Mikä sinua ärsyttää joululahjoissa? - vertaistukiketju joulun lähestyessä

en ajattele-en osta-en anna-en saa-Siinä kaikki

Ollessani lapsi kummini asuivat kaukana. He olivat laittaneet lahjan postitse tai vanhemmilleni rahaa ja vanhemmat sitten ostivat joululahjan. Jouluaattona sain avata nuo paketit, kun pukki toi lahjat. Usein sain jouluna jotain pientä mukavaa, kirjan, värikynät jne. Olin tosi tyytyväinen.

Nyt kun oma lapseni on pieni ja hänen kumminsa asuvat kaukana, eivät kummit halua lähettää lahjaa postitse tai antaa etukäteen jouluna annettavaksi. Kummit antavat lahjan ennen joulua/joulun jälkeen ja haluavat lapsen avaavan paketin heidän edessään. Tämän vuoksi lapsemme saa joulupaketteja pitkään ennen joulua ja joulun jälkeen. Tuntuu vähän hölmöltä, kun jouluaattona on pari pakettia avattavaksi ja sitten joululahjoja tulee pitkin talvea. Tiedän, varmasti jonkun mielestä aivan turha ongelma, mutta itseä tämä häiritsee. On siis haluttu kasvattaa lasta niin, että lahjoja saisi lähinnä synttäreinä ja jouluna ja muuten elämä ei pyöri jatkuvan tavaranostelun ympärillä.

En ymmärrä, miten kukaan voi kitistä jostain Pandan joulupöydän konvehdeista huonona lahjana. Tuollaiset voi aina kiikuttaa johonkin työpaikan kahvipöytään, jos ei itse satu tykkäämään.

Rasittavinta on niiden lahjojen toimittaminen ajallaan saajille. Meillä on paljon kummilapsia, jotka asuvat hajallaan ympäri Suomea. Eli pitäisi hyvissä ajoin miettiä/kysellä mitä toivovat, pohtia ehditäänkö nähdä ennen joulua vai pitääkö postittaa. Ja millaisen lahjan ostaisi, että postitus ei olisi ihan tuskaista/ökyhintaista.

Vierailija kirjoitti:

Rasittavinta on niiden lahjojen toimittaminen ajallaan saajille. Meillä on paljon kummilapsia, jotka asuvat hajallaan ympäri Suomea. Eli pitäisi hyvissä ajoin miettiä/kysellä mitä toivovat, pohtia ehditäänkö nähdä ennen joulua vai pitääkö postittaa. Ja millaisen lahjan ostaisi, että postitus ei olisi ihan tuskaista/ökyhintaista.

Minä taas vanhempana olen yrittänyt järjestää niin, että matkustetaan kummin luo esim. marraskuussa ja lahjan voisi antaa siinä vaiheessa, eikä tarvitsisi maksaa posteja. Mutta kun kummi ei halua miettiä lahjaa vielä tuolloin. Viimeksi lapsi sai joululahjan syntymäpäivänään keväällä, kun kummi ei saanut lähetettyä lahjaa jouluksi.

Minusta kummin ei koskaan pitäisi joutua postittamaan mitään kallista. Jos kummi aikoisi postittaa lahjan, niin ainakin itse ehdottaisin lahjaksi jotain värityskirjaa tai muuta kevyttä/pientä postitettavaa.

Riittää, että lahja on tarpeellinen. Katuharja, suodatinpusseja ja kahvipaketti, konvehtirasia, hanskat (ne on aina hukassa), tiskirätti jossa joku kiva teksti jne. Nämä on kivoja lahjoja.

Tuikkukippo, kynttilälyhty, hajukynttilä, koristekippo, muka-hauska-vitsikirja... Ei kiitos.

Joskus sain lahjaksi lumipallon näköiset kynttilät, tämä oli kiva lahja kun menee myös joulukoristeesta.

