Onko mielestänne alisuoriutumista, jos valitsee duunariammatin, vaikka kyvyt riittäisivät pidemmällekin opiskeluun?

Se vain, ettei ole mitään evidenssiä siitä, että olisi päässyt opiskelemaan ja pärjännyt ko. ammatissa, jos ei sitä tosiasiassa ole. "Olisin voinut lukea lääkäriksi, mutta halusin sittenkin putkimieheksi, koska en tykkää paperitöistä" - se ei oikein vakuuta.

Parempi on olla positiivisella tavalla ylpeä omasta ammatistaan ja ammattitaidostaan oli ala mikä tahansa kuin miettiä tällaisia. Yleensä ihminen pääsee juuri sinne mihin kyvyt riittävätkin. Alisuoriutuminen on aika harvinaista. Ja miten sen edes voisi todentaa?

Vierailija kirjoitti:

Ainoa mikä on järkevää on opiskella lukiossa pitkä matikka , fysiikka ja kemia ja opetella koodaamaan. Kaiken muun oppii uutisia seuraamalla.

Esimerkiksi uuden Audin ajovalon vaihdon? Mistä luulet olevan siinä hommassa eniten hyötyä, lukion pitkästä matematiikasta, uutisten seuraamisesta vai ehkä 3-vuotisesta ammattikoulusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On, jos sen tekee pelkästään laiskuuden ja mukavuudenhalun vuoksi. Ei, jos oikeasti haluaa nimenomaan amisalalle töihin.

Hah hah haa. Laiskuudesta valitsee duunariammatin. Voi kuule töitä joutuu tekeen enemmän kun valitsee sen.

Mutta opiskelu siihen on kuitenkin käytännönläheisempää, ei yhtä paljon "pänttäämistä" kuin lukiossa ja korkeakoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Aika usein se on fiksukin valinta, riippuen siitä kuinka pitkälle ne kyvyt riittävät. Kyvyt opiskella kehitysmaatutkimuksen tai taidehistorian teoriaa eivät kanna kauas, ellei samalla ole "piilokykyjä" ja lisätaitoja, joita ei tarvita oman alan opiskelussa mutta vaaditaan työllistymisessä - näitä ovat kyky verkostoitua hyvin (tai ennestään olemassa olevat suhteet), hyvä kielipää, valmius liikkua työn perässä, käytännön organisaatiotaito ja kyky joustaa pätkäprojektien mukana jne. Työllistävä duunariammatti on parempi valinta kuin epävarma akateeminen ala.

Mutta jos noita taitoja on tai kyvyt ovat esimerkiksi matemaattisella puolella (jolloin it-ala tai lääkis voisi sopia), niin sitten on vähän sääli, ettei henkilö toteuta täyttä potentiaaliaan yhtä työllistävässä ammatissa. Oma valinta se kuitenkin on, ja aina voi kouluttautua pidemmälle myöhemmin.

Aivan. Akateemisen alan opinnot eivät monetkaan työllistä suoraan mihinkään ammattiin, joten jo siinä vaaditaan vähän hoksnokkaa, että luovii itsensä ammattiin, jossa pärjää ja tienaa. Amispuolella eteneminen on suoraviivaisempaa, joten se on sikäli helpompi valinta.

Kyvyistä pitää olla myös näyttöä, sikäli ajatus alisuoriutumisesta on vähän hassu. Jos on saanut pitkästä matikasta ja monista muista aineista ällän kirjoituksissa, niin olisi päässyt lääkikseen, mutta ei mennyt  vaan ryhtyi sähkömieheksi - silloin voi olla kyse näytöstä alisuoritutumisesta, mutta jos on saanut kympin matikasta peruskoulussa, niin se ei ole näyttöä yhtään mistään, koska peruskoulu on viritetty heikoimpien mukaan ja koulujen arvosanoissa on jopa kahden numeron heittoja (tutkitusti).

Turha sinne lukioon ja korkeakouluun on mennä, mikäli kiinnostusta ja lukuhalua ei ole. Ei niissä pelkillä kyvyillä ja älykkyydellä pärjää. Mieluummin sitten hankkii työllistävän ammatin itseään kiinnostavalta amisalalta.

Mitä väliä sillä on, vaikka laiskuus edellä valitsee oman urapolun? Eikö se riitä, että on omaan valintaansa tyytyväinen? Mitä se edes muille kuuluu.  Minä tein tämän ratkaisun aika puhtaasti laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Lukion keskiarvo oli 9.5, mutta valitsin silti käydä amiksen sen jälkeen. Työ on mukavaa, sen voi jättää töihin, ei stressiä ja palkallakin tulee toimeen. Tunnen itseni ja tiedän mitä elämässä arvostan ja sen mukaan valitsin ammatin. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on, vaikka laiskuus edellä valitsee oman urapolun? Eikö se riitä, että on omaan valintaansa tyytyväinen? Mitä se edes muille kuuluu.  Minä tein tämän ratkaisun aika puhtaasti laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Lukion keskiarvo oli 9.5, mutta valitsin silti käydä amiksen sen jälkeen. Työ on mukavaa, sen voi jättää töihin, ei stressiä ja palkallakin tulee toimeen. Tunnen itseni ja tiedän mitä elämässä arvostan ja sen mukaan valitsin ammatin. 

