Ns.vaativien vauvojen äidit!
Milloin vauvastanne alkoi huomata normaalia vaativampia piirteitä? Oliko vauva kiukkuinen ja ärtyisä jo laitoksella vai ilmenikö vaativuus vasta myöhemmin?
Meidän neiti oli ensimmäiset 2kk tyytyväinen vauva. Mutta siitä pikkuhiljaa ajan kuluessa on tytöstä kuoriutunut todella herkkä, itkuisa, vaativa ja temperamenttinen tapaus. Meillä siis vauva vastustaa kaikkea ja kaikkia, pukemista, riisumista, syöttämistä, lattiallaoloa, nukkumaanmenoa jne. Hereilläoloajasta noin 80% tyttö kitisee tai on tyytymätön. Hymyjä irtoaa todella vähän, vaikka mitä yrittäisi ja mitä tekisi.
Minulla on vertailupohjaa esikoiseen, sillä hän oli mielestäni ns. normaalivaativainen tai jopa helppo vauva. Toki poikakin itkeskeli ja oli silloin tällöin ärtsy, mutta ei todellakaan tätä luokkaa! Muistan hyvin, kuinka saatoin pukea pojalle toppavaatteet sisällä ja laittaa pojan odottelemaan lattialle esim. siksi aikaa kun kävin vielä vessassa jne. Poika senkun vaan makoili ja oli tyytyväinen, vaikka varmasti oli kuuma ja tukala olo haalarissa. Tätä en voisi kuvitellakaan tekeväni tyttöni kanssa, sillä hän saisi asiasta niin kamalan raivarin, että koko kulmakunta kuulisi.
Helpottaakohan tämä koskaan vai jatkuuko tälläinen pippurinen takkuilu läpi lapsuuden? Onko kellään kokemuksia? Onko vaativa vauva myös vaativa taapero?
Miten jaksat vauvan kanssa, aina vaan hymyillä, kuunnella sitä jatkuvaa huutoa ja taistelua? Olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen?
Minä olen toistaiseksi jaksanut, vaikka välillä sieppaa kieltämättä kunnolla. Kun tuo uhmaikäinen taaperokin hämmentää mukavasti tätä soppaa aina silloin tällöin. En vaan haluaisi uskoa, etteikö tämä ärtyisyys tätä koskaan katoa....uskottelen itselleni, että kuhan vauva oppii liikkumaan (ryömimään), kitinät helpottaa. Tuskinpa kuitenkaan, vai?
sitruska ja muksut 6kk/2v7kk
Kommentit (68)
Nytkin olen pitkään ollut vinkinantajana kaverille, jolla imetysongelmia. Ja voitko uskoa, jopa sanonut hänelle ettei se maailma kaadu siihen jos imetys ei onnistu :O
Niin ja toisaalta, on mulla sellaisiakin kavereita, jotka ei myöskään oikein ymmärrä äitejä, joitten vauvat nukkuu monet päikkärit päivässä ja nukahtavat klo 20 illalla ja sitten ollaan " väsyneitä" . Kaltaisiani kamalia ihmisiä on siis enemmänkin :P
Mä yritän olla provosoitumatta, mutta tähän on pakko todeta, että toivottavasti, Emilyn ja kaverisi, osaatte pitää mielipiteenne ja ymmärtämättömyytenne omana tietonanne ettekä mene töksäyttelemään ihmisille, joilla oikeasti saattaa olla vakavia ongelmia. Et voi aina tietää, mitä taustalla on. Valitettavasti olen huomannut, että kamalia ihmisiä kyllä riittää.
Tulevia äitejä kannattaisi varmaan ennen ensimmäistäkään lasta psyykata ottamaan vastaan asiatonta kommentointia. Kaikesta ei tartte olla samaa mieltä, mutta asiat voi sanoa ja ottaa vastaan niin eri tavoilla. Vahvaa luottamusta itseensä tässä vanhempana olemisessa tarvitaan.