Minua häiritsee se, kun ihmiset kuvittelevat tuntevansa toisen maun hyvin ja ostavansa hyvän lahjan. Minä olen ihan suoraan kysynyt muutamalta ystävältä, mikä on hänen lempikarkkinsa. Saavat sitten joka joulu lahjaksi suosikkiaan, eikä jotain vihreitä kuulia tai suklaata, jos eivät niistä tykkää.

Miksi ei voi vain kysyä toiselta, mikä olisi mieleen? 

Ärsyttää kun saan todella harvoin lahjoja ja sitten kun saan, ne on lahjakortteja paikkoihin joissa en koskaan käy tai kahvia tai suklaata josta en pidä. 

Ymmärrän erittäin hyvin, että kuulostan nyt itsekkäältä kakkapyllyltä, mutta yritän taustoittaa tätä vähän. Olen lapsesta asti saanut kokea, että ensin minulta kysytään mitä toivoisin lahjaksi. Sitten kun olen vastannut, olenkin saanut kuulla että onpa outoa/erikoista/hankalaa/kallista/vaivalloista. Se ei tunnu kuulkaa mukavalta kuulla, että minun muistaminen lahjalla ei ole hauskaa.

Mietin usein, että miten kukaan ei tunnu tuntevan minua. Ei edes oma puoliso. Jos ostan suklaata, se on aina niitä samoja kolmea. Luen paljon ja kuuntelen paljon kirjoja. Kuuntelen tiettyjä bändejä rakkaudella ja intohimolla. Soitan pianoa ja kitaraa. Käyn elokuvissa, keikoilla ja museoissa. Hifistelen kahvini kanssa. Rakastan sushi-paikoissa niiden teetä. Olen kirpputorien suurkuluttaja. 

Ja sitten saan lahjakortteja Motonettiin, Kapphalliin ja Pentikille, Pandan suklaata ja Juhla Mokka-paketin. Siis jos saan lahjoja ylipäätään. Kun lapset alkoi ihmetellä että miksi en saa koskaan lahjoja, aloin paketoida itse itselleni jotain kuusen alle. Siitä sitten muut on päätelleet että hei, kätevää! Nyt meidän ei tarvitse vaivautua.

Aika kurjaa välillä. 

Saan joka vuosi lahjaksi anopilta, ystävältä tms joulukukan. Nuo joulukukat ovat aina jossain astiassa, kulhossa tms. Miksi ei voi antaa vain joulukukkaa, joka on jossain kierrätettävässä kukkapurkissa? Nytkin kaapin kätköissä lojuu monta eriparista astiaa ja kulhoa, kun ei noille ole joulun jälkeen käyttöä.

Se, että väkisin vaihdetaan lahjoja aikuisten kesken, koska jotain nyt vaan on pakko antaa. Jos aidosti haluaa muistaa läheistä ihmistä mietityllä lahjalla, niin se on eri juttu, mutta velvollisuuslahjat sellaisten kesken jotka voivat hyvin ostaa itse tarvitsemansa ovat älyttömiä.

Se, kun kohtuuhintaisia toiveita ei kuunnella.

Jos lapselle on toivottu vaikka 5 euron sukkia/10 euron palapeliä, niin lahjaksi tulee pari kokoa liian iso talvihaalari tai monta kymppiä maksanut leikkiteltta. Ei tajuta, että siitä pienestä toivotusta lahjasta olisi paljon enemmän iloa kuin jostain, mitä ei ole toivottu. Pahimmillaan nuo isokokoiset lahjat vievät säilytystilaa.

Lahjojen määrä. Meillä on 1 lapsi, eikä enempää ole tulossa. Lapsi on isovanhempiensa ainut lapsenlapsi, eikä enempää ole tulossa. Anoppini haluaisi ostaa lapsellemme kasapäin lahjoja, vaikka on ohjeistettu antamaan yksi lahja. Sekään ei käy, että lapselle antaisi yhden lahjan ja loput "lahjarahasta" laittaisi lapselle säästöön. 

