Lue keskustelun säännöt.
Oletko katkera vanhempiesi sukupolvelle?
22.11.2023 |
Minä olen. He ovat saaneet elää ilman sotien uhkaa. Pahin murhe on ollut onko tarpeeksi muodikas sisutus vai pitäisikö se päivittää. Etelänmatkoja, kulutusjuhlaa, Anttilan kuvastoja. Lapset kasvatettu optimismin keskellä, suuret luulot kuinka globalismi luo vain hyvää. Nyt vanhana eläkejärjestelmä toimii vielä just heidän elinikänsä ajan kunnes romahtaa.
Itse 80-luvun lopulla syntyneenä kärsin 90-luvun laman säästöistä joka puolella vaikkei se kotona näkynytkään. Silti koulussa iskostettiin tyhmä usko huomiseen. Kouluttaudu niin tulevaisuus on pedattu. Hah. Nyt omien lasten ollessa pieniä kriisiä toisensa perään ja jo aivan todellinen pelko kolmannesta maailmans..piip ja naapurivaltion hyök..piip Suomeen. Inflaatio jyllää, palkat ei nouse, usko tulevaisuuteen on nolla. Kasvata sitten lapset tässä pelon ilmapiirissä.
Kommentit (205)
Minun nuoruudessani ei parikymppiset matkustelleet alinomaa ulkomailla tai laskettelukeskuksissa. Eivät ostelleet huumeita ja ryyppäilleet hintavissa muotivermeissä muotiravintoloissa. Harvalla oli joku vanha tojota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina että eniten valittavat he joiden vanhemmilla on ne miljoonaomaisuudet. Ovat olleet huonoja vanhempia, nyt eivät anna rahojaan eivätkä tuu ees siivoomaan.
En koskaan ole nähnyt täällä että kuppiloissa viihtyvien vanhempien lapset valittaisivat tai muuten köyhien tai yksinhuoltajien lapset joilla on vounut myös olla vaikea lapsuus erolapsena. He ovat ehkä käyneet amiksensa, menneet töihin ja elävät tyytyväisinä duunareina.
Sensijaan vauraasta lapsuudesta kärsineet täällä valittavat, himoitsevat vanhempiensa rahoja ja elämä on niin ankeeta hyväpalkkaisissa asiantuntijatehtävissä. Suurten ikäluokkien syytä.
Edelleen, pelkäämme omien lastemme tulevaisuuden puolesta. Harvempi tässäkään keskustelussa on omaan elämäänsä pettynyt. Ei kuulu meidän jargoniin puhua 15 vuotiaana tehdyistä töistä, ankarista isistä, hellahuoneista, huonoista suksista jne.
Kyllä ymmärrän.
Ymmärrätkö sinä, että palovakuutuksessa maksajaksi ei ole lailla säädetty tahoa, joka syntyy useita vuosikymmeniä myöhemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on vaikea ymmärtää... mistä ap on vanhempiensa sukupolvelle katkera? Siitä, että hänen mielestään heillä on olllut helppo elämä? Miten siitä voi olla katkera?
Ap taitaa olla katkera sen vuoksi, että hänen vanhempiensa sukupolven päätökset ovat aiheuttaneet hänen ja hänen lasten sukupolven elämän kurjistumisen. Samaan aikaa kyseiset päätökset ovat varmistaneet kyseisen oman ikäluokan edut. Mikä ihmeen sukupolvisopimus sellainen on, jossa siitä sopiva taho saa hyödyt ja vielä syntymätön sukupolvi toimii maksajana???
Kaikkeahan voi muuttaa ja miutetaan koko ajan. Miksei voi ajaa alas tel-systeemiäkin kun kolmikymppiset ryntäävät politiikkaan.
Itse olin teini kun tel-vakuu
Kyllä on kurjaa kun vanhat ei ees kuole. Nytkin äänestettiin kokoomus ja persut ( nuo ennen yhteiskuntaa vastustaneet, pojankloppeja myös ) valtaan.
Kerron sulle, sinäkin tulet vanhaksi, lapsesi vihaavat kollektiivisesti ikäluokkaasi.
