Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Vierailija kirjoitti:

Kun pakollisista asioistakaan ei selviä niin miten sitten selviäisi sinne lenkille. 

Itselläni tilanne kohentunut vuosien jälkeen niin, että pystyn pieniä lenkkejä tekemään ja vähän muuta liikuntaa. 

Ihminen ei syvässä masennuksessa, ahdistuksessa jne. kykene juuri mihinkään. Terve ihminen ei voi ymmärtää sitä ikinä. 

Aloitetaan pienestä. Vakavasti masentuneelle voi olla alkuun tavoite että liikkuu viisi minuuttia päivässä. Sekin on parempi kuin että liikkuu nollla minuuttia päivässä. Tärkeintä on se että tuosta liikunnasta tehdään osa rutiinia ja pidetään huoli, että liikutaan se viisi minuuttia vaikka mitä tapahtuisi. Jos ei kerralla jaksa niin sitten vaikka muutama minuutti aamulla ja muutama minuutti illlalla. Ja sitten kun tuo sujuu rutiinilla niin sitten aletaan tekemään enemmän. Samaten jos ruokavalio on retuperällä niin otetaan tavoitteeksi syödä alkuun yksi terveellinen ateria päivässä. 

Osta yleiskone joka vaivaa taikinan puolestasi. Leipominen on mukavaa ja palkitsevaa.

Mikseivät masentuneille kelpaa ei-masentuneiden neuvot? Joskus pitää vain uskoa että asiat muuttuvat lopulta kun muuttaa omia tapojaan ja suhtautumista asioihin. Eihän sitä masentuneena näe kaikkia mahdollisuuksia mitä ympärillä on. Siinä voivat auttaa ne, jotka eivät kamppaile samojen ongelmien kanssa, nimittäin antamalla perspektiiviä asioihin. Voi olla että jotkut vinkit ei toimi, mutta joku toinen voi auttaa. Kielteinen suhtautuminen auttamiseen ei ainakaan edistä sitä toipumista, näin uskoisin.

Vierailija kirjoitti:

Masentunut mieli on jo niin täynnä kipua, että fyysinen kipurangaistus ei toimi.

Jotkuthan löytää fyysisen kivun tuottamisesta itselleen hetkellisen helpotuksen psyykkiseen kipuun

Kunnon ruokaa ja maitohappobakteereita. Suoliston pitää olla kunnossa, jos ei ole, alkaa viirata päässä ja krempata kehossa. Koska hivenaineet eivät imeydy.

Hiivasienisyndrooma ehkä, mikäli näytät raskaana olevalta ja ylävatsaa turvottaa. Tunkeutuvat lihaksiin ja myös aivoihin saakka noi aminohappoketjut (sienen rihmastot siis) ja ihmisen luonne muuttuu todellakin. Todistanut läheltä sellaista muutosta läheisessä, joka sokerikuokussa.

Tutkituta kilpiauhastilanne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on ihan sama ilmiö kuin monessa muussakin sairaudessa ja vaivassa, maataan sängyssä ja odotetaan, että lääkäri/hieroja/fysioterapeutti/lääke/hoito parantaa ongelman vaikka suurin työ olisi itsellä tehtävänä. 

 

Masennuksessa se vain usein on ettei jaksa. Ei jaksa vaikka olisi jotain mukavaa. 

Ihan samalla tavalla murtumasta parantuvalla jalalla on vaikeaa ottaa askelia, mutta on vaan pakko, jos haluaa takaisin kävelykuntoon. Helppoa se ei ole, mutta sitä tässä nyt ei kysytty.

Masentunut voisi ihan ensin sammuttaa ne älylaitteet.

Vierailija kirjoitti:

Mikseivät masentuneille kelpaa ei-masentuneiden neuvot? Joskus pitää vain uskoa että asiat muuttuvat lopulta kun muuttaa omia tapojaan ja suhtautumista asioihin. Eihän sitä masentuneena näe kaikkia mahdollisuuksia mitä ympärillä on. Siinä voivat auttaa ne, jotka eivät kamppaile samojen ongelmien kanssa, nimittäin antamalla perspektiiviä asioihin. Voi olla että jotkut vinkit ei toimi, mutta joku toinen voi auttaa. Kielteinen suhtautuminen auttamiseen ei ainakaan edistä sitä toipumista, näin uskoisin.

Aika moni näistä neuvoja antavista on ollut itsekin masentunut, itse olen sairastanut nuorena ja kahden synnytyksen jälkeen ja annan ihan saman neuvon kuin moni muukin täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut mieli on jo niin täynnä kipua, että fyysinen kipurangaistus ei toimi.

