Mikä sinua ärsyttää joululahjoissa? - vertaistukiketju joulun lähestyessä

Tiktokissa on tullut vastaan käyttäjä joka keksii ja esittelee kierrätyslahjoja. Kierrätetyissä lahjoissa ei ole mitään vikaa sinänsä, mutta yksikin lahja oli kierrätyskeskuksesta löytynyt kori, sieltä myös mukit sekä liina ja sitten pieneen pussiin kaakaojauhoja ja vaahtokarkkeja. Kiva, saan juoda pari kupillista kaakaota ja sitten kotonani on neljä uutta turhaa tavaraa.

Kierrätyslahjat ärsyttää. En ymmärrä miksi toisten jämiä annetaan. Juuri eräs bloggaaja esitteli omia idoita sellaisiin ja kaikki olivat järjestäen sellaisia, joita itse en huolisi.

https://villananna.vaikuttajamedia.fi/wp-content/uploads/sites/42/2023/…

Mua ärsyttää ylipäänsä se, että saa jotain sellaista mikä ei miellytä itseä. Silloin antaja ei tunne saajaa.

Lahjojen osto aikuisille. En pidä joululahjarumbasta: jouluostoksilla käynnit, lahjojen miettimiset, paketointi ja lahjojen kuskaaminen saajan luo. Siksi ostan lahjat vain siskon lapsille kun lapsille ne ovat tärkeä osa joulua. 

Se että vaikka olen sukulaisille sanonut että ei tarvitse ostaa herkkuja tai suklaata niin niitä silti aina tungetaan lahjaksi ja yleensä ne on juhlapöydän konvehteja, ei minulla noita koncehteja vastaan mitään sinällään ole mutta kun niitä tulee ihan joka tuutista lahjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Lahjojen osto aikuisille. En pidä joululahjarumbasta: jouluostoksilla käynnit, lahjojen miettimiset, paketointi ja lahjojen kuskaaminen saajan luo. Siksi ostan lahjat vain siskon lapsille kun lapsille ne ovat tärkeä osa joulua. 

Minusta aikuisille ei tarvitsisi edes hankkia mitään lahjoja.

Lapsen toisten isovanhempien periaatteellinen ongelma antaa rahaa. Antavat kalliita lahjoja, joten kyse ei pitäisi olla siitä, että eivät kehtaa antaa "liian pientä summaa", ja ollaan korostettu, että summalla ei ole mitään väliä, kymppi tai kaksikymppiä, kaikki käy. Mutta sen sijaan, että osallistuisivat yhteiseen pottiin, jolla saadaan lapselle joku tietty, oikeasti mieluinen ja kalliimpi lahja, antavat sinne päin leluja, vaatteita ja tarve-esineitä. Vajaa kaksivuotiaalle pyydettiin osallistumista kiipeily- ja keinukaaren hankintaan, saatiin aikuisten koon muumipussilakanat, aivan liian isoja trikoopaitoja, pari kirjaa ja joku ihan jees lelu, jolla lapsi ei tosin pitkään leikkinyt. Noihinkin oli kuitenkin mennyt yli sata euroa, kun pussilakanat olivat ihan uutta mallia eikä mistään poistomyynnistä, joten miksei sitä vaan voinut antaa rahana? 

Up

Olen sitten ihan todella lapsellinen, kun ottaisin kyllä itseeni jos en saisi sitä yhtä lahjaa - eli kirjaa - jouluna.

Synttäreitä ei aikuiset vietä, niin milloin sitä sitten saisi jotain pientä ilahduttavaa, jos ei jouluna?

Niin ärsyttävä tämä ei aikuiset mitään tarvitse, lapsille vaan - tyyli. Ei joulu ole mikään pelkkä lasten juhla. 

Se, kun jotkut eivät vastavuoroisesti muista mitenkään.

Saan liian pieniä vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

se että mun oletetaan hommaavan lahjat 5 siskonlapselle, hyvä jos saan niiden perheiltä edes jouluntoivotuksen takaisin. Tänä vuonna on vähän harkinnassa pitäisikö unohtaa koko lahjonta. t. se lapseton sisarus

Mulla sama. 1 lapsi ok, 2 joo, mutta kun syntyi 3.s lapsi ja en saanut yhtään lahjaa takaisin, ilmoitin nyt loppuu. Muistan vieläkin vuoden ja pettymyksen.