Vierailija kirjoitti:
Minun nuoruudessani ei parikymppiset matkustelleet alinomaa ulkomailla tai laskettelukeskuksissa. Eivät ostelleet huumeita ja ryyppäilleet hintavissa muotivermeissä muotiravintoloissa. Harvalla oli joku vanha tojota.
Ei ne makustele nytkään :'D
En tiedä miten teillä Espoossa, mutta täällä Karjalassa ani harva nuori elää noin.
Toisaalta voidaan ihmetellä langattoman kuulokkeen matalaa hintaa, tai vaatevalikoiman paljoutta. Mutta vähän pieniä on silakat niin sanotusti joulukaloiksi jos epävarman ja taloudellisesti vaikean tulevaisuuden ja kuolevat palvelut voi korvata nuorisolle tämän päivän kulutustavaran paljoudella. Ei sitä vanhaa viihde-elektroniikkaa tai vaatteita voi muutta ruoaksi tai asunnoksi tai vakituiseksi työpaikaksi tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina että eniten valittavat he joiden vanhemmilla on ne miljoonaomaisuudet. Ovat olleet huonoja vanhempia, nyt eivät anna rahojaan eivätkä tuu ees siivoomaan.
En koskaan ole nähnyt täällä että kuppiloissa viihtyvien vanhempien lapset valittaisivat tai muuten köyhien tai yksinhuoltajien lapset joilla on vounut myös olla vaikea lapsuus erolapsena. He ovat ehkä käyneet amiksensa, menneet töihin ja elävät tyytyväisinä duunareina.
Sensijaan vauraasta lapsuudesta kärsineet täällä valittavat, himoitsevat vanhempiensa rahoja ja elämä on niin ankeeta hyväpalkkaisissa asiantuntijatehtävissä. Suurten ikäluokkien syytä.
Edelleen, pelkäämme omien lastemme tulevaisuuden puolesta. Harvempi tässäkään keskustelussa on omaan elämäänsä pettynyt. Ei kuulu meidän jargoniin puhua 15 vuotiaana tehdyistä töistä, ankar
Minulla 70 -luvulla syntyneellä oli kaikki nuo paitsi hellahuone. :) Silti olen vain ja ainoastaan huolissani minua myöhemmin syntyneiden sukupolvien tilanteesta.
En tosiaankaan. Isäni oli sodassa 3 vuotta. Äitini eli sota-aikaa teininä. Äitini pelkää nyt sotaa aivan valtavasti. Isäni ei pelkoa ainakaan näytä.
Itse olen 60-luvulla syntynyt.
Ilmeisesti joudun kokemaan sota-ajan.
Lapseni ovat patikymppisiä ja kovin harmissaan, että tulee huonot ajat. Hauska nuori aikuisuus kuulemma pilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärrän.
Ymmärrätkö sinä, että palovakuutuksessa maksajaksi ei ole lailla säädetty tahoa, joka syntyy useita vuosikymmeniä myöhemmin?
Minä en ymmärrä sun raivoasi. Kai koko systeemin voi lopettaa, ryhdy politiikkkaan, onhan teitä eläkevihaajia paljon.
Työssäkäyviltä kertyy eläkemaksut, kukaan ei vielä tiedä kenen jälkeläiset on ees työkykyisiä kun yhä enemmän jäädään eläkkeelle alle 30 v. Veronmaksajat kustantavat ne.
Kadehdin hieman heidän aikansa tulevaisuusoptimismia joka nyt tuntuu hävinneen, mutta samalla olen kiitollinen siitä jälleenrakennustyöstä jonka he tekivät. Kun vanhempani syntyivät 30-luvulla Suomi oli hauras yhteiskunta jossa ihmisiä muiluteltiin kenenkään asiaan puuttumatta ja itänaapuri uhkaili ottaa itsenäsiyyden takaisin. Sitten he lapsina kestivät sotavuodet, kuka millaisissakin olosuhteissa. Heidän lopettaessaan koulunkäynnin töitä kyllä oli valtavasti tarjolla ja uramahdollisuuksia myös, mutta koulut olivat paremmin toimeentuleville. MInun isovanhempani olivat nousseet duunariluokasta varakkaiksi (työllä ja osin vilungilla) ja pystyivät tarjoamaan vanhemmilleen yliopistokoulutuksen. Sitten nämä tekivät vain yhtä työtä vaurastuakseen Suomen myötä, siinä missä duunari joutui helposti tekemään kahtakin työtä ja rakentamaan vielä hartiapankissa taloa.
