Ns.vaativien vauvojen äidit!

Ja kyllä se meillä helpotti heti kun pääsi liikkeelle. Alkoi konttimaan 6,5kk iässä ja kitinät loppuivat kun seinään.

Nyt on 2,5v ja uhmaiässä. Kyllä tuo vaativuus näkyy pojassa edelleen mutta on muuttanut muotoaan. On ehkä pahempi uhma kuin muilla ikäisillään..

Tyttö nyt 8kk. ja melkoisen temperamenttinen tapaus sanoisin... Meillä kyllä alkoi jo sairaalassa: ekana yönä tyttö lastenhoitohuoneessa ja oli huutanut KOKO AJAN niin että kätilöt sitten tilasivat neidille kaiken maailman kokeita varmistaakseen ettei lapsi ole sairas. Sainoivat jo sairaalassa että aikamoinen tahtotyttö on meille syntynyt.



Meillä on helpottanut todella huomattavasti siitä lähtien kun neiti pääsi liikkeelle (7kk). Nyt on niin paljon tutkittavaa ettei aina ehdi kitistä. ;) Eipä silti, kyllä vieläkin tulee niitä käsittämättömiä raivareita melkein päivittäin milloin mistäkin asiasta.



Kyllähän se välillä hermoille ottaa varsinkin kun en itsekään mikään lauhkea lammas ole mutta lohduttaudun sillä että meidän neiti kyllä tietää mitä tahtoo eikä ainakaan tule jäämään toisten jalkoihin. Tahtoihmiset pärjäävät elämässä. :)



Tsemppiä ja jaksamista!



Emmi ja pieni mutta pippurinen neiti 8kk.

Emmi sanoi, että vauva huusi lastenhoitohuoneessa koko ajan synnyttyään. Onko se nyt kuitenkaan sen erityisemmin vaativa vauva, että huutaa äitinsä lähelle? Noitten kuvailujen perusteella meillä on vaativa vauva. Laitokselta asti on nukkunut vieressä, kun heräsi aina koppaan siirrettäessä. Lähtöpäivänä kun kävin suihkussa, vein lastenhoitohuoneeseen ja siellähän tyttö kerkesi alkaa karjua kurkku suorana eikä kukaan hoitsuista välittänyt edes toista lohduttaa, vaan sain hakea huutavan lapsen sieltä itse syliini.



Kysymykseni lähinnä on, että eikö se ole täysin luonnollista, että vauva kaipaa äitinsä lähelle. Tosin onneksi meillä kelpaa isäkin siihen hommaan, asiaa varmasti auttaa se, että on osallistunut hoitoon ihan vastasyntyneestä lähtien.



Että kyllä nuo vaativuudesta puhumiset vaan kuulostaa ihan tavallisilta vauvoilta. Se onkin sitten eri juttu miten kukakin siihen suhtautuu, tuleeko sitä katastrofi arkeen vai pelataanko sen vauvan mukaan.



Minä olen käytännössä alusta alkaen tehnyt hommat niin, että tyttö on niissä tavalla tai toisella mukana. Joko sylissä tai sitterissä katsomassa ja on sitten siihen tottunutkin, että aika paljon jotain touhuillaan. Kieltämättä nyt on helpompaa, kun nyt on innostunut leluista, lattialla möyryämisestä jne ;) Voi mennä vessaankin ilman että tarvii raahata ovelle viereen. Neiti 4,5kk

Sulla taitaa olla esikoinen kyseessä? Sitten, kun jaloissa pyörii toinen tai kolmas lapsi ja kykenet kuljettemaan vauvaa mukanasi MUISTA lapsista huolimatta koko ajan, nostan sulle hattua ja annan papukaijamerkin.

Sulla on aika jännä tapa vastata muiden kysymyksiin, jotenkin saat aina kurjan fiiliksen. Dissaat jälleen ihan suoraan lonkalta minunkin kysymyksen, kyseenalaistat oman arviointikykyni ja kierrellen vihjaat minut ' heikkohermoiseksi' tai laiskaksi äidiksi, joka antaa lapsen huutaa itsekseen sitterissä kiukuttelemassa.