Emilyn:
Niin ja toisaalta, on mulla sellaisiakin kavereita, jotka ei myöskään oikein ymmärrä äitejä, joitten vauvat nukkuu monet päikkärit päivässä ja nukahtavat klo 20 illalla ja sitten ollaan " väsyneitä" . Kaltaisiani kamalia ihmisiä on siis enemmänkin :P
Itse olen parissa eri ketjussa " väitellyt" hänen kanssaan.
Tällä palstalla on monenlaisia äitejä ja monenlaisia mielipiteitä. Ja niin sen pitää ollakin! Pointti on nyt vaan se, että miten ne mielipiteet esittää.
Joten, hyvä Emilyn. Annan sinulle esimerkin. Kuvitellaan, että olen vastaamassa alkuperäiseen tämän ketjun aloitukseen.
Voin vastata
a) " Minullakin on ollut aika vaativa vauva, mutta itse olen jaksanut, koska olen jo etukäteen valmistautunut elämään ainakin ensimmäiset kuukaudet täysin vauvan ehdoilla, minulla on mies joka auttaa vauvan- ja kodinhoidossa ja kysessä on ensimmäinen lapseni ja minun ei tarvitse jakaa energiaani muille lapsille."
tai
b) " No onko se niin vaikeaa ymmärtää, että vauvat on sellaisia. Ei tuo kyllä kuulosta mitenkään vaativalta, ihan normaali vauva niinkuin muutkin. Ongelma on vain äidin suhtautumisessa."
Kumman näistä katsoisit olevan lähempänä sinun vastaustyyliäsi (ketjussa kuin ketjussa) A-vastaus antaa vastauksia kysymyksiin sekä vinkkejä, mitkä asiat voi toisiakin auttaa jaksamaan vauva-arkea. B-vastaus taas saa lähinnä aikaan vain pahan mielen eikä se auta ketään millään tavoin (ellei vastaaja itse saa moisesta jotain ihmeellistä nautintoa).
TÄSTÄ siis on kyse, kirjoitustavastasi. Lisäksi minunkin mielestäni joskus (ihan tahallaan) provosoit. Muistuu mieleeni esim. se rokotusketju, j onka itse aloitit kysymällä mielipiteitä ja kun niitä sait, teilasit kaikki eriävät mielipiteet tyylillä " minä sentään olen lukenut ja ottanut asioista selvää &ajattelen lapseni parasta (ja rivien välistä VOI HELPOSTI lukea jatkon; toisin kuin te muut)" .
Joskus myös kirjoitat aivan käsittämättömiä juttuja asioista, joista sinulla ei ole minkaanlaista kokemusta (esim. kotiäiti-puolella suurperheen arjesta).
Joskus asian voisi jopa ymmärtää niin, että mielestäsi on olemassa vain kahdenlaisia äitejä: täydellisiä (=sinä) ja ihmeellisiä (=muut). Ja tätähän et tietenkään ole koskaan kirjoittanut, sellaisen käsityksen vaan voi moni rivienvälistä lukija, mustamaalaaja ja pas**npuhuja saada :D
Itse aion tästä lähtien ihan vaan sivuuttaa kys. nimimerkin kirjoitukset, koska 99%varmasti olen erimieltä ja koska en koe saavani häneltä missään asiassa asiallisia mielipiteitä tai vertaistukea (mitä minä siis tältä palstalta haen).
Ystävällisesti, Mianni (neljän lapsen äiti, joka omasta mielestään on riittävän hyvä äiti kaikkine vikoineenkin ja ehkä juuri siksi ymmärtää hyvin monenlaisia ratkaisuja lasten hoidossa ja kasvatuksessa)
kun kaikki MUUT on täällä ihan kauheita. Mutta Emilyn tarkoittaa vain kaikille hyvää.