Lopulta he eläkkeelle päästyään elivät ihan mukavaa elämää, mutta niin myös me heidän jälkeläisinään.
Meillä on jotenkin suunta hukassa. Suomi osasi vaurastua, miksi me emme nyt osaa samalla tavoin ratkoa tulevaisuuden haaveita? ehkä siksi että on niin paljon hajoittavia voimia ja negatiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on vaikea ymmärtää... mistä ap on vanhempiensa sukupolvelle katkera? Siitä, että hänen mielestään heillä on olllut helppo elämä? Miten siitä voi olla katkera?
Ap taitaa olla katkera sen vuoksi, että hänen vanhempiensa sukupolven päätökset ovat aiheuttaneet hänen ja hänen lasten sukupolven elämän kurjistumisen. Samaan aikaa kyseiset päätökset ovat varmistaneet kyseisen oman ikäluokan edut. Mikä ihmeen sukupolvisopimus sellainen on, jossa siitä sopiva taho saa hyödyt ja vielä syntymätön sukupolvi toimii maksajana???
Kaikkeahan voi muuttaa ja miutetaan koko ajan. Miksei voi ajaa alas tel-systeemiäkin kun kolmikymppiset ryntäävät p
Jännää kyllä, että ainoa vihattu sukupolvi on ollut juurikin hillot käärinyt 40 - 60- luvulla syntynyt ikäluokka.
Mistäköhän mahtaa johtua, että samalla lailla ei ajatella ennen sotia syntyneistä ikäluokasta, tai 70- luvulla tai myöhemmin syntyneestä ikäluokasta?
Ennen eläkejärjestelmää lain mukaan lapset rahoittivat ja huolehtivat vanhempiensa vanhuuden. Tämä muuttui 1960-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tosiaankaan. Isäni oli sodassa 3 vuotta. Äitini eli sota-aikaa teininä. Äitini pelkää nyt sotaa aivan valtavasti. Isäni ei pelkoa ainakaan näytä.
Itse olen 60-luvulla syntynyt.
Ilmeisesti joudun kokemaan sota-ajan.
Lapseni ovat patikymppisiä ja kovin harmissaan, että tulee huonot ajat. Hauska nuori aikuisuus kuulemma pilalla.
Sinun vanhempiesi ikäluokkaa vihaa tuskin kukaan, he ovat sankareita. Omien isovanhempieni ikäluokka. Sinun ikäluokkasi on se jota kohtaan ollaan kateellisia ja jopa katkeriakin.
Vierailija kirjoitti:
Heh, ei olla rahanahneita, mutta hirveän katkeria ollaan, kun pidempään töitä tehneillä on enemmän rahaa? :D
Kukahan se ahne on, pitäisi saada ne vanhempien rahat vaikka on ikänsä nauttinut hyvinvointivaltiosta, josta vanhemmat ei ole.
Näytätkö nyt nuoremmallesi ihan kädestä pitäen ne kommentit joissa halutaan vanhempien rahat itselle.
Onko lukemisen ymmärtämisessä jo iän mukanaan tuomaa ongelmaa, vai ikäluokalle tyypillistä martyrointia ja tahallista väärinymmärrystä.
