Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan
19.11.2023 |
Jos itsensä peseminen on jo liikaa niin millä voimavaroilla tämä ihminen vaivaisi pullataikinaa
Kommentit (1272)
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vain pakottaa itsensä, muuten on edessä työkyvyttömyyseläke.
Olen itse masentunut ja ahdistunut. Pahasti. Mutta joka päivä raahaan itseni töihin jossa voin välillä unohtaa oman tilanteeni.
Älkää antako itsellenne mahdollisuutta toimettomuuteen. Sieltä nouseminen voi olla melkeinpä mahdotonta.
Entä kun on jo eläkkeellä ja yksinäinen syrjäytynyt.
Auttaako leipominen ja lenkille tuputus, kun ei saa edes unirytmiä kuntoon ja suihkuun mentyä. Fyysinen terveys mennyt myös aikaa sitten. On metabolinen oireyhtymä ja monta sairautta joihin lääkitykset.
Taas sain unta vasta kuuden aikaan, heräsin tunti sitten kun en saanut happea. Sydän löi taas ihan perunoita. Kai on uniapneakin, kaikkien muiden lisäksi, mutta siitä en ole jaksanut edes mainita. Kuolemaa olen odottanut jo 30 vuotta, kai se kohta tulee, ei kenenkään keho kestä tämmöstä. Jatkuva tulehdustila päällä, psoriasis, kihti, vp-tauti, viimeisinpänä 2.tyypin diabetes. Kauheita kipuja välillä, niin ettei pysty vessaan kävellä kuin kuset housussa kepin kanssa. Näin pahoja tiloja ei onneksi enää niin usein kihtilääkityksellä, mutta kipuja kyllä.
Lumipalloefektin kautta johtavaa yksi sairaus toiseen ja toinen kolmanteen kolmas neljänteen... Kaikkien juurisyy on rikkonainen mieli. Mistäs päästä tämmönen ihminen enää terveeksi tulisi. En sitä edes odota.
Yksin päivästä toiseen. Onneksi on peeheenjäseniä jotka soittaa ja tarkistaa oonko elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vain pakottaa itsensä, muuten on edessä työkyvyttömyyseläke.
Olen itse masentunut ja ahdistunut. Pahasti. Mutta joka päivä raahaan itseni töihin jossa voin välillä unohtaa oman tilanteeni.
Älkää antako itsellenne mahdollisuutta toimettomuuteen. Sieltä nouseminen voi olla melkeinpä mahdotonta.
Ihmisten tilanteet on erilaisia. Itselläni oli taustalla myös työuupumus, traumoja ja unettomuus. Minulle paras lääke oli lepo, stressittömyys ja hermoston rauhoittaminen.
Myös ihmisten jakaminen työtätekeviin eli hyviin ihmisiin ja "toimettomiin" eli työtätekemättömiin voi aiheuttaa masennusta ja ahdistusta. Monet tekevät paljonkin asioita ilman varsinaista palkkatyötä esim. omaishoitajat ja taiteilijat.
Niin ja en ole ap. Mutta meitä on paljon.
Huvitti otsikko, kun istun nyt wc-pytyllä, enkä tosiaan millään saa itteäni tohon suihkuun.
(kommentti43)
Lievään ja keskivaikeaan masennukseen liikunnan on todettu olevan tehokas keino. Vakavaan masennukseen tarvitsee sitten järeämpiä hoitokeinoja.
Vierailija kirjoitti:
Jos masentunut jää odottelemaan ns.hyvää fiilistä päästäkseen sängystä ylös, voin kertoa että sitä ei ole tulossa. Lääkehoito aktivoi sen verran että jaksat nousta sängystä, sen jälkeen pitää vain tehdä vaikkei huvittaisi. Tekeminen kohentaa pitkällä juoksulla mielialaa - passivoituminen madaltaa.
Että joku vinha perä siinä on, "että ota nyt vaan itteäs niskasta kiinni".
Anna kun arvaan: nukut 10 h yössä makeasti ja päivällä vielä makeammat päiväunet. Kyllä jaksaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli lääkäritkään eivät tiedä mistään mitään ? Kun he sitä kävelyä myös suosittelevat masentuneelle? Mitä jos vaan menet sinne ulos ? Ja voisiko joku kertoa miksi masentuneet ovat niin helvetin itsekkäitä ?
Kun pakollisista asioistakaan ei selviä niin miten sitten selviäisi sinne lenkille.
Itselläni tilanne kohentunut vuosien jälkeen niin, että pystyn pieniä lenkkejä tekemään ja vähän muuta liikuntaa.
Ihminen ei syvässä masennuksessa, ahdistuksessa jne. kykene juuri mihinkään. Terve ihminen ei voi ymmärtää sitä ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei ihmiset vaikuta tietävän masennuksesta mitään, mut silti on vaan pakko kommentoida.
Ikävä kyllä näyttää olevan näin. Murtunut jalkaan ei käskemällä parane.
Koska se liikunta auttaa parhaiten masennukseen. Sinne on vaan mentävä vähän kerrallaan. Kävele vaikka sata metriä, mutta kävele. Lääkkeet lihottavat ja nekään eivät paranna ilman sitä omaa aktiivisuutta ja oivallusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä missaat sen pointin kokonaan kun joku puhuu esim leipomisesta, ei se pulla siinä ole se mikä sua auttaa, vaan se konkreettinen tekeminen että sä teet jotain mistä sä tunnet jälkeenpäin mielihyvää. Liikunta sama asia.