Lapset meni nukkumaan ja jäätiin aikuiset juomaan punaviiniä. Sisko kehui omaa rannekoruasn ja mä kysyin miksei kukaan kysy multa mitä mä sain lahjaksi. Äiti yritti siinä sulatella ja sanoin en mitään. Lapsille ostin monta pakettia, äidille sitä, isälle tätä jne ja en saanut yhtään. Sisko alkoi selittää ei aikuiset tarvi. Menin hakemaan puhelimen ja luin siskon lähettämän sms jossa pyysi itselleen tiettyä paitaa ja miehelleen cd levyä. 

Siinä ilmoitin ensi jouluna ostan vain itselleni. Seuraavana aamuna lähdin, isä oli ottanut tyhjän konvehtipaketin, siellä oli 100 markan seteleitä ja oli yrittänyt paketoida. Halattiin ja sanoi äidin piti hoitaa, mutta sisko oli sanonut vain lapsille.

Seuraavana jouluna olin Aasiassa, sisko lähetti viestin lahjatoiveista. Kerroin mun rahat menee lentolippuun ja seuraavina vuosina vein mukanani lahjan vain itselleni. Oli kiva aattona avata lahjan, esim olin ostanut Vuittonin laukun, iso oranssi paketti, minulle. Ja sisarusten lapsille kerroin täti on ollut niin kiltti, kun sain tämän.

Ja se, mikä on hölmöintä, kun minusta tuli aikoinaan äiti, eipä sisarukset meille mitään antaneet vaikka vuosia niitä heille kannoin.

Oltiin sovittu joulunvietosta muutaman aikuisen sukulaisen kanssa. Oli kiva suunnitella iltaa ja löysin jokaiselle pienen lahjankin. Kaksi päivää ennen joulua tulee viesti, että sovitaanko niin, että ei osteta mitään lahjoja. Se, että yksi laiskamato jättää viime tinkaan lahjanhankinnan, on minusta epäreilua muille. Laitoin viestin takaisin, että lahjat on jo hankittu ja jos joku on lahjan minulle hankkinut, niin vaihdetaan me ajoissa lahjan hankkineet paketteja. Viestin laittaja oli ainoa, joka ei saanut minulta lahjaa. Muut toivat velvollisuudentunnosta tai kohteliaisuuttaan tälle yhdelle saamattomalle joululahjan. Kiusallani jätin hänet ilman. Pikkumaista, myönnän, mutta oppii toivottavasti jatkossa sanomaan heti, ettei lahjoja hankita eikä jätä viime tippaan.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun saan todella harvoin lahjoja ja sitten kun saan, ne on lahjakortteja paikkoihin joissa en koskaan käy tai kahvia tai suklaata josta en pidä. 

 

Ymmärrän erittäin hyvin, että kuulostan nyt itsekkäältä kakkapyllyltä, mutta yritän taustoittaa tätä vähän. Olen lapsesta asti saanut kokea, että ensin minulta kysytään mitä toivoisin lahjaksi. Sitten kun olen vastannut, olenkin saanut kuulla että onpa outoa/erikoista/hankalaa/kallista/vaivalloista. Se ei tunnu kuulkaa mukavalta kuulla, että minun muistaminen lahjalla ei ole hauskaa.

 

Mietin usein, että miten kukaan ei tunnu tuntevan minua. Ei edes oma puoliso. Jos ostan suklaata, se on aina niitä samoja kolmea. Luen paljon ja kuuntelen paljon kirjoja. Kuuntelen tiettyjä bändejä rakkaudella ja intohimolla. Soitan pianoa ja kitaraa. Käyn elokuvissa, keikoilla ja museoissa. Hifistelen kahvini kanssa. Rakastan sushi-paikoissa niiden teetä. Olen k

Kysykääpä ChatGPT:ltä inhoituimmista joululahjoista. Niitä on tutkittu. Täällä monessa lahjaketjussa ehdotetaan juuri noita inhokkilahjoja. ChatGPT kertoo perustelut, joita tutkimuksiin osallistuneet ovat antaneet. Esimerkiksi lahjakortista ei ole mitään iloa jos se ei käy sellaiseen paikkaan, jossa itse voisi käydä ostoksilla. Jos on pakko ostaa lahjakortti niin sitten vaikka jompaankumpaan isoon kauppaketjuun.