Aloittaja ja lähes jokainen muu kommentoija on sitä mieltä, että tätä maata on johdettu poliittisesti perikatoon mistä MEIDÄN LAPSEMME tulevat maksamaan raskaasti. Ja maksamisella emme edelleenkään tarkoita henkilökohtaista kulutuskykyä, eli sitä rahaa mihin te tykkäätte typistää omien arvojenne mukaisesti jokaisen keskustelun, vaan yhteiskuntarauhaa, turvallisuutta, yhteiskunnan palveluja, työllisyyttä, maan suvereniteettia ja niin edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin hieman heidän aikansa tulevaisuusoptimismia joka nyt tuntuu hävinneen, mutta samalla olen kiitollinen siitä jälleenrakennustyöstä jonka he tekivät. Kun vanhempani syntyivät 30-luvulla Suomi oli hauras yhteiskunta jossa ihmisiä muiluteltiin kenenkään asiaan puuttumatta ja itänaapuri uhkaili ottaa itsenäsiyyden takaisin. Sitten he lapsina kestivät sotavuodet, kuka millaisissakin olosuhteissa. Heidän lopettaessaan koulunkäynnin töitä kyllä oli valtavasti tarjolla ja uramahdollisuuksia myös, mutta koulut olivat paremmin toimeentuleville. MInun isovanhempani olivat nousseet duunariluokasta varakkaiksi (työllä ja osin vilungilla) ja pystyivät tarjoamaan vanhemmilleen yliopistokoulutuksen. Sitten nämä tekivät vain yhtä työtä vaurastuakseen Suomen myötä, siinä missä duunari joutui helposti tekemään kahtakin työtä ja rakentamaan vielä hartiapankissa taloa.
Lopulta he eläkkeelle päästyään elivät ihan mukavaa elä
Niin, 30-luvulla syntyneet rakensivat hyvän tulevaisuuden 60-luvulla syntyneille. Nämä puolestaan kuluttivat kuluttamista päästyään ja keräsivät varallisuutta itselleen ja 90-luvulla syntyneiden eteen iskeytyi seinä niin että 20-luvulla syntyneiden tulevaisuus todella pelottaa.
En ole katkera siitä, millaista heillä on ollut, enkä edes siitä miten meitä lapsia kohdeltiin (välinpitämättömästi), vaan asenteesta. Molemmat vanhempani saivat eläkkeeseen asti kestäneen vakityöpaikan reilusti alle kolmekymppisinä, ns. kävelemällä töihin. Sillä sitten kerskalevat, ja toitottavat paremmuuttaan ymmärtämättä, että nykyään se ei mene enää niin. Isä jankuttaa edelleen, että "menet sinne työpaikalle, katsot silmiin, tervehdit ja sanot milloin voi aloittaa työt". Haukkuu nuorempia laiskoiksi, kun tekevät pätkätöitä, sanoo että "eikö oikea työ kelpaa". Kovasti lukee lehtiä, mutta ei ilmeisesti ymmärrä mitään lukemaansa. Käsittämättömät eläkkeet molemmilla, ja nyt ruikuttavat kun ei voi (muka) tuhlata entiseen tapaan, matkailuun, isoon omakotitaloon, mökkiin ja uusiin autoihin on silti edelleen varaa. Me lapset emme saaneet heidän tuloistaan nauttia, rahat on aina käytetty oman statuksen ylläpitoon. Ja sama se, omatpahan ovat rahansa, mutta silti meille on aina jakutettu, kuinka meitä on "hyysätty". Hyysääminen tarkoittaa ilmeisesti niukkaa ruokaa, sukulaisten vanhoja vaatteita ja kattoa pään päällä. Jos olisi edes myöntäisivät, että ovat monessa päässeet helpommalla, kuin mikään muu sukupolvi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on vaikea ymmärtää... mistä ap on vanhempiensa sukupolvelle katkera? Siitä, että hänen mielestään heillä on olllut helppo elämä? Miten siitä voi olla katkera?
Ap taitaa olla katkera sen vuoksi, että hänen vanhempiensa sukupolven päätökset ovat aiheuttaneet hänen ja hänen lasten sukupolven elämän kurjistumisen. Samaan aikaa kyseiset päätökset ovat varmistaneet kyseisen oman ikäluokan edut. Mikä ihmeen sukupolvisopimus sellainen on, jossa siitä sopiva taho saa hyödyt ja vielä syntymätön sukupolvi toimii maksajana???
