Mikä sinua ärsyttää joululahjoissa? - vertaistukiketju joulun lähestyessä

Minä arvostan eniten heitä, jotka kertovat suoraan kohtuuhintaisen joululahjatoiveen esim. kummilapselle. En minä tiedä, mikä kulloinkin on lapselle se "it-juttu", kun ne voivat vaihtua aika nopeasti. Plus väsyttää käyttää aikaa lahjan etsimiseen, kun menee moninkertainen määrä aikaa pohtiessa, mikä olisi sopiva lahja. Helpoimmalla pääsee, kun laitetaan suoraan kuva ja teksti, että tällainen on Prismassa 15,99 e, sopiiko? Voin vain käydä hakemassa lahjan ja siinä se.

Lahjojen hankkimisen vaikeus etäiseksi jääneen kummilapsen kohdalla. Eikä lahjoista edes kiitetty. Monta vuotta muistin lahjalla, mutta viime vuonna lopetin.

Pitkään ei ärsyttänyt mikään. Olin lopettanut pakkojoulun pakollisine muistamisineen ja monta vuotta meni rennosti. Toki vietin joulua perheeni kanssa ja osallistuin ruoanlaittoon ja jälkisiivoukseen, mutta lahjarumbaan aikuisten kesken en osallistunut.

Olin silloin jo pitkään ollut turhautunut krääsälahjoihin. Kerran sain tiskiharjan (!) ja vaikka se käytännöllinen onkin, niin en osannut ilahtua. Itselläni kun on ihan tavallinen vaihtopää-tiskiharja ja tämä oli joku pöydällä pönöttävä versio. Myöskään poronkuvalla varustettu kolikkopussi (en käytä käteistä enkä ole japanilainen turisti) lähti heti joulun jälkeen kiertoon.

Sitten tapasin mieheni. Pari vuotta meni ilman lahjoja, mutta sitten mies kertoi että hänelle olisi tärkeää vaihtaa lahjoja. Okei. Nykyään sitten vaihdetaan lahjat ja mies on iloinen.

Se tässä harmittaa, että minä osaan ostaa hänelle lahjoja, mutta hän ei minulle. Olen ehdottanut että jospa minä ostan tai vinkkaan mitä hän voisi minulle hankkia, niin ei. Hän haluaa yllättää. Sitä minä en ymmärrä. Saan aivan turhia tavaroita tai tuotteita, vaikka minulle olisi helppo ostaa. Käytän vain yhden tuotesarjan hajuvettä, niin vaikka se vartalovoide. Luen paljon. Yhtään kirjaa en ole saanut, vaikka puhun ääneen niistä kiinnostavista.

Vierailija kirjoitti:

Pitkään ei ärsyttänyt mikään. Olin lopettanut pakkojoulun pakollisine muistamisineen ja monta vuotta meni rennosti. Toki vietin joulua perheeni kanssa ja osallistuin ruoanlaittoon ja jälkisiivoukseen, mutta lahjarumbaan aikuisten kesken en osallistunut.

Olin silloin jo pitkään ollut turhautunut krääsälahjoihin. Kerran sain tiskiharjan (!) ja vaikka se käytännöllinen onkin, niin en osannut ilahtua. Itselläni kun on ihan tavallinen vaihtopää-tiskiharja ja tämä oli joku pöydällä pönöttävä versio. Myöskään poronkuvalla varustettu kolikkopussi (en käytä käteistä enkä ole japanilainen turisti) lähti heti joulun jälkeen kiertoon.

Sitten tapasin mieheni. Pari vuotta meni ilman lahjoja, mutta sitten mies kertoi että hänelle olisi tärkeää vaihtaa lahjoja. Okei. Nykyään sitten vaihdetaan lahjat ja mies on iloinen.

Se tässä harmittaa, että minä osaan ostaa hänelle lahjoja, mutta hän ei minulle. Olen ehdottanut että

Ihmiset kuvittelevat olevansa hyviä ostamaan yllätyslahjoja. Oikeasti äärimmäisen harva on. Suurimmalla osalla menee ihan metsään.

Itsellä on olo, että tuota yllättämistä tehdään ennen kaikkea lahjan antajan, ei lahjan saajan takia. 

Sisarukset haluaisivat ostaa aina niin kalliita lahjoja. Tulee vaivaantunut olo jos kallis lahja meneekin pieleen. Minä tykkäisin enemmän antaa ja saada lähinnä ihan pienen symbolisen joulun piristyksen, tyyliin suklaata, villasukkia, kynttilöitä, hyvää glögiä tai vastaavaa aikuisten kesken. Ja lapsille sitten jotain erikoisempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Saan joka vuosi lahjaksi anopilta, ystävältä tms joulukukan. Nuo joulukukat ovat aina jossain astiassa, kulhossa tms. Miksi ei voi antaa vain joulukukkaa, joka on jossain kierrätettävässä kukkapurkissa? Nytkin kaapin kätköissä lojuu monta eriparista astiaa ja kulhoa, kun ei noille ole joulun jälkeen käyttöä.

