"Miksi miehet ei halua sitoutua?" Voin kertoa teille

Vierailija kirjoitti:

On tietysti inhimillistä joskin epäreilua että me menneet kokemukset projisoidaan uuteen parisuhteeseen. Ne sun traumat on sun traumoja eikä niiden sinällään pitäisi olla toisen ihmisen ongelma. Jos sä tapaat uuden ihmisen, kohtaa se uutena ihmisenä äläkä jonkun menneen peilikuvana. 

Kun tulee tarpeeks pettymyksiä niin alkaa miettiä, että jos todennäköisyydet on näin pahasti sitä vastaan että löytäisin hyvän parisuhteen, niin jättäydyn mieluummin pois koko pelistä. Jos todennäköisyys että suhde on paska on selvästi yli 50 %, niin se on aika paska todennäköisyys.

AP

Vierailija kirjoitti:

Mä just luin missä ammateissa miehet vie lapsiaan ulkomaanmatkoille. Hyvä palkka valtiolla. 

Mutta eronneet ei voi seurustella, jos toinen on päässyt viemään lapset ulkomaanmatkalle ja toinen ei. 

Mieti jos tekisi jouluruoat ja molempien aikuiset lapset tulisi syömään ja sitten miehen lapsi sanoisi, että muistatko isä sitä ruokaa mitä söimme Espanjassa. 

Tulisi ero heti jouluaterian jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut, ollut kihloissa, avoliitossa ja jopa ostanut rivarin kimppaan. Mutta ei kiitos koskaan enää, en enää jaksa miehiä. Niille tarttis koko ajan olla äiti, kokki, siivooja, pyykinpesijä ja huo ra. Parempi mun on yksin olla.

Hyvä, että olet vihdoinkin itsekin tajunnut, ettet ole vaimoainesta.

Ei ole, koska vaimoaines sanana ei ole mikään kehu ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä just luin missä ammateissa miehet vie lapsiaan ulkomaanmatkoille. Hyvä palkka valtiolla. 

Mutta eronneet ei voi seurustella, jos toinen on päässyt viemään lapset ulkomaanmatkalle ja toinen ei. 

 

 

 

Mieti jos tekisi jouluruoat ja molempien aikuiset lapset tulisi syömään ja sitten miehen lapsi sanoisi, että muistatko isä sitä ruokaa mitä söimme Espanjassa. 

Tulisi ero heti jouluaterian jälkeen. 

Aikuisen lapsen ei missään nimessä kannata puhua lapsena tehdyistä ulkomaanmatkoista. 

Voi aiheuttaa eron isälle ja tämän uudelle kumppanille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä just luin missä ammateissa miehet vie lapsiaan ulkomaanmatkoille. Hyvä palkka valtiolla. 

Mutta eronneet ei voi seurustella, jos toinen on päässyt viemään lapset ulkomaanmatkalle ja toinen ei. 

 

 

 

Mieti jos tekisi jouluruoat ja molempien aikuiset lapset tulisi syömään ja sitten miehen lapsi sanoisi, että muistatko isä sitä ruokaa mitä söimme Espanjassa. 

Tulisi ero heti jouluaterian jälkeen. 

 

 

 

Aikuisen lapsen ei missään nimessä kannata puhua lapsena tehdyistä ulkomaanmatkoista. 

Voi aiheuttaa eron isälle ja tämän uudelle kumppanille. 

Seuraavana jouluna ei olekaan sitä isän uutta naista jouluruokia tekemässä. 

Osa haluaa sitoutua, osa ei halua sitoutua. Jotkut hakevat parisuhdetta, toiset ovat tyytyväisiä sinkkuina. Kukaan noista neljästä ei ole aina mies tai aina nainen. Yksilöitä löytyy jokaiseen luokkaan kummastakin sukupuolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tietysti inhimillistä joskin epäreilua että me menneet kokemukset projisoidaan uuteen parisuhteeseen. Ne sun traumat on sun traumoja eikä niiden sinällään pitäisi olla toisen ihmisen ongelma. Jos sä tapaat uuden ihmisen, kohtaa se uutena ihmisenä äläkä jonkun menneen peilikuvana. 

Kun tulee tarpeeks pettymyksiä niin alkaa miettiä, että jos todennäköisyydet on näin pahasti sitä vastaan että löytäisin hyvän parisuhteen, niin jättäydyn mieluummin pois koko pelistä. Jos todennäköisyys että suhde on paska on selvästi yli 50 %, niin se on aika paska todennäköisyys.

 

AP

Enemmän kuulostaa siltä että elät yhä noissa traumoissa. Huomaa! Sinkkuudessa ei ole mitään vikaa. Traumaelämisessä on. Sinuna miettisin terapiaa,esim.BetterHelp. Eikä tossa tarvi ikuisuuksia käydä. Amazonista saa (puoli)ilmaiseksi terapeuttien kirjoittamia opuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tietysti inhimillistä joskin epäreilua että me menneet kokemukset projisoidaan uuteen parisuhteeseen. Ne sun traumat on sun traumoja eikä niiden sinällään pitäisi olla toisen ihmisen ongelma. Jos sä tapaat uuden ihmisen, kohtaa se uutena ihmisenä äläkä jonkun menneen peilikuvana. 