Tästä lahja-asiasta on ollut nyt monena vuonna haastetta niin jouluna kuin synttäreinä. Anoppi siis livauttaa lapselle lisää lahjoja meidän vanhempien selän takana, vaikka on kielletty tekemästä niin.

se että mun oletetaan hommaavan lahjat 5 siskonlapselle, hyvä jos saan niiden perheiltä edes jouluntoivotuksen takaisin. Tänä vuonna on vähän harkinnassa pitäisikö unohtaa koko lahjonta. t. se lapseton sisarus

Minua ärsyttää se, että joululahjojen halutaan olevan jotakin "erikoisempaa" ja antaja haluaa hankkia jotakin erikoista arkisen sijaan. Paljon enemmän minä ilahtuisin, jos saisin lahjaksi arkisin käyttämääni shampoota/kahvia tms kuin jotain erikoista kuusenkerkkä-sitruunashampoota, jota en kuitenkaan käyttäisi.

Kiitoksen puuttuminen. Todella usein törmää nykyään tähän, että lahjaa antaessa tai joulun jälkeen ei saa mitään kiitosta lahjasta. Käytöstavat tuppaa monella unohtuneen ihan täysin. Nimimerkillä omassa lapsuudessani vanhemmat laittoivat minut soittamaan kummeille ja muille sukulaisille ja kiittämään saaduista lahjoista, kun olin jo riittävän iso koululainen. Nykyisin ei kuulu kiitosta vanhemmilta eikä lapsilta.

Aloittajan tavoin inhoan yllätyslahjoja. Kaikenlaiset turhat tavarat ovat nihkeitä.

Parasta minusta olisi, jos aikuisten kesken annettaisiin lahjat nyyttärimeiningillä "Kiitos kutsusta kylään, tottakai tullaan! Me tuodaan sitten tortut ja piparit mukana, niin riittää, kun keität kahvit."

Joulusta pitää poistaa ärsytykset ja kaikki ostamaan vain omat lahjansa nykyaikaisesti. Jokainen talous maksaa omat joulunsa. Ei tarvitse enää väkisin noudattaa jotain ikivanhoja perinteitä kun ne eivät enää tässä yltäkylläisyydessä toimi. Pula-aika oli erilaista kun ihan kaikesta oli pulaa, kaikkien lahjojen tullen tarpeeseen.

Meillä ostetaan muut perustarpeet silloin kun on tarvetta ja jouluna tuhlataan vain vähän enemmän ruokiin ja herkkuihin. Joulu ei saa olla todellakaan mitään stressaamisen aikaa.

Minua hämmentää, miten moni tuntuu olevan aivan pihalla lahjansaajan mielenkiinnonkohteista. Ei välttämättä tiedetä, mistä se ystävä/anoppi/miniä pitää, vaikka säännöllisesti käytäisiin kylässä. Esimerkiksi minun kodissani näkee kilometrin päähän, että kotoa löytyy paljon esim. Marimekkoa. Miksi ei sitten tuo vaikka Marimekon servettipakettia lahjaksi, kun tietäisi sen todennäköisemmin osuvan kohdilleen? Sitten lahjaksi tulee joku Tokmannin kynttilälyhty, vaikka sellaisia ei kotonani ole, enkä sellaisia kaipaa.

Se, että lahjatoiveita ei kysytä. 

Meidän lapsella (3 v) olisi monta hyvin kohtuuhintaista, pientä lahjatoivetta (kaikki alle kympin). Kukaan ei kuitenkaan kysy näiden toiveiden perään, vaan lahjaksi ostetaan kaikkea mahdollista. Lapsi taas enemmän ilahtuisi siitä pienestä toivelahjasta, mutta kun ei sellaista haluta kysyä.

Ja kun joku sanoo, niin kaikki eivät esitä mitään kalliita lahjatoiveita. Ikinä ei kävisi mielessäkään pyytää esim. lapsen kummeilta lahjaksi jotain kallista. Sellaiset lahjat voimme hankkia itse.

Pakkolahjominen täsä tilanteessa, kun maailma hukkuu turhaan krääsään ja kaikilla on sitä niin liikaa ettei siitä tahdo päästä eroon.