Voin kyllä sanoa, että minä, kahden erilaisen lapsen äiti, tiedän paremmin kuin sinä, minkälainen on vaativa vauva ja minkälainen taas helppo vauva. En kaipaa sunlaisia ' yli-ihmisiä' aliarvioimaan ongelmiani, kiitos vain. Miksi vastasit, jos sulla keran on helppohoitoinen vauva, kun kysymykseni oli tarkoitettu vaativien vauvojen äideille??



Luuletko tosiaan, että minä pidän vaativana sellaista vauvaa, joka nyt silloin tällöin kitisee ja on tyytymätön¨kerran päivässä vaipan vaihdon yhteydessä?? Luuletko, etten sylittele vauvaa, pidä lähellä?? Annan itkeä itsekseen? Että vauva huutaa vain syliä??



Jotenkin toivois, että sullekin siunaantuu vielä toinen lapsi ja saat tuta nahoissani, millaista elämä todella vaativan vauvan kanssa on. Nyt sulla ei selvästikään ole siitä minkäänlaista hajua.



sitruska ja muksut 6kk/2v7kk

vaativa ja sen myös sairaalassakin kirjasi paperiin. tyttö oli 3h parkissa ja huusi sen koko ajan,loppui huuto kun tuli mun viereen. meillä ekat 2kk oli tosi raskasta,vieläkin välillä sieppaa kun pitää koko ajan viihdyttää. tänään mm ollu kitinä pvä,nukuttu yhteensä 2h päikkejä (30min erissä). mä uskon et helpottaa kuhan liikkumaan alkaa. meillä esikoinen normaali vaativa vauva ja tää oikeen tempperamentti pakkaus.

k.h.p ja tytteli 0609

minäkin voin sanoa(2 lapsen äitinä) että toivon sun saavan vauvan jolle mikään ei ole hyvä..ja että saat ekat 2kk hyssytellä ja olla sidoksissa niin että toinen jää varjoon. kyllä meillä tytöt olleet ihan erinlaisia tapauksia ja uskon että jokainen äiti tuntee lapsensa,jopa sairaalasta sai lappuja mukaan missä on selitetty että vauvat jaetaa 3 eri ryhmään helpot,keskivaativat ja vaativat...

..monen muunkaan. Pahoin pelkään, etten heti nyt tule raskaaksi mutta sitten aikanaan toivottavasti. Onpa noita moniakin tuttuja minulla, joilla useita lapsia mutta eivät pyöri pitkin seiniä vaikka vauvaa siinä samalla hyssyttelevätkin.

no se on hyvä jos jaksaa kanniskella meillä vaan iso vauva ja ite niin pikkanen ettei vaan jaksa kantaa,onneksi on jo helpottanu..ei oo helppoo kuunnella narinaa ja leikkii samalla toisen kanssa,mut jokainen tavallaan..

Uskomatonta, että ihmisten maailmankatsomus voikin olla noin rajoittunut! Emilyn, perustele MIKSI EI voisi olla vaativiakin vauvoja? Kuinka ihmeessä yhden lapsen ja 4,5kk:n perusteella voit olla niin varma siitä, ettei vauvojen temperamenteissa voisi olla eroavaisuuksia. Kyllä lastenhoitoa käsittelevässä kirjallisuudessakin tosiaan löytyy esimerkkejä siitä, kuinka on olemassa erilaisia ja eriasteisesti vaativia lapsia. Ihmiset olemme hyvin erilaisia kaikenkaikkiaan, miksi eivät vauvat siis voisi olla, ilman että tästä täytyy äitiä syyllistää...Jollet ole sitä vielä ymmärtänyt/käsittänyt, useimmat äidit etsivät vertaistukea tältä palstalta. Varsinkin tuo kommentointisi nk.vaikeista äideistä oli todella törkeä. Ihan anteeksipyynnön olet velkaa!!