Vie kirpparille tai hyväntekeväisyys kiertoon..?

Tykkäisin aineettomista lahjoista. Museokortti (kortti löytyy muttei ole voimassa) tai joku viininmaistelu olisi oikein passeli lahja. Puoliso on kuitenkin sitä mieltä, että pitää olla paketti 🙄

5:n kummilapsen lahjat.

Voisiko kummia miettivä kysyä onko teillä jo monta kummilasta ennestään. Tähän pitäisi laittaa sääntö, että jos on jo kaksi, se riittää. 

5 kummilapsen synttäri- ja joululahjat ovat ihan suoraan sanottuna rasite, niin rahallisesti kuin ajallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Komppaan n:o 13, joka joutuu lahjomaan sukulaisia yksipuolisesti.  Hankin joka joulu siskon lasten perheille, lapsille

ja aikuisille lahjat.  Etukäteen lähetän joulukortit kaikille.  Ennen joulua tulee jopa viestiä, mitä lahjoja haluttaisiin.

Mutta minua eivät muista, ei edes joulukorttia tai kiitosta lahjoista.

En ole kiitoksenkipeä ja antamisen ilo on tärkeintä, mutta silti tuntuu pahalta.  Toiset luettelee joulun jälkeen saamiaan

lahjoja, mutta minä olen jäänyt ilman.  Vain miesystäväni muistaa minua lahjalla.

Tänä jouluna en enää aio lähetellä lahjoja.

***********************

Kuka aikuinen on niin tökerö, ettei osta lahjaa lapsensa kummille? Onhan suomalaiset aina kasvatettu niin, että otetaan ihmiset huomioon.

Itse en ole enää ostanut kymmeniin vuosiin varsinaisia esinelahjoja muuta kuin suvun leikki-ikäisille ja muille olen laittanut kykyjeni mukaan rahaa kuoreen. Monilla ihmisillä tuntuu riittävän kaikesta valittamisesta huolimatta sitä rahaa vielä jouluostosten jälkeenkin koska ryntäävät tekemään alennusmyyntiostoksia jo tapanin päivänä. En ole varmasti ainoa joka toivoisi, että köyhäily tulisi jouluna muotiin niin lahjojen, joulukoristeiden kuin syömistenkin suhteen. Mitä jos vietettäisiin seuraava joulu vaikka sota-ajan tyyliin.

 Eniten ärsyttää lahjarumbassa se, ettei osata kiittää. Sanon joka kerta lahjaa antaessani, että jos et pidä tästä laita eteenpäin tai palauta. 



MInut opetetttiin lapsena kiittämään lahjoista. Ihan itse piti keksiä tapa kiittää. Joko lähettää kortti, kirjoittaa kirje, soittaa puhelu, mennä käymään, mutta kuitenkin olla huomaavainen lahjan antajaa kohtaan olipa lahja minun mielestäni kuinka tylsä tahansa. Idea oli siinä, että lahjan antaja tarkoitti aina hyvää ja minua ajatellen. Se on kai asia, joka on lahjassa myös tärkeää?



Meillä on lähipirissä tapana laittaa lahjat heti kiertoon, jos sille ei ole itselle läyttöä. Olen saanut mökille hyviä torkkkupeittoja ja tyynyjä muiden joululahjoista. Joku ruma tuikkukin menee venetsialaisissa ihan täysillä.

Tuo kiittäminen on kyllä tärkeä juttu! 

Ärsyttää aikauisten ihmisten kitinä lahjoista. Aikuiset eivät tarvitse yhtään mitään. Vain lapsille lahjat jouluna. Itse en ole saanut lahjoja enää 15 vuoteen. Enkä ole kaivannutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan joululahjat.

Ihan turha käyttää työnantajan joululahjarahaa tuollaisiin kasseihin, joille ei ole mitään käyttöä. Pahin oli, kun aiemmassa työpaikassa oli painatettu joululahjaksi iso laukku työpaikan logolla. Kuka haluaisi mennä johonkin ison laukun kanssa, jossa lukee kissankokoisilla kirjaimilla joku "Peten pesulapalvelu" tai "Varkauden verotoimisto"?

Kyllähän ihmiset mainostaa ylikansallisia yhtiöitä ihan mielellään vaatteissaan, ja ovat vielä maksaneet niistä vaatteista, mistä yhtiö saa ilmaista mainosta. Miksei oman työpaikan laukkua, jonka tekstiä todennäköisesti kukaan ei lue, ei voisi käyttää. Minä käytän entisen työpaikan mainoskangaskassia kauppakassina. En häpeä yhtään, että olen ollut siellä töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo kiittäminen on kyllä tärkeä juttu! 

