Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että vakavassa masennuksessa on kyse ajatuksista
24.11.2023 |
En missään nimessä tarkoita olevani oikeassa, ja ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta puhun kahden läheisen, vakavasti masentuneen seuraamisesta. Toinen niistä on ollut oma aikuinen lapseni. Nykyään parantunut.
Se, mikä näitä kahta yhdistää on ajatukset. He itse ruokkivat masennustaan ajattelemalla, ettei mikään kannata, mistään ei ole apua, ei viitsi lukea mitään, ei halua ottaa apua vastaan. Tiedän, että se kuuluu masennukseen, mutta kyse ei heillä ole pelkästään tunteista, vaan _ajatuksista_. Lumipallo paisuu paisumistaan.
Ei, en tarkoita, että positiiviseen ajatteluun pitäisi kyetä. Ei tarvitse. Mutta josko pysäyttäisi sen negatiivisen ajattelun? Ei ruokkisi sitä.
lapseni on itse sanonut, että paraneminen alkoi, kun hän lähti päivittäin kävelemään. Kun hän pääsi sen yli, ettei kävelemisestä ole kuitenkaan mitään hyötyä.
Olenko ajatuksillani täysin väärässä?
Kommentit (406)
Vierailija kirjoitti:
Masentuneet elää siellä omassa kuplassa, oman mielen vankeina ja odottavat jotain ihmepilleriä parantumiseen, mutta mikään muu ehdotus ei yleensä kelpaa. Eikä itse jakseta tehdä mitään sen tilanteen parantamiseksi. Minäminäminä. Kun vaan tajuaisitte olevanne enemmän kuin mielenne!
Olet joko todella myrkyllinen ihminen tai olet tyhmä ymmärtääksesi mitä masennus on. Mielestäni hyvin selväksi ollaan sanottu tässä ketjussa, että masennus on sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksia ei pysty muuttamaan, mutta entä jos yritätte olla ajattelematta mitään. Olla läsnä tässä hetkessä. Tarkkailla vaan mitä juuri nyt tapahtuu. Periaatteessa elämä tapahtuu tässä hetkessä, mutta ajatustenne kautta elätte (murehditte) mennyttä tai tulevaa, mutta ette osaa olla läsnä nykyhetkessä. Jos vaan voisitte lopettaa sen omissa ajatuksissa vellomisen. Se olisi hyvä alku.
Kun olin masentunut niin tuo auttoi väliaikaisesti.
Ajatukset? No niin. Kannattaa perehtyä masennukseen, ennen kuin antaa oman mielipiteensä asiasta. Ja masennus ei ole samanlainen kaikilla.
Ap , minä kärsin alkuvuonna vakavasta masennuksesta. Minulla oli avustaja jonka tuella pystyin kävelemään 4 askelta ulkona. Vakavasti masentunut ei edes ajattelee mitään ulkoilua koska kaikki ajatukset tähtää vain siihen että pysyisi hengissä. Ei näy mitään ulospääsyä kunnes lääkkeet alkavat vaikuttaa , minulla se kesti 2 kuukautta mutta onneksi sain olla suljetulla osastolla sen 2 kuukautta , muuten en olisi tässä! Lievästi masentuneiden kohdalla toimii jotkut leipomiset ja ulkoilut mutta ei vakavasti masentuneiden!
Kun itse aloin parantumaan ensimmäisenä palasi unet. Sekin on mielestäni kuvaansa, että masennuksessa unet katoaa. Aivot eivät siis toimi normaalisti, eikä ne ala toimimaan vaikka jollain olisi mikä mielipide masennuksesta.
Itse tarvitsin aikaa ja tavallaan aloin parantumaan itsekseni. Aikaa vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää sekoittako alakuloa, pessimismiä ja masennusta.
Omat vakavat muut sairaudet ja pahat taloudelliset vaikeudet ovat johtaneet minulla masennukseen. Ei ne lääkkeet ja terapia voi poistaa näitä. Masennus vain ja jatkuu ja jatkuu. Tosi raskasta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulla ollut mitään ajatuksia. Ei mitään, pelkää tyhjyyttä. Sekä fyysisesti ja pään sisällä. Ei ollut edes ulkomaailmaan tai omaa kehoa. Ajattele siinä sitten positiivisesti, kun olet tyhjiössä. Ainoa ajatus oli päästä pois keinolla millä hyvänsä. Mutta ei ollut fyysistä kykyä toimia.
Aloittajan lapsi ei kuulosta kärsineen vakavasta masennuksesta. Vaan joltain teiniankstilta. Jossa hormonit on suurin syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan ajatukset/mieli oli sairaita, silloin kun olin ns. masentunut.
Tuo kävelyjuttu taas ei valitettavasti toimi kaikille, kun moni masentuu vaikka olisi miten kävelevä jo valmiiksi. Itsekin olin liikunnallinen ja terveellisesti elävä kun aloin masentua, ja tilanne vaan paheni koko ajan vaikka hinkkasin elintapojani (silloin oli hirveästi sellaista puhetta, että masennus on vaan elintavoista kiinni jne).