Ensimmäinen tyttäreni oli nk. vaativa vauva, valvoi usein öisin, söi usein ja pitkään kerrallaan rintaa, ei viihtynyt paljoa muualla kuin sylissä kunnes oppi liikkumaan, hermostui heti ja helposti, jos kaikki ei mennyt kuten neiti toivoi. Nukkui liikkuvassa vaunussa ainoastaan pitemmät päiväunet ja piti aina nukuttaa pitemmän kaavan kautta. Tyttö itki elämänsä ensimmäiset 4kk vatsavaivoja(lääkärissä käytettiin, ei löytynyt mitään vikaa) ja on edelleen temperamenttinen 2,5-v. Otin hänet kanssani suihkuun, vessaan, nukutin viereen yms. koska hän ei viihtynyt hetkeäkään yksin! Toinen tyttöni sensijaan jaksaa olla lattialla tms. että käyn vessassa, pikaisesti pesulla ja viihtyy hetken yksin leikkimatolla. Hän on myös muutenkin iloinen, hymyileväinen lapsi! Aivan erilainen kuin toinen lapsen oli.



Usein olen miettinyt sitä, että miten ihmeessä pärjäisin, jos tämä toinen pienokainen olisi samanlainen. Toinen tyttö on kuitenkin aivan erilainen, vaikka samoista tarpeista tehty :D Tosin aika usein heräilee myös hänkin, mutta tätä toista sanoisin keskiverto vauvaksi kuitenkin ensimmäiseen verraten.



Emilyn, miksi luit keskustelun jos itselläsi ei ole kokemusta vaativasta vauvasta. Oletko katkera itse jostain, peräti masentunut, kun aina vastaat kaikille niin ilkeästi? Jos sinulla on ystäviä, joilla on useita lapsia, niin keskustele heidän kanssaan asiasta...Itse olen usein jutellut ystävieni kanssa heidän lapsistaan ja kuullut paljon samanlaisia kommentteja siitä, kuka lapsista oli helpoin ja kuka vaikein :D



Toiset lapset kaipaavat luonnostaan enemmän läheisyyttä, hellyyttä, kosketusta, syliä ja virikkeitä, sekä ovat temperamenttisia luonteeltaan. Ihan niin kuin me aikuisetkin olemme erilaisia, silti meille kaikille on tilaa täällä. Eikö totta?!



Ensimmäinen tyttöni on ikäisekseen fiksu, hän on saanut aina paljon virikkeitä. Hän oppi aikaisin puhumaan, käymään potalla, näppärästi kokoaa palapelit yms. Uskon siis myös siihen, että ehkä nämä " vaativat vauvat" ovat erityisen fiksuja herkkiä lapsia, joista kasvaa myös sellaisia aikuisia! :D Voimia sinulle, Sitruska!!!



t.Saraida + lapset 2v.5kk/5kk

Miksi väität, ettei vauvani ole vaativa vaikka etenkin ensikuukaudet olin häneen fyysisessä kontaktissa n. 99% ajasta enkä edes hirveän pahasti kärjistä.



En väittänyt, etteikö joku vauva viihtyisi paremmin esim. yksin lattialla kuin joku toinen. Mutta näistä teksteistä näee myös sen, että vaativaksi vauvaksi määritellään sellainenkin, jota äiti itse pitää vaativana. Olen näitä juttuja lukenut ja joittenkin " vaativat" vauvat ovat helpompia kuin tämä meidän nassikka. Ja sitten joku tulee siitäkin huolimatta sanomaan minulle, että sinulla ei ole kokemusta vaativasta vauvasta. Ehkä ei sitten siltä osin, kun asenteeni on lepooisa, rento ja keskityn positiivisiin asioihin. Ja minulla on hyvä puoliso, jonka ansiosta saan levähtää tarpeitteni mukaan jne.

Meilläkin on vaativa vauva ja lisäksi vertailukohde hyvinkin lähellä, kun on melkein 5 kk kaksoset, joista toinen on todella vaativa ja toinen todella helppo. Eroa vauvojen luonteissa ja temperamenteissa on kuin yöllä ja päivällä. Eikä näköjään kaksosuus takaa samankaltaisia luonteita (tosin eivät ole identtisiä, kun ovat eri sukupuoltakin...)



Toinen on aina viihtynyt hyvin yksinäänkin, vaikka nauttiikin sylittelystä. Hymyilee niin paljon, ettei sitä voi aina edes ymmärtää, kuinka toisella voi aina olla kaikki hyvin. Naureskelee, leikkii, juttelee. Itkee harvoin ja ilmaisee nälät, väsyt yms. ainoastaan pienellä kitinällä.



