Onko mielestänne alisuoriutumista, jos valitsee duunariammatin, vaikka kyvyt riittäisivät pidemmällekin opiskeluun?

Ei tietenkään. Voit ryhtyä yrittäjäksi, siinä on haastetta. Ei duunariammatti kerro tyhmyydestä. Monet tykkäävät tehdä käsillä töitä. Mukavampi se on olla liikkeessä kuin istua tietokoneen ääressä koko päivä. Terveellisempää myös. 

On, jos sen tekee pelkästään laiskuuden ja mukavuudenhalun vuoksi. Ei, jos oikeasti haluaa nimenomaan amisalalle töihin.

Yrittäjänä joudut hallitsemaan monta osa-aluetta.  Työn, jota tarjoat, lisäksi talous- ja markkinointi. Jos on enemmän työntekijöitä, niin olet myös henkilöstöpäällikkö. Siinä on työtä, että pitää paketin kasassa. 

Ei ole. Jos on tyytyväinen työhönsä ja siitä tulevaan palkkaan, niin asia on ok.

Raha ratkaisee. Arvostan paljon enemmän duunaria, joka tienaa hyvin ammattihommissa, kuin runoilijavartaloista akateemista ihmistä, joka ei osaa kunnolla sitoa edes kengännauhojaan ja ei välttämättä saa kummoista palkkaan. 

Toisaalta mitä sillä on väliä vaikka olisikin?

Vain lapsilla on väliä, elämä on lyhyt ja lapset tulevaisuutta

Mulla on sekä duunariammatti että akateeminen ammatti. Ensimmäinen työllistää hyvin ja toinen huonosti. Töissä käyn suorittamassa puhtaasti itsekkäistä syistä (vähemmän tosin enää nykyään), joten en ole ajatellut kumpaakaan alisuoriutumisena.

Ei tietenkään, kuka tahansa esimerkiksi kykenee pyörittelemään papereita ja sanomaan 'computer says no', mutta pätevä kirvesmies onkin ihan toinen juttu.

Putkimies tienaa4000 € / kk. Paljon enemmän kuin akateeminen. Eikä työ mielestäni ole kovin pahaa. 

 

Sähkömiehillä on hyvä palkka myös. Työ vaatii alyä, näppäryyttä ja ketteryyttä. 

 

Jos olet taitava rakentaja, voit perustaa toiminimen ja tehdä sen kautta töitä. Ansiot nousee helposti 5000 € / kk. 

 

Eli on kannattavaa. 

 

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään. Voit ryhtyä yrittäjäksi, siinä on haastetta. Ei duunariammatti kerro tyhmyydestä. Monet tykkäävät tehdä käsillä töitä. Mukavampi se on olla liikkeessä kuin istua tietokoneen ääressä koko päivä. Terveellisempää myös. 

Ja sitä paitsi älykkyyttäkin on niin monenlaista. Korkeasti koulutetuilla on ehkä keskimäärin enemmän ns. kirjaviisautta, mutta vastaavasti duunarit voivat olla todella taitavia käytännön asioissa.

Ei, koska duunareilla on usein parempi palkka. Etenkin naisten kannattaa hakeutua miesvaltaiselle duunarialalle, eikä tappaa itseään stressaavalla toimistotyöllä.

Vierailija kirjoitti:

Raha ratkaisee. Arvostan paljon enemmän duunaria, joka tienaa hyvin ammattihommissa, kuin runoilijavartaloista akateemista ihmistä, joka ei osaa kunnolla sitoa edes kengännauhojaan ja ei välttämättä saa kummoista palkkaan. 

Koulutustaso ei kuitenkaan kerro siitä onko ihminen avuton tai mikä on vartalon malli. Kaikissa ammateissa on avuttomia ihmisia ja sitten niitä käteviä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sekä duunariammatti että akateeminen ammatti. Ensimmäinen työllistää hyvin ja toinen huonosti. Töissä käyn suorittamassa puhtaasti itsekkäistä syistä (vähemmän tosin enää nykyään), joten en ole ajatellut kumpaakaan alisuoriutumisena.

No ei välttämättä. Kysymys onkin siitä, haluaako istua tietokoneen ääressä 8 tuntia päivässä. Työn mielekkyydestä. 

Toki on harmillista jos suurimmat mielenkiinnonkohteet ja lahjat eivät kohtaa, mutta toisaalta ei niistä suurista lahjoistakaan ole hirveästi iloa, jos kyseinen ala ei syystä tai toisesta kiinnosta. Ihanteellista olisi löytää ala jossa kiinnostukset ja kyvyt ovat hyvässä tasapainossa. En ole koskaan ymmärtänyt ajattelua että tarpeeksi lahjakkaan ihmisen pitäisi oletusarvoisesti hakea opiskelemaan lakia tai lääketiedettä, niin arvokkaita kuin nuo alat ovatkin. Jos henkilö tuntee enemmän vetoa vaikkapa rakennusalan hommiin ja hänellä on niihin riittävät valmiudet, niin sitten rohkeasti sinne vain. Itse olen toisen asteen koulutukseltani merkonomi, korkea-asteelta puolestaan maisteri, ja molempien alojen osaajia tarvitaan tässä yhteiskunnassa. Omalla kohdallani teoreettinen pohdiskelu on kuitenkin aina ollut vahvempi kuin niin sanottu duunarialan käsillä osaaminen.

Kuka sullekin antaa pisteet elämästä? Valitse mitä haluat.

Kun päääsen eroon asuntovelasta, tämä sama elintaso riittää. Eli downshiftaan johonkin duunarihommaan.

Alisuoriutumista?

Jokainen sen päätöksen Itse tekee.Tai elämä tekee puolestaan.

Ehkä jos on joku nero fysiikassa/kemiassa etc ja kykenisi tekemään jotain maata mullistavaa,mutta alkaa vaikka haravoimaan pihoja voisi ehkä miettiä toisenkin kerran.

Tiedän ihmisiä,joilla lukupäätä ja jääneet tyyliin ylioppilastutkintoon ja ihmisiä,jotka ihmeen kaupalla suorittaneet jonkun korkeakoulututkinnon, vaikka koulumenestys ei ihmeellinen ollutkaan.

Ehkä montaa korkeakoulutettu vaivaa pikemminkin se mentaliteetti,että ei haluta (?)  "alentua" suorittavan työn tekemiseen.

Kannattaa opiskella sellaista mistä varmasti saa duunia. Suurimmasta osista tutkinnoista sai nousuhdanteella töitä mutta nykyään voi tutkinnoilla pyyhkiä persettä. Monissa tutkinnoissahan opiskelijat ei saa edes harjoittelupaikkaa. Työnantajat haluaa halpatyövoimaa kaukomailta.

Ihmiset ovat erilaisia, ja sekä duunari- että asiantuntijatöitä on hyvin monenlaisia. Joten tähän ei voi antaa yksiselitteistä vastausta.

Luin äskettäin kirjaa etelä-afrikkalaisesta lääkäristä Christian Barnadista, joka teki maailman ensimmäisen sydämen siirron. Kirjan mukaan tämä sydänkirurgi oli harjoitellut leikkausta teurastajan opastuksella, joka oli neuvonut kuinka sydän irroitetaan ruumiista ja siirretään elävälle ihmiselle.