Koko väkisin lahjojen ostokulttuuri. Ostetaan sitten kun  jotain tarvitaan eikä niin että jouluna pakko jotain lahjoja keksiä. Turhaa. 

Vierailija kirjoitti:

Pääsin kätevästi eroon suurimmasta osasta pakkolahjoja, kun muutamana vuotena vain ilmoitin että olin lahjoittanut lahjarahat hyväntekeväisyyteen. Ja oikeasti lahjoitinkin. Osa loukkaantui niin että lopetti joulukorttienkin lähettämisen.

Minulla kävi samoin. Sen lisäksi 60% tuttavapiiristä katkaisi välit kanssani. Päättelen, että he ovat olleet ns kavereitani vain materian vuoksi kun sen loppuminen noin jurppii.

Vierailija kirjoitti:

Lahjojen osto aikuisille. En pidä joululahjarumbasta: jouluostoksilla käynnit, lahjojen miettimiset, paketointi ja lahjojen kuskaaminen saajan luo. Siksi ostan lahjat vain siskon lapsille kun lapsille ne ovat tärkeä osa joulua. 

Onko sisko vähävarainen vai miksi avustat hänen lapsia. Itselläni ei tarvitse ostaa lahjoja ollenkaan kun ei ole omia pieniä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Se, kun jotkut eivät vastavuoroisesti muista mitenkään.

He eivät varmasti halua lahjojakaan jotenka lopeta ostaminen.

Ostin jo kesällä kaikki joulukahjat Tsekeistä kun oltiin siellä. Nyt ei tartte turhia rahoja laittaa valtion kassaan 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komppaan n:o 13, joka joutuu lahjomaan sukulaisia yksipuolisesti.  Hankin joka joulu siskon lasten perheille, lapsille

ja aikuisille lahjat.  Etukäteen lähetän joulukortit kaikille.  Ennen joulua tulee jopa viestiä, mitä lahjoja haluttaisiin.

Mutta minua eivät muista, ei edes joulukorttia tai kiitosta lahjoista.

En ole kiitoksenkipeä ja antamisen ilo on tärkeintä, mutta silti tuntuu pahalta.  Toiset luettelee joulun jälkeen saamiaan

lahjoja, mutta minä olen jäänyt ilman.  Vain miesystäväni muistaa minua lahjalla.

Tänä jouluna en enää aio lähetellä lahjoja.

***********************

Kuka aikuinen on niin tökerö, ettei osta lahjaa lapsensa kummille? Onhan suomalaiset aina kasvatettu niin, että otetaan ihmiset huomioon.

 

Meillä 1/3 kummilapsista kiitti lahjasta tai vanhempansa oli laittanut lapsen piirtämään kiitoskirjeen. Sitähän ei tarvi edes lähettää postissa kun skannaa ja laittaa sähköpostina. Sillä tavalla ne kirjeet ovat omassa kaksiossaan pilvessä vieläkin kun kummilapset ovat aikuisia ja tämä piirroksia ja kirjeitä laittanut pikkuneiti kasvoi aikuiseksi naiseksi. Koska hän on yksinhuoltajan lapsi, jonka isä ei edes suostunut olemaan missään tekemisissä lapsensa kanssa, tuli puolisostani hänelle isän korvike ainakin teini-iässä ja aikuisena kun hän kaipasi aikuista keskusteluseuraa, joka ei kuitenkaan asunut saman katon alla. Minusta on ollut hyvä asia, että he ovat voineet käydä syömässä edullisesti tai vaikka kalassa ja sitten on tehty meillä ruokaa. Puolisoni sanoi, että kummitytöllä on ollut elämänsä aikana paljon pohtimista ihmissuhteissa ja vaikka tuntee vetoa vastakkaiseen sukupuoleen, ei rakastuminen ole tuntunut koskaan turvalliselta.

Sitä en tiedä, miksei kahden muun kummilapsen vanhemmilla ole ollut mielenkiintoa joko lähettää tekstiviestillä kiitosta jos lapsen laittaminen piirtämään on ollut liian työlästä.