Kun tulee tarpeeks pettymyksiä niin alkaa miettiä, että jos todennäköisyydet on näin pahasti sitä vastaan että löytäisin hyvän parisuhteen, niin jättäydyn mieluummin pois koko pelistä. Jos todennäköisyys että suhde on paska on selvästi yli 50 %, niin se on aika paska todennäköisyys.

 

AP

Ehkä peiliin katsominen voisi parantaa todennäköisyyksiäsi? 

Vanhemmat naiset ovat yleensä järkevämpiä,  kuin  nää 25 - 35v .  Tän ikäiset ovat saaneet vapaan kasvatuksen.  Tulos  näkyy nyt!  Tehdään ihan niinkuin huvittaa !  Toisista viis...         (  kirjoitti, yx muija vaa)  

Vierailija kirjoitti:

Koska moni mies hakee naisesta tukea ja turvaa. Terapeutin mukaan tämä näkyy terapeuttien vastaanotoilla. Miesten pitää etsiä sisäinen onni mm. harrastuksista. Toinen ihminen ei voi auttaa kenenkään henkisiin ongelmiin.

"Feeling Trapped and Fearing Abandonment

Despite the prevalence of codependent women, I see many codependent men in my private practice. Theres a dance that codependent couples do, and it takes two who know the steps. If you think your wife is codependent, theres a good chance you are, too. Often codependent men are attracted to women who are needy, demanding, jealous, or critical. Men become dependent on their wives approval, and then feel trapped by their manipulation, demands, or expectations. Some are involved with women who are abusive, or never satisfied or appreciative. Theyre unable to set boundaries and fear emotional retaliation and/or rejection, including withholding of sex." => https://medium.com/relationships-101/the-dil

Niin varmaankin, mutta mistäs tuon tiedät? Ei ne toksiset naiset useinkaan paljasta toksisuuttaan ennen kuin ootte jo parisuhteessa. Olis pitäny tehdä villejä arvauksia, käytännössä ajatella naista vain worst-case-scenarion kautta ja jättää tämä heti kun ilmenee edes minimaalinen vika persoonassa. Mutta sekään ei ole kuulemma hyvä.

AP

Mä en saanut viedä omia lapsia ulkomaille ja sen takia en itse tule koskaan menemään ulkomaille enkä halua miestä joka matkustaa ulkomaille enkä miestä joka on vienyt edellisessä suhteessa lapset ulkomaille.

Osa 50-vuotiaista miehistä ei saa parisuhdetta, koska he vastasivat kysymykseen väärin eli kertoivat vieneensä edellisessä suhteessa lapset ulkomaanmatkalle. 

Niin kauan kuin Ap velloo ja surkuttelee traumoissaan, hän ei tule löytämään hyvää suhdetta. Oma pää kuntoon ensin niin se hyvä parisuhdekin saattaa löytyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tietysti inhimillistä joskin epäreilua että me menneet kokemukset projisoidaan uuteen parisuhteeseen. Ne sun traumat on sun traumoja eikä niiden sinällään pitäisi olla toisen ihmisen ongelma. Jos sä tapaat uuden ihmisen, kohtaa se uutena ihmisenä äläkä jonkun menneen peilikuvana. 

Kun tulee tarpeeks pettymyksiä niin alkaa miettiä, että jos todennäköisyydet on näin pahasti sitä vastaan että löytäisin hyvän parisuhteen, niin jättäydyn mieluummin pois koko pelistä. Jos todennäköisyys että suhde on paska on selvästi yli 50 %, niin se on aika paska todennäköisyys.

 

AP

Enemmän kuulostaa siltä että elät yhä noissa traumoissa. Huomaa! Sinkkuudessa ei ole mitään vikaa. Traumaelämisessä on. Sinuna miettisin terapiaa,esim.BetterHelp. Eikä tossa tarvi ikuisuuksia käy

Ei kun kylöä mä olen oikein tyytyväinen sinkkuna. Mut kyllä parisuhdettakin on halunnu yrittää silloin kun on tullu potentiaaliselta vaikuttava nainen vastaan. Mut lopputulos on aina huono.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut, ollut kihloissa, avoliitossa ja jopa ostanut rivarin kimppaan. Mutta ei kiitos koskaan enää, en enää jaksa miehiä. Niille tarttis koko ajan olla äiti, kokki, siivooja, pyykinpesijä ja huo ra. Parempi mun on yksin olla.

Hyvä, että olet vihdoinkin itsekin tajunnut, ettet ole vaimoainesta.

Ei ole, koska vaimoaines sanana ei ole mikään kehu ihmiselle.

Kyllä se on kehu.

Vierailija kirjoitti:

Mä en saanut viedä omia lapsia ulkomaille ja sen takia en itse tule koskaan menemään ulkomaille enkä halua miestä joka matkustaa ulkomaille enkä miestä joka on vienyt edellisessä suhteessa lapset ulkomaille.

