Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut mieli on jo niin täynnä kipua, että fyysinen kipurangaistus ei toimi.

Jotkuthan löytää fyysisen kivun tuottamisesta itselleen hetkellisen helpotuksen psyykkiseen kipuun

Sitten ovat nämä "kipuherkä" vinkumassa ooiaatteja terveyskeskusekssa mikä ei ainakaan paranna masennusta Masennuksen hoidossa on paljon ongelmia mutta yksi on se että potilas ei viitsi sitoutua mihinkään hoitoon.

Sairauslomalla on kyllä kiva olla tekemättä mitään. Masennuskin voi tulla kun kissa kuolee. Ihmetyttää miksi vanhemmat eivät kasvata lapsiaan kohtaamaan nykypäivän ihan tavallisia haasteita. Meillä ei kuitenkaan käydä sotaa tai listitä ihmisiä tuosta vaan kuten joissain maissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on ihan sama ilmiö kuin monessa muussakin sairaudessa ja vaivassa, maataan sängyssä ja odotetaan, että lääkäri/hieroja/fysioterapeutti/lääke/hoito parantaa ongelman vaikka suurin työ olisi itsellä tehtävänä. 

 

Masennuksessa se vain usein on ettei jaksa. Ei jaksa vaikka olisi jotain mukavaa. 

Ihan samalla tavalla murtumasta parantuvalla jalalla on vaikeaa ottaa askelia, mutta on vaan pakko, jos haluaa takaisin kävelykuntoon. Helppoa se ei ole, mutta sitä tässä nyt ei kysytty.

Ei kyllä kuntouteta ennen kipsin poistoa. Ulkopuolisen on usein vaikea hahmottaa, missä vaiheessa sairautta mennään. Siinä akuutissa vaiheessa riittää, että lähtee hoitoon kipsauttamaan sen jalan ja ottaa tarvittavat lääkkeet ja käy kontrollit. Fysioterapia alkaa sitten kuntoutuksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnon ruokaa ja maitohappobakteereita. Suoliston pitää olla kunnossa, jos ei ole, alkaa viirata päässä ja krempata kehossa. Koska hivenaineet eivät imeydy.

Hiivasienisyndrooma ehkä, mikäli näytät raskaana olevalta ja ylävatsaa turvottaa. Tunkeutuvat lihaksiin ja myös aivoihin saakka noi aminohappoketjut (sienen rihmastot siis) ja ihmisen luonne muuttuu todellakin. Todistanut läheltä sellaista muutosta läheisessä, joka sokerikuokussa.

Ruoan osuus on muuten suurempi mitä sille yleisesti annetaan arvoa. Serotoniinista joku 90 kehittyy suolistossa, joten sillä syödyllä ruoalla todennäköisesti on tämänkin suhteen merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Masentuneet pitäisi vielä pakolla Lappiin lerireille missä selviytyminen vaatii itseltä vähän panosta. Siinä sitten nähtäisiin onko luusereista selviytyjiksi. Masentuneen paijaaminen on pahinta mitä voi heille tehdä.

Joo, ihan vapaasti. Voin sanoa jo etukäteen, että kaivaisin itselleni jonkun kiepin, mihin käpertyisin odottamaan kuolemaa ja millä tavalla se tapahtuu. Ihmettelisin, jos itseä kiinnostaisi alkaa taistelemaan elämästä, kun sen eläminen ei juuri nyt ihan kauheasti motivoi.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole voimavaroja, niin sit ei ole. Sitten makaat siellä sängyn pohjalla itkemässä. 

Pahimmassa vaiheessa uni ja itku - se, että sallit itsesi ylipäätään reagoida tunteella - saattaa olla juuri se mitä tarvitset. 

Mutta tottakai noilla ihmisillä on pointtinsa. Heti kun vain suinkin pystyy, kannattaa lisätä päiviinsä sisältöä. Puhtaus, ravinto, liikunta ja asiat, jotka saattaisivat tai ovat joskus tuottaneet mielihyvää ovat hyviä juttuja aloittaa. 

Kukaan ei sun puolesta voi siitä masennuksesta parantua, eikä lääketiede tai kallonkutistajakaan siihen tarjoa taikakeinoja. 

Kun masennus alkoi, mielihyvän saaminen lakkasi. Ainoa, mistä saa edes jotain teoreettista mielihyvää, on puhtaat vaatteet ja kävely ulkona. Jos pystyisi tuntemaan mielihyvää, olisiko masentunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on ihan sama ilmiö kuin monessa muussakin sairaudessa ja vaivassa, maataan sängyssä ja odotetaan, että lääkäri/hieroja/fysioterapeutti/lääke/hoito parantaa ongelman vaikka suurin työ olisi itsellä tehtävänä. 