Kaikki tekeminen kohentaa omaa itseluottamusta, sitä kautta se parantuminen tulee.
Jos asenne on "en jaksa nousta sängystä", niin turha valittaa.
Kyllä näissä keskusteluissa on nimenomaan se ajatus että palkkatyöntekeminen tai muu vastaava hyödyllinen on se oikea lääke. Mitään kivaa ei saa missään nimessä tehdä kuten harrastaa tai liikkua tai on valesairas.
Myös itsenä niskasta kiinniottamiseen voi sairastua. Joillakin ihmisillä ei sairauslomastakaan huolimatta ole mahdollista levätä vaikka se muille ihmisille näyttää laiskotteluna.
Sitten vaan keho tekee stopin ja iskee kuolemaanjohtava sairaus.
Kyllä minä painoittaisin tässä luterilaisessa uhriudu-kulttuurissa myös lepoa. "Maan alla ehtii levätä"ei ole ainoa vaihtoehto.
t. palliatiivinen potilas
Vierailija kirjoitti:
Lenkille sieltä laiska paska. Itseään se on niskasta kiinni otettava!
Moni sairas antaisi mitä vaan jos pystyisi tekemään lenkkejä ja muuta normaalia. Sinäkin voit sairastua niin että et pääsekään enää lenkeille. Ja se on sinulle ihan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se kauheaa, että ihmiset haluavat auttaa masentunutta. Pitäisi vain saada pyöriä omassa surkeudessaan. Saako teille edes puhua? Kyllä minä toivoisin ennemmin seurakseni ihmistä kuin lääkepurkkia, mutta jokainen tavallaan.
Noille pitäisi antaa kiputerapiaa!
Ei suihkuun tuotetaan kipua. Kämppä läävä ei halua siivota tuotetaan kipua. Ei kävelylenkkiä kipua.
Kipu olisi mahtava motivaattori saada niitä elämän perusjuttuja kuntoon. Elämän perusjuttujen kuntouduttua masennuksellakin on mahdollisuus lievittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiasia on, että masennuslääkkeiden haittavaikutukset sairastuttavat ihmisiä lisää.
Kuolema tulee ajallaan, mutta sitä ennen saa elää.
Syyt pitää selvittää ja hoitaa. Aina on jokin syy, se pitää vain löytää. Yleensä syy piiloutuu, sillä ihmisen psyyke suojelee häntä siltä, mitä se ei pysty kestämään, käsittelystä puhumattakaan.
Masentunut mieli on jo niin täynnä kipua, että fyysinen kipurangaistus ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Masentunut mieli on jo niin täynnä kipua, että fyysinen kipurangaistus ei toimi.
Suostuuko joku ihmiskokeeseen?
Vierailija kirjoitti:
Noille pitäisi antaa kiputerapiaa!
Ei suihkuun tuotetaan kipua. Kämppä läävä ei halua siivota tuotetaan kipua. Ei kävelylenkkiä kipua.
Kipu olisi mahtava motivaattori saada niitä elämän perusjuttuja kuntoon. Elämän perusjuttujen kuntouduttua masennuksellakin on mahdollisuus lievittyä.
Kiitos mutta syön kipuihin jo opioideja. Lääkärit eivät nähneet että kivut paranaisivat minut. Maksaisin 1000 euroa jos saisin lähteä kävelylenkille mutta olen oksentanut tänä aamuna paljon sillä vatsani on täynnä syöpäkasvaimia. Liikuntaharrastuksiin on jo tänä vuonna kulunut 6000 euroa, olen toiveikkaina maksanut niistä vaikka todellisuudessa en ole pystynyt paljon liikkumaan.
Olen kateellinen sinulle kun olet elämässäsi päässyt noin helpolla. Melkoinen kermaprse.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kauheaa, että ihmiset haluavat auttaa masentunutta. Pitäisi vain saada pyöriä omassa surkeudessaan. Saako teille edes puhua? Kyllä minä toivoisin ennemmin seurakseni ihmistä kuin lääkepurkkia, mutta jokainen tavallaan.
Olen jo masennuksesta toipunut (ilman lääkkeitä) mutta eihän sinunlaistesi ihmisten tarkoitus ole todellakaan auttaa vaan kontrolloida, syyllistää ja purkaa omaa turhautumista
Jos ei ole voimavaroja, niin sit ei ole. Sitten makaat siellä sängyn pohjalla itkemässä.
Pahimmassa vaiheessa uni ja itku - se, että sallit itsesi ylipäätään reagoida tunteella - saattaa olla juuri se mitä tarvitset.
Mutta tottakai noilla ihmisillä on pointtinsa. Heti kun vain suinkin pystyy, kannattaa lisätä päiviinsä sisältöä. Puhtaus, ravinto, liikunta ja asiat, jotka saattaisivat tai ovat joskus tuottaneet mielihyvää ovat hyviä juttuja aloittaa.
Kukaan ei sun puolesta voi siitä masennuksesta parantua, eikä lääketiede tai kallonkutistajakaan siihen tarjoa taikakeinoja.
No kuule,kun ei ihmiset ei noin yleensä ajattele yhtää mitään. Ne jotka ehkä vähän ajattelee, ajattelee vaan omaa napaansa ja omasta näkökulmastaan. Siksi ne myös sanoo ihan mitä sattuu. Korvasta sisään ja toisesta ulos. Älä pidä niitä minää, ei maksa vaivaa. Tässä asenteessa piilee jo yksi ulospääsy masennuksesta.