Osa 50-vuotiaista miehistä ei saa parisuhdetta, koska he vastasivat kysymykseen väärin eli kertoivat vieneensä edellisessä suhteessa lapset ulkomaanmatkalle. 

Suomi on mukava maa vain osalle ihmisistä ja osalle täysi helvetti. 

Oikeestiko mun pitää sijaisena kuunnella kahvitauolla kuinka nämä 63-vuotiaat lähtevät lastenlastensa kanssa Espanjaan ja mun lapsi täyttää 18 enkä päässyt koskaan hänen kanssaan ensimmäiselle lentokonematkalle. Sille ensimmäiselle lentokonematkalle menee varmaan joku k-pää mies, jota en tule sitten sietämään koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tietysti inhimillistä joskin epäreilua että me menneet kokemukset projisoidaan uuteen parisuhteeseen. Ne sun traumat on sun traumoja eikä niiden sinällään pitäisi olla toisen ihmisen ongelma. Jos sä tapaat uuden ihmisen, kohtaa se uutena ihmisenä äläkä jonkun menneen peilikuvana. 

Kun tulee tarpeeks pettymyksiä niin alkaa miettiä, että jos todennäköisyydet on näin pahasti sitä vastaan että löytäisin hyvän parisuhteen, niin jättäydyn mieluummin pois koko pelistä. Jos todennäköisyys että suhde on paska on selvästi yli 50 %, niin se on aika paska todennäköisyys.

 

AP

Ehkä peiliin katsominen voisi parantaa todennäköisyyksiäsi? 

Mitä sieltä pitäisi etsiä? Joo valikoin vääränlaisia, mutta en tiedä miten oppisin erottamaan hyvät huonoista? Pitäiskö mun deittailla vaan naisia jotka vaikuttaa ihan täydellisiltä enkeleiltä? Sellaset ihmiset on aika harvassa eikä se oo kovin realistinen oletus musta.

AP

Vähän vaikeaa olisi seurustella miehen kanssa joka on vienyt omat lapset ulkomaanmatkalle ja mä en olisi päässyt viemään omia lapsia. Mehän oltaisiin täysin eri arvoisessa asemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en saanut viedä omia lapsia ulkomaille ja sen takia en itse tule koskaan menemään ulkomaille enkä halua miestä joka matkustaa ulkomaille enkä miestä joka on vienyt edellisessä suhteessa lapset ulkomaille.

Osa 50-vuotiaista miehistä ei saa parisuhdetta, koska he vastasivat kysymykseen väärin eli kertoivat vieneensä edellisessä suhteessa lapset ulkomaanmatkalle. 

 

 

 

Suomi on mukava maa vain osalle ihmisistä ja osalle täysi helvetti. 

Oikeestiko mun pitää sijaisena kuunnella kahvitauolla kuinka nämä 63-vuotiaat lähtevät lastenlastensa kanssa Espanjaan ja mun lapsi täyttää 18 enkä päässyt koskaan hänen kanssaan ensimmäiselle lentokonematkalle. Sille ensimmäiselle lentokonematkalle menee varmaan joku k-pää mies, jota en tule sitten sietämään koskaan. 

Pienet on sinulla murheet. 😀 Toisilla ei ole niitä lapsia ollenkaan, eli yhtään mitään ensimmäistä ei pääse kokemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en saanut viedä omia lapsia ulkomaille ja sen takia en itse tule koskaan menemään ulkomaille enkä halua miestä joka matkustaa ulkomaille enkä miestä joka on vienyt edellisessä suhteessa lapset ulkomaille.

Osa 50-vuotiaista miehistä ei saa parisuhdetta, koska he vastasivat kysymykseen väärin eli kertoivat vieneensä edellisessä suhteessa lapset ulkomaanmatkalle. 

 

 

 

Suomi on mukava maa vain osalle ihmisistä ja osalle täysi helvetti. 

Oikeestiko mun pitää sijaisena kuunnella kahvitauolla kuinka nämä 63-vuotiaat lähtevät lastenlastensa kanssa Espanjaan ja mun lapsi täyttää 18 enkä päässyt koskaan hänen kanssaan ensimmäiselle lentokonematkalle. Sille ensimmäiselle lentokonematkalle menee varmaan joku k-pää mies, jota en tule sitten sietämään koskaan. 

Hae apua ulkomaanmatkatraumaasi. Itse olen yh-äiti ja vain minä vien lapsiani ulkomaanmatkoille ja maksan ne yksin. Jos sinulla ei oleva varaa viedä yhtä lastasi edes kerran ulkomaille, katso peiliin, äläkä jankuta näitä häiriintyneitä pakkomielteisiä juttujasi.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin Ap velloo ja surkuttelee traumoissaan, hän ei tule löytämään hyvää suhdetta. Oma pää kuntoon ensin niin se hyvä parisuhdekin saattaa löytyä. 

Millä perusteella mä vellon ja surkuttelen traumoissani? Mä oon itse asiassa oikein tyytyväinen sinkkuna ollessani eikä mikään pahemmin vaivaa mieltä. Kävin vuosia terapiassa että pääsin siihen pisteeseen.

AP