Ja joo oli se minullakin tavallaan elintavoista kiinni, mutta ei mistään ruoasta ja liikunnasta kuten nää jotkut luulee :D
Sillä masentuneiden osastolla millä minä olin ei ollut yhtäkään fyysisesti huonossa kunnossa olevaa (tai ehkä yksi?), sen sijaan siellä oli vaikka kuinka monta hoikkaa ja hyväkuntoista jonka ruokavalio oli tarkasti mietitty jne. Ja silti suljetulla. Saattoihan tietyt elintavat auttaa silti selviytymään paremmin, en tiedä. Ehkä huonossa kunnossa olevat masentuneet ei jaksa edes hoitoon hakeutua tai itsetuhoisuuttta harrastaa siinä määrin että sinne joutuisi.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ollut mitään ajatuksia. Ei mitään, pelkää tyhjyyttä. Sekä fyysisesti ja pään sisällä. Ei ollut edes ulkomaailmaan tai omaa kehoa. Ajattele siinä sitten positiivisesti, kun olet tyhjiössä. Ainoa ajatus oli päästä pois keinolla millä hyvänsä. Mutta ei ollut fyysistä kykyä toimia.
Tuo ainoa ajatuksesi oli juuri se myrkyllinen ajatus joka estää elämästä ja toimimasta
Eli ajatus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksia ei pysty muuttamaan, mutta entä jos yritätte olla ajattelematta mitään. Olla läsnä tässä hetkessä. Tarkkailla vaan mitä juuri nyt tapahtuu. Periaatteessa elämä tapahtuu tässä hetkessä, mutta ajatustenne kautta elätte (murehditte) mennyttä tai tulevaa, mutta ette osaa olla läsnä nykyhetkessä. Jos vaan voisitte lopettaa sen omissa ajatuksissa vellomisen. Se olisi hyvä alku.
Joo, oma mieli lopetti sen nykyhetken ajattelemisen, koska se on täysin kestämätön paikka. Mutta kun tapana ei ole velloa menneessä eikä ahdistua tulevasta niin sitten tapahtui virtapiirien oikosulku -> siirtyminen dissosiaatioon eli pois menneestä, nykyisestä ja tulevasta.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan lapsi ei kuulosta kärsineen vakavasta masennuksesta. Vaan joltain teiniankstilta. Jossa hormonit on suurin syy.
Kyllähän jollekin masennus voi olla nimenomaan sellaista jumiutumista josta vaikka kävely vie pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus voi olla pelkkää tuskaa päivästä ja yöstä toiseen. Tekisi mitä vain että pääsisi siitä pois. Mikään ei auta, koska ne syyt jotka sen aiheuttaa ei poistu koskaan.
Mitä ovat nämä perustarpeet? Mikset pystyisi täyttämään niitä? Sinulla on kulissit pystyssä, mutta miksi pidät niitä yllä? Jos sinä et viihdy nykyisessä arjessa, niin tee siihen muutos, niin simppeli se on. Vaihda helpompaan työhön, jää työttömäksi, lähde opiskelemaan, muuta eri paikkakunnalle, muuta ulkomaille, vaihda asumismuotoa, elä yksinkertaisemmin, elä runsaammin ja tee valintoja, jotka tukevat arvomaailmaasi. Jos kyse on parisuhteesta tai ystävyyssuhteista, niin niiden muodostukseen toki vaaditaan paljon tuuria, mutta myös ihmisten tapaamista sekä riskinottoa. Vain ja ainoastaan sinä voit tehdä arkesi mukavaksi ja löytää siihen hyviä elementtejä, ei sitä kukaan ulkopuolinen tule sinulle ojentamaan. Näköalattomuus on masentuneelle tyypillistä ja siitä olisi hyvä päästä eroon.
Jos sinun elämäsi olisi hajonnut käsiin ja sen kokoaminen uudellleen, niiltä osin, joihin voit vaikuttaa, ottaisi arviolta kaksi tai kolme vuotta ja sitten sen jälkeen saisi alkaa miettiä niitä, joihin ei voi vaikuttaa, mutta jotka olisivat kivoja - työkyky, läheisiä ihmisiä, sosiaalisia suhteita arkipäivään. Niin ihan vaan hymy huulilla urakoisit yhtään olematta koskaan näköalaton, epätoivoinen, lannistunut tai surullinen?
Nuo tilanteet heittävät aivokemian raiteiltaan ja niin kauan, kun se ei ole kunnossa, on todella vaikea tehdä yhtään mitään. Moni lääkäri kirjoittaa lamaantuneelle SSRI:t ja rauhoittavat, jotka vaan sedatoivat entisestään.