Kaikkeahan voi muuttaa ja miutetaan koko ajan. Miksei voi ajaa alas
Se on joku semmonen sairas päähänpinttymä. Sillä halutaan kieltää se tosiasia miten kurjiiin oloihin suurista ikäluokista syntyi suuri osa, köyhyyteen maaseudulle suuriin perheisiin.
Tottahan on että tulimme teollisuuden nousukautena työelämään. Mutta moniko olisi valmis tekemään sen aikaisissa tehdassaleissa vaikka kolmivuorotöitä.
Esim. Mieheni työpaikalla oli 70- luvun alussa n. 700 henkeä töissä. Automatisaatio ja toimistotekniinat kehittyivät, kun hän jäi 2010 eläkkrelle oli 150 työntekijää ja tuotantomäärä moninkertainen tuohon 70-lukuun.
Hän kyllä oli välillä muissa töissä. Aloitti 15-vuotiaana juoksupoikana yhdessä yrityksessä . Oma työurani alkoi 15 v pienen silloisen ruokakuppilan keittiössä, etupäässä tiskaamista ja perunan kuorimistam
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaankaan. Isäni oli sodassa 3 vuotta. Äitini eli sota-aikaa teininä. Äitini pelkää nyt sotaa aivan valtavasti. Isäni ei pelkoa ainakaan näytä.
Itse olen 60-luvulla syntynyt.
Ilmeisesti joudun kokemaan sota-ajan.
Lapseni ovat patikymppisiä ja kovin harmissaan, että tulee huonot ajat. Hauska nuori aikuisuus kuulemma pilalla.
Sinun vanhempiesi ikäluokkaa vihaa tuskin kukaan, he ovat sankareita. Omien isovanhempieni ikäluokka. Sinun ikäluokkasi on se jota kohtaan ollaan kateellisia ja jopa katkeriakin.
Olen se 1960-luvun alussa syntynyt.
Turha olla katkera ja kateellinen. Olen nyt työtön ja niin vanha, ettei kukaan palkkaa.
Mun ikäluokalle alkoi eläke kertyä vasta 23-vuotiaasta.
Olin pitkät ajat opiskeluiden lomassa töissä. Ei yhtään eläkettä alle 23-vuotiaana pulitetuista eläkemaksuista.
Epäreilua.
et oo ap muistanu että sillon oli kylmä sota ja oli todella lähellä ettei syttyny ydinsota
kuuban kriisin. sun katkeruus heijastuu liian henk-koht asioista ei faktoista.
oot ilmeisesti nainen ?
Tämä näkyy pienoismallina omalla työpaikalla. Perinteinen teollisuudenala, jossa noin 60-luvulle saakka syntyneet nauttivat vanhoista työsopimuksista joissa on erinäistä etua ja aikaista eläköitymistä sekä lähtökohtaisesti paremmat palkat. Sen jälkeen on kierros toisensa jälkeen nipistetty etuja ja palkankorotukset eivät ole edes yltäneet inflaation lukemiin. Oma alaiseni jäi eläkkeelle 61 vuotiaana hieman paremmalla kokonaisansiolla kuin minun palkkani (työuraakin oli tosin takana reilu 40 vuotta, minulla 20). Hän oli alempi toimihenkilö eli ylityöt maksettiin, oli pekkaset jne, itse olen ylempi toimihenkilö, eikä minulla ole ns työaikaa. Eläköitymisikäni on 67. Olen korkeakoulutettu, hänen taustansa oli opisto, ei ylioppilastutkintoa. Hän oli hyvä työntekijä, en nyt yhtään väheksy häntä yksilönä. Mutta faktaa on, että hänen ikäluokkansa on työmarkkinoillakin neuvotellut heikennyksiä tuleville ikäpolville ja se näkyy ihan työn kuormittavuudessa ja kokonaisansioissa hintakorjattuna. He suojasivat omat sopimuksensa ja ns saavutetut etunsa samalla kun hyväksyivät entistä heikompia TES:a.
Nuoret eivät voi muuttaa yhtään mitään politiikassa, koska äänestäjistä 1,4 miljoonaa on eläkettä saavia.
Tässä kuviossa heille on varattu ainoastaan maksajan rooli.