Jotkuthan löytää fyysisen kivun tuottamisesta itselleen hetkellisen helpotuksen psyykkiseen kipuun

Punahehkuista rautaa käyttöön tavoitetasolla pakokauhuinen kontrolloimaton tuskanhuuto, niin eiköhän taas ala se suihkussakäynti maistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Kunnon ruokaa ja maitohappobakteereita. Suoliston pitää olla kunnossa, jos ei ole, alkaa viirata päässä ja krempata kehossa. Koska hivenaineet eivät imeydy.

Hiivasienisyndrooma ehkä, mikäli näytät raskaana olevalta ja ylävatsaa turvottaa. Tunkeutuvat lihaksiin ja myös aivoihin saakka noi aminohappoketjut (sienen rihmastot siis) ja ihmisen luonne muuttuu todellakin. Todistanut läheltä sellaista muutosta läheisessä, joka sokerikuokussa.

Ruoan osuus on muuten suurempi mitä sille yleisesti annetaan arvoa. Serotoniinista joku 90 kehittyy suolistossa, joten sillä syödyllä ruoalla todennäköisesti on tämänkin suhteen merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suihkussa käynti on kyllä rasittavaa.

Itse taas ihmettelen suuresti miksi jotkut pitävät suihkussa käyntiä rasittavana? Itse olen masentunut ja omasta mielestäni on päivän paras hetki kun pääsee lämpöiseen suihkuun ja tulee puhdas ja raikas olo. Vaatteiden riisuminen kestää kymmenen sekunttia ja hana vaan päälle, ei omasta mielestäni kyllä vaadi mitän erityistä ponnistelua. Hiusten pesu itseäkin välillä ärsyttää kun on pitkät ja paksut hiukset, mutta ei niitä nyt joka kerta tarvitse pestä, suihkumyssy päähän vaan.

Kastuminen on epämiellyttävää ja suihkusta poistuminen hirveää

 

Paleletko, onko rauta-arvosi, kilpirauhanen tutkittu?

Vierailija kirjoitti:

Suihkussa käynti on kyllä rasittavaa.

Suihkussa käyminen ja yleinen hygienia eivät ole vain puhtauden ylläpitoa, vaan niillä on myös vaikutus henkiseen hyvinvointiin. Suihkussa käyminen ja huolehtiminen omasta hygieniasta voivat olla konkreettisia tapoja osoittaa itselleen arvostusta ja kunnioitusta. Lisäksi suihkussa käyminen voi toimia yhtenä päivittäisenä rutiinina, joka tarjoaa rakennetta ja ennustettavuutta päivään. Säännölliset rutiinit voivat auttaa luomaan tunnetta hallinnasta ja vakauden tunteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy vain pakottaa itsensä, muuten on edessä työkyvyttömyyseläke.

Olen itse masentunut ja ahdistunut. Pahasti. Mutta joka päivä raahaan itseni töihin jossa voin välillä unohtaa oman tilanteeni. 

Älkää antako itsellenne mahdollisuutta toimettomuuteen. Sieltä nouseminen voi olla melkeinpä mahdotonta.

Entä kun on jo eläkkeellä ja yksinäinen syrjäytynyt.

Auttaako leipominen ja lenkille tuputus, kun ei saa edes unirytmiä kuntoon ja suihkuun mentyä. Fyysinen terveys mennyt myös aikaa sitten. On metabolinen oireyhtymä ja monta sairautta joihin lääkitykset.

Taas sain unta vasta kuuden aikaan, heräsin tunti sitten kun en saanut happea. Sydän löi taas ihan perunoita. Kai on uniapneakin, kaikkien muiden lisäksi, mutta siitä en ole jaksanut edes mainita. Kuolemaa olen odottanut jo 30 vuotta, kai se kohta tulee, ei kenenkään keho kestä tä

Sinun kannattaa perehtyä täydentäviin hoitoihin ja lisäravinteisiin. Kehosi on ihan paskana, eikä siihen saa lääkäriltä mitään apua.

Lapsuuskodissa ongelmavanhemmat tms traumakokemus ja mahdollisesti lisätraumatisoituminen parisuhteessa tai useammassa?

Vierailija kirjoitti:

Sä missaat sen pointin kokonaan kun joku puhuu esim leipomisesta, ei se pulla siinä ole se mikä sua auttaa, vaan se konkreettinen tekeminen että sä teet jotain mistä sä tunnet jälkeenpäin mielihyvää. Liikunta sama asia. 

Kaikki tekeminen kohentaa omaa itseluottamusta, sitä kautta se parantuminen tulee. 

Jos asenne on "en jaksa nousta sängystä", niin turha valittaa. 

Ei me missattu pointtia ja luultu, että pulla auttaa. 

Sä missaat sen pointin, että pahimmillaan masentunut ei tunne sitä mielihyvää. Ei tehdessä, eikä jälkikäteen. Se on yksi masennuksen oireista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun pakollisista asioistakaan ei selviä niin miten sitten selviäisi sinne lenkille. 