Minunkin mielestäni. Mutta yksi läheinen on sitä mieltä, että ei tarvitse kiittää lahjoista, sillä koska lahjaa ei ole pyydetty, siitä ei tarvitse kiittääkään. En tajua tätä logiikkaa. Ei pitäisi olla vaikeaa kirjoittaa puhelimen ruudulle kiitos-sanaa, kun se vie yhden sekunnin. Silloin myös tietää, että lahja on mennyt perille.

Vierailija kirjoitti:

5:n kummilapsen lahjat.

Voisiko kummia miettivä kysyä onko teillä jo monta kummilasta ennestään. Tähän pitäisi laittaa sääntö, että jos on jo kaksi, se riittää. 

5 kummilapsen synttäri- ja joululahjat ovat ihan suoraan sanottuna rasite, niin rahallisesti kuin ajallisesti.

Kaikki eivät kaipaa lahjoja. Me ihan suoraan sanottiin kummeja pyytäessä, että kaivattaisiin lahjojen sijaan yhteistä aikaa porukalla (kaikki aikuiset ja lapsi) . Todellisuus on se, että kummeja nähdään kahdesti vuodessa ja vain meidän aloitteesta. Sen sijaan saadaan ne lahjat, vaikka ei kummien tarvitsisi käyttää rahaa niihin. 

Vierailija kirjoitti:

Se, että lahjatoiveita ei kysytä. 

Meidän lapsella (3 v) olisi monta hyvin kohtuuhintaista, pientä lahjatoivetta (kaikki alle kympin). Kukaan ei kuitenkaan kysy näiden toiveiden perään, vaan lahjaksi ostetaan kaikkea mahdollista. Lapsi taas enemmän ilahtuisi siitä pienestä toivelahjasta, mutta kun ei sellaista haluta kysyä.

Ja kun joku sanoo, niin kaikki eivät esitä mitään kalliita lahjatoiveita. Ikinä ei kävisi mielessäkään pyytää esim. lapsen kummeilta lahjaksi jotain kallista. Sellaiset lahjat voimme hankkia itse.

No eiköhän tuossa vaiheessa ole viisasta vain ilmoittaa ne lapsen toiveet. Jospa kummit olettavat teidän odottavan jotain kalliimpaa? 

Se, että minä annan hiton hyviä lahjoja (liittyy aina kohteen pitämiin juttuihin, selvitän ettei hänellä ole jo vastaavaa jne.), mutta kukaan ei edes yritä kohdallani vastaavaa. 

"Mistä sä löysit tän???", "Apua miten ihana!!", "Just tää multa puuttui kokoelmasta!" 

Ja minä saan sitten jotain tusinakrääsää, johon on jätetty hintalappukin pohjaan. :) Paras on ehkä sukulainen, joka lahjoo aina sekä puolisoni että lapset- mutta jättää minut valikoivasti lahjatta, vuosi toisensa perään. Kortissakin lukee vain puolison ja lasten nimet, eihän heillä äitiä ole. 

Vierailija kirjoitti:

Se, että minä annan hiton hyviä lahjoja (liittyy aina kohteen pitämiin juttuihin, selvitän ettei hänellä ole jo vastaavaa jne.), mutta kukaan ei edes yritä kohdallani vastaavaa. 

"Mistä sä löysit tän???", "Apua miten ihana!!", "Just tää multa puuttui kokoelmasta!" 

Ja minä saan sitten jotain tusinakrääsää, johon on jätetty hintalappukin pohjaan. :) Paras on ehkä sukulainen, joka lahjoo aina sekä puolisoni että lapset- mutta jättää minut valikoivasti lahjatta, vuosi toisensa perään. Kortissakin lukee vain puolison ja lasten nimet, eihän heillä äitiä ole. 

Sattuukohan tuo sukulainen olemaan anoppisi? 

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei kukaan nykyisin muista.

Minulla on tapana laittaa muutamille läheisimmille työkavereille/lapsen kummeille jne. pienet joulumuistamiset. Yleensä kerään erilaisia käärellisiä konvehteja sellofaaniin. Nämä ihmiset eivät koskaan muista takaisin. Olisi kiva edes joskus saada vaikka kortti tai suklaapatukka.

Tarkoitat hyvää ja toivon, että saisit jatkossa myös lahjoja itsellesikin.

Minä taas koen kiusaantumista, jos saan työkavereilta jotain. Tuntuu, että joulussa on muutenkin niin hirveän paljon ostettavaa ja muistettavia ihmisiä, että raja on pakko laittaa johonkin. En itse näe järkeä, että että vaihdetaan päittäin samanlaisia suklaapatukoita. Minusta sydämestä tuleva hyvän joulun toivotus riittää. Työkavereitakin on paljon, omassa tiimissä parikymmentä, joten menee mahdottomaksi, jos jokaisen pitää muistaa jokaista.