No sitten tämä vaativampi tapaus hymyilee paljon vähemmän. Häntä ovat vieraat kutsuneet totiseksi pojaksi. Kyllä hänkin tietty hymyilee ja naureskelee, mutta hymyt ovat paljon tiukemmassa kuin siskollaan. Alusta saakka ollut melkoisen itkeväinen vauva, jota ei ole voinut jättää hetkeksikään sylistä. On itselläkin ollut aika huono omatunto välillä, kun tätä vaativaa on pitänyt kanniskella ja viihdyttää (kun ei ole sydäntä huudattaa vain sen takia, että tasapuolisesti yrittäisi sylitellä kumpaistakin) ja tytön sitten jättänyt leikkimään itsekseen, vaikka olisikin ollut sen päivän aikana vähemmän sylissä. Kun tulee nälkä tai väsy tai mitä vain, tällä meitin vaativalla vauvalla menee hermo totaalisesti ja heti ja sen kuulee kaikki!



Täältä sympatiat ja voimantoivotukset kaikille vaativien vauvojen äideille, joilla on toinen (tai kolmas) lapsi myös jaloissa pyörimässä ja huomiota vaatimassa!!! Musta ainakin tuntuu siltä, ettei omat kädet, syli, aika jne riitä aina tasaisesti kummallekin. Meillä onneksi tilanne on helpottanut pikkuisen ja toivottavasti helpottaa sitten vielä enemmän, kun poitsu lähtee liikkeelle :) Kyllä vauvat ovat erilaisia, siitä on täällä ihan turha lähteä edes tappelemaan.

Jee, hienoa että SINÄ tiesit miksi MINUN lapsi tai toisten lapset huutaa... Ihan vaan tiedoksesi että lapseni syntyi sektiolla perätilan takia, joutui vvo:lle osastolta kun valahti siniseksi ja ei saatu saturaatioarvoja, pääsi sieltä kuitenkin osastolle samana iltana. Minä en siis tyrkännyt lastani lastenhoitohuoneeseen ekaksi yöksi vaan kätilöt vaativat tätä em. tapahtumien ja oman kuntoni takia vaikka vierihoitoa ko. sairaalassa kannatetaankin. Todella törkeää ja loukkaavaa tulla kommentoimaan kertomaani kun et tiedä taustoja (minustahan oli todella mukavaa että lapseni joutui happikaappiin, vietiin viereltäni ekaksi yöksi, piikitettiin kaiken maailman kokeita pienistä kantapaistä koko seuraava päivä)!!! Kannattaisi miettiä vähän ennen kuin painaa sitä lähetä nappia. Kaikki ei ole niin mustaa ja valkoista....



Ja todella minulle jo kätilöt sen viikon aikana jonka sairaalassa olivat sanoivat että poweria löytyy tästä neidistä. Ja ihan hyvä niin sillä kuten sanoin: haastavat vauvat tulevat varmasti isoina pärjäämään elämässä!



Olet tätä asiaa ennenkin ihmetellyt tällä palstalla kun vauvasi oli muutaman viikon ikäinen (miksei ehdi tehdä asioita). Muistan sen hyvin sillä silloinkin sait verenpaineeni todella kohoamaan omilla todella ajattelemattomilla kommenteilla. Eipä näytä katsantokantasi avartuneen yhtään näinä kuukausina jotka olet äidin roolissa viettänyt.



Kuten tuossa koliikki-ketjussa totesinkin toinen äiti on pahin susi toiselle äidille ja tällaisessa yhteiskunnassa äitinä oleminen on välillä hel..tin rankkaa. Aina on joku joka tietää paremmin mikä lapsellasi on ja mitä se tarvitsee...

kuin äiti...



Ehkäpä sinullakin on sitten vaativa vauva! En vain ymmärrä tuota asennetta, että jos joku kaipaa tukea täältä, niin aloitetaan sitten häntä lapsellisesti kiusaamaan vain siksi, että itselläsikin on vaikeaa. Miten itse jaksat, Emilyn?