Mianni:
Itse aion tästä lähtien ihan vaan sivuuttaa kys. nimimerkin kirjoitukset, koska 99%varmasti olen erimieltä ja koska en koe saavani häneltä missään asiassa asiallisia mielipiteitä tai vertaistukea (mitä minä siis tältä palstalta haen).Ystävällisesti, Mianni (neljän lapsen äiti, joka omasta mielestään on riittävän hyvä äiti kaikkine vikoineenkin ja ehkä juuri siksi ymmärtää hyvin monenlaisia ratkaisuja lasten hoidossa ja kasvatuksessa)
Ajattelin itse ihan samaa. Vaikken kyllä ole noihin sektio, epiduraali ym. ketjuihin osallistunutkaan vaikka " sektioäiti" olenkin (ja ihan ylpeydellä). :) Itse toivon tältä palstalta vertaistukea ja hyviä vinkkejä vauva-arkeen, en perusteetonta arvostelua (viitaten kys. nimimerkin ensimmäiseen viestiin) ja jopa nimittelyä.
Joku muuten kirjoitteli siitä että ärsytti kun muut ihmiset kehottivat menemään vaativan vauvan kanssa ihmisten ilmoille. Kehoittelin sitruskaa tekemään näin mutta toivon ettet sitruska missään nimessä ahdistuisi kommentistani. :) Tarkoitin siis vain että itse tosiaan elin ekat 3 kuukautta lähes linnouttautuneena tänne kotiin ja näin jälkeenpäin ajatellen se oli minun kohdallani virhe. Välillä nimittäin tuntui että pää hajoaa ja pahan kerran. Minua auttoi ja auttaa edelleen huimasti vertaistuki, jota saan muilta tuntemiltani äideiltä. Meillä tosin tyttö on niin utelias ja meneväinen että on viihtynyt kehoissa ja avoimessa ihan hyvin. Tietysti eri asia olisi jos lapsi olisi lisäksi pelokas, jolloin kerhoissa käynti olisi varmasti mahdotonta.
Hyvät jatkot sitruskalle ja kaikille muille äiti-ihmisille!
Emmi ja pieni mutta pippurinen neiti 8kk.
Meni ketjuun kuin ketjuun, niin siellä se EMILYN aina vaahtoaa kaikkitietäväisenä äitinä. Emilyn on minusta lähinnä huvittava :) Huomaa, että kyseessä on tosi nuori tyttö jolla on mustavalkoinen elämänkatsomus. Sillä eihän kukaan oikeasti kypsä aikuinen esitä tällaisilla palstoilla täydellistä äitiä yhden lapsen (ja sekin vasta 4kk vanha) perusteella. Teeppä Emilyn pikaisesti niitä lapsia lisää ja katsotaan miten se aika sitten riittää kanniskella pentuja vessaan mukana, imettää 24h ja pitää sylissä aina kun vauva vaatii. Heh..jäämme innolla odottamaan. Muutenkin on ihmeteltävä Emilynin elämää..onko sitä edes? Vaikuttaa siltä, että kyseinen hihhuli-äiti ei muuta tee kuin arvostele päivät pitkät muita äitejä täällä palstalla. Voisit keksiä jonkun uuden harrastuksen...kellään täällä tuskin tulee ikävä!
t. Se lastansa korvikemaidolla myrkyttyvä äiti!
ei se ensimmäinen viestisi tässä ketjussa ollutkaan kaikista ikäväsävyisin (vaikka sekin jokseenkin negatiiviseen sävyyn kirjoitettu), mutta kaikki sitä seuraavat kylläkin. En halua turhaan aiheuttaa harmaita hiuksia, joten piti tulla korjaamaan virheellinen väitteeni.
Sinun tyylisi kirjoittaa/vastata muiden viesteihin on todella hyökkäävä. Itse et ilmeisesti edes huomaa sitä, päätellen siitä miten " puolustaudut" muiden viesteihin sinulle.
Oletko ikinä IRL huomannut että ystävät ja tuttavat katoavat ympäriltäsi? Tai eivät pidä sinuun yhteyttä?
En yhtään ihmettelisi vaikka näin tapahtuisi, koska vaikutat niin...hmmm..töksähteleväiseltä ja mustavalkoiselta ihmiseltä. Kannattaa vähän miettiä mitä sanoo/kirjoittaa.