Kun olin lääkityksettä, vaati todella paljon tahdonvoimaa ponnistella se, että sai edes pieniä asioita tehtyä. Lääkityksellä ei tarvitse edes ponnistella, teen ihan luonnostaan isompia asioita ja enemmän. On todella turha piiskata maassa makaavaa hevosta, kun se ei jaksa niin se ei jaksa. Sitten, kun se saa tarvitsemansa lepohetken, vettä ja ruokaa, se jaksaa taas piiskaamattakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan lapsi ei kuulosta kärsineen vakavasta masennuksesta. Vaan joltain teiniankstilta. Jossa hormonit on suurin syy.
Kyllähän jollekin masennus voi olla nimenomaan sellaista jumiutumista josta vaikka kävely vie pois
Se ei ole masennus vaan hermoston säätelyongelma. Ihminen on alivireisessä tilassa ja saa nostettua vireystilansa kävelemällä. Totta, monesti näitä molempia esiintyy samoilla ihmisillä. Hermoston säätelyongelma voi silti olla ilman masennustakin.
Vierailija kirjoitti:
Kun itse aloin parantumaan ensimmäisenä palasi unet. Sekin on mielestäni kuvaansa, että masennuksessa unet katoaa. Aivot eivät siis toimi normaalisti, eikä ne ala toimimaan vaikka jollain olisi mikä mielipide masennuksesta.
Itse tarvitsin aikaa ja tavallaan aloin parantumaan itsekseni. Aikaa vuosia.
Usein masentuneita katoavat värit. Itse koin, että elin ikäänkuin usvassa. Vaikka aurinko paistoi se ei tuntunut miltään, luonnon vihreyttä ei havainnut, mikään ulkoinen ei tuntunut miltään. En pystynyt keskittymään lukemiseen, jota ennen rakastin, olin kauhuissani. Pystyisinkö koskaan enää nauttimaan lukemisen ilosta. Tv-ohjelmiin ei keskittynyt, mieli ikää kuin oli samaan aikaan levoton ja todella lamautunut. On tosiaan niinkuin kuplassa.
Sikäli tuo ulos kävelemään ja luontoa ihailemaan ei toiminut kun ei mikään tuntunut miltään, ei päässyt kosketuksiin ennen normaaleihin asioihin. Masentuneen aivot tosiaan toimivat eri lailla. Siksi ei-masentuneiden on vaikea tajuta "miksei vaan ota niskasta kiinni tai tee edes jotai pientä".
Totta, alakulo, alavireisyys tms. eivät ole syvää masennusta. Monet vertaavat itseään masentuneeseen kun ovat olleet alakuloisia tai ohimenevästi hiukan masentuneita.
Itselleni myös auttoi aika ja hiljakseen itsekseen omilla pienillä askelilla toipuminen. Mikään ei olisi silloin ollut kamalampi paikka kuin esim. joku jumpparyhmä ja siellä omia asioitaan kälättävät naiset. Nyt pystyn lukemaan ja tekemään muitakin asioita kuin ennen, onneksi. Näen myös paljon tapahtumarikkaita unia. Luonto on saanut värinsä ja auringosta nautin. Joten tajuan kyllä eron erittäin hyvin silloiseen masennukseen.
Terve mieli terveessä kehossa. Sitä kautta minun oli helpompi tervehtyä vakavasta masennuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan lapsi ei kuulosta kärsineen vakavasta masennuksesta. Vaan joltain teiniankstilta. Jossa hormonit on suurin syy.
Kyllähän jollekin masennus voi olla nimenomaan sellaista jumiutumista josta vaikka kävely vie poisSe ei ole masennus vaan hermoston säätelyongelma. Ihminen on alivireisessä tilassa ja saa nostettua vireystilansa kävelemällä. Totta, monesti näitä molempia esiintyy samoilla ihmisillä. Hermoston säätelyongelma voi silti olla ilman masennustakin.
Masentunut ihminen ei pysty edes attelemaan mitään kävelyä. Älkää sotkeko lievää masennusta vakavaan masennukseen!
Mitä ovat nämä perustarpeet? Mikset pystyisi täyttämään niitä? Sinulla on kulissit pystyssä, mutta miksi pidät niitä yllä? Jos sinä et viihdy nykyisessä arjessa, niin tee siihen muutos, niin simppeli se on. Vaihda helpompaan työhön, jää työttömäksi, lähde opiskelemaan, muuta eri paikkakunnalle, muuta ulkomaille, vaihda asumismuotoa, elä yksinkertaisemmin, elä runsaammin ja tee valintoja, jotka tukevat arvomaailmaasi. Jos kyse on parisuhteesta tai ystävyyssuhteista, niin niiden muodostukseen toki vaaditaan paljon tuuria, mutta myös ihmisten tapaamista sekä riskinottoa. Vain ja ainoastaan sinä voit tehdä arkesi mukavaksi ja löytää siihen hyviä elementtejä, ei sitä kukaan ulkopuolinen tule sinulle ojentamaan. Näköalattomuus on masentuneelle tyypillistä ja siitä olisi hyvä päästä eroon.