Eri elämäntilanteet voivat todella vaikuttaa asiaan, myös se että lapsia on useampi. Kuinka paljon on tukiverkkoa,millaista tukea saa/tarvitsee, mitä muuta elämässä tapahtuu/on tapahtunut jne...kaikki elämässä olevat asiat vaikuttavat myös. Siksi kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toista siitä, kuinka vaativa/vaatimaton hänen vauvansa on.



Toinen pienokaiseni nukkuu hyvin päiväunensä, toinen ei nukkunut. On hymyilevä, iloinen ja aurinkoinen lapsi, toinen ei ollut. Tämä ensimmäinen oli vaativa laitokselta saakka, kätilötkin naureskelivat, että " onpa tarmokas ja terhakka tyttö, joka tietää mitä tahtoo..." Ja on muuten sellainen vieläkin!



Siis, tekeekö pelkästään se vauvan helpoksi, että hän nukahtaa aikaisin?

Miksi ammatti-ihmisetkin ovat määritelleet toiset lapset haastavammaksi kuin toiset?

En tuohon ihan ekaan viestiin sen kummemmin eritellyt meidän neidin juttuja mutta:



Meillä käytännössä huudettiin ekan 2,5 kuukautta KAIKKI valveillaoloaika. Tytöllä erittäin paha koliikki (vaikka emilyn ei tästä sanasta pidäkään, käytän sitä silti;) ) ja selvää aistiyliherkkyyttä eli ärtyi todella helposti ja oli vaikea rauhoiteltava. Koliikin helpotettua jatkui mahavaivat aina 4-5kk. ikään asti. Ei ollut hyvä lattialla, sitterissä, liinassa eikä aina sylissä puhumattakaan vaunuista jotka oli kauhistus ja suoraa huutoa TASAN niin kauan kuin otti pois vaunuista. Söi rintaa vähintään 2 tunnin välein, ei huolinut pulloa (se siitä omasta ajasta ja rentoutumisesta), nukkui päiväunia 15min.-30min. pätkissä... Listaa voisi vielä jatkaa melkolailla mutta taidanpa antaa olla. Tulee vieläkin koko se " raskas onni" mieleen vaikka nyt onkin jo todella huomattavasti helpompaa.



Tsemppiä siis kaikille haastavien vauvojen äideille ja isille!

Emmi, unohditpa mainita kaikki happikaappisi sun muut joten turha räyhätä siitä, kun totesin ettei ole ihme että lapsi huutaa erossa äidistään.



Ja Saraida, ei se itsessään tee vauvasta helppoa jos nukahtaa aikaisin mutta kyllä ihmettelen tuota sitruskan paasausta vaativasta vauvasta, joka nukkuu säännölliset päikkärit ja käy iltaisin puoli kasilta yöunille. Mitä vauvan pitäisi siinä välissä tehdä, käydä itse jääkaapillakin syömässä? Ja kieltämättä olisi varmasti monelle äidille mahtavaa ja helppoa, jos vauva nukahtaisi yöunille klo 19.30, kyllä minäkin sitten jaksaisin paremmin heittää vaikka kärrynpyöriä ja tanssia polkkaa viihdyttääkseni vauvaa, joka kaiken lisäksi vetää kunnon päikkäritkin siinä valissa. Siis en kyllä todellakaan näe mitään vaativaa sitruskan vauvassa, erittäin omituisen asenteen kylläkin! Hänellähän on aivan ns. unelmavauva tuon rytmin osalta. Hän pikemminkin kuulostaa siltä, ettei omaa intressejä viettää sitä vauvan hereillä olo aikaa tämän kanssa.



Ja edelleenkin kiitos vaan kysymästä, jaksan hyvin tilanteeseen nähden kun tapanani ei ole alkaa märehtiä väliaikaisten hankalampien asioitten vuoksi. Taitaa nämä äitien suhtautumiset vauva-arkeen hyvin paljon johtua oman elämän kokemuksistakin, minua huvitti jo raskausaikana pelottelut koliikkivauvasta (huii.. kestää jopa 3-6kk) ja käytännössä huomasinkin sen ylimainostetuksi. Tai kokekoot joku supervaikeana ja melkein elämänloppumisena, mutta ei tarttis muille tulla sitä jo raskausaikana paasaamaan. Tai sitä, jos on ottanut itselleen sellasen miehen joka ei arkeen osallistu ollenkaan.