 

Masennuksessa se vain usein on ettei jaksa. Ei jaksa vaikka olisi jotain mukavaa. 

Ihan samalla tavalla murtumasta parantuvalla jalalla on vaikeaa ottaa askelia, mutta on vaan pakko, jos haluaa takaisin kävelykuntoon. Helppoa se ei ole, mutta sitä tässä nyt ei kysytty.

Ei kyllä kuntouteta ennen kipsin poistoa. Ulkopuolisen on usein vaikea hahmottaa, missä vaiheessa sairautta mennään. Siinä akuutissa vaiheessa riittää, että lähtee hoitoon kipsauttamaan sen jalan ja ottaa tarvittavat lääkkeet

En missään vaiheessa niin väittänytkään. Jalka on paranemisvaiheessa vielä hyvän aikaa kipsin poistamisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kauheaa, että ihmiset haluavat auttaa masentunutta. Pitäisi vain saada pyöriä omassa surkeudessaan. Saako teille edes puhua? Kyllä minä toivoisin ennemmin seurakseni ihmistä kuin lääkepurkkia, mutta jokainen tavallaan.

Olen jo masennuksesta toipunut (ilman lääkkeitä) mutta eihän sinunlaistesi ihmisten tarkoitus ole todellakaan auttaa vaan kontrolloida, syyllistää ja purkaa omaa turhautumista

Hienoa, että tunnet minut tapaamatta ja näkemättä.

Moni kokee, että se masentunut on jo kuntoutusvaiheessa, kun ei se masentunut vielä ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noille pitäisi antaa kiputerapiaa!

Ei suihkuun tuotetaan kipua. Kämppä läävä ei halua siivota tuotetaan kipua. Ei kävelylenkkiä kipua.

Kipu olisi mahtava motivaattori saada niitä elämän perusjuttuja kuntoon. Elämän perusjuttujen kuntouduttua masennuksellakin on mahdollisuus lievittyä.

 

Kiitos mutta syön kipuihin jo opioideja. Lääkärit eivät nähneet että kivut paranaisivat minut. Maksaisin 1000 euroa jos saisin lähteä kävelylenkille mutta olen oksentanut tänä aamuna paljon sillä vatsani on täynnä syöpäkasvaimia. Liikuntaharrastuksiin on jo tänä vuonna kulunut 6000 euroa, olen toiveikkaina maksanut niistä vaikka todellisuudessa en ole pystynyt paljon liikkumaan. 

Olen kateellinen sinulle kun olet elämässäsi päässyt noin helpolla. Melkoinen kermaprse.

Naurahdin. Sen verran olet päästäsi sairas että tuosta ei enää toivuta, ei millään konstilla.

-eri

 

Monella masentuneella on jo lähtökohtana tää hyvin ignorantti asenne että "muut eivät tiedä mitään masennuksesta" ja monet myös torppaa tämän takia ihan kaiken neuvon mikä tulee ulkopuolelta, tajuamattaan ollenkaan sitä että tää kyseinen neuvonantaja varmaan on nimenomaan itse päässy pois masennuksesta näiden neuvojen avulla. 

Mutta jo lähtökohta on jo alussa se että "muut ovat huonoja eivätkä tajua mitään" niin onnea 

Tää on vähän sama ku ylipainoselle sanois että liiku ja syö oikein, ne ottaa aina nokkiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Monella masentuneella on jo lähtökohtana tää hyvin ignorantti asenne että "muut eivät tiedä mitään masennuksesta" ja monet myös torppaa tämän takia ihan kaiken neuvon mikä tulee ulkopuolelta, tajuamattaan ollenkaan sitä että tää kyseinen neuvonantaja varmaan on nimenomaan itse päässy pois masennuksesta näiden neuvojen avulla. 

Mutta jo lähtökohta on jo alussa se että "muut ovat huonoja eivätkä tajua mitään" niin onnea 

Tää on vähän sama ku ylipainoselle sanois että liiku ja syö oikein, ne ottaa aina nokkiinsa. 

