olisi mennyt jokin "rikki" enkä enää tuntenut itseäni. Näin ihminen kyllä oikeasti tekisi melkein mitä vaan, että saisi sen olon pois. Minäkin mietin juuri tänään, kuinka rakastan ulkoilua ja tykkään melkein joka säällä olla ulkona. Silloin, kun voin huonosti niin jokainen lenkki ja kävely vie vaan lisää voimia. Kävelin melkein pakosta myös huonommassa kunnossa ollessa. Silti en saanut siitä mitään itselleni ja tämä vielä lisäsi ahdistusta ettei mikään tuo iloa. Minulla mukana oli myös ahdistusta ja levoton olo joka sai myös liikkumaan. Joku joka ei muutenkaan liiku tuskin suuntaa ikävässä olossa ulos. Minä taas olin tapojeni orja myös huonossa kunnossa ja menin ulos. Kauheinta on ne muistot, kun kävelin itkien kotiin ja mietin kuinka menetin kaiken ja edes liikunta ei auta. 

Uskon itse sen menevän juuri niin, ettei masentuneen pää enää toimi oikein. Joku joka vaan pystyy kääntää ajatuksensa paremmaksi. Masentunut ei ainakaan jos kyse on vaikeammasta masennuksesta vaan pysty siihen enää. Mikään ei auta tau tuo hyvää oloa. Näin kävi myös minulle. En voinut kuunnella musiikkia enää. En kestänyt mitään ääniä yms. Ei vaikka rakastan musiikkia. En voinut enää syödä, kun tuli huono olo. Laihduin paljon. Mihinkään en voinut keskittyä. En voinut enää nukkua. Se paha olo vaan vie kaiken. Samalla moni elää vielä vaikeampia hetkiä kuin minä ja toisaalta itsellä tuohon sekoittui ahdistusta myös mikä sai levottomaan olon aikaan. Näin voin kokea asiat vähin erikailla kuin joku muu. Silti voin sanoa sen, ettei masentuneen pää vaan enää toimi oikein. Itsekin vaan mietin, että nyt pitää saada tämä kauhea olo pois. En vaan pystynyt siihen.

Vähitellen kevään tullessa ja kesän alkaessa sitten aloin toipua. Unettomuus väheni ja pystyin taas syömään. En tiedä oikein itsekään mikä auttoi. Se siinä onkin juuri se selittämätön asia, että mikä auttaa. Minäkään en oikein tehnyt mitään ihmeellistä. Vähitellen oloni silti parani. Ehkä pääni oli "rikki" sen talven ja sattui kuormittavia juttuja. Sitten minusta tuli vähitellen ehjä taas. Rutiinista olen samaa mieltä ja jokaisen kannattaisi yrittää tehdä edes jotain. Se voi auttaa, mutta itselläkin se kaikki oli vaan pakotettua ja mitään iloa en saanut mistään. Suihkussa käynti, lintujen talviruokinta tai vaikka leipominen yms iloa tuottava asia oli ihan hirveän vaikeaa. Ymmärrän sen, että moni muu voi vielä huonommin ja kokee vaikeampia hetkiä. Minäkin koin senverran, että ymmärrän sen ettei ihminen enää hallitse sitä oloa ja ajatuksiaan voidessaan todella  huonosti. Sori viestin pituus. 

Vierailija kirjoitti:

Lievempään masennukseen käveleminen ja ulkoilu oikeassa ympäristössä voi auttaa. Mutta jos on paha masennus, niin on se silloin selvä pääkopan kemioiden kunnollinen jumi/sekasotku. 

Aina ei kävely auta mielialaan. Olen joskus mennyt "ulos tuulettumaan" ja kävelylenkki on vain pahentanut asiaa, kun siellä lenkillä on aikaa kelata asioita ja pari kertaa olen vain kerännyt lisää raivoa ja kiukkua. Eli joskus jokin muu keino on kävelyä parempi. Esim. ohjaa ne aivot miettimään jotain muuta ja yleensä "aivot narikkaan" peli, tv-sarja, elokuva tms. joutavanpäiväinen voi auttaa tehokkaammin.

Laita kävelyn ajaksi vaikka kivaa musiikkia soimaan tai kuuntele äänikirjaa tai podcastia. Itse tykkään kävellä meditointimusiikin tahtiin.