Esikoinen oli helppo perustyytyväinen vauva.



Tällä huutajalla on tosin kaikenlaista allergiaa, iho-oireita ja vatsavaivojakin, mutta kyllä luonnekin on tulinen, kärsimätön ja hyvin helposti ärtyvä.

Toisaalta lapsi on myös hyvin hauska, veikeä ja huumorintajuinen.

Ikää nyt 9 kk, ja minusta kitinä on rauhottumaan päin.

Selkeästi liikkuminen pitää vauvan vähän paremmalla tuulella

" Emmi, unohditpa mainita kaikki happikaappisi sun muut joten turha räyhätä siitä, kun totesin ettei ole ihme että lapsi huutaa erossa äidistään." Olenko minä Emilyn sinulle jotenkin tilivelvollinen " happikaapeistani" ? Eikö voisi miettiä vähän etukäteen mitä suustaan päästää JUURI SIKSI ettei välttämättä tiedä koko tarinaa? Ja saatuasi tietoosi koko tarinan, vieläkin vastaat nenäkkäästi takaisin ilman minkäänlaista pahoittelua...



Kaikki nämä sinun viestisi vaikuttavat siltä, että sinulla on itselläsi aika paha olla ja haluat sitä levittää myös muille. Toivotan sinulle jaksamista mutta ennenkaikkea syvästi toivon että lapsestasi kasvaisi empaattisempi henkilö kuin äidistään!

Kiitos vaan mulla on muuten erittäin hyvä olo, niin saa hyviä naurujakin täällä :)

Mun mielestäni vaativuutta ei todellakaan voi mitata vain sillä, miten ja kuinka paljon vauva nukkuu. Meillä esikoinen oli suht vaativa, mutta olen pahemmistakin tapauksista kuullut. Tyttö ei ollut sitä tyyppiä, jota pitää jatkuvasti olla viihdyttämässä, mutta kyllä sekin huolestutti, kun tyttö vetäytyi ja tuntui sulkeutuvan itseensä. Reagointi oli poikkeavaa ja nakersi meidän vanhempien itseluottamusta. Tuntui, että teki mitä tahansa, vauva vain huusi.



Tyttö syntyi rv 35+3 ja joutui viettämään ekat viikkonsa sairaalassa. Sillä varmaankin oli merkitystä. Tyttö oli jotenkin jäsentymätön ja lievästi aistiyliherkkä. Vaativa käytös huomattiin jo sairaalassa, mutta toisaalta olen ajatellut asian niin päin, että sitkeyttä joskus tarvitaan, jos meinaa jäädä henkiin ja kasvaa.



Oma tahto ilmeni alle vuoden ikäisenä ja sitten tuli selvää uhmaa. Välillä on mennyt paremmin, välillä heikommin, mutta tilanne normalisoitui selvästi siinä 1,5 vuoden kieppeillä. Siinä iässä tyttö alkoi myös tottua muihin ihmisiin kuin ihan lähimpiin hoitajiinsa ja puhettakin alkoi tulla.



Mikä sitten auttoi kestämään? Tärkeimpänä, tieto siitä, että lapsella on vaikeaa. Hän ei tiedä, mitä haluaa tai miten asioihin pitäisi reagoida. Terkkarimme oli innostunut vauvatanssista ja opetti alkeet. Voin suositella! Sitä voi tehdä kotona, ei tartte raahautua minnekään. Meillä vauvatanssi antoi keinon ottaa vauvaan kontaktia ja keinon kiinnittää vauvan huomio muualle itkukohtauksen uhatessa. Muskarista tykättiin myös, pienessä ryhmässä. Paitsi että vauva nautti, vanhemmille oli hyvä saada nauttia vauvan seurasta ja huomata, että vauvaan saa kontaktin, vauvan kanssa voi " jutella" .



AP:lle toivotan rutkasti voimia ja kärsivällisyyttä!