Mun tunteet on aina oikeassa ja ihan sama kuinka paljon paskaa huomenna, kunhan ei tarvi tehdä tänään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Monella masentuneella on jo lähtökohtana tää hyvin ignorantti asenne että "muut eivät tiedä mitään masennuksesta" ja monet myös torppaa tämän takia ihan kaiken neuvon mikä tulee ulkopuolelta, tajuamattaan ollenkaan sitä että tää kyseinen neuvonantaja varmaan on nimenomaan itse päässy pois masennuksesta näiden neuvojen avulla. 

Mutta jo lähtökohta on jo alussa se että "muut ovat huonoja eivätkä tajua mitään" niin onnea 

Tää on vähän sama ku ylipainoselle sanois että liiku ja syö oikein, ne ottaa aina nokkiinsa. 

Ja sinun elämäntilanteesi ja kokemuksesi on yleispätevä kaikkiin? Jos näin on niin voin maksaa sinulle 200 e/kk neuvoistasi koko toipumiseni ajan.

Sellaiset ihmiset ei ap vain tajua. Itse en masennuksestani avaudu kenellekään niin ei tarvitse huonoja neuvojakaan kuunnella.

Ensimmäinen vaihe masennuksesta toipumisessa on irrottautuminen siitä harhaluulosta, että masennuksesta ei voi toipua ja että mitään ei ole tehtävissä. Niin kauan kuin tällainen asenne säilyy, ihminen myös kieltäytyy kokeilemasta mitään keinoja, joilla voisi parantua ja tekee oman tilanteensa vain pahemmaksi.

Kuinka nopeasti niitä tuloksia pitäisi tulla ja millaisia? Omasta kuntoutuksestani on annettu arvio pari vuotta. Voiko leivonnalla ja muilla tietävien ohjeilla lyhentää aikaa puolella vuodella vai toipuuko jo kuukaudessa, kun masennus parantuu heittämällä?

Itsellä vaikea psykoottinen masennus. Psykoosissa tein asioita kyllä hullun lailla. Kun sain lääkkeet, joilla pääsin eroon psykoosista alkoi syvä pohjaton masennus. Siinä ei auttanut itsensä pakottaminen tai hyvien asioiden tekeminen, kun mistään ei saanut mielihyvää. Mikään ei tuntunut miltään. Jopa aistit katosivat osittain.

Vierailija kirjoitti:

 

Ensimmäinen vaihe masennuksesta toipumisessa on irrottautuminen siitä harhaluulosta, että masennuksesta ei voi toipua ja että mitään ei ole tehtävissä. Niin kauan kuin tällainen asenne säilyy, ihminen myös kieltäytyy kokeilemasta mitään keinoja, joilla voisi parantua ja tekee oman tilanteensa vain pahemmaksi.

Minä taas kuvittelin, että toivun tuosta vaan. Hoitotahot on toista mieltä. He ovat sitä mieltä, että tulen toipumaan erittäin hitaasti, jos edes toivun.

Ainoa mihin panostan tällä hetkellä, on oma toipuminen. Käyn hoidodssa, pidän itsestäni huolta, opiskelen tietoa sairaudesta ja siitä paranemisesta. Silti olo toistaiseksi vain pahenee. Toki kuvittelen sen olevan välttämätön osa sairautta ja siitä paranemista.

Miettikää miten ihmiset köyhissä maissa selviää, kun on vaan pakko hengissä säilymiseksi ja perheen elättämiseksi tehdä ne työt mitä suinkin on pienelläkin palkalla saatavilla eikä puhettakaan, että voisi masennukseen vedoten yhteiskunnan tuella jäädä sängyn pohjalle ja netin äärelle makoilemaan, kun ei työnteko yhtään innosta ja huvita.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää miten ihmiset köyhissä maissa selviää, kun on vaan pakko hengissä säilymiseksi ja perheen elättämiseksi tehdä ne työt mitä suinkin on pienelläkin palkalla saatavilla eikä puhettakaan, että voisi masennukseen vedoten yhteiskunnan tuella jäädä sängyn pohjalle ja netin äärelle makoilemaan, kun ei työnteko yhtään innosta ja huvita.

Tutkitusti ihmiset noissa oloissa eivät masennu eivätkä traumatisoidu kuten keskiluokkaiset länsimaalaiset. Tämä johtuu eroista yhteisällisyydessä. Traumatisoituminen ja masentuminen alkoi räjähdysmäisesti vasta, kun perheet ja yhteisöt pirstaloituivat ja ihmisten piti alkaa selvitä vaikeuksista ja pahoista asioista yksin.

Kyllä noissakin maissa ne yksinjätetyt kuolevat hiljaa johonkin koloonsa tai tekevät itselopetuksen.