Itselläni tilanne kohentunut vuosien jälkeen niin, että pystyn pieniä lenkkejä tekemään ja vähän muuta liikuntaa. 

Ihminen ei syvässä masennuksessa, ahdistuksessa jne. kykene juuri mihinkään. Terve ihminen ei voi ymmärtää sitä ikinä. 

Aloitetaan pienestä. Vakavasti masentuneelle voi olla alkuun tavoite että liikkuu viisi minuuttia päivässä. Sekin on parempi kuin että liikkuu nollla minuuttia päivässä. Tärkeintä on se että tuosta liikunnasta tehdään osa rutiinia ja pidetään huoli, että liikutaan se viisi minuuttia vaikka mitä tapahtuisi. Jos ei kerralla jaksa niin sitten vaikka muutama minuutti aamulla ja muutama minuutti illlalla. Ja sitten kun tuo sujuu rutiinilla niin sitten aletaan tekemään enemmän. Samaten jos ruokavalio on retuperällä niin ot

Olen vaikeasti masentunut ja itselleni oma itseni on nyt ekaa kertaa elämässä ykkösprioriteetti. Kuuntelen itseäni, mitä ikinä se onkaan. Haluan nousta ja nousen joka päivä. Päivän sisältö on arvoitus, paitsi terapia tms. päivinä. Haluan joka päivä ulos ja menen. En halua leipoa yhtenäkään päivänä, ehkä ikinä.

Muitakin masentuneita kuin itseäni saattaa masentaa se, että he eivät voi lisätä elämäänsä niitä asioita, joita he tarvitsevat ja haluaisivat. Ihmisen pitäisi yhtäaikaa tyytyä nöyrästi paskaan elämään ja virkistää itseään elinvoimaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mikseivät masentuneille kelpaa ei-masentuneiden neuvot? Joskus pitää vain uskoa että asiat muuttuvat lopulta kun muuttaa omia tapojaan ja suhtautumista asioihin. Eihän sitä masentuneena näe kaikkia mahdollisuuksia mitä ympärillä on. Siinä voivat auttaa ne, jotka eivät kamppaile samojen ongelmien kanssa, nimittäin antamalla perspektiiviä asioihin. Voi olla että jotkut vinkit ei toimi, mutta joku toinen voi auttaa. Kielteinen suhtautuminen auttamiseen ei ainakaan edistä sitä toipumista, näin uskoisin.

Kelpaa. Kunhan neuvojalla on alan koulutus ja pätevyys. En minäkään mene lasten koristreeniin huutelemaan neuvoja katsomon laidalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut mieli on jo niin täynnä kipua, että fyysinen kipurangaistus ei toimi.

Jotkuthan löytää fyysisen kivun tuottamisesta itselleen hetkellisen helpotuksen psyykkiseen kipuun

Kyllä, koska se käynnistää elimistön opioidit. Kun on riittävästi opioideja, on turran mukavaa. Kun niitä on vähemmän, tuntee henkistä ja fyysistä kipua ja on tuskaisempi olo.

Itse tein itselleni päiväohjelman, kun totesin, että terveydenhuollossa ainut välittäminen oli lääkkeet.

Istutin itseni alas ja selitin, että nyt on kaksi tyyppiä kropassa. Hoitaja ja hoidettava.

Sen jälkeen päiväohjelma ja päätös, että jos siitä lipsuu, tulee sakkona joku lisäjuttu ja netti pois.

Aamulla lenkille, vaikka itketti ja ahdisti. Silti lähdin. Viikko ja päivään mukaan ruuanlaitto lenkin lisäksi.

Viikko siitä ja toinen lenkki päiviin.

Suihkut, sotkemattomuus (ei kiinnostanut siivous, joten päätin vain ylläpitää siisteyttä kerran siivoamisen jälkeen) ja syöminen kuuluivat rutiineihin. Samoin kauppa - pitkin hampain.

Viikko taas ja myös iltalenkki.

Viikko ja lisäksi kerran viikossa kirjastoon.

Viikko taas ja kerran viikossa johonkin muualle. Vaatekauppa, konsertti, kyläily, jumppa, kunhan jotakin.

Inhosin ryhti-itseäni. Kiukkusin sille tosi paljon. Silti huomasin, että neljä viikkoa ja oikeasti kaipasin lenkkejä. Pikkuhiljaa kaipasin muutakin.

Päätin, että masentunut saa olla, mutta rutiinit eivät lopu. Siitä oli hyvä lähteä kohti työelämää taas.

Vierailija kirjoitti:

Suihkussa käynti on kyllä rasittavaa.

Ensimmäisen maailman ongelmat.