Miten kirjoitukset menivät?

Miten määritellään "duunariammatti"? Kaikki palkallista työtä tekevät ovat duunareita (paitsi johtajat ja yrittäjät).

Alisuoriutumista on vaan se, kun tekee elämällään jotain mihin ei ole tyytyväinen. 

Vierailija kirjoitti:

Miten määritellään "duunariammatti"? Kaikki palkallista työtä tekevät ovat duunareita (paitsi johtajat ja yrittäjät).

Duunariammatti eli suorittava työ. Myös sähkömiesyrittäjä on duunari.

Ei mielestäni ole. Esimerkkinä yksi lapsistamme. Hän olisi varmasti pärjännyt hyvin lukiossa, mutta hän on kuitenkin enemmän ns. käsillään tekijä. Haki amikseen sähköpuolelle, pääsi suoraan duuniin harjoittelun kautta, ja puoli vuotta valmistumisen jälkeen hänellä oli jo toistaiseksi voimassa oleva työsopimus ko. yrityksessä. Tykkää kovasti työstään, haluaa tehdä sen hyvin ja lisäksi haluaa kehittyä siinä. 

Noin yleisesti ottaen duunariammateissa tienaa vähemmän kuin akateemisissa töissä.

Tässä keskustelussa on tuotu esiin putkimiehet, jotka on duunariammatiksi poikkeuksellisen hyvin palkattuja, ja verrattu niitä lastentarhanopettajiin ja kirjastonhoitajiin, jotka on akateemisissa ammateissa poikkeuksellisen huonosti palkattuja. 

Myös naisvaltaisilla aloilla on yleisesti ottaen matalammat palkat kuin miesvaltaisilla aloilla, erityisesti Suomessa. 

Tottakai on alisuoriutumista valita matalamman tason koulutus ja työ kuin mihin olisi kykyjä. Mutta ei kai alisuoriutumisessa mitään pahaa ole. Kaikki ei arvosta koulutusta tai työuraa. Esimerkiksi jos rahaa on muutenkin, niin ei tarvitse. 

Vierailija kirjoitti:

Noin yleisesti ottaen duunariammateissa tienaa vähemmän kuin akateemisissa töissä.

Tässä keskustelussa on tuotu esiin putkimiehet, jotka on duunariammatiksi poikkeuksellisen hyvin palkattuja, ja verrattu niitä lastentarhanopettajiin ja kirjastonhoitajiin, jotka on akateemisissa ammateissa poikkeuksellisen huonosti palkattuja. 

Myös naisvaltaisilla aloilla on yleisesti ottaen matalammat palkat kuin miesvaltaisilla aloilla, erityisesti Suomessa. 

Tottakai on alisuoriutumista valita matalamman tason koulutus ja työ kuin mihin olisi kykyjä. Mutta ei kai alisuoriutumisessa mitään pahaa ole. Kaikki ei arvosta koulutusta tai työuraa. Esimerkiksi jos rahaa on muutenkin, niin ei tarvitse. 

Ja toisaalta, duunarikin voi tarpeeksi työkokemusta kerättyään ryhtyä yrittäjäksi ja perustaa oman firman, mikäli hänellä on siihen kykyjä ja motivaatiota. Tai jatkaa opiskeluja korkea-asteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on, vaikka laiskuus edellä valitsee oman urapolun? Eikö se riitä, että on omaan valintaansa tyytyväinen? Mitä se edes muille kuuluu.  Minä tein tämän ratkaisun aika puhtaasti laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Lukion keskiarvo oli 9.5, mutta valitsin silti käydä amiksen sen jälkeen. Työ on mukavaa, sen voi jättää töihin, ei stressiä ja palkallakin tulee toimeen. Tunnen itseni ja tiedän mitä elämässä arvostan ja sen mukaan valitsin ammatin. 

Miten kirjoitukset menivät?

Osallistuin vain preleihin (joo, ei aivan sama kuin kirjoitukset). Niistä sain kaikista L:n. Kyllästyin hommaan siis loppu metreillä ja menin ensin töihin ja sitten amikseen. Jo opiskelu lukiossa tuntui liian stressaavalta ja tajusin, että tällaisella patalaiskalla luonteenlaadulla kannattaa vain mennä sieltä, missä aita on matalin ja keskittyä nauttimaan elämästä omalla tavallaan. Tykkään, että energiaa jää harrastuksille ja perheelle. En voisi kuvitella itseäni minään uraohjuksena. 

Ei välttämättä.

Kannattaa kuitenkin miettiä sitä, että se älyllinen stimulaatio tulee sitten hakea jostain muusta kuin työstä. Ellei sitten ala yrittäjäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa mikä on järkevää on opiskella lukiossa pitkä matikka , fysiikka ja kemia ja opetella koodaamaan. Kaiken muun oppii uutisia seuraamalla.

Esimerkiksi uuden Audin ajovalon vaihdon? Mistä luulet olevan siinä hommassa eniten hyötyä, lukion pitkästä matematiikasta, uutisten seuraamisesta vai ehkä 3-vuotisesta ammattikoulusta?

Katsoo youtubevideon niin se on siinä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin yleisesti ottaen duunariammateissa tienaa vähemmän kuin akateemisissa töissä.

Tässä keskustelussa on tuotu esiin putkimiehet, jotka on duunariammatiksi poikkeuksellisen hyvin palkattuja, ja verrattu niitä lastentarhanopettajiin ja kirjastonhoitajiin, jotka on akateemisissa ammateissa poikkeuksellisen huonosti palkattuja. 

Myös naisvaltaisilla aloilla on yleisesti ottaen matalammat palkat kuin miesvaltaisilla aloilla, erityisesti Suomessa. 

Tottakai on alisuoriutumista valita matalamman tason koulutus ja työ kuin mihin olisi kykyjä. Mutta ei kai alisuoriutumisessa mitään pahaa ole. Kaikki ei arvosta koulutusta tai työuraa. Esimerkiksi jos rahaa on muutenkin, niin ei tarvitse. 

Ja toisaalta, duunarikin voi tarpeeksi työkokemusta kerättyään ryhtyä yrittäjäksi ja perustaa oman firman, mikäli hänellä on siihen kykyjä ja motivaatiota. Tai jatkaa opiskeluja korkea-asteella.

Juuri näin. Ura voi kehittyä elämän aikana moneen suuntaan. Tai ainakin tähän saakka on voinut. Nyt en ole enää varma, miten tulevaisuudessa onnistuu opiskelujen jatkaminen aikuisiällä millään asteella, kun aikuiskoulutustuki poistuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on, vaikka laiskuus edellä valitsee oman urapolun? Eikö se riitä, että on omaan valintaansa tyytyväinen? Mitä se edes muille kuuluu.  Minä tein tämän ratkaisun aika puhtaasti laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Lukion keskiarvo oli 9.5, mutta valitsin silti käydä amiksen sen jälkeen. Työ on mukavaa, sen voi jättää töihin, ei stressiä ja palkallakin tulee toimeen. Tunnen itseni ja tiedän mitä elämässä arvostan ja sen mukaan valitsin ammatin. 

Miten kirjoitukset menivät?

 

Osallistuin vain preleihin (joo, ei aivan sama kuin kirjoitukset). Niistä sain kaikista L:n. Kyllästyin hommaan siis loppu metreillä ja menin ensin töihin ja sitten amikseen. Jo opiskelu lukiossa tuntui liian stressaavalta ja tajusin, että tällaisella patalaiskalla luonteenlaadulla kannattaa

Okei, no offence, mutta lukiotodistuksella ei ole mitään merkitystä, koska numerot eivät ole yhteismitallisia. Kirjoitukset ratkaisevat, koska niissä kaikki arvostellaan samoilla periaatteilla ja niiden perustella saa alkupisteet yliopistoon.

Toisaalta yliopistoon ei ole mitenkään vaikea päästä, ellei valitse vaikkapa HY:n lääkistä tai oikeustieteellistä tai jotain hyvin humanistista alaa, jonne pääsevät ne kaksi neroa vuodessa. 

Mielestäni ei ole alisuoriutumista, jos kyseessä on huolellisen taustatyön ja pitkällisen harkinnan jälkeen tehty oma valinta, joka ei perustu siihen, mitä perhe, opo, tai ystävät haluavat tai odottavat. 

Mielestäni alisuoriutumista on se, että antaa toisten tehdä elämän tärkeät valinnat puolestaan.

Todella harva duunari voi jatkaa opiskeluja korkea-asteella enää nyt kun aikuiskoulutustuki poistuu. Nythän moni nuori on valinnut peruskoulun jälkeen amiksen juuri sillä ajatuksella, että kerää ensin kahdeksan vuotta työkokemusta ja jatkaa sitten AMK:hon, kun voi saada aikuiskoulutustukea. Kun aloittaa työnteon nuorena ja kesätyötkin lasketaan mukaan, niin moni on pystynyt jo 24-25-vuotiaana saamaan kahdeksan vuotta täyteen, eikä ole tarvinnut Kelan opintotuilla kituuttaa. Mikä onkin monelle nuorelle perheelliselle ja asuntovelkaiselle